Hyvä yhteenveto, lisää “väriä” omien pelkkien emojien päälle
Purun näkemys on aika lailla “don’t fight the fed”. Eli rahapolitiikan löysyys tai ankaruus määrittää suunnan. Nyt tiukkenee (onko tiukkaa?) mutta tuossahan Puru sanoo että varmaan 2022 Fed palaa printtaamaan jos näyttäisi että talous alkaisi sakkaamaan.
Puru on omankin seurannan perusteella enemmänkin treidaaja vaikka muistaakin aina poustata olevansa LONG milloin missäkin osakkeessa. Hän tekee tätä päivätyökseen ja on alan ammattilainen. Lisäksi asuu Hongkongissa muistaakseni missä ei pidä maksaa veroja osaketuloista. Eli toi myöskin hieman helpottaa veivaamista. Vaikka onhan meilläkin nykyään juustotili.
Pörssiyhtiöt kestävät korkojen nousut mutta kuinka hyvin sen kestävät pk- yritykset ja keskiverto kuluttajat? Täällä Jenkkilässä tilanne on mielestäni aika huolestuttava johtuen varallisuuden ja tuloerojen jyrkästi kasvusta. Pinnan alla kytee ja tuntuu, kuin eläisi uudelleen subprime -kriisin alkutunnelmissa. Toki tilanne on nyt osin erilainen mutta euforia ja rikastumishuuma on yhä pienenevällä keskiluokalla huipussa (kuten v. 2007).
Iso osa ihmisten varallisuudesta on kiinni osakkeissa ja kiinteistöissä. Siksi FED:n on luonnollisesti vaikea lähteä nostamaan korkoja ja inflaatiion transitory-mantraa on toistettu näinkin pitkään. Varallisuusarvojen korjaus voi saada aikaan ikävän dominoefektin. Sattuuko Verneriltä löytymään dataa, jolla on analysoitu kuluttajien riskinsietokykyä inflaation ja/tai korkojen nousun suhteessa? Molemmilla on suora vaikutus reaaliseen ostovoimaan. Ne säästöt kun näyttävät monilta hupenevan silmissä.
Puru myös tuntuu veivaavan suht usein osakkeita. Välillä hän on teknobull, nyt pari viikkoa häneltä on tullut karhuilua. Hänen aikahorisontti saattaa olla vähän lyhykäisempi kuin meidän, jotka sijoittaa tai ainakin yrittää sijoittaa pitkäjänteisesti
Hänellä on todella korkeiden kasvulukujen firmoja, joilla on myös kertoimet aika lailla tapissa. Kun osavuosikatsauksessa paljastuu, että firman asiakasmäärä tms. SaaS-mittari ei ole kasvanut oletettuun malliin, hän myy. Ei kai tuo ole treidaamista, tuo on rikkaruohojen trimmaamista?
Silloin kun hän kääntyy karhuksi, hänellä on edelleen ne samat firmat salkussa, joihin hän luottaa. Hän vain suojaa salkkunsa shortilla. Mielestäni tuo on erittäin hyvä tapa välttyä pahoilta takaiskuilta, varsinkin Suomen kaltaisella verotussysteemillä (ost:n ulkopuolella). Jos shorttinäkemys on väärässä, ei mitään väliä, pienet tappiot ja eteenpäin. Oikeaan osuessaan saa todella hyvät rahat ostaa halvalla niitä hyviä osakkeita.
Olen pyrkinyt ottamaan tuon tavan myös itselleni käyttöön, mutta tämä menee ehkä sijoitusstrategian puolelle. En tiedä, onko mitään järkeä tälläisella alle 100 kilon salkulla yrittää suojautua laskuilta, mutta hyvää oppiahan tästä saa.
Keskustelussa tuntuu olevan varsin karhuileva tunnelma. Monien tunnuslukujen valossa osakkeet ovat ylihintaisia. Osakkeisiin hinnoiteltua tuloskasvua ei varmaan täälä konsensusmielipiteen valossa uskota saavutettavan.
Oman noin 15 vuoden sijoitusharrastuksen pohjalta väittäisin, että osakkeita pidetään pääsääntöisesti aina ylihintaisina. Tunnuslukujen perusteella arvostuksen vertailu menneisiin on liian helppoa. Tälläisissä tilastotutkimuksissa tulisi huomioida arvostuksen muutoksen trendi. Eli kuinka yliarvostettuina markkinoita on pidetty 5, 10 tai 15 vuotta sitten.
Jos pitäisi veikata saavuttaako S&P500 indeksi seuraavan viiden vuoden ajanjaksolla samaa keskimääräistä vuosituottoa, kuin viimeisen 20 vuoden aikana, veikkaisin että se saavutetaan tai ylitetään.
