Markkinoiden palautuessa raha myös tulee tänne viimeisenä. Ja Suomessa se tulee viimeisenä pienyhtiöihin. Ajattelen markkinoita hanskana ja rahaa kätenä. Kun käden ottaa pois hanskasta, liike lähtee sieltä ranteesta, mutta vaikutus tuntuu selvemmin ja ensimmäisenä sormenpäissä.
Tämä on tarjonnut suomalaiselle sijoittajalle paljon pelipaikkoja. Esimerkiksi koronaelpyminen tapahtui varsin nopeasti, mutta jotkut pienyhtiöit junnasivat vielä hetken paikallaan. Sama nähtiin koronarokoteuutisten kohdalla. Markkinat reagoivat niihin sekunneissa, mutta suomalaisissa pienyhtiöissä oli useampi minuutti aikaa frontata markkinaa.
En nyt tiedä, onko tämä tilanne terve vai epäterve, mutta sijoittajan kannalta tilanne on kaukana optimaalisesta. Sanoisin tätä tilaa ennemmin ymmärrettäväksi tai loogiseksi, mutta en terveeksi.
Moni ajattelee, että nollakorkojen myötä osakkeista kuuluukin maksaa maltaita, eikä entisestään nousevia arvostuskertoimia pysäytä mikään. Arvostuskertoimien venyminen (tulevan tuotto-odotuksen laskeminen) nähdään tuottona ja hyvänä. Kuulostaa kasinotaloudelta.
Todellisuudessa sijoittajat ottavat riskiä ennätyssurkealla tuotolla. Jossain vaiheessa se riski realisoituu, ja ehkä siinä vaiheessa osakkeilta aletaan vaatia taas järkevämpiä tuottoja.
Tämä kuvaaja oli aika silmiä avaava. Ennen olimme katkoviivalla, nyt alemmalla viivalla. Tämä on peräisin eräästä Howard Marksin pitämästä esityksestä.
Tuohon voisi myös lisätä, että korot refklektoivat näkymiä taloudesta.
Nollakorot = heikko talouskasvu → heikkoa tuloskasvua pitkässä juoksussa lähes kaikille firmoille.
Viime vuosien ympäristö on eniten hyödyttänyt kasvuyhtiöitä, jotka ovat voineet kasvaa huolimatta heikosta taloustilanteesta 2010–> ja samalla nollakorot ovat lopulta paisuttaneet kertoimia.
Huomatkaa kylläkin, että nollakorot eivät ole paisuttaneet osakkeita Japanissa ja oikeastaan sekä Yhdysvalloissa että etenkin Euroopassa arvostukset pysyivät maltillisina nykyvinkkelistä katsoen jonnekin 2018 asti ainakin.
Voisiko olla, että nollakorot reflektoivat valtiontaloutta ja valtioiden taloudenpitoa, eivätkä tällä kertaa niinkään siellä toimivia yrityksiä?
Eikös sotien aikaan korot ole aina alhaalla, kun valtio hetkeksi lopettaa ns. säädyllisen rahapolitiikan ja alkaa läträämään velalla? Jenkeissä ostettiin heikon tuoton war bondeja ihan vaan isänmaallisuudesta.
Samaan tapaan matalat korot ovat ehkä nyt olemassa enemmän valtioiden taloudenpidon vuoksi kuin itse taloutta ajatellen. Ihan ajatus vaan.
Oppikirjojen mukaanhan korkojen pitäisi nousta, jos valtiot velkaantuvat. Markkinalla puhutaan ns. “bond vigilantes”, korkopaperivahtikorista.
Vastoin kaikkia “teorioita” ja valtavirtanäkemyksiä korot ovat sen sijaan laskeneet, mitä enemmän on velkaannuttu.
Tähän keksitty lukuisa selityksiä: hidastuva kasvu, mitä korot reflektoi enemmän. Kasvanut eriarvoisuus johtaa kasvaneisiin säästöihin, jotka pitää sijoittaa no mihinkäs muuhun kuin valtion velkaan yms. Tästähän esittelin aiemmin täällä tutkimuspaperia miten rikkaiden säästöt ovat painaneet jenkeissä korkoa.
Keskuspankkien tukitoimilla voi olla vaikutus, mutta ei ne kamalasti mahda jos kaikki bondisijoittajat vain päättäisivät ettei matala korko riitä. On vaikea manipuloida korkoja alas. Sotien aikana sitä tehtiin kylläkin keskuspankin ja valtion toimesta ja pakotettiin kaikki ruotuun.
