Fomo ei ole vain sijoittajien tauti. Sitä on esiintynyt reaalitaloudessa koko ketjussa joka alkaa kaivoksesta tms. alkutuotannosta ja päättyy vähittäismyyjään. Monella toimijalla kokemus on puolitoista vuotta ollut tämä: ainoa rajoite unelmatulosten tekemiselle tulee siitä, kuinka paljon saa ketjun edelliseltä lenkiltä tavaraa ostettua.
Mitä voimakkaampi tuollainen hamstrauspsykologia on ketjun joka lenkillä, sitä herkullisempaan varastosykliin on ainekset jos loppukysyntä pettää. USA:n kuluttajien tilannetta olen jonkin verran täällä pohtinut.
Kuka edes enää muistaa varastosykliä? Nais- ja miesmuisti on talousasioissa lyhyt. Yksi 2010-luvun sitkeän vaisuun kysyntään ja talouspessimismiin liittyvä piirre oli se että sellainen pessimismi ja varovaisuus ei mahdollista mehevää varastosykliä.
Omikron lyhytaikaisena tapahtumana ei vaikuta firmojen intrinsic business valueihin. Mutta se voi tehdä varastosyklistä salakavalamman. Alkuvuodesta retoriikka on koko ajan tyyliin omikron sitä omikron tätä.
Ikävä varastosykli voi edetä ilman että siihen kiinnitetään huomiota koska omikron. Ja näin ollen rahapolitiikka on sitä että heitettiin bensaa liekkeihin kun varastosykli kiihdytti taloudellista aktiviteettia ja sitten kiristetään kun varastosykli vähentää taloudellista aktiviteettia? Loistavaa.
Viihdeaineistoa tällaiset pohdinnat. Makro on vaikeasti ennustettavaa. Mutta se että Suomessa talouskommentaareissa varastosyklin mahdollisuuteen ei kiinnitetä mitään huomiota on mielestäni aika outoa.