Tuosta tavaroiden kysynnän hiipumisesta korona-ajan kysyntäpiikin jälkeen on paljon tarinointia, mutta onko missään vielä faktoja tästä numeroiden muodossa? Itse en heti tunnista muita siihen viittaavia asioita kuin pitkien korkojen viime aikaisen laskun, mutta se voi johtua myös oletuksesta, että Supply Chain ongelmat - etenkin sirupula saadaan ratkottua.
Joku EKP:n edustaja tässä vast’ikään taisi mainita, että täällä voitaisiin toimia toisin kuin FED tekee, eli nostettaisiin ohjauskorkoa, mutta jatkettaisiin velkakirjojen tukiostoja. Tällä tavoin toimien inflaatiota voitaisiin hillitä nostamalla korkoa maksukykyisiltä velallisilta ja pitämällä tukiostoilla heikompien maiden/yritysten korot vanhalla tasolla. FED:hän on sanonut ajavansa ensin tukiosto-ohjelmat alas ennen mahdollisia koronnostoja.
Veikkaisinkin siis jotain sellaista, että ohjauskorko nostetaan jonnekin 0,25-1:n väliin ja samalla Italian ja muiden maiden tukiostoja kiihdytetään entisestään. Myöhemmin sopivan kriisin tullessa voidaan siirtyä sitten eurobondeihin. Itse pitäisin aika varmana, että tuo toimisi ja että suunta on tuo, mutta haasteena se koetaanko se reiluna (EU-vastaisuuden kasvu) ja sitten moraalikato riskinä (onko sitä enää muutenkaan?). Menee jo vähän MMT:n puolelle, mutta voitaisiin myös nostaa veroja siellä missä inflaatio jyllää (esim. Saksa) ja laskea niitä ongelmamaissa (esim. Italia). Jotain näistä lienee kuitenkin pakko tehdä, jos järjestelmä halutaan pitää pystyssä ja inflaatio kuumenevilla alueilla välttää.
Edit: Kuuntelin uusinta Inderesin markkinakatsausta ja siellähän oli Marianne hahmotellut tätä samaa ajatusta jo kauhuskenaariona
Kuulostaa varmaan monien mielestä alarmistiselta kun puhun täällä vuodesta 1929.
Mielenmaisema, ajatusmaailma ja mentaliteetti sen taustalla kun tehdään lyhyen tähtäimen vivutettuja vetoja mega cap glamour -firmojen kurssinousun puolesta vaikuttaisi olevan aika lailla yksi yhteen sama kuin 1929.
Mutta en manaa mitään lama-armageddonia tai muutakaan ihan hirveän dramaattista. Syksyn 1929 tapahtumien jälkeen pörssi toipui keväällä 1930 puoliväliin ATH:n ja edellissyksyn pohjien väliin. Suhdannekuva ei vaikuttanut hälyttävältä.
Pörssiromahdus sinetöi varmaankin sen että taantuma ei ollut vältettävissä 1930 sillä suhdanne oli vaivihkaa rapautunut keväästä 1929 alkaen. Mutta lama on eri asia ja se vaati haavoittuvan pankkijärjestelmän sekä umpisurkean finanssi- ja rahapolitiikan.
Pidän epätodennäköisenä että nykyisestä kesää 1929 muistuttavasta tilanteesta siirryttäisiin 100 % rauhallisen sulavasti takaisin normaaliin arkeen. Kyllä oletusarvo on että jonkinlainen ilmakuoppa on edessä kun usko mega cap -ikiliikkujarahantekosysteemiin loppuu liian monella yhtä aikaa.
Miten sitten vaikutus reaalitalouteen? Inflaation takia Fedillä on poikkeuksellisen hankala hetki lähteä pelastamaan spekuloijia. Mutta kaipa ihannetilanteessa mega cap -bileiden loppuminen voisi toimia inflaatiota viilentävänä tekijänä niin että krapulasta olisi reaalitaloudelle jopa nettohyötyä.