Ensinnäkin kaikki mitä alla kirjoitan perustuu siihen että kurssit 10–15 vuoden tähtäimellä tottelevat perinteisiä fundamentteja.
Tästähän ei ole mitään takuuta että noin käy. Täytyy olla nöyrä sen edessä että meillä ei ole kontrollia siihen missä innokkain myyjä ja innokkain ostaja milloinkin kohtaavat. Vernerillä on ollut hyvää monipuolista pohdintaa siitä mitä kaikkia perinteisistä fundamenteista riippumattomia motiiveja ostajilla voi olla.
Kovassa nousumarkkinassa karhuilla herkästi ärsyyntyminen kasvaa kun markkina ei tottele heitä. Pahimmassa tapauksessa karhut menevät kokonaan tilttiin. Parempi on seurata showta leppoisan uteliaalla mielellä.
Jako large cap vs. small cap
Olen laittanut rajan hieman häilyen 1,5–2 mrd markkina-arvoon noin. Tällä rajauksella large capiin tulee Qt:ta lukuun ottamatta pelkästään perinteisiä blue chip -firmoja.
Small capina olen pitänyt 100 Me – 1,5 / 2 mrd markkina-arvon firmoja. Sitä pienempiä en vielä toistaiseksi ole katsonut.
Jako arvo vs. kasvu
Tiedän että jotkut pitävät tätä ihan hölmönä mutta olen jakanut firmat tasan kahteen ryhmään arvo vs. kasvu perinteisillä tunnusluvuilla:
ttm p/e
p/e22
cape
p/s
ev/s
osinkotuotto
p/b
Helsingin pörssissä mielestäni modernia aikaa on ollut euroaika eli noin neljännesvuosisata.
Tästä voisi erotella seuraavat periodit:
1997 arvo-osakkeet suosittuja
kasvuosakekuplan paisumisvaihe kevääseen (dot.comit) ja kesään (large cap) 2000 saakka
arvo-osakkeiden voittokulku vuodesta 2000 alkukesään 2007
large cap growth voittaa large cap valuen alkukesästä 2007 talveen 2021
small cap growth -kupla 2021
Vaikutelmiani 23.11.2021
Large cap growth
En ota mitään kantaa ovatko Neste, Kone, Orion, Elisa, Kesko ja Qt oikein vai väärin hinnoiteltuja.
Mutta jos kaikille noille etsii sata parasta verrokkia maailmalta ja jos niillä on keskimäärin tuollaiset kertoimet, en usko että mahdollisuudet ja riskit ovat näistä lähtökohdista sopusoinnussa.
Mieluummin todennäköisyysjakauma kuin tarina käyttöön.
Large cap value
Large cap value -osastolla asetelmat ovat samankaltaiset kuin alkukesällä 1997 ja alkukesällä 2007. P/e:t ovat kohtuullisia jos odotuksissa olevat supertulokset ovat uusi normaali. Kultamitalin näiden yliarvostuksessa saa kesäkuu 2007. Nykyhetki ja 1997 ottavat himmeämmät mitalit.
Jos olisi pakko sijoittaa johonkin, etsisin tästä kategoriasta jonkin blue chipin. Valitsen kuitenkin uusien sijoitusten sijasta nyt käteisen, jolla on houkutteleva optioarvo.
Small cap growth
Osittain piensijoittajien innostus mutta myös salkunhoitajien fomo on nostanut nämä stratosfääriin. Huomio koskee ennen tätä vuotta pörssiin tulleita small cap growth -firmoja mutta tietysti erityisesti anteja. Return-free risk puhtaimmillaan. Ei tarjoa tulevina vuosina paljoa lohdutusta se jos 1999 oli vielä hullumpi meininki.
2019 Suomessa oli saman verran pieniä potentiaalisia kasvuyhtiöitä kuin nytkin. Kaksi asiaa on eri lailla: suhdanne ja arvostustasot.
Vuosikerran 2019 pienet kasvuyhtiöt eivät tulleet pörssiin, ja ainoa syy oli että Mr. Market ei laittanut näiden vanhoille omistajille nykyisenlaista offer you can’t refuse
Small cap value
Näitä olen katsonut vähemmän mutta vaikutelmani on että nämä ovat kalliimpia kuin large cap value. Näiden pitäisi olla halvempia koska isompi riski. Piensijoittajien aktiivisuus näkyy näisssäkin.
