Täällä on poristu paljon, onko rahapolitiikka kiristävää vai ei.
Tahdon huomauttaa väliin, että Fedin ohjauskorko on vain yksi olojen kireyteen vaikuttava tekijä: se vaikuttaa ensisijaisesti pankkeihin, mutta markkinalla on valtavasti eri likviditeetin tarjoajia.
Esimerkiksi markkina kiltisti kiristi rahaoloja jo paljon ennen koronnostoja: Bloombergin rahaoloja mittavaa indeksi kääntyi laskuun jo kesällä 2021. Markkina on paljon sananvaltaa pitkien korkojen tasoon, jotka vuorostaan heijastuvat esim. asuntolainan korkoihin.
Asuntolainan korot ovatkin jo yli 5 % Yhdysvalloissa, mikä asuntojen paisunut hintataso huomioiden on melko kireä.
Myös pörssiromahduksesta näkee, että kasvufirmojen rahoitus on kiristynyt merkittävästi ja sijoittajat suhtautuvat apeasti rahan liberaaliin käyttöön yrityksessä, mikä on vastakohta pari vuotta sitten vallinneelle ympäristölle.
M2-raha aggregaatti (talletukset ja kolikot) on hyvin epätyydyttävä likviditeetin mittari, mutta senkin kasvuvauhti tyssää ihan just y/y katsoen:
Luen parhaillaan kirjaa likviditeetistä nimeltä Capital Wars, missä kirjoittaja argumentoi että nykyään likviditeetti ratkaisee enemmän, kuin korot kehittyneissä talouksissa.
Miksi? Koska velkaa otetaan vähemmän investointeihin (talouskasvuun), ja enemmänkin vain uudelleenrahoitetaan vanhaa velkavipua. Koroista viis velat pitää uusia, mutta jos lainaa ei saa on äkkiä yritykset ja muut rahanjanoiset pulassa.
Tässä mielessä tilanne on jo paljon kireämpi.
Toinen seikka on tietysti ns. reaalikorko eli ohjauskoron ja inflaation erotus. Se on syvästi negatiivinen, mutta koska firmojen tulokset eivätkä kotitalouksien palkat nouse nyt inflaation tahtia, niin käytännössä velanhoitokapasiteetti rapautuu para’aikaa. Tässä mielessä reaalikorko ei omasta mielestäni ole niin relevantti.
Lisäys: päätellen työllisyyden ja kulutuksen vahvuudesta Fedillä on vielä paljon varaa kiristää, mutta kuten Powell totesi menee tovi että ohjauskoron nosto heijastuu talouteen. Kohtahan ollaan taas fiksumpia.