Helpostikkos tosin vaikka tuo Suomen pörssin 30%:ia vielä tässä muutaman kuukauden sisällä sulaa Näissä karhumarkkinoissa todella monet aina muistuttelee arvostuskertoimilla, miten ne on historiallisesti houkuttelevia jne. mutta käytännössä sitten tulokset voi droppailla vielä paljon, ja toisekseen mikään arvostuskerroin ei toimi lopulta pohjana sille, miten alas osake voi mennä. Nytkin löytyy jo reilustikkin alle 2:n pe:n osakkeita.
Pääpointissa toki samaa mieltä kanssasi, mutta vielä paljon pidempää horisonttia kuin 5 vuotta saattaa osakkeissa tarvita. Osakkeet on tosi long-duration assetteja, joka on sekä heikkous, että vahvuus. Etenkin kasvuyhtiöissä sen horisontin pitää holdaajalla olla jopa useita kymmeniä vuosia.
Tämä sai pohtimaan indeksin voittamista vähän toisesta näkökulmasta. Pitää paikkansa, että markkinat ovat tehostuneet ja selviä epäsäännönmukaisuuksia ei ole. Tekoälyrahastot massiivisella laskenta- ja analyysikapasiteetilla eivät ole oikein pärjänneet indeksiä paremmin. Olisi hullua, että tavallinen sijoittaja Excelillä, kynällä ja paperilla saisi jotakin valtavaa etua suhteessa muihin toimijoihin.
Sijoittajat valitsevat yleensä vertailuindeksinsä melko mielivaltaisesti. Yleensä se on jokin S&P 500 osinkoineen tai Nasdaq. Suomalaisille tutuin taitaa olla OMX Helsinki osinkoineen. Jotkut rahastot huijaavat sijoittajia siinä, että he käyttävät vertailuindeksiä, jossa ei ole huomioitu osinkoja. Tähän on tietysti syitä, että miksi ne haluavat näyttää pärjäävänsä indeksille. Valtaosa kirjallisuudesta on kuitenkin sitä mieltä, että indeksin voittaminen on pitkällä aikavälillä todella harvinaista. Tutkimuksien ongelma on se, että suurin osa heikoista rahastoista joko a) yhdistyvät tai b) poistuvat kokonaan markkinoilta, kun tarkasteluajanjakso on kymmeniä vuosia, mikä tällaisessa tapauksessa on kuitenkin relevanttia. Puhutaan selviytymisharhasta. Indeksin pitkäaikaisesti voittavat ovat yleensä melkoisen varakkaita henkilöitä.
Indeksin voi tietysti voittaa riskillä tai vivulla suhteellisen helpostikin. Sitten herää kysymys onko vertailuindeksi enää edes relevantti käsite, jos laittaa munat muutamaan koriin ja osan munista lainaa vielä joltakin muulta?
Jos mietitään indeksiä, niin se koostuu yhtiöistä, joita on tietty määrä. Ne tuottavat vuodessa eri näköisen tuottoprosentin verran. Kun nämä tuottoprosentit suhteutetaan kyseisen yhtiön kokoon indeksissä, niin saadaan indeksin tuotto, joka on historiallisesti ollut luokkaa 9-11 %. Indeksin voittaa yksinkertaisesti sanottuna vain yhdellä tavalla – muuttamalla hajautusta. Voi sijoittaa koko indeksin yhtiöihin, mutta painottaa niitä laatukriteerien perusteella tai jättää heikoimmat yhtiöt kokonaan pois. Silloin kun meno on hurjaa voi myydä kaiken ja odottaa aikaa kun halvalla saa. Se miten sijoittaja tämän sitten konkreettisesti tekee, on ratkaisevaa. Jotkut lottoavat yhtiöt salkkuunsa, toiset käyttävät paljon aikaa analysoiden yhtiöiden fundamentteja, toiset käyttävät teknistä analyysia, toiset painottavat makropuolta ja tiettyä sektoria aina syklistä riippuen, toiset shorttaavat Cramerin suosituksia. Mahdollisia tapoja on yhtä monta olemassa kuin on sijoittajiakin.
