Lagarden puheissa viitataan usein maaliskuuhun, jolloin keskuspankilla on uudet ennusteet tukenaan ja jolloin mm. korkonäkemystä voidaan arvioida. Tämän perusteella ei ole ihme, että korkopäätökset ovat usein yhteydessä näihin ennustejulkaisuihin. Toisaalta tuntuu, että edelleen keskuspankin ennusteet vanhenevat kovaa vauhtia (muutamassa kuukaudessa), mikä heikentää myös niiden informaatioarvoa.
25 tykkäystä
Julkaisin tässä välissä pikakommentin korkopäätöksestä:
20 tykkäystä
@Marianne_Palmu Mikä mielestäsi voisi olla korkotaso jonka hyvin velkainen EU vielä kestäisi? Tai ne kaikista velkaisimmat maat kestäisivät ilman romahdusta? En ole tästä nähnyt spekulaatio vielä oikein missään.
20 tykkäystä
Näistä puhuttaessa on hyvä pitää mielessä, että valtiot eivät lainaa vaihtuvakorkoisesti. Koronmuutokset näkyvät lainanhoitomenoissa siis viiveellä lainojen maturiteetista riippuen. Esim. Italian lainojen maturiteetti on vähän vajaa 7 vuotta.
7 tykkäystä
Totta, kysymys on sen verran hyvä että voisin ottaa sen erikseen tarkasteluun makrokatsauksessa lähiaikoina. Palaan siis asiaan 
32 tykkäystä
Työmarkkinoiden kiristymisestä uskallan olla vahvasti eri mieltä. Tällä hetkellä monessa ammattitaitoa vaativissa tehtävissä palkat nousseet vuodessa 10-15%. Korotukset eivät tietenkään näy vielä vakipaikan saaneiden liksassa, mutta jos meinaat itse saada osaavan vaihtamaan työpaikkaa tuo korotus on tarjottava. Työttömiä ei ole pitkään aikaan enää haastatteluihin tullut.
10 tykkäystä
Omien kokemusten sijaan (ellei oma kokemus koske koko Suomen ja Euroopan rekrymarkkinaa) makrotasolla kannattaisi vilkaista enemmän tilastoja.
Monilla aloilla on valtavasti työvoimapulaa, on kohtaanto-ongelmaa yms.
Tämä käppyrä on melkein juhlan aihe. Parissa vuodessa työttömyys on painettu melkein uusiin finanssikriisin jälkeisiin pohjiin.
29 tykkäystä
Kun sukelletaan vähän syvemmälle tilastoissa huomataan, että tarinat ovat eri esim. Ranska, Italia sekä Espanja ja etenkin nuoriso, kuin pohjoisessa esimerkiksi Saksa ja Puola. Etelä-Euraapassakin tilanne on toki parantunut. Ja voidaan miettiä mikä vaikutus matkustamisen avautumisella tulee olemaan sikäläiseen työttömyyteen. Toinen puoli on tietenkin mikä vaikutus matkailun avautumisella on tavaroiden kulutukseen ja sitä kautta investointihyödykkeiden kysyntään. Mutta kuten sanoit ihan kuin jotain positiivistä olisi näkyvissä, jollei sitä saada taas liian suurilla palkankorotuksilla tai koron nostoilla tapettua kuten 2011. Mut onneks on ekonomistit näitä miettii ja tehään me vaan päiväkauppaa 
(no on mulla oikea tuotannollinenkin työ ja meen kohta pyytää 10% palkkaa lisää, kun salkku laskee sekä muutkin saa)
3 tykkäystä
Myönnetään oma kokemus koskee ainoastaan Suomen puu - ja metalliteollisuutta sekä rakennusteollisuutta. Näistä ei tietysti saa vielä kokonaiskuvaa, ehkä kuitenkin jonkin näköisen näppituntuman. Työttömyyden putoaminen on mahtava asia. Ongelmana taitaa vaan olla se, että syystä tai toisesta tämä on lähellä maksimityöllisyyttä- työmarkkinat kiristyneet.