Mutta jos suhdanne sattuu bileiden loppuessa olemaan haavoittuvaisessa vaiheessa, hämminki ja äkillinen kolaus luottamukseen olisi tietysti ikävä asia.
Nasdaq indeksin tämän vuoden tuotto 5,9% ilman viittä isointa mega cap yhtiötä. Inflaatio jenkeissä 6,8%. Voidaanko tästä päätellä että kupla on ainoastaan Faangeissa ja Teslassa jos reaalituotto on muuten ollut negatiivinen tänä vuonna.
Ainakin voisi lopettaa sen toiston että kun joku mainitsee salkun laskusta niin aina siihen jaksaa tulla joku mainitsemaan että ‘ai mikä lasku. Indeksi laskee 1% niin kaikki panikoi’. Kun se pointti on nimenomaan siinä että siellä hirveä kasa firmoja karhumarkkinassa ja muutama iso pitää korttitaloa pystyssä.
Kolikon kääntöpuolena toki se että on helppo katsoa että pörssi on saakelin kallis katsomalla vain indeksejä mutta kun moni osake on laskenut sen 30% huipuista niin eihän ne kertoimet silloin ole sen lafkan kohdalla venyneet indeksien mukana. Toki en sano että firmalla x -30% olisi alennushinta, vaan sitä että moni näkee pörssin yhtiöt aina yhtenä könttänä ja sen kalliuden indeksistä.
Kai sitä voisi todeta että jos viime vuonna heitit tikalla +50% tuottoja niin nykyisessä ympäristössä, niin lukuisen riskien kuin kertoimien kanssa, korostuu oikeiden lafkojen ja sektorien poimiminen. Aika harvoin on tilanteita josta mikään sektori ei hyötyisi. Jos nyt poimitaan yksittäisistä riskeistä vaikka jonkun sortin sotatoimet Ukrainassa, Israel-Iran tai vaikka Taiwan niin siihenkin löytyy sektori joka tilanteesta hyötyisi.
Edit. @RahatonMies jotenkin tuntuu että kaikki kulminoituu tohon Appleen. Täälläkin tainnut olla taulukoita miten lafka antoi käytännössä huonoimpia mahdollisia uutisia sirupulasta johtuen jonka seurauksena luonnollisesti kurssi nousi yli 10% viikkoon (halutessaan voi fact chekata kun en tarkkoja lukuja hatusta muista.).
Sitten vaan jää nähtäväksi jos niin käy että millainen selloff siitä tulisi. Itselläni on suhteellisen kriisiturvattu salkku, joka performoi loistavasti mm helmikuun pienessä nassen yskimisessä, mutta jos lasku on rujo niin helposti se vetää koko salkkuni mukanaan.
Tiivistelmä ketjusta:
-small cap on kallista
-isot indeksit ovat kalliita
-pian voi rysähtää
Vähän vastaväitteitä:
-small cap oli kallis. Alas on tultu viime kuukausina reippaasti. First North ytd on edelleen reippaasti pakkasella. Siellä on muun muassa Tokmannin tapaisia firmoja jotka tarjoavat p/e 13 tasolla 5% osinkotuottoa.
Sitten isommista indekseistä @Pavel ja @V_Trader pointit. Muutama yhtiö toimii veturina venyneillä kertoimilla, mutta tekeekö sekään kokonaisuudesta kallista?
Tuo ison rysähdyksen uhkakuva on kyllä sellainen, joka mietityttää jatkuvasti. Ollaanko aiemmilta kerroilta opittu mitään, saadaanko laskua hallittua? Tuleeko sitä indeksitasolla sen suuremmin, vai ajaako faangin pienikin nikottelu kaikki kunnolla alas?
Fed-put on nyt runsaat 23 vuotta vanha. Loppukesällä 1998 Fed oli tärkeässä roolissa varmistamassa sitä että LTCM ei posahtanut hallitsemattomasti.
