@Marianne_Palmu Onko mahdollista, että euribor-korot nousisivat plussalle vaikka EKP ei nostaisikaan ohjauskorkoja? Nyt esim. 12kk euribor ollut jo pienoisessa nousussa (eiliseltä tietoa ei vielä saatavilla). Lisäksi Saksan kymppivuotinen ampui eilen koilliskulmaan, ollen nyt n. 0,17%, vaikka koronnostosta euroalueella ei tullut muuta tietoa kuin Lagarden epämääräiset kommentit.
3 tykkäystä
Velkavipua on sen verran, että sen purkaminen varmasti tappaisi likviditeetin.
Tilastoja voi tosin pyörittää monesta kuvakulmasta.
Tuo ylläoleva kuvaaja saattaa näyttää ylidramaattiselta, sillä
- 2018-2020 yli jo margin laskenut 200 miljardia → Tuohon suhteutettuna 350miljardin Y/Y muutos on valtava, mutta ei niin dramaattinen. Ja huom. Tuo 200miljardin lasku ei aiheuttanut kaikkien aikojen karhumarkinaa - joskus vipua voidaan purkaa maltillisestikin.
- tuosta voisi nopeasti katsoa ja luulla että olisi jo menossa valtava margin romahdus, joka saa IT-kuplan ja finanssikriisin näyttämään pienelle. → Todellisuudessa lisä-marginin otto on vain pysähtynyt ja ollaan hetkeksi tasaannuttu korkealle tasolle. kts. kuva alla.
Hahmottelin tuohon tuollaisen trendilinjan miltä suunnilleen näyttäisi jos vipu lisääntyisi tasaisesti. Olisi kiva saada alkuperäinen kuva exponentiaalisessa muodossa niin olisi helpompi hahmotella.
IT kuplassa Margin kasvoi edeltävänä 5 vuotena n. 4.2x
Finanssikriisissä edeltävänä 5 vuotena n. 2.8x
Viime vuoden huippuja edeltävänä 5vuotena 1.8x
→ Velkaa on otettu paljon, mutta ei aivan suhteettomasti. Toki velka on koko ajanjakson aikana kasvanut paljon. Tuolta 95 alusta lähes 10% vuositasoa. Se kuulostaa vähän liian kovalle tahdille.
Tässä vielä market cap suhteutettu. Näyttää hyvin maltillisesti, mutta tässä tietenkin korkea markkinataso aiheuttaa aistiharhaa
Summaisin ajatuksen: Velkaa on paljon ja sen nopea lasku voisi aiheuttaa isojakin riskejä. Kuitenkaan juuri edeltävät muutama vuosi eivät ole olleet velavivun suhteen ne kaikista vastuuttomimmat hetket. Tilastoja eri kulmista pyörittelemällä saa erilaisia näkemyksiä.
25 tykkäystä
Taitaa joulukuussa Omicron ja uudet veivaukset sen ympärillä painaa tätä lukua.
6 tykkäystä
Taisi olla liian hyvä lukema, lisää vettä myllyyn että korkoja pitää nostaa koska työmarkkina on vahva.
ja päälle palkkainflaatio-signaalia. Tosin tuo participation rate sentään parantumaan päin, eli toivoa on että niitä tekeviä käsiä tulee lisää työmarkkinoille joka sitten auttaisi palkkainflaatiota vastaan jollain aikavälillä.
21 tykkäystä
Ei midist. Ei tää pahempaan suuntaan voi enää mennä, eihän? 
//
7 tykkäystä
Kovan suhdannenousun vaikutuksia yrityksiin ja sijoittajien tunnelmiin ja yleiseen ilmapiiriin voisi ehkä eritellä näin:
- ensinnäkin yritetään hahmottaa vaikutukset niin että yritetään puhdistaa hintojen nousun vaikutusta mahdollisimman tarkasti pois
- toiseksi tutkitaan se elementti että ihan vaan hintojen nousu saa monen yhtiöihin ja pörssiin liittyvän ilmiön näyttämään erilaiselta kuin se muuten näyttäisi
-
Joskus voi olla niin että suhdannenousun reaalisten vaikutusten lisäksi myös hintojen nousuun liittyvät kangastukset otetaan täysillä mukaan yhä optimistisimmiksi käyviin narratiiveihin.