Toisaalta, eikö pelkästään institutionaalisten sijoittajien tieto keskuspankkien osto-ohjelmista ja nykytilanteesta luo jo sen, että heillä ei juuri ole pelkoa velkakirjojen arvon laskusta (korkojen noususta)? Tällöinhän he voisivat pitää jotain Kreikan bondia ihan ok ison käteiskassan sijoituspaikkana, koska on tieto siitä että EKP kyllä estää noiden arvon romahtamisen.
Ja eikö toisaalta näillä tahoilla ole niin valtavasti varallisuutta hallittavissa että ei sitä rahaa oikein voi muuallekaan tunkea? Olkoonkin, että tuottoa ei oikeastaan tule. Bondimarkkinat taitaa edelleenkin olla kokoluokaltaan niin valtava että eihän sitä rahaa sieltä poiskaan voi siirtää ihan käytännöllisistä syistä.
Onko sulla Verneri jossain nopeesti dataa saatavilla että kuinka paljon esim. EKP omistaa eri EU-maiden valtionvelasta? Jossain Kreikassa nämä taisivat olla jo aika korkeita lukemia ainakin.
Totteleeko osakekurssit ylös vietyä ohjauskorkoa? Itse asiassa pörssit ja osakekurssit ovat romahtaneet vasta kun ohjauskorkoja on alettu jo painamaan alas päin! Lainaan tässä “pörssit romahtavat viiveellä” -kuvan konkari- ja huippusijoittajan Petri Deryngin aiemmasta alkusyksyn esitelmästä.
Korkojen osalta pätee sama mikä moneen muuhunkin: lyhyen tähtäimen arvailussa vallitsee tosi raaka kilpailu kun kaikki haluavat saada arvailemalla lyhyen tähtäimen edun.
Kymmenen vuoden tähtäimellä nykyisillä rahoitusoloilla ei ole juuri mitään merkitystä siinä miten osakkeiden näkymiä kannattaa arvioida.
Katsos vaan ei mennyt montaakaan päivää niin ennustus cryptokaupungista kävi toteen. Disclaimer: itse olen crypto-skeptikko. Oiskohan koko El Salvador 2023 alkaen sit Cryptolandia
Täällä oli aiemmin nostoja, miten markkinan hartiat kapenevat eli nousua selittäisi yhä harvempi firma.
Ajattelin käsitellä aihetta huomisessa Vartissa ja rupesin penkomaan lisää.
Ei tämä kuitenkaan kovin kapealta näytä.
Tässä näette isojen teknojen “pesän” eli NYSE FANG -indeksin sekä SP500:sen että SP500:sen tasapainotetun version. Kaikki ovat kehittyneet suotuisasti viime aikoina, vaikka NYSE FANG on ihan viime aikoina ollut vahvin.
Sen sijaan teknokuplassa tapahtui selkeä repeämä teknojen raketoimisen ja muun markkina välille. Tässä samat SP500:sen versiot, mutta FANG-indeksin korvasin Nasdaqilla.
(Toki samanlaisen repeämisen saa käppyröihin jos katsoo NYSE FANG vs. SP500 useiden vuosien säteellä, mutta SP500 edelleen nousee toisin kuin teknokuplan loppukiihdytyksessä).
Tämä on teknisempi indikaattori, mutta katson sitä itsekin oikeasta välillä (jo ennen eilistä juontoa treidauskilpailussa :D). Eli, täällä aiemmin nostettu osakkeiden % määrä jotka treidaa yli 200 päivän liukuvan. Se näyttää normaalilta.
Jep, hyvä pointti että onhan noilla toimilla iso signaaliarvo!
Euroalueen voi nähdä sellaisena saksalaisten säästöjen dumppausalueena. Etenkin ennen eurokriisiä, mutta jossain määrin edelleen. Näinhän käy melkein väkisin kun ollaan samalla valuutta-alueella, jossa isoin talous kurittaa omaa kotimaista kulutusta tietoisesti. Vaihtoehdoksi muille jää velkaantua tai hyväksyä korkeampi työttömyys ja adjustoitua hissukseen saksalaisten kilpailutasoon. Mikä ei välttämättä maailman yhdelle suurimmista talousalueista ole se optimaalisin ratkaisu. Nythän euroalue nojaa isosti muun maailman kuten Yhdysvaltojen kysyntään… Kauanko muut jaksaa katsella tätä on hyvä kysymys joskus tulevaisuudessa.