Jokainen tietää kuinka vaikeaa ne voittavat hevoset on valita. Entä jos ajatuksen kääntää toisinpäin? Mitä jos indeksistä yrittää etsiä ne ”takuuturskat” ja jättääkin sijoittamasta näihin? Ehkä se voisi ollakin helpompaa. Kyllä itse pystyn kohtalaisella osumatarkkuudella nimeämään OMX25 indeksistä ne heikoiten tuottavat yritykset. Tai ainakin ajatus tuntuu helpommalta kuin yrittäisi nimetä parhaiten tuottavat. Niistähän oli täällä yksi ketju, joissa suurin osa nimesi tämän vuoden kurssiraketeiksi Harvian ja QT:n. No mitenkäs kävikään?
Hajautusta havainnollistamiseksi pieni laskuharjoitus. Yhtiöitä on 10, jotka nimetty A:sta J:hin. Kaikkien vuosituotto on mielivaltainen ja niiden koko indeksissä on arvottu.
Indeksi itsessään näyttää tältä:
Yhtiö
Osuus
Tuotto
A
8 %
1 %
B
12 %
16 %
C
8 %
-12 %
D
11 %
4 %
E
5 %
19 %
F
16 %
1 %
G
17 %
7 %
H
5 %
37 %
I
7 %
9 %
J
11 %
-6 %
Yhteensä
Tuotto
5.959 %
Indeksin tuotto on ollut vuodessa hieman alle 6 %. Melko kohtalainen vuosi siis.
Sijoittaja numero 1 päättää sijoittaa kaikkiin indeksin yhtiöihin, mutta näkee toiset laadukkaimpina kuin toiset ja päättää painottaa yhtiöitä eri tavalla.
Yhtiö
Osuus
Tuotto
A
3.5 %
1 %
B
12.3 %
16 %
C
1.0 %
-12 %
D
4.0 %
4 %
E
10.2 %
19 %
F
7.5 %
1 %
G
17.0 %
7 %
H
19.0 %
37 %
I
15.0 %
9 %
J
10.5 %
-6 %
Yhteensä
100.0 %
Tuotto
12.996 %
Hän saavuttaa noin 13 % tuoton.
Sijoittaja numero 2 taas ottaa vielä hivenen enemmän riskiä ja jättää pois hänen mielestään huonoimmat yhtiöt pois. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa juuta eikä jaata yhtiöiden painotuksesta – hän päätyy tasajakoon.
Yhtiö
Osuus
Tuotto
B
16.7 %
16.0 %
E
16.7 %
19.0 %
F
16.7 %
1.0 %
G
16.7 %
7.0 %
H
16.7 %
37.0 %
I
16.7 %
9.0 %
Yhteensä
100.0 %
Tuotto
14.83 %
Hän saavuttaa jo sillä melkein 15 % tuoton.
Sijoittaja numero 3 taas ottaa samankaltaista näkemystä kuin sijoittajat 1 ja 2. Tosin hänen analyysinsa menee harakoille ja salkkuun päätyykin ne ikävät yllätykset, mikä ei ole harvinaista keskivertosijoittajalle.
Yhtiö
Osuus
Tuotto
A
10.7 %
1 %
B
4.3 %
16 %
C
15.5 %
-12 %
D
11.0 %
4 %
F
16.3 %
1 %
G
17.0 %
7 %
I
7.2 %
9 %
J
18.0 %
-6 %
Yhteensä
100.0 %
Tuotto
0.296 %
Hän saavuttaa kutakuinkin nollatuoton.
Sijoittajaa 4, joka vetää hajautuksen muutamaan yhtiöön ja 50 % vivulla ei edes käsitellä. Onnistuessaan mahtava suoritus, jota mainostetaan, mutta epäonnistumisesta ei edes kuulla.
Tämä oli vain yksi vuosi. Seuraavana vuonna tuotot ovat taas erilaisia ja sama temppu pitäisi osata tehdä uudestaan, mikä tekeekin siitä vaikeaa. Samoilla yhtiövalinnoilla ja samalla hajautuksella tuskin onnistuu uudestaan. Viime vuoden kurssiraketti voi hyvin olla ensi vuoden suuri häviäjä kuten näin on nyt käynytkin.
Ehkä hieman hölmö lasku, mutta ehkä se välitti sen ajatuksen, että hajautus on ehkä se keskeisin käsite sijoittamisessa. Liian suurella hajautuksella päädyt väkisinkin indeksin tuottoon. Liian pienellä hajautuksella voit helposti voittaa indeksin tai hävitä sille. Loppupeleissä pienempi hajautus tarkoittaa käytännössä suurempaa riskiä. Vai tarkoittaako? Myös yhtiöt itsessään ovat eri tavalla hajautuneita. Onko edes relevanttia verrata portfolion ja vertailuindeksin tuottoa? Niiden riski voi kuitenkin olla aivan eri luokkaa.