-
Joskus voidaan olla ihan toisessa ääripäässä: kukaan ei oikein kunnolla osaa innostua niistä oikeista suhdannenousun hyvistä reaalisista vaikutuksista. Nimittäin huomio on fiksoitunut kiihtyvään inflaatioon ja kaikkeen ikävään mitä siitä saattaa seurata.
Voidaan vertailla vaikkapa sijoittajien tunnelmia USA:ssa vuonna 1968 ja 1984. Näistä 1968 on erinomainen esimerkki tilanteesta 1 ja kesä 1984 tilanteesta 2. Inflaatiovauhti oli molempina hetkinä täysin sama, 4 % pintaan.
Vuonna 1968 sijoittajilla ei ollut tuoreita inflaatioon liittyviä traumoja mutta 1984 todellakin oli. Yhteistä oli noille hyvä suhdannetilanne, mutta osake- ja bondimarkkinoiden sentimentti ja arvostustasot olivat aivan erilaiset.
Viime vuonna kovan suhdannenousun reaaliset vaikutukset ja hintojen nousun aiheuttamat näköharhat pääsivät molemmat täysillä mukaan yhä optimistisimmiksi käyviin narratiiveihin. Tämä ei ole ihme sillä sijoittajien inflaatiokokemukset olivat vielä paljon kauempana kuin tuossa vuoden 1968 esimerkissä olivat.
Alla on mielenkiintoinen kuvaus ajalta jolloin Fediä ei vielä ollut olemassa. Hinnat ja korot olivat kapitalististen markkinavoimien sanelemat. Ei ollut julkista instanssia jolla olisi ollut oma linjansa ja työkalunsa vaikuttaa hintojen kehitykseen tai korkoihin. Kultakannan takia oletusarvo oli että hinnat välillä nousevat ja välillä laskevat mutta pitkällä aikavälillä hinnoilla ei ole mitään trendiä ylös- tai alaspäin. Tämä tosiasia ei silti estänyt juuri ketään tempautumasta mukaan suurelta osin hintojen nousun luomaan noususuhdannehuumaan.
Jos vertaa tilannetta 2021 johonkin 110 tai 120 vuotta aiemmin olleeseen huumaan, ihmisen henkiset resurssit ja rajoitteet eivät ole muuttuneet.
Asetelmassa jotain samaa: 1900-luvun alussa ei ollut julkista instanssia jolle inflaatio olisi kuulunut. Vuonna 2021 oli julkiset instanssit joiden toimialaan hintavakaus periaatteessa kuului mutta jotka sanoivat “inflaatio menee ihan kohta ohi aivan itsekseen; nauttikaa täysillä nousumarkkinanarratiivienne jokaisesta aromista”.
A psychological influence of a much wider scope also operates to help a bull market along to unreasonable heights. Such a market is usually accompanied by rising prices in all lines of business and these rising prices always create, in the minds of business men, the impression that their various enterprises are more profitable than is really the case.
One reason for this false impression is found in stocks of goods on hand. Take the wholesale grocer, for example, carrying a stock of goods which inventories $10,000 in January, 1909. On that date Bradstreet’s index of commodity prices stood at 8.26. In January, 1910, Bradstreet’s index was 9.23. If the prices of the various articles included in this stock of groceries increased in the same ratio as Bradstreet’s list, and if the grocer had on hand exactly the same things, he would inventory them at about $11,168 in January, 1910.
He made an additional profit of $1,168 during the year without any effort, and probably without any calculation, on his part. But this profit was only apparent, not real; for he could not buy any more with the $11,168 in January, 1910, than he could have bought with the $10,000 in January, 1909. He is deceived into supposing himself richer than he really is, and this false idea leads to a gradual growth of extravagance and speculation in every line of business and every walk of life.
The secondary results of this delusion of increased wealth because of rising prices, are even more important than the primary results. Our grocer, for example, decides to spend this $1,168 for an automobile. This helps the automobile business. Hundreds of similar orders induce the automobile company to enlarge its plant. This means extensive purchases of material and employment of labor. The increased demand resulting from a similar condition of things in all departments of industry produces, if other conditions are favorable, a still further rise in prices; hence at the end of another year the grocer perhaps has another imaginary profit, which he spends in enlarging his residence or buying new furniture, etc.