Ehkä Fed-putin voisi löysästi määritellä niin että julkinen valta (Fed ja myös presidentti ja kongressi) tekevät politiikkaa joka suoraan tai sivuvaikutuksena tukee riskiassetteja kun markkinoilla tulee hämminkiä.
Onko nyt vaarallisin hetki koko Fed-put-aikakautena laskea sen varaan?
Nythän on poikkeuksellisen korkea kynnys tehdä mitään sellaista politiikkaa joka heittää bensaa liekkeihin kun kysyntä ja tarjonta ovat reaalitaloudessa epätasapainossa.
Jos forward-p/e (josta mittarista en sinänsä tykkää) on nyt yli 20, minkä verran on kiinnostusta tehdä mitään elettä markkinoiden tukemiseksi jos se putoaa vaikka 20 %?
Voisiko nykyisen markkinatilanteen rinnastaa nettipokerimaailmaan talvella 2004–05? On tullut aika paljon porukkaa mukaan jotka ovat mopolla moottoritiellä harrastaessaan lyhyen tähtäimen vivutettuja bull-vetoja?
Uusimmassa inderespodissa puhuttiin kauhuskenaariosta, missä maksukykyisille maille korkoja nostetaan ja persaukiset saavat nauttia matalista koroista. Ei kuulosta hyvältä tuokaan.
Tai nostetaan kylmästi kaikille korkoja, niin aika monella katkeaa Suomessakin asuntolainan koronmaksukyky siihen.
Täytyy taas tähän väliin sanoa että en saarnaa täällä mitään markkinoiden ajoittamisen ilosanomaa. Säännöllinen kuukausisäästäminen on niin loistava konsepti juuri siksi että siinä ei yritetä ajoittaa markkinoita.
Minusta näyttää että keisarilla ei ole vaatteita. Silti otan massiiviset paperitappiot jos tämä nykymeno kosahtaa edes joissain määrin. Mutta ajattelen että henkinen varautuminen on hyvin arvokasta sekin vaikka ei ihan hirveästi yrittäisi salkkuja säätämällä mihinkään varautua.
Huonompi homma on se jos ollaan täysin varautumattomia ja sitten ahdistavassa ja nopeasti muuttuvassa tilanteessa ruvetaan kelamaan että mitkäs ne mun riskit nyt ovatkaan. Vielä hankalampaa on se jos lainottajataho lähestyy ikävällä asialla.
Tuossa hieman tämän illan tuntemuksia luettuani illan koronauutisia (kts. Wuhan-ketju).
Korostan sitä, että koska olen isosti käteisessä saattaa minulla olla vääristynyt perspektiivi kommentointiin (ei objektiivista), mutta tältä tämä seuraava puoli vuotta nyt omaan järkeen kävisi.
Ts. En näe kyllä vielä lähikuukausina merkkejä tarjonnan rajoitusten (“chip shortage”) osalta inflaation helpottumisesta. Omikron pitänee rajoituksia voimassa mm. Aasian valmistusmaissa. Kokonaisinflaatioon vaikuttaa muutkin asiat kuin vain supply, mutta kuitenkin
Kuten inderespodissa todettiin hankaluus on siinä että inflaatio laukkaa jo kovaa ja siten uusi elvytys entisessä mittakaavassa ei ole realistista.
Miltä näyttää taaksepäin katsova TTM-PE konepajoilla 12kk syklihuipun jälkeen? Muistan kun Metson osinkotuotto oli kauppalehden sivuilla noin 35% edellisen (2008) vuoden osingoilla joskus alkuvuodesta 2009.
Mittareita on monenlaisia, eikä se peruutuspeiliinkään katsominen aina turvallista ole.
Kannattavuuksien suhteen olen miettinyt yhtä lapsellisen yksinkertaista asiaa.
Miten on mahdollista, että kaikkien yritysten (karrikoiden) kannattavuuden odotetaan nousevan samaan aikaan? Ja jopa pysyvän siellä. Tämän vuoksi ennakoin kannattavuuden niiaavan Q3:lla tai viimeistään Q4:llä.