Itse pyrin enemmänkin siihen, että pyrin minimoimaan riskin ja maksimoimaan tuoton suhteessa vertailuindeksiin.
Viime vuonna oli vaikeaa edes menettää rahaa. Monet saavuttivat tähtitieteellisiä tuottoja. Tämä vuosi on ollut täysin päinvastainen. Tosin, jotkut ovat tehneet myös tänä vuonna käsittämättömiä tuottoja. Toiset ovat taas mahdollisesti kylväneet seuraavien vuosien tukevat tuotot.
Jos tykkää osakepoiminnassa, niinkuin itse tykkään. Sijoittamiseen kannattaa suhtautua siten, että voi tehdä, varsinkin nyt, loistavia löytöjä.
Minut ainakin 2020 keväällä yllätettiin housut kintuissa ja hemmetti…
Odotin jotain kamalaa lamaa ja että syksystä olisi tullut reaalimaailmasta tullut synkkä. Olen siitä täällä joskus kirjoittanutkin. Yritykset eivät vain tehneet päätöksiä. Odotin verta kaduille ja panikoivia ihmisiä…
Mutta ei… Jotenkin me selvittiin…
Elämä alkoi uudelleen…
Koko korona-ajan nautin sijoittamisen saralla markkinoiden övereistä liikkeistä. En ollut oikeastaan ikinä tajunnut, miten tunteella markkinat todella toimii. Eihän siinä ollut mitään järkeä. Hieman ekaa kertaa swingailin ja nautiskelin tunnepohjaisista päätöksistä, mutta melkeinpä olen tässä palannut vanhaan salkun kasvatus moodiin.
Ostellaan kaikkea kivaa, jonka liiketoiminta todennäköisesti toimii. Rahoitustilanteesta huolimatta.
Siellä on pörssissä paljonkin sellaisia yrityksiä, jotka pärjäävät aina. Niillä on hyvä yrityskulttuuri, hyvät tekijät, hyvä prosessi ja kyky muuntautua. Ei mun tarvitse sijoittajana miettiä johdon puolesta, kun siellä on ammattilaiset duunissa.
Osa on huomattavassa alennuksessa ja osa nyt vain on aina kalliita. Lueskelen kaikenlaista, olen tiedonjanoinen ja poimin kaikenlaista vakavaraista salkkuun.
Hetkellisten markkinahäiriöiden ei kannata antaa liikaa häiritä. Itse pidän tärkeänä sitä, vastaako yritys johonkin välttämättömään tarpeeseen. Tarvitaanko sen tuotteita joka tapauksessa? Millainen asema sillä on markkinoilla? Miten se varautuu kriiseihin?
Mitä tulee reaalimaailmaan. En oo taas myynyt hetkeen yhtä paljon. Mielenkiintoisia keissejä pöydällä ja joitain korona-aikana kuplaksi luulemiani ilmiöitä aletaan varmaankin pikku hiljaa toteuttamaan.
Mitä markkinoihin ja yleiseen rahoitus tilanteeseen. Varmasti pelottaa. Tunteellahan ne markkinat toimii.
Olen pyöritellyt tuota samaa ajatusta, että mitä jos sijoittaisi indeksin, mutta tekisikin käänteistä osakepoimintaa ja jättäisi pois omasta mielestään heikoimmat/yliarvostetuimmat yhtiöt. Koko indeksin tasolla ainakaan oma salkku ei tähän riittäisi, mutta jos ottaisi tavoitteeksi vaikka OMXH25GI voittamisen, niin siinä voisi ollakin jotain itua. Ehkä ensi vuoden alkaessa voisin koittaa valita OMXH25 yhtiöistä mielestäni top20 ja katsoa miten käy
On pitänyt asiasta pariinkin otteeseen kirjoittaa foorumille, mutten ole laiskuuttani saanut sanallista arkkua auki - hauska nähdä että joku muukin foorumilainen on sitä pohtinut.
Mitä, jos sijoittaisi osuuden (100-p)% hyvin hajautettuun indeksiin ja osuudella p yrittäisi tavoitella indeksin voittamista?
Muuttujan p suuruus sekä sisältö määräytyisi oman osaamisalueen, näkemyksen ja riskinottohalukkuuden mukaan.