1 tykkäys
Uusi JP morgan guide to markets on saatavilla. Ehkä laadukkainta, hyvin helposti ymmärrettävää ja korkeasti visualisoitua materiaalia. 5/5
19 tykkäystä
Kuinka ollakkaan tästä oli keskutelua Kauppalehden uusimmassa Markkinaraadissa. Varsinaista vastausta ei sieltä löytynyt mutta ihan hyvää lätinää aiheesta mielestäni.
”Klassinen tapa hoitaa valtion velkaongelmia” – Varman Murto näkee Euroopassa ”hyvää inflaatiota”
2 tykkäystä
Muutamia käppyröitä Vartista. Ensi viikolla suunnittelen valitettavasti vain yhtä jaksoa, sillä tuloksia tulee roppakaupalla Helsingin pörssissä.
Velkavipu ei ehkäpä ennakoi mihin markkina menee seuraavaksi, mutta se kertoo meille sijoittajille siitä missä mennään nyt. Viime vuonna pääsi moneen otteeseen kommentoimaan, miten räjähtävää nousua ruokkii bensalla limiitti.
Nyt velkavivun kasvu on taittumassa jenkeissä. Isot taitokset osuvat yleensä, ylläri ylläri, pörssin heikkoihin saumoihin.
Tilasto jenkeistä.
Olemme kaikki nyt korkospesialisteja ja inflaatioeksperttejä, mutta on hyvä tiedostaa ettei näitä oikein kukaan osaa ennustaa oikein. 
Tämä käppyrä korkoennusteiden kehityksestä on kuvaava.
Liikkuvia osia on yksinkertaisesti liikaa.
BofA optimisesti ajattelee, että markkina aliarvioi koronnostoja. Samalla kuvaaja todistaa, että heidän näkemys on todellakin vain yksi roiskaisu muiden joukossa.
Kävin videolla tarkemmin läpi MAGMA-jengin tuloskautta.
Heikkoa lenkkiä Metaa lukuunottamatta tuloskausi oli jälleen erinomainen. On vaikea olla jenkkipörssin suhteen superpessimistinen, kun viidennes SP500:Sen tuloksesta tulee tältä viisikolta joilla kasvunäkymät kyllä jossain vaiheessa väkisinkin rauhoittuvat, mutta ovat silti vahvat. Noh, Meta on ehkäpä kysymysmerkki mutta sen takana on jo pari korvaajaa (esimerkiksi Nvidia).
Yhteensä nämä tekevät ennusteiden mukaan kohta 400 miljardia tulosta.
Pörssien suunnan kannalta yksittäisillä firmoille ei yleensä ole kovin suurta merkitysät kuin korkeintaan anekdootteina pörssin meiningistä, mutta nämä kaverit painavat oikeasti niin paljon että niiden tuloskehityksellä on väliä.
33 tykkäystä
@Marianne_Palmu Onko mahdollista, että euribor-korot nousisivat plussalle vaikka EKP ei nostaisikaan ohjauskorkoja? Nyt esim. 12kk euribor ollut jo pienoisessa nousussa (eiliseltä tietoa ei vielä saatavilla). Lisäksi Saksan kymppivuotinen ampui eilen koilliskulmaan, ollen nyt n. 0,17%, vaikka koronnostosta euroalueella ei tullut muuta tietoa kuin Lagarden epämääräiset kommentit.
3 tykkäystä
Velkavipua on sen verran, että sen purkaminen varmasti tappaisi likviditeetin.
Tilastoja voi tosin pyörittää monesta kuvakulmasta.
Tuo ylläoleva kuvaaja saattaa näyttää ylidramaattiselta, sillä
- 2018-2020 yli jo margin laskenut 200 miljardia → Tuohon suhteutettuna 350miljardin Y/Y muutos on valtava, mutta ei niin dramaattinen. Ja huom. Tuo 200miljardin lasku ei aiheuttanut kaikkien aikojen karhumarkinaa - joskus vipua voidaan purkaa maltillisestikin.
- tuosta voisi nopeasti katsoa ja luulla että olisi jo menossa valtava margin romahdus, joka saa IT-kuplan ja finanssikriisin näyttämään pienelle. → Todellisuudessa lisä-marginin otto on vain pysähtynyt ja ollaan hetkeksi tasaannuttu korkealle tasolle. kts. kuva alla.
