Tuohon olisi hyvä liittää inflaatiokehitys samaan graafiin. Vuodesta 2008 lähtien useiden QE-ohjelmien jälkeen inflaatiotavoitteisiin ei silti päästy. Herää kysymys, onko QE loppujen lopuksi niin tehokas työkalu sittenkään? Se oli jotakin ”uutta” 2008 finanssikriisin jälkeen. Akateemisessa maailmassa ei ole löydetty selkeää yhteyttä QE:n ja inflaation kesken. Inflaatiossa paljon merkittävimpiä ajureita ovat globaalit arvoketjut ja esimerkiksi öljyn hinta. Nämä dominoivat tällä hetkellä.
Ennen kaikkea QE:n tarkoitus on laskea pitkän aikavälin korkoja. Vaikutuskanavat ovat moninaisia:
- Sijoittajat ja markkinat muuttavat portfoliotaan riskisempään suuntaan, kun keskuspankki on mukana markkinoilla ostamassa pitkän koron lainoja.
- QE lisää markkinoiden likviditeettiä. Keskuspankit luovat uutta digitaalista rahaa omaan taseeseensa, jolla se ostaa esimerkiksi velkakirjoja. Lisääntynyt kysyntä nostaa niiden hintaa ja laskee korkoa. Vapautuva raha päätyy sitten mihin päätykään. QE ei siis varsinaisesti ole suoraa rahan printtaamista, kuten helposti yleistetään. Siksi se ei välttämättä johda suoraan inflaatioon verrattuna esimerkiksi shekkien jakamiseen kansalaisille valtion toimesta.
- Korkojen lasku devalvoi valuuttaa erityisesti avoimen pienen talouden kohdalla (esim. Ruotsi).
- QE helpottaa valtioiden taloudenhallinnointia, koska ne saavat lainaa matalammalla korolla.
- Se lisää luottamusta talouteen ja siten odotuksia
- Se on merkki siitä, että lyhyet korot pysyvät matalana ennakoitua pidempään (QE täytyy lopettaa ennen kuin lyhyisiin korkoihin kosketaan)
Joitakin negatiivisia seurauksia:
- Valtioiden budjettialijäämät kasvavat matalien korkojen johdosta.
- Inflaatio-oletukset nousevat (ehkä).
- Moraalikato markkinoilla: sekä politiikassa että taloudessa. => poliittiset uudistukset jätetään tekemättä, koska rahaa saa muutenkin. Markkinoilla otetaan liiallisia riskejä, koska Fed on sijoittajan puolella: esim. nyt nähty Stonks-kulttuuri. Lainaa saa myös sellaiset tahot/kohteet, jotka eivät sitä normaalisti saa.
- QE hyödyttää selvästi eniten omistavaa yhteiskuntaluokkaa, koska heidän omistustensa arvot nousevat. Se luo erinomaiset olosuhteet myös sille, että velalla voi tienata, kun velan rahoituskustannukset ovat niin matalat. Tämä kehitys kasvattaa pitkällä aikavälillä tuloeroja, joka johtaa esimerkiksi populismin nousuun.
QE kärsii mitä luultavimmin laskevasta rajahyödystä (mitä enemmän sitä tehdään sitä pienempi vaikutus sillä saadaan)
- Pitkät korot ovat/olivat jo negatiivisia, on siis alati vaikeampaa saada hyötyä.
- QE-toimet on perinteisesti aloitettu, kun markkinoilla on selkeä epäkohta esim. likviditeetin puute, epävarmuuden lisääntyminen yms. (Finanssikriisi 2008, eurokriisi 2010-luvulla, koronakriisi 2020) Normaalioloissa näitä ei tarvita, niin on vaikeaa sanoa, että onko QE:n jatkamisesta mitään hyötyä, jos selkeää epäkohtaa markkinoilla ei ole.
QE:n lopettaminen (QT) on todella kivuliasta. Varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa inflaatio luo omat ongelmansa ja talouskasvu on selvästi jäähtymässä. Taloudessa on suuresti epävarmuutta. Osa näistä QE:n vaikutuksista menee myös päinvastaiseen suuntaan ja voivat täten jopa pahentaa tilannetta.