Kale, on selvää että jos sijoittaja tyytyy indeksituottoon, niin hänen kannattaa sijoittaa rahansa indeksiin. Suurin osa sijoittajista ei tule ikinä voittamaan indeksiä, joten tämä on tietysti valtaosalle se järkevä valinta. He, jotka tämän polun valitsevat ovat kuitenkin tyytyneet osaansa ja päättäneet poistua pelistä, joten heistä ei kannata edes puhua. Sijoittamisessa ei ole mielestäni kovinkaan paljon mieltä, jos et yritä voittaa indeksiä ja siksi lähtökohta keskusteluissa pitäisi olla että pyritään se indeksi voittamaan.
Jotta vertailuindeksin voi voittaa, tarvitaan jonkinlainen tapa hyödyntää markkinoille säännönmukaisesti syntyviä epätehokkuuksia ylituoton tekemiseksi. Ellet ole jollain Renaissance Technologiesiella töissä, niin ongelmaksemme muodostuu se että käyttämämme data on julkista ja työkalut yleisesti käytössä, joten emme kykene muodostamaan näiden avulla pysyvää kilpailuetua. Vaikka löytäisimmekin jonkin markkinoiden epätehokkuuden jota kykenisimme systemaattisesti hyödyntämään, niin markkinat ovat täynnä kvantteja ja muita fiksuja toimijoita, jotka ennen pitkää löytävät backtestauksen avulla nämä ylituoton lähteet ja käyvät hakemassa ne pois.
Tämän vuoksi olin haluton kuvailemaan miten esimerkiksi tätä “Trendi on mun frendi” -strategiaa kannattaisi operatiivisesti soveltaa saavuttaakseen parhaan lopputuloksen. Mielestäni ei ole mahdollista kuvailla vedenpitävää tapaa tehdä ylituottoa millään strategialla tai sijoitustyylillä, eikä menneisyyden datan perusteella voi todistaa että asiat jatkuvat ennallaan myös tulevaisuudessa. Jos luulet keksineesi jonkin tavan millä sijoittamalla voitat markkinat vaikkapa seuraavat 30 vuotta, olet mielestäni yksinkertaisesti väärässä; markkinoiden voittaminen ei ole niin helppoa! Toki ehkäpä yksilönä pystyt sitten lisäämään siihen strategiaan jonkin henkilökohtaisen ‘erikoismausteen’, mutta tämä onkin sitten se ylituoton todellinen lähde eikä sen sijoitusstrategian systemaattinen soveltaminen.
Markkinathan ovat täynnä erilaisia tehottomuussyklejä ja markkinahäiriöitä, jotka toistuvat epäsäännöllisen säännöllisesti. Pörssikuplat ja -romahdukset ovat yksi esimerkki tästä, mutta ilmiö on mielestäni paljon laajempi kuin yleisesti ajatellaan. Esimerkiksi IT-kuplan jälkeen teknologiasektoria pidettiin täysin kuolleena ja sijoituskelvottomana sektorina. Nyt voidaan jo sanoa, että tämähän oli markkinoiden osalta selkeä virhe, jonka vuoksi teknologiaosakkeet olivat vuosikausia erinomainen ylituoton lähde. Viime vuosien aikana ESG-paineet ja huonot tuotot ajoivat energiasektorin pois sijoittajien suosiosta ja kaiken maailman Smartin Paasit huutelivat miten sektori on täynnä “Zombie-yhtiöitä”. No kuinkas sitten kävikään?
Se mitä haen tässä takaa, on että jos haluat tehdä jatkuvaa ylituottoa, niin sinun on vaihdettava sijoitusstrategioita, -tyylejä, sektoreita ja työkaluja sitä mukaan, kun aiempi tapasi sijoittaa lakkaa toimimasta. Kun koet löytäväsi jonkin asian mikä luo sinulle ylituottoa, niin sinun pitää tiedostaa että se on vain väliaikaista, tai muuten ennen pitkään käy kuin niille Qt-sijoittajille, jotka turhaan holdasivat osaketta 40€ → 180€ → 40€, tai kenties jotain pahempaa.
Olen usein kuullut sanonnan että kehittyminen sijoittajana alkaa vasta ensimmäisestä karhumarkkinasta; nimittäin sitä ennen ollaan aina enemmän tai vähemmän bulleroita. Toivon nyt kovasti että tämän laskun jälkeen “tech brot” tajuavat alkamaan laajentamaan sijoitusavaruuttaan ja -tyylejään ja tutkimaan vaikkapa konepajoja ja pankkeja, eivätkä yritä väkisin pakottaa jatkossa enää mitään läpikoluttua eilispäivän FAMG -strategiaa. Meinaatteko ihan oikeasti että voitatte indeksin jatkossakin noudattamalla jotain kl.fi puhuvien päiden yleisintä sijoitusstrategiaa, jonka tietää jo aivan kaikki sunnuntaisijoittajasta lähtien? Onhan se tietty mahdollista, mutta ehkä kuitenkin hieman naiivia.
Buffettin tekemä ylituotto johtuu aivan varmasti siitä että hän on Warren Buffett. Jos ylituoton tekemiseen riittäisi vain se, että tekee DCF-mallin ja ostaa alle käyvän arvon kun kurssit dippaa sen alle, niin joka ikinen kauppatieteiden maisteri tekisi hirmuista ylituottoa. Tästä ei ole empiirisiä todisteita, vaan suurin osa toimijoista vaikuttaa systemaattisesti häviävän indeksille, koska sijoittaminen on äärimmäisen monimutkainen ja haastava peli. Mielenkiintoisesti samaan tapaan kuin vaikkapa pokerissa ja vedonlyönnissä, myöskään sijoittamisessa ei näytä pärjäävän erityisen hyvin tohtorit, lääkärit, juristit, kympin tytöt ja muut sellaiset jotka ovat tottuneet noudattamaan sääntöjä ja tekemään “oikeita asioita” pärjätäkseen elämässä.
Sijoittamisessa ei ylituoton tekemisen osalta ole varsinaisesti olemassa sääntöjä, eikä peliä voi ratkaista, vaan se elää jatkuvasti pelaajien ja markkinoiden toiminnan mukaisesti aina muuttuen ja pysyen freesinä. Reittejä ylituottoon on jokaisella ajan hetkellä lukemattomia ja sijoittajan henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat myös paljon siihen mitä reittiä kannattaa yrittää, joten mielestäni on sinänsä ajanhukkaa yrittää vakuuttaa että jokin sijoitustyyli- tai strategia olisi väistämättä absoluuttisesti toista parempi. Sen sijaan siitä olen varma että jos lopettaa jatkuvan kehittymisen sijoittajana ja sopeutumisen muuttuviin markkinatilanteisiin, niin ennen pitkää häviää pelin ja silloin olisikin parempi “jäädä eläkkeelle” ja keskittää säästönsä kustannustehokkaisiin indeksirahastoihin.
