Suomea on kyllä rakennettu 2000-luvulla oikein kunnolla. PK-seudun ja Tampereen kehityksen voi jo empiirisestikin havaita. Paljon puhutaan ja naureskellaan Kiinan talouden riippuvuudesta rakentamiseen tajuamatta, että samankaltainen ongelma on myös meillä. Rakennuskantamme ei tosin ole yhtä velkaantunut. Sinänsä on pakkokin ollut rakentaa, kun väki haluaa kaupunkiin. Suomen kaltaisessa pienessä maassa tällainen urakka näkyy väistämättä myös BKT:ssa. Samaan aikaan kuitenkin syrjäseutujen kiinteistöt ovat menettäneet arvonsa ja varallisuus on tietyssä mielessä kadonnut taivaan tuuliin. Suomalaiset ovat aina ajatelleet, että seinät ovat hyvä ja turvallinen sijoitus. Toisin sanoen tätä riippuvuutta rakentamisesta pahentaa tämäkin puoli. Osa suomalaisista saa perinnöksi arvottoman asunnon, jota ei saa myytyä, mutta verot pitää maksaa. Itse olen suuresti yllättynyt, jos Suomen talous jatkaa edes nähdyllä nollakasvulla 2020-luvun.
Tämä on niin totta ja osittain omakohtaistakin. Lisäksi usein noihin kohteisiin liittyy vielä peruskorjaustarpeet, jos pankit suostuu osallistumaan lainoitukseen (harvassa tämänkaltaisessa taloyhtiössä asuu rikasta porukkaa, jolla on käteistä saatavilla) ja yhtiövastikkeetkin pitää maksaa (joihin kohdistuu nousupaineita). Veikkaan, että lähes kaikilla on näitä tarinoita kerrottavaksi. Tähän lisättynä vielä sitten muutama omistaja, jolla ei ole varaa enää maksaa yhtiövastikkeita, niin onhan siinä perintöä kerrakseen.
Jatkan vähän vielä aamuista viestitulvaa ennen muihin töihin siirtymistä. Sanokaa jos nämä menee ihan mölinäksi ilman riittävää substanssia. 
Vaikka olen itsekin Hesa bulli ja pidän tätä hyvänä ympäristönä kasata salkkuun arvoa luovia yhtiöitä kotipörssistä, voi arvostuksia miettiä myös kriittiseltä kulmalta.
Euroopan ympäristö muistuttaa vähän stagflaatiota: korkea ja sitkeä inflaatio vaikka talous ei kasva (tai siis kasvaa nimellisesti mutta hyvinvointia ei luoda kun reaalinen BKT ei muutu tai laskee).
Täten yhtiöiden tuloskasvu jää vaatimattomaksi, etenkin kulut paisuvat inflaation mukana. Onko iloa 5 % tuloskasvusta, jos inflaatio on 6 %?
Sitten korot. Täällä riskitön korko eli Saksan kymppivuotinen on n. 2,5 %. Humautetaan siihen päälle 6 % riskipreemio (Hesalle ihan realistinen, historiallinen reaalituotto ollut 5,5 % jne.) niin tuottovaade olisi 8,5 %.
Staattiselle firmalle hyväksytty P/E-luku mutkat suoraksi vetäen olisi siis 1 / 0,085 =12x. Helsingin pörssin eteenpäin katsova P/E-kerroin taitaa olla nyt 12,5x. Toki tulokset kasvaa pitkässä juoksussa, mutta alennus ei olekaan niin iso mörnijäpörssille kuin aluksi ajattelee.
Sitten vielä pointti mitä entinen nimimerkki Yhä musa soi (mikä onkaan nykyinen nimimerkki? 
) usein toisti eli kannattavuus.
Hesan P/B on jotain 1,7-1,8x maastossa. Täten voimme juontaa nykyisestä P/E:stä noin 14 % ROE:n. Historiallisesti tuo on muistaakseni ollut vähän laimeampaa tasoa. Jos kannattavuudet siis vähän viilautuvat vaikeassa ympäristössä, voi tuloksissa olla edelleen rakenteellista ilmaa.
No niin nyt Vartin pariin. 
Rakennuskanta ei varmaankaan ole yhtä velkaantunut, mutta noissa ongelmiin ajautuneissa kunnissa muhii ongelmavelkoja koska velkarahallahan ne ovat tiestöt, kunnallistekniikan, koulut yms. rakentaneet ja maksajat häipyy.
Kuntia ei kai päästetä konkurssiin vaan ne pakkoliitetään vauraampaan kuntaan ja velat siirtyy mukana?