Hahmottelin tuohon tuollaisen trendilinjan miltä suunnilleen näyttäisi jos vipu lisääntyisi tasaisesti. Olisi kiva saada alkuperäinen kuva exponentiaalisessa muodossa niin olisi helpompi hahmotella.
IT kuplassa Margin kasvoi edeltävänä 5 vuotena n. 4.2x
Finanssikriisissä edeltävänä 5 vuotena n. 2.8x
Viime vuoden huippuja edeltävänä 5vuotena 1.8x
→ Velkaa on otettu paljon, mutta ei aivan suhteettomasti. Toki velka on koko ajanjakson aikana kasvanut paljon. Tuolta 95 alusta lähes 10% vuositasoa. Se kuulostaa vähän liian kovalle tahdille.
Tässä vielä market cap suhteutettu. Näyttää hyvin maltillisesti, mutta tässä tietenkin korkea markkinataso aiheuttaa aistiharhaa
Summaisin ajatuksen: Velkaa on paljon ja sen nopea lasku voisi aiheuttaa isojakin riskejä. Kuitenkaan juuri edeltävät muutama vuosi eivät ole olleet velavivun suhteen ne kaikista vastuuttomimmat hetket. Tilastoja eri kulmista pyörittelemällä saa erilaisia näkemyksiä.
25 tykkäystä
Taitaa joulukuussa Omicron ja uudet veivaukset sen ympärillä painaa tätä lukua.
6 tykkäystä
Taisi olla liian hyvä lukema, lisää vettä myllyyn että korkoja pitää nostaa koska työmarkkina on vahva.
ja päälle palkkainflaatio-signaalia. Tosin tuo participation rate sentään parantumaan päin, eli toivoa on että niitä tekeviä käsiä tulee lisää työmarkkinoille joka sitten auttaisi palkkainflaatiota vastaan jollain aikavälillä.
21 tykkäystä
Ei midist. Ei tää pahempaan suuntaan voi enää mennä, eihän? 
//
7 tykkäystä
Kovan suhdannenousun vaikutuksia yrityksiin ja sijoittajien tunnelmiin ja yleiseen ilmapiiriin voisi ehkä eritellä näin:
- ensinnäkin yritetään hahmottaa vaikutukset niin että yritetään puhdistaa hintojen nousun vaikutusta mahdollisimman tarkasti pois
- toiseksi tutkitaan se elementti että ihan vaan hintojen nousu saa monen yhtiöihin ja pörssiin liittyvän ilmiön näyttämään erilaiselta kuin se muuten näyttäisi
-
Joskus voi olla niin että suhdannenousun reaalisten vaikutusten lisäksi myös hintojen nousuun liittyvät kangastukset otetaan täysillä mukaan yhä optimistisimmiksi käyviin narratiiveihin.
-
Joskus voidaan olla ihan toisessa ääripäässä: kukaan ei oikein kunnolla osaa innostua niistä oikeista suhdannenousun hyvistä reaalisista vaikutuksista. Nimittäin huomio on fiksoitunut kiihtyvään inflaatioon ja kaikkeen ikävään mitä siitä saattaa seurata.
Voidaan vertailla vaikkapa sijoittajien tunnelmia USA:ssa vuonna 1968 ja 1984. Näistä 1968 on erinomainen esimerkki tilanteesta 1 ja kesä 1984 tilanteesta 2. Inflaatiovauhti oli molempina hetkinä täysin sama, 4 % pintaan.
Vuonna 1968 sijoittajilla ei ollut tuoreita inflaatioon liittyviä traumoja mutta 1984 todellakin oli. Yhteistä oli noille hyvä suhdannetilanne, mutta osake- ja bondimarkkinoiden sentimentti ja arvostustasot olivat aivan erilaiset.
Viime vuonna kovan suhdannenousun reaaliset vaikutukset ja hintojen nousun aiheuttamat näköharhat pääsivät molemmat täysillä mukaan yhä optimistisimmiksi käyviin narratiiveihin. Tämä ei ole ihme sillä sijoittajien inflaatiokokemukset olivat vielä paljon kauempana kuin tuossa vuoden 1968 esimerkissä olivat.