Muuttuja p voisi koostua esimerkiksi
n määrästä niistä indeksin yhtiöistä, joiden ajattelee menestyvän indeksiä paremmin, kuten edellä mainittiin.
n määrästä indeksin ulkopuolisista yhtiöistä, joita kokee ymmärtävän hyvin esim.
a) koon
b) toimialan
c) maantieteellisen sijainnin
d) oman osaamisen tai mielenkiinnon
e) jonku muun asian puolesta.
Makronäkemyksestä eli vaikka
a) käteinen
b) tietty niche etf
Voisi kuvitella, että aloittelevalla ja sivutoimisella sijoittajalla noiden muuttujien p ja n kannattaisi varmaan olla sijoitusuran alussa pieniä, mutta niitä voisi kasvattaa tai hienosäätää halutessaan kokemuksen sekä osaamisen kehityttyä. Tällaisella menetelmällä saisi hajautusta, mutta myös mahdollisuuden harrastaa niin kiehtovaa ja sivistävää osakepoimintaa tai muuta näkemyksen ottamista.
Edit: Jaa tämä olikin Pörssien suunta-ketju. Sijoitusstraegiasi-ketju ois varmaan parempi paikka.
Linkataan tänne tämä inderesin Q3 tuloskausiennakko:
"Voimakkaan kurssilaskun keskellä Helsingin pörssin yleinen arvostustaso on laskenut merkittävästi. Tällä hetkellä Refinitivin konsensukseen perustuva 12 kuukautta eteenpäin katsova P/E-luku on vain noin 11x, kun 2000-luvun mediaanitaso on ollut noin 14x. Analyytikot ovat kuitenkin selvästi osakemarkkinoita hitaampia päivittämään ennusteitaan, ja konsensusennusteet päivittyvät erityisen hitaasti. Eteenpäin katsovassa P/E-luvussa on siis edelleen sisällä erittäin epävarmaa tuloskasvua. Voisi sanoa, että osakemarkkinat hinnoittelevat merkittävästi analyytikoiden odotuksia heikompaa tuloskehitystä – ja ne ovat usein oikeassa.
Toteutuneella historiallisen hyvällä tulostasolla Helsingin pörssin P/E on 13x, kun 2000-luvun keskimääräinen taso on ollut 16-17x. Pitkästä aikaa voidaankin sanoa, että osakkeet ovat halpoja historiaansa nähden. Tähän vaikuttaa tietysti korkojen noussut taso, mutta samalla markkinat näyttäisivät myös kyseenalaistavan historiallisen tulostason kestävyyden. Selvää toki on, että tuloskasvunäkymä on nyt normaalia vaisumpi."
Passaako tuoda ketjuun kuluttajanäkökulmaa ja karhuilla hivenen sitä kautta? Aloin nimittäin itse jostain syystä vasta nyt miettiä, että monelta saattavat loppua eurot kesken ja että se lienee väkisin ajavan kulutusta niin paljon alas ja talouden taantumaan.
Paljonko suomalaiset tienaavat ja säästävät?
Löysin luvuksi Yleltä, että suomalaisten keskipalkka on noin 3700 € / kk.
Duunitorin mukaan tyypillisin palkka Suomessa on maastossa 2600 - 2699 € / kk.
Säästöjäkin syntyy, mutta ei ihmeellisesti. Ilta-Sanomien ostikko 10 vuoden takaa kertoo, että vajaat 40% suomalaisista ei säästä / saa säästöjä kasaan ollenkaan.
Uudempi tilasto tämän vuoden otsikon perusteella kertoo, että tyypillisimmin suomalainen säästää 300 - 400 € / kk. Mutta ymmärsin, että tätä tekevät erityisesti yli 40-vuotiaat, joilla asunto on jo maksettu.
Miten rahaa kuluu jatkossa eri tavalla?
Jukka Lepikkö konkretisoi hyvin twiiteissään, kuin nouseva Euribor lisää suomalaisten kuluja (toki lyhennysvapaat + mikä päivä on Euriborin tarkistuspäivä merkkaavat myös).
Uusimmilla Euribor-tiedoilla nämä ovat jo nousseet jo luokkaan 660 € / kk (300 tEUR laina) ja 1100 € / kk (500 tEUR laina).
Löytämäni jutun mukaan 60 000 suomalaisella on ainakin tuo 300 000 euroa lainaa. Keskimääräisen lainan ollessa about 105 000 euroa.