Tämä sinällään ei mielestäni ole yksinään mikään kovin laadukas argumentti, vaikka allekirjoitan toteamuksen että pörssejä pidetään lähes aina subjektiivisesti kalliina. Objektiivisesti tarkasteltuna tilanne on kuitenkin nyt eri. Viimeisen 10v aikana suhteellinen kalleus on koko ajan noussut eli arvostukset ovat kiristyneet kiristymistään. Aikaisemmin on ollut realistista odottaa positiivista nimellis- ja reaalituottoa, nyt ei. Esim. tämän mukaan tulevien 5v nimellistuotto-odotus on seuraaville vuosille tuollaista 0 % luokkaa ja inflaatio huomioiden negatiivinen.
Kun aikaisemminkin on jauhettu että “nyt on kallista”, niin kuitenkin arvostustasot ovat olleet absoluuttisesti matalemmat ja esim. tuo data olisi osoittanut vielä positiivisa tuottoja. Ja onhan näitä vastaavanlaisia analyyseja muitakin, esim. tämä:
Mielenkiintoisia graafeja. Tosiaan itselle tässä lähiaikoina on tullut samoja fiiliksiä kuin teknokuplan aikaan ja semmoinen epäusko tähän markkinaan. Nämä graafit osaltaan selittävät fiiliksiäni.
Minusta kyllä joskus osakkeet ovat olleet monien mielestä “halpoja”, ainakin syksyllä 2008 (tosin kurssit laskivat vielä kuukausitolkulla lisää v. 2009 pohjiin). Tuolloin 17.10.2008 Buffetkin totesi tämän tunnetussa mielipidekirjoituksessaan ja sen innoittamana siirsin sijoituksiani Yhdysvaltain markkinoille (aiemmin en juurikaan sijoittanut sinne). Harmitti, kun ei ollut enempää rahaa ostamiseen mutta kovan volatiliteetin takia en käyttänyt lainarahaa.
Saa nähdä, miten tässä käy, kurssit voivat nousta vielä pitkäänkin ja maailma sinä aikana muuttua, jolloin nykyinen kurssitaso on ihan perusteltu. Näin ajateltiin teknohuumassakin, kurssit nousivat pitkään ja keksittiin ihan järkevältä kuulostavia perusteluita kurssitasoille.
Korkojen nousussa pitää aina miettiä, miksi ne nousee. Yleensä, koska talousnäkymä paranee tai talous käy kuumana. Täten eri taloustoimijoilla, myös PK-firmat ja kuluttajat, pitäisi olla varaa ainakin aluksi ottaa syliin korkeammat korot.
Ja korkeampien korkojen ideahan, jos puhutaan ohjauskoroista, on juurikin hillitä kasvua ja lainaamisintoa ettei talous menisi ylikierroksille.
On sitä nousukausia ainakin aiemmin nähty paljon korkeampien korkojen ympäristössä.
Pitää tuosta kaivella lisää, miten inflaatio vaikuttaa kuluttamiseen. Ainakaan toistaiseksi nousseet hinnat eivät ole näkyneet kulutuksen vaimentumisena. Onhan inflaatioa kans ollut vasta hetken.
Jos kansalainen rakastaa omenoita ja niiden omenoiden hinta nousee yhtäkkiä kahdesta eurosta kolmeen euroon kilolta, silloin kansalaista harmittaa.
Assettien kohdalla harmittavasti ajattelu muuttuu ja kansalaisen mieli tottuu äkkiä uuteen kalliiseen hinnoitteluun.
Yksi lähestymistapa siihen miten nyt saa rahoilleen vähemmän vastinetta:
Vielä pari vuotta sitten maksamalla market cap weighed -indeksistä 2 x sales pääsi kunnon painolla mukaan S&P 500 globaaleilta markkina-asemiltaan vahvimpien firmojen kyytiin.
Nyt maksamalla saman verran joutuu tyytymään equal weight -versioon jossa FAAMG on yhteensä tasan yhden prosentin painolla ihan yhtä lailla kuin indeksin viisi kämäisintä kioskia yhteensä.
Piti lukea toinenkin kerta, mutta sitten varsinainen viesti selkesi: market cap weighed -indeksi on perheestä, hämää tai huijaa. Menikö oikein @yha_musa_soi ?
PS. Suomessa FAANG = Lähi-Tapiolan Kasvu-Amerikka ???
Tästä M2 rahavaranosta pääsee vääntämään härkämäisen kaavion. S&P 500 / M2 Money Stock. Eli kun SP500-indeksin suhteuttaa M2 rahan määrään USA:ssa, niin ei olla lähelläkään teknokuplan huippua. Vaikuttaisi ettei raha ole vielä löytänyt kunnolla osakepörssiin asti. Teknokuplan aikaan kesti 1000 päivää päästä näiltä tasoilta kuplan huipulle.
Eikö nää oo iha normaalia, että arvostuskertoimet nousee samalla kun varallisuus keskittyy keskittymistään? Nyttehä Ameriikassa eletään jo tilassa, jossa varallisuuserot ovat kovemmat kuin itsenäistymisen jälkeen, vaikka tuolloin oli vielä orjuuttakin.