Onhan se näinkin, mutta kyllä tässäkin ympäristössä pörssistä varmasti löytyy niitä hyviäkin yhtiöitä, jotka kasvavat ja tuottavat omistajilleen arvoa tulevina vuosina ja jopa tässä maailman tilassa. Jos nämä tällaisetkin firmat on arvostettu markkinan mukana 10-12x P/E:llä niin hankala on olla olematta bull. Se jää tietenkin jokaisen sijoittajan itsensä hahmoteltavaksi, että mitkä tällaisia firmoja sitten ovat.
Tästä 100% samaa mieltä. Jos pari vuotta sitten oli euforiset fiilikset ja siten huono aika ostaa osakkeita, niin nyt on kyllä niin ankeaa että aivan varmasti aletaan olla lähellä pohjia. Indeksitasolla ei välttämättä lähdetä ylöspäin isosti, mutta en jaksa uskoa että paljon laskettaisiinkaan. Pikemminkin ajattelen itse niin, että markkinat ovat siirtyneet uuteen aikaan, jossa tuottamattomat tursakkeet ja muutenkin huonot yhtiöt tulevat vielä pulkkailemaan ja ne oikeasti hyvät yhtiöt punnitaan. Eli markkinoilla jyvät erottuvat nyt akanoista. Tämä siksi, että pohjimmiltaan sijoittamisella on yksinkertaisesti tarkoitus tehdä rahaa ja markkinoille on pitkästä aikaa tullut ymmärrys siitä, että ne “Mega-Höpön-Löpö isot puheet ja kroonisesti -200€ eps” -firmat ei sitä tee. Mielestäni tämä on ihan terve havainto ja 2020-2021 olikin ihan ihme aikaa kun kaiken maailman roskafirmoilla sai tuottoja. Nyt pärjää kun ostaa laatua. Eli voisi ajatella että ihan terveestä muutoksesta markkinoilla kyse.
Näin tietenkin mitään mistään tietämättömän puliveivarin näkökulmasta. Noh, jotta en olisi liian vaatimaton niin korjataan että valistuneen puliveivarin näkökulmasta.
Laitetaas tämä myös tänne ketjuun, eli HeikkiläVilenin syyskauden ekaan jaksoon otetaan vastaa katsojakysymyksiä: Inderesin kahvihuone (Osa 7) - #5383 käyttäjältä Sauli_Vilen
Hyvä nosto Ekalta. Tässä ajassa on kieltämättä jotain samaa fiilistä. Suomen ja Euroopan tulevaisuus nähdään monissa markkinakommenteissa hankalana. Heikkoa pörssikehitystä on takana etenkin suomessa jo useampana vuonna ja pelätään talouden heikentyvän edelleen. Samaan aikaan omxh osakkeet ovat pitkän trendin tasoa halvempia. Kuitenkin moni sijoittaja pohtii, onko kyseessä osittain silmänlume, jos tulokset taantuvat. Pohdintoja, että sinänsä kohtuullisen hintaisilla osakkeilla on vielä varaa selvästi halventua. Sijoittajat ovat aika varautuneita.
Muutamaan kertaan on tullut geopolitiikan ja talouden kuvioita kuluneiden kolmen viikon aikana pohdittua. Kirjailin joitain juttuja tännekin. Onhan nämä “mannerlaattojen” pienet liikkeet sen verran tärkeitä itsellenikin, että saattaisin viilata osakepainoa jonkin verran, jos en näkisi pörsseillä mahdollisuuksia selvitä sumusta – seilaamaan puolipilvisen taivaan alle.
Toistaiseksi suunta näyttää olevan oikea ja mielestäni odotettu. Hyvin pieniä signaaleja tällaiset alla olevat yhteistyön lisäämiset toki ovat. Mutta ne ovat kuitenkin tärkeitä merkkejä siitä, että sekä USA että Kiina keskustelevat tilanteesta aktiivisesti. Ja vaikka itse sanoman sisältö on heikko saatetaan tämä tulkita siten, että Kiina keskittyy parhaillaan enemmän talouteensa kuin vaikkapa Taiwanin valtaamisen suunnitteluun, mikä on varmasti globaalin talouskehityksen kauhuskenaario numero yksi monen papereissa.