The stock market feels the reflection of all this increased business and higher prices. Yet the whole thing is psychological, and sooner or later our grocer must earn and save, by hard work, economical living and shrewd calculation, the amount he has paid for his automobile or furniture. Again, rising stock prices and rising commodity prices react on each other. If the grocer, in addition to his imaginary profit of $1,168 sees a ten per cent, advance in the prices of various securities which he holds for investment, he is encouraged to still larger expenditures; and likewise if the capitalist notes a ten per cent advance in the stock market, he perhaps employs additional servants and enlarges his household expenditures so that he buys more groceries.
Thus the feeling of confidence and enthusiasm spreads wider and wider like ripples from a stone dropped into a pond. And all of these developments are faithfully reflected by the stock market barometer. The result is that, in a year like 1902 or 1906, the high prices for stocks and the feverish activity of general trade are based, to an entirely unsuspected extent, on a sort of pyramid of mistaken impressions, most of which may be traced, directly or indirectly, to the fact that we measure everything in money […]
6 tykkäystä
Mä en nyt ihan sisäistänyt tota grocer-tarinaa.
Siis eikö päivittäistavarakauppias huomaa jatkuvasti nousevia tukkuhintoja vaan pelkästään oman tulopuolen?
Homma helpottuu isosti keväällä kun alkaa nämä lumimassat sulaa, energiankulutus laskee ja saadaan samaan aikaan tarjolle mm. halpaa vesivoimaa. Kysymysmerkkinä tietenkin Venäjä jonka toimista riippuen kaikilla voi olla kivaa halventuvan maakaasun ja öljyn kanssa…tai voidaan olla kunnolla kusessa Ukrainan kriisin eskaloitumisen tuomien talouspakotteiden lisätessä entisestään fossiilisten hintaa.
1 tykkäys
Kiitos näistä pohdinnoista! Arvokasta.
Yksi kysymys mikä mietityttää on ero Suomen inflaatiolla (tällä hetkellä n. 3% käsittääkseni) ja EU:n inflaatiolla (5% ja rapiat). Mitenkäs tämä vaikuttaa EU:n sisällä kun kaikilla mailla on sama valuutta eikä devalvoida enää voi? Onko tästä OMX:lle hyötyä vai haittaa kun Suomen teollisuus on kovin vientivetoista? Vai vaikuttaako tuo vain Suomeen suhteessa niihin maihin jotka eivät ole Eurossa ja jos kyllä niin miten?
Saisikohan tästä aiheesta suuria viisauksia johonkin varttiin @Verneri_Pulkkinen?
3 tykkäystä
EU:n sisällä kaikilla mailla nimenomaan ei ole samaa valuuttaa. Nimenomaisesti Bulgaria, Romania, Kroatia, Ruotsi, Puola, Unkari, Tsekki ja Tanska* kuuluvat unioniin, mutta eivät rahaliittoon.
*Tanskalla DKK sidottu euroon kuitenkin
Nyt kannattaa ensin tarkistaa, tarkoitatko euroalueen inflaatiota kun sanot EU:n inflaatio. Jos näin, kysymyksesi on edelleen validi mutta käsitevalinta väärä.
3 tykkäystä
Tarkoitin tuossa siis euroon sidottuja maita joka on toki vain osa EU:sta.
Samalla Suomen inflaatio tuntuu olevan suhteessa matalampi kuin esim Saksa ja US. Ihan yleisellä tasolla kanssa pohdin sitä mikä vaikutus tuolla on OMX:lle pidemmän päälle?
Miten määrittelisit hyvän yhtiön?
Tämä on mielipidekysymys. Varmaankin moni mainitsee yhdeksi kriteeriksi että hyvällä yhtiöllä on mukavasti hinnoitteluvoimaa.
Mistä se kertoo jos yhtäkkiä hirveän suuri osa firmoista (S&P 500 Q4-tulosinfot) esittelee olevansa tällä kriteerillä hyvä yhtiö? Onko hyviä yhtiöitä yhtäkkiä hämmästyttävästi enemmän kuin ennen?
Ei ole.
Kyse oli siitä että kysyntä ja tarjonta oli Q4:lla edelleen epätasapainossa.
Jos kysyntä pettää eivätkä kustannuspaineet samaan aikaan voimakkaasti hellitä viimeaikaiselta tasolta, se olisi murskaavaa marginaaleille.