Sähkö lienee toinen seurattu asia, joka asumismuodosta riippuen nostanee ainakin talvella sähkölaskua ehkä sadasta eurosta jopa pariin tuhanteen euroon kuukaudessa (ystäväni asuu sähkölämmitteisessä omakotitalossa, joka aiemmin talvella on maksanut 300 € / kk eli nyt jatkossa ehkä sen 900-1500 € enemmän). Toki tukipakettia on. Keskeistä tässä ehkä se, että nämä sähkölaskut tulevat kuitenkin maksuun vasta viiveellä eli sähkön hinnasta puhutaan nyt, mutta ehkä se ei ole vielä tuntunut kenelläkään konkreettisesti.
Lisäksi toki ruoka, joka nyt pysynyt vielä melko maltillisissa hinnoissa, voi ensi vuonna kallistua isommin.
Avoin kysymys: mitä taloudelle käy?
Olisi hienoa kuulla foorumilaisilta, että millaiseksi arvioitte kuluttajien ehtyvistä rahahanoista johtuvan kulutuksen laskun ja missä aloilla tämä näkynee erityisesti.
Kannattaa tosiaan muistaa, että suuret asuntolainat rajautuu kohtuullisen pienelle joukolle suomalaisia. Toki osa heistä on sitä kulutusvoimaista sakkia. Sen lisäksi ne rajautuu 20-40 vuotiaille muistaakseni eniten.
Energian hinnan nousu osuu kaikkiin viiveellä, mutta siinäkin on eroja.
Ja mitä käy kun korot nousee pitkään? Säästötileille tulee tuottoa! Suomalaisilla on muistaakseni yli 100 miljardia tileillä. Parin prosentin korolla sieltä tuleekin pari miljardia lisää ostovoimaa vuodessa. Ei ole heti näköpiirissä, mutta ajan kanssa.
Kun puhutaan kotimaisesta kulutuksesta, se koskee vain kourallisia pörssiyhtiöitä. Mieleen tulee Kesko (kestääkö premium hinnat?), Musti (sama kysymys), Verkkis, Tokmanni, Puuilo, Kamux, Stonkmann, NoHo ja muutama muu.
Sampo ja Nordea jossain määrin.
Meidän konepajoilla on Suomessa lähinnä tuotekehitystä ja pääkonttorit. Muutenkin isoin markkina-alue Helsingin pörssille on Eurooppa kokonaisuudessaan. Kiina on tärkeä monelle teollisuusfirmalle, Yhdysvallat joillekin tekkipumpuille kuten Revenio.
Helsingin pörssiä suomalainen kuluttaja tai Suomen talous ei siis voimakkaasti ohjaa.
Lisäys: eli Helsingin pörssin suunnan määrää euroalueen kehitys ja maailmantalouden veto. Ja Suomenkin vientivetoiselle taloudelle noilla on paljon väliä.
Mielenkiintoinen yhtiö inflaation ja korkean dollarin näkökulmasta.
“Volume declined 1.5% in convenient foods and edged up 3.0% in beverages. On an organic basis, which excludes the impact of acquisitions, divestitures and other structural changes, overall volume fell 1% while effective net pricing increased 17%.”
“Unfavorable currency translation reduced revenue growth by 3 percentage points.”
Ne yhtiöthän pärjää näissäkin oloissa, joilla on ns. hinnoitteluvoimaa (hintojen nousu korkeampaa kuin kulujen).
Teen vähän tällaista. Omistan suurinta osaa omxh25-listalta, poislukien muutaman yhtiön jotka ovat silkkaa roskaa. Esim. UPM, pölyinen sellufirma kuolevalta alalta ja SSAB, joka tekee useammin tappiota kuin voittoa.
Olen täällä pitkään kehitellyt ajatusta että USA:an on tulossa taantuma jonka yhteydessä tulokset sulavat paitsi reaalisesti myös nimellisesti ihan huolella.
Tämä on tietysti puhdasta viihdettä. Ei kai näitä kukaan ihan tosissaan arvaile?
Mikko Mäkisen ja Vernerin tapaan tervehdin ilolla miten euro-osakkeiden arvostustasojen tervehtyminen etenee
Vernerin aina niin antoisasta feedistä päivitystä:
S&P 500:n koko pudotus tänä vuonna selittyy korkojen nousulla. Oikeastaan edes korkojen nousu ei ole mennyt kokonaan kursseihin.