Esimerkki: kaivosyhtiö saa enemmän rahaa per rautamalmi, teollisuusyhtiö ostaa malmin ja saa silti enemmän rahaa per myyty hyödyke ja rakennusyhtiö ostaa tämän tuplasti kalliin hyödykkeen ja rakentaa hyvällä katteella vielä talon. Joku ei toimi.
On myös hyvin mahdollista, etten vain ymmärrä, miten talous toimii. Ei olis ensimmäinen kerta.
Voin kuvitella yhden tilanteen, jossa kaikkien yritysten katteet voivat nousta suurinpiirtein samaan aikaan. Inflaatio nostaa kaiken hintoja, mutta yritykset pääsevät hetkellisesti hyödyntämään halvalla ostettuja varastojaan.
Hyvä minidokkari tuotantoketjujen haasteista mutta toisaalta myös yritysten kyvystä löytää ratkaisuja niihin. Amazonista eniten mutta muutkin ratkovat ongelmia:
This season, a handful of other major retailers — Walmart, Costco, Home Depot, Ikea and Target — are also chartering their own smaller vessels to bypass the busiest ports and get their goods unloaded sooner
Yrityssektori voi kasvattaa omaa osuuttaan koko taloudesta.
Koko talous kasvaa.
Historiallisesti yrityksien osuus BKT:sta on ollut trendinomaisessa kasvussa, mutta lyhyellä aikavälillä (<10v) yrityksien tuloskasvun erkaantuminen BKT:sta on indikoinut taloden korkeasuhdannetta/ylikuumenemista.
Yksi helposti kerättävä mittari aiheeseen liittyen on yrityksien liikevoitto-%. Otin tähän Saksan, koska Saksan indeksissä on enemmän tai vähemmän samat teollisuusfirmat kuin 10v sitten ja toisekseen se on meille Suomessa relevantti.
Kävin kertaamassa niin tämä trendi siis 80-luvulta tähän päivään. Suuri osa osakeindeksien tuotoista USA:ssa tällä välillä ei ole tullut talouskasvusta vaan yrityksien kyvystä napata isompi osa kasvusta itselleen.
Pikettyllä tällainen mukavamman näköinen graafi , mutta nimittäjänä onkin yrityksien luoma kokonaisarvo.
Kiitos hyvästä vastauksesta. Talouden palautuminen ei tullut mieleen, vaikka on aivan looginen syy. Kun kysyntä nousee joka puolella, saadaan skaalaetuja omaan toimintaan, joka parantaa kannattavuutta vaikka hintoja ei nosteta.
Olen tällainen nousukauden lapsi, eivätkä laman tai laskusuhdanteen lainalaisuudet tule edes mieleen😁
Siinä on tietysti oma kattonsa, mihin asti kaikkien kannattavuus voi tässä mielessä nousta. Tuosta sinun laittamastasi kuvaajasta tämä näkyy mielestäni hyvin. Ylipäätään tuo kuvaaja näyttää aika hyvän liikkumatilan, jonka sisällä liikevoitto% yleensä on.
Edelleen näen todennäköisempänä, että tästä hetkestä lähdetään kannattavuuksissa alaspäin kuin ylöspäin.
Huomenta! Tällä viikolla onkin sitten keskuspankkien superviikko: korkopäätöksiä tulee Fediltä, EKP:lta, Japanin ja Englannin keskuspankeilta yli tusinalta pienempiä. Palaisin vielä noihin USA:n inflaatiolukuihin, nimittäin nostin makrokommentissa esiin asumiskustannukset. Ne ovat pysyvämpi, rakenteellinen komponentti kuluttajahinnoissa ja etenkin vuokrien kasvun odotetaan kiihtyvän ensi vuonna, kuten Bloombergin kuvio näyttää.
, mutta nimittäjänä onkin yrityksien luoma kokonaisarvo.