8 tykkäystä
Oikein hyvää sunnuntai-iltaa arvon foorumilaiset. Ohessa on pohdintaani erilaisista skenaarioista, joita taloudessa voisi tapahtua ja millainen vaikutus niillä voisi olla pörssien suuntaan. Kaikki rakentava palaute ja uudet mielipiteet otetaan ilolla vastaan. Myös @Verneri_Pulkkinen mielipide olisi kiva kuulla, kun on ainakin osittain samoja aiheita tullut käytyä läpi “Vernerin Vartissa”.
https://www.markkinoidenjaljilla.com/post/markkinakatsaus
14 tykkäystä
Ruotsin virallinen valuutta on Euro, mutta käyttävät Kruunua erityisluvalla/sopimuksella “siirtymäajan”, ihan kuten suomen väliaikaiset verot, ikuisesti.
”Pyörremyrskyssä lentää kalkkunatkin”
Sitähän tämä on ollut kun saatavuus on nolla, niin jokainen ”myyvätaho” kellottaa hyviä tuloksia.
Tuossa pitää huomioida se mitä ilman ilmiset ei voi elää,
Energia, Telekommunikaatio, Lääke/Lääkärit, Ruoka,
Mutta kunhan kysyntä laskee (palautuu) niin nähdään ketkä on savannin gebardeja ja ketkä niitä norsuja.
Olen valinnut Nordean Antti Saaren kilpakumppanikseni arvailukisassa. Sitä suuremmalla syyllä täytyy linkata Twitteristä tuo miten hän hienosti kansantajuistaa inflaation vaikutuksia.
Hänen narratiivissaan ovat aksioomina tälle vuodelle sekä kova talouskasvu että erittäin kova kysyntä pörssiyhtiöiden tuotteille palvelusektorin elpymisestä huolimatta. Tämä on edelleen se jota kyseenalaistan onko aksiomaattista.
15 tykkäystä
Koulusta on ‘jonkin verran’ aikaa ja sattuneesta syystä korkopolitiikkaa ei ole tullut funtsittua vuosiin - kun Saari sanoo että ‘nyt reaalikorotkin ovat nousussa’ en keksi tälle muuta syytä kuin inflaation maltillistuminen tai nimelliskorkojen reilumpi korotus.
Puhuukohan hän nyt tässä EU-alueesta, Suomesta vai mistä, tiedätkö?
Reaalikorot ovat olleet nousussa kai aika globaalisti tänä vuonna.
Oikein näppärä kirjoitus mikä summaakin oleellisimmat markkinan liikuttelija tällä hetkellä tuloskasvusta inflaatioon.
Nivoten kommentin tämän ketjun agendaan kuin superliimalla, tarkoitatko supersyklillä talouden laajaa paisumista, osakemarkkinaa vai joiitain tiettyjä sektoreita? Finanssikriisiä edeltäneitä vuosiahan kutsutaan Suomen sijoituskenessä usein “supersykliksi”, kun kaikki vuolivat rahaa Rautaruukista Outokumpuun.
Outokummusta ja syklistä puheenollen, meillähän analyytikko on jo pidempään asettunut markkinan kanssa poikkiteloin ja povannut tuloskäännettä. Huomenna tulee tämän yhden talouden kuumemittarin tulos, niin ollaan taas fiksumpia.
Ennusteet Q3-päivityksestä:
Hyvä kysymys! Tähän voisin pingata @Marianne_Palmu 
Tahdon loistavaan kirjoitukseesi tarkentaa, että vaikka Yhdysvalloissa ei ollut keskuspankkia, niin sen aikaisen finanssijärjestelmän navalla Iso-Britannialla oli (on edelleen 
) sellainen ja luulisin, että sen toimet heijastuivat Atlantin toiselle puolelle myös kun kaikki olivat samassa kultakannassa.
Toisekseen, tuona aikana hintoja ja markkinaa heiluttivat sellaiset seikat, kuin sadot, asia mikä tämän päivän ruoan yltäkylläisyydessä lähes kaikkialla maailmassa muutamia alueita lukuunottamatta, saattaa herkästi unohtua. 
Tai että, “markkinavoimat” jakoivat valtaansa luonnonvoimien kanssa.
Ja sen lisäksi etenkin Yhdysvallat oli melko protektionistinen, eli markkinoihin ja hintoihin vaikutettiin enemmän tai vähemmän suoraan oman teollisuuspolitiikan kautta…
Nämä muutokset tekee vertailusta aiempaan vaikeaa, vaikka harjoitus on itsessään hauska ja sisäinen historianharrastaja itsessäni mehustelee nostoasi.
10 tykkäystä