Tulosten hapertumista ei vielä hinnoitella ollenkaan.
Pidän edelleen voimassa sen että S&P 500 -targetini ylälaita on 3000 pistettä.
Sitten vielä @Pohjolan_Eka n innoittamana hieman köyhän miehen TA:ta.
Laskumarkkinoissa rallit usein törmäävät noin 200 päivän liukuvaan keskiarvoon.
Tämän vuoden lasku indeksissä on ollut poikkeuksellisen jyrkkä ja jättää nytkin tilaa komeille ralleille?
Alla tuo suurin ja kaunein esimerkkinä siitä että kuplasta alkava laskumarkkina saattaa olla prosessi jossa 9,5 kuukautta ei ole vielä mitään. (Ja ei, en edelleenkään ole -80 %:ia manaava rommari. Tuo vain historiamielenkiinnosta.)
Kun ollut puhetta siitä mitä mahtaa mennä korkojen noustessa ensimmäisenä rikki, niin yksi mielenkiintoisimpia seurattavia on high-yield markkina. Tutkailin tuossa esim. tämän rahaston sisältöä, jonka keskimääräinen korkotuotto maturiteettiin on nyt 8,68%:ia ja siis euroalueella! Keskimääräiset duraatiot näillä vain reilut 3 vuotta, eli jos joku onkin saanut edulliset lainat neuvoteltua, niin kauaa ei kestä, kun uudet pitää neuvotella nousseilla koroilla.
Rahaston suurimpana sijoituksena Telecom Italia, joka näyttää olevan tällä hetkellä käytännössä velkojien omistama firma (Market Cap 3,6B vs. EV 30B). Työntekijöitä sillä on yli 50000. Silmään pistää myös Renault, joka myös erittäin velkainen ja työllistää yli 100000 henkilöä. Samoin Faurecia, joka on Ranskalainen autoteollisuuden jätti.
Oma veikkaus, että se rikki meneminen alkaa täältä, koska näiden tukeminen on ongelmallisempaa kuin velkaisten valtioiden. Useimmilla high-yield bondiryhmän yhtiöillä on valtavasti velkaa, ja jos korot nousee lähemmäksi kymmentä prosenttia alkaa zombeja syntyä ja kaatua kiihtyvässä määrin. Toki ratkaisu voi olla, että EKP alkaa tukiostamaan näitä high-yield bondeja ja paine siihen tullee olemaan kova etenkin Etelä-Euroopan suunnalta, missä näitä yhtiöitä on paljon. Sillä vaan on sitten seurauksensa, jos näin tapahtuu.
Zombeista on puhuttu vuosikausia, mutta jos korot edes pysyy nykytasolla, niin nyt niiden kaatuminen alkaa, ja koska suuri osa niistä on valtavan isoja, niin tulee se vaikuttamaan ihan kaikkeen. Jännä nähdä annetaanko niiden kaatua, vai tuetaanko niitä hyvin pärjäävien yritysten ja kotitalouksien kustannuksella. Euroopassa varmaan valitaan tukemisen tie ja USA:ssa annetaan talouden puhdistua, jos jotain pitää veikata.
Tätä ja tämän kaltaisia kaavoja näkee välillä suositeltavan. Ongelmana näen tuon jakolaskumuodon ja tarkemmin ottaen sen, että kaava alkaa tuottamaan aivan mielivaltaisia arvoja kun jakaja lähestyy nollaa. Eli kun Cost of Capital ja Growth ovat lähellä toisiaan, firma on olevinaan äärettömän arvokas ja minun on vaikea hahmottaa miksi näin olisi.
Tämä pitää hallits termiiniarvossa. Jos antaa kasvun jatkua rajattomasti noinkin suurena kuin cost of capital niin ei mene hirveän pitkä aika kun yhtiö on arvokkaampi kuin kaikki muut yhtiöt yhteensä. Jonkun aikaa kasvu voi hyvin olla korkeaakin. Ei rajattomasti.
Näissä karhumarkkinoissa todella monet aina muistuttelee arvostuskertoimilla, miten ne on historiallisesti houkuttelevia jne. mutta käytännössä sitten tulokset voi droppailla vielä paljon, ja toisekseen mikään arvostuskerroin ei toimi lopulta pohjana sille, miten alas osake voi mennä. Nytkin löytyy jo reilustikkin alle 2:n pe:n osakkeita.
Ja Suomenkin vientivetoiselle taloudelle noilla on paljon väliä.