Tai sitten ohjauskorot ja pörssit romahtavat, koska talous romahtaa jostain muusta syystä. ;D Ja korkojen noustessa on paha sanoa, missä vaiheessa liika on liikaa ja talous lähtee hyytymään.
Nopeat ohjauskoron laskut ovat olleet kyllä hälytysmerkki ja näin kävi myös koronakriisissä.
Ihan positiivisia signaaleja! Mielenkiintoista nähdä miten jenkkien loppuvuosi kehittyy. Tänäänhän on kiitospäivä ja huominen Black Friday aloittaa loppuvuoden kovimman ostoskauden joka jatkuu käytännössä vuoden loppuun asti.
Käsittääkseni varsinkin seuraavan noin viikon vähittäis- ja verkkokauppamyyntiä katsotaan hyvin tarkasti loppuvuotta ennustaessa (ja nämä ovat myös erittäin kriittisiä Google, Facebook, ym. mainosalustojen Q4 tulokselle!).
Mikäli tästä myynnistä aletaan saamaan positiivisia signaaleja, voivat markkinat jatkaa positiivisella vireellä (ainakin vähittäis- ja verkkokauppa, sosiaalisen median pörssifirmat). Käänteisesti - jos jäädään odotuksista voi kyyti olla kylmää.
Kuinka paljon vaikuttaa se, kun suurin osa rahasta kerääntyy yksiin taskuihin, voi ajatella omalta kohdalta jokainen, täälläkin on varmasti monia, joiden rahavarat kasvavat, mutta kulutus ei. Köyhät joutuvat laittamaan kaikki lanttinsa heti kiertoon, mikä on talouden kannalta tietysti hyvä asia, mutta käykö niin, että pieni taitava vähemmistö imuroi pikkuhiljaa omaisuudet omiin taskuihin ja ostovoima näivettyy, vaikka tuotanto tehostuu?
Huomenta! Täällä onkin jo linkitetty ansiokkaasti eiliset uutiset USA:n vahvoista talousluvuista, joita käsittelin myös tänään makrokatsauksessa. Ohessa pari olennaista käppyrää. Amerikkalaiskuluttaja on odotetun paremmissa voimissa vaikka inflaatio ostovoimaa nakertaakin. Reaalinen kulutus kasvoi lokakuussa hyvin, ja nyt jännitetään sitä, kuinka suuri kulutuksen kasvusta selittyy joulusesongin aikaistumisella. Toimitusvaikeudet näkyvät kauppojen hyllyllä, mikä on todennäköisesti saanut osan kuluttajista lähtemään ostoille jo aikaisessa vaiheessa. Mutta kuten Atlantan Fedin gdpnow-ennusteestakin näkyy, Q4:stä on tulossa odotettua vahvempi nykyisten lukujen valossa. Näin vahva kuluttajakysyntä ei inflaatioriskejä tosin ainakaan vähennä, ja luottamusluvuista saadut tiedot kuluttajien näkymistä ovat ristiriitaisia.
Tähän perään lisää talon puolesta materiaalia Vartin muodossa.
Fedin pöytäkirjat julkaistiin eilen ja siellä johtokunta alkaa lämmetä ajatuksella rahapolitiikan vikkelämmästä kiristämisestä. Kuten olen usein toistellut, ei rahapolitiikan kiristys ole osakkeille automaattisesti katastrofi koska talous kasvaa mehevästi. Tottakai, Fed ei enää ole se frendi mitä se on aiemmin ollut vaan huomio alkaa kääntymään sijoittajien paapomisen sijaan inflaation taltuttamiseen…
IPO-buumi on mukavaa siinä mielessä, että sijoittajien valinnanvara laajenee. Toisaalta IPOt imevät likviditeettiä pois pörssistä samalla kun keskuspankit alkavat kiristyshommiin. Vuosi 2021 on käsittääkseni kaikkien aikojen ennätysvuosi listautumisissa globaalisti. Pingataan tähän suuri IPOjen ystävä @musa_2
Foorumin suosikkien mörnivä kehitys viimeiset 6kk kuvaa hyvin keskikokoisten ja pienten kasvuyhtiöiden ahdinkoa myös Suomessa. Meillähän on käytännössä meneillään piilokarhumarkkina, vaikka indeksitasolla ollaan pakiteltu vasta vähän.