Alla on mielenkiintoinen kuvaus ajalta jolloin Fediä ei vielä ollut olemassa. Hinnat ja korot olivat kapitalististen markkinavoimien sanelemat. Ei ollut julkista instanssia jolla olisi ollut oma linjansa ja työkalunsa vaikuttaa hintojen kehitykseen tai korkoihin. Kultakannan takia oletusarvo oli että hinnat välillä nousevat ja välillä laskevat mutta pitkällä aikavälillä hinnoilla ei ole mitään trendiä ylös- tai alaspäin. Tämä tosiasia ei silti estänyt juuri ketään tempautumasta mukaan suurelta osin hintojen nousun luomaan noususuhdannehuumaan.
Jos vertaa tilannetta 2021 johonkin 110 tai 120 vuotta aiemmin olleeseen huumaan, ihmisen henkiset resurssit ja rajoitteet eivät ole muuttuneet.
Asetelmassa jotain samaa: 1900-luvun alussa ei ollut julkista instanssia jolle inflaatio olisi kuulunut. Vuonna 2021 oli julkiset instanssit joiden toimialaan hintavakaus periaatteessa kuului mutta jotka sanoivat “inflaatio menee ihan kohta ohi aivan itsekseen; nauttikaa täysillä nousumarkkinanarratiivienne jokaisesta aromista”.
A psychological influence of a much wider scope also operates to help a bull market along to unreasonable heights. Such a market is usually accompanied by rising prices in all lines of business and these rising prices always create, in the minds of business men, the impression that their various enterprises are more profitable than is really the case.
One reason for this false impression is found in stocks of goods on hand. Take the wholesale grocer, for example, carrying a stock of goods which inventories $10,000 in January, 1909. On that date Bradstreet’s index of commodity prices stood at 8.26. In January, 1910, Bradstreet’s index was 9.23. If the prices of the various articles included in this stock of groceries increased in the same ratio as Bradstreet’s list, and if the grocer had on hand exactly the same things, he would inventory them at about $11,168 in January, 1910.
He made an additional profit of $1,168 during the year without any effort, and probably without any calculation, on his part. But this profit was only apparent, not real; for he could not buy any more with the $11,168 in January, 1910, than he could have bought with the $10,000 in January, 1909. He is deceived into supposing himself richer than he really is, and this false idea leads to a gradual growth of extravagance and speculation in every line of business and every walk of life.
The secondary results of this delusion of increased wealth because of rising prices, are even more important than the primary results. Our grocer, for example, decides to spend this $1,168 for an automobile. This helps the automobile business. Hundreds of similar orders induce the automobile company to enlarge its plant. This means extensive purchases of material and employment of labor. The increased demand resulting from a similar condition of things in all departments of industry produces, if other conditions are favorable, a still further rise in prices; hence at the end of another year the grocer perhaps has another imaginary profit, which he spends in enlarging his residence or buying new furniture, etc.
The stock market feels the reflection of all this increased business and higher prices. Yet the whole thing is psychological, and sooner or later our grocer must earn and save, by hard work, economical living and shrewd calculation, the amount he has paid for his automobile or furniture. Again, rising stock prices and rising commodity prices react on each other. If the grocer, in addition to his imaginary profit of $1,168 sees a ten per cent, advance in the prices of various securities which he holds for investment, he is encouraged to still larger expenditures; and likewise if the capitalist notes a ten per cent advance in the stock market, he perhaps employs additional servants and enlarges his household expenditures so that he buys more groceries.
Thus the feeling of confidence and enthusiasm spreads wider and wider like ripples from a stone dropped into a pond. And all of these developments are faithfully reflected by the stock market barometer. The result is that, in a year like 1902 or 1906, the high prices for stocks and the feverish activity of general trade are based, to an entirely unsuspected extent, on a sort of pyramid of mistaken impressions, most of which may be traced, directly or indirectly, to the fact that we measure everything in money […]
6 tykkäystä
Mä en nyt ihan sisäistänyt tota grocer-tarinaa.
Siis eikö päivittäistavarakauppias huomaa jatkuvasti nousevia tukkuhintoja vaan pelkästään oman tulopuolen?