Meinaan että jos itellä, suvullani tai johtamallani instituutiolla olisi pitkäjänteisenä tavoitteena haalia omaisuutta, niin eikö tarjonta koko ajan vähene. Jos tätä jatkaa sata vuotta, niin ero alkutilaan lienee merkittävä. Tällöin luulisi sen olevan “normaalia” että kertoimet on korkeat ja tuotto-odotukset pääomalle huonot.
Tiedäppä häntä, minä olen vain yksinkertainen peruna.
Ratkaisevaa on kuluttajien ostovoima. Kaikki muu on harhaa. USA:ssa kannattaa seurata tarkasti kuluttajaluottamusindeksiä ja sitä mihin ihmiset rahojaan käyttävät, jos haluaa ennakoida mihin suuntaan ollaan menossa.
Korona ja massiivinen QE on aiheuttanut pahoja arvostusvääristymiä markkinoilla.
Mielestäni Michael Burrylla oli hyvä syy luopua vedostaan. FED nostaa korkoja vain pakon edessä. Korkojen nousu on USA:n taloudelle kokonaisvaltaisesti myrkyllisempää kuin laukkaava inflaatio. Tämä tietysti johtuu velkatasoista ja on siinä mielessä yksinkertaista matematiikkaa. USA:n talouskasvu on aina perustunut velkaantumiseen ja vahvaan kuluttamiseen tällä rahalla.
Tämä viesti sisältää pelkkää pehmeää arvailua koroista ja FEDistä, mutta sosiaalista mediaa ja Yhdysvaltojen uutisia selaamalla heräsi muutamia ajatuksia.
Inflaatio on nyt selvästi myös tavallisen kansan huulilla jenkeissä. Mielenkiintoinen esimerkki tästä oli, kuinka ennen kiitospäivää joka paikassa kauhisteltiin kalkkunan hinnan nousua. TV:ssäkin jaettiin vinkkejä, miten kiitospäiväjuhlan hinnat saadaan pidettyä kurissa.
Tässä välissä rationaalinen ihminen pudistelee päätään. Mitä väliä jollain kalkkunalla on? Ei mitään. Kiitospäivä on kerran vuodessa, ja muutama kymppi sinne tänne.
Tärkeää ei kuitenkaan aina ole se, miten asiat on, vaan miltä ihmisistä tuntuu, että asiat on. Inflaatio on tunkeutunut pyhälle reviirille. Kalkkuna yhdistää koko kansakunnan kuten meillä joulukinkku.
Kalkkunagate toi myös inflaation tavallisten tallaajien tietoisuuteen. Kun seuraavaksi mennään kauppaan ja hernepussin hinta on noussut, kiroillaan FEDin rahapolitiikkaa, koska sehän oli kalkkunoidenkin hinnannousun syynä.
FEDin ei pidä enää jatkossa olla huolissaan inflaatiosta vaan myös siitä, millaiseksi kansa inflaation kokee. Keskuspankin pamppuja ei äänestetä kansallisissa vaaleissa, mutta kansantahtoa järjestelmän on silti kuunneltava. Mihin FIAT-valuutta perustuu, jos ei yhteiseen luottamukseen?
Tekevätkö päättäjät tarkoituksella huonoja päätöksiä, jotta kansasta asiat näyttäisivät menevän oikein? Hyvä esimerkki epärationaalisuudesta oli Lehman Brothersin kaatuminen. Oliko mitään muuta syytä antaa firman kaatua kuin, että voitiin sanoa ahneiden pankkiirien joutuneen kärsimään seurauksista?
TLDR JA YHTEENVETO: Kalkkunat ovat tuoneet inflaation tavallisten kansalaisten tietoisuuteen ja huulille aivan uudella tavalla. Yltyykö inflaatiopaniikki? Kasvaako julkinen paine tehdä asialle jotain? Ehkä korkoasiat eivät lopuksi ratkeakaan niin rationaalisiin tekijöihin kuin ajattelemme.
“Marianne käsittelee videolla USA:n taloutta. Amerikkalaiskuluttaja on voimissaan, mutta myös harmissaan. Kuluttajakysyntä oli lokakuussa vahvaa, mikä lupaa hyvää joulusesonkia ajatellen. Inflaatio nakertaa kuitenkin ostovoimaa.”
Lisää vain tällaisia videoita @Marianne_Palmu , kiitos! Puhut hyvin ymmärrettävästi ja osaat juuri koostaa juttuihisi kaikki olennaisimmat asiat - höpinäsi ja kirjoituksesi sopivat niin fundaboomeri Vernerille, mutta myös aloittelijoille.
Marianne halusi, että laitetaan peukkua videolle, jos haluamme tällaisia videoita lisää:
Kiitos!
Lyhyesti sanottuna tämän varaan myös FED laskee. Kulutuksen painon odotetaan siirtyvän takaisin palveluihin. Riskinä luonnollisesti korona mikä pitää ihmiset kotona harrastamassa verkkokauppashoppailua.
PS. Vanhakin oppi juuri äsken Forumin ominaisuuden eli “loan quote”.