Paljon merkittävämpi asia on ketjusta ylempää löytynyt tieto Kiinan elvytyksestä. Katsoin päivän mittaan Bloomberg TV:tä, jossa arvuuteltiin jo Kiinan seuraavia elvyttävia toimia nyt, kun ensimmäisiä merkkejä elvytyksestä on viimein nähty. Kiinahan alensi osakekauppojen leimaveroa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 ja lupasi samalla hidastaa listautumisten (IPO) tahtia.
(linkki juttuun)
Reaktio oli lupaava. Eurooppa on tukevasti vihreällä Kiinan leimaveroalennuksen ansiosta. (Pitää aina välillä nipistää itseään, kun kirjoittaa jotain tällaista. Kiinan asema on muuttunut vuosikymmenten aikana.)
Bloomberg muistutteli, että syyskuu on USA:n osakemarkkinoille historiallisesti huono kuukausi. Peruutuspeiliin ei mielestäni kannata liikaa tuijotella, enkä niin aio tehdä.
Näinhän se on: Helsingin pörssi on halpa ainoastaan jos nettomarginaalit eivät painu lähellekään sitä mitä olisi 20 vuotta sitten pidetty normaalina.
Katsokaa millaisella toimialarakenteella S&P 500 pohjasi syksyllä 2002 samalla p/s-arvostuksella 1,1x kuin tuo poimimani osakekori.
Sen ajan standardeilla ultrakevyt rahapolitiikka, ei mitään akuuttia kriisiä, talouskasvu plussan puolella, tuo toimialarakenne ja S&P 500 p/s 1,1x.
| ttm p/s | mediaani | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kempower | 12 | Neste | 1,1 | Wärtsilä | 1,1 | ||||
| Qt | 8,3 | TietoE | 0,9 | ||||||
| Kojamo | 4,8 | Telia | 0,9 | ||||||
| Orion | 3,7 | Sanoma | 0,8 | ||||||
| Elisa | 3,3 | Stora E | 0,8 | ||||||
| Nordea | 3,2 | N Renkaat | 0,8 | ||||||
| Vaisala | 2,4 | Nokia | 0,8 | ||||||
| Sampo | 2,1 | Terveystalo | 0,7 | ||||||
| Kone | 2 | Valmet | 0,7 | ||||||
| Musti | 1,5 | Huhtamäki | 0,7 | ||||||
| Metso | 1,5 | Tokmanni | 0,7 | ||||||
| UPM | 1,3 | Konecranes | 0,6 | ||||||
| Fortum | 1,2 | Kemira | 0,6 | ||||||
| Fiskars | 1,2 | Kesko | 0,6 | ||||||
| Metsä B | 1,1 | SSAB | 0,5 | ||||||
| Olvi | 1,1 | Outokumpu | 0,2 |
S&P 500 -painoja 90–2000-luvuilta
Itselläni ei ole kiire rikastua vaan OMX pomminvarma positiivinen reaalituotto kymmenen vuoden tähtäimellä riittää melko hyvin. Siksi yritän nykyään keksiä Helsingin pörssistä enemmän positiivista kuin negatiivista sanottavaa.
Historiassa yllättävän moni fiksu ihminen ei ole onnistunut hankkimaan pitkän aikavälin positiivista reaalituottoa varoilleen. Nyt sitä on Helsingissä tarjolla vaikka kaikki menisi mahdollisimman surkeiden skenaarioiden mukaan.
Sama toisilla sanoilla: Olen ollut kesän mittaan ostolaidalla koska jonkin eeppisen resetoitumisen odottelu kuulostaa perusnegailijan touhulta. Mutta en menisi all-in näillä arvostustasoilla.
Finnveran Mauri Kotimäki ja euromaiden inflaatio 
Muutama poiminta aamun Vartista.
Lisää merkkejä maailman talousveturin Yhdysvaltojen jäähtymisestä. Vielä vuosi sitten aloituspalkat laukkasivat firmojen repiessä työntekijöitä vaikka väkisin töihin. Nyt tilanne on muuttunut ja aloituspalkoissa nähdään jopa 20 % laskua.
Jos katsoo ostopäällikköindeksejä (tai teollisuustuotantoa), teollisuus on taantumassa. Mutta samalla SP500 teollisuusindeksi missä on isoimmat teollisuusveijarit on käytännössä ATH:ssa. Reaalitalouden kurjuus ei ole pörssin suuryhtiöiden arkea! Sijoittajat ennakoivat jo elpymistä… Tai sitten pörssi on väärässä.
Vaikka nyt talous on tulikuuma, on helppo keksiä heikkouksia sieltä ja täältä kuten parissa viime Vartissa on tehty. Mutta voiko talous edes valua taantumaan, kun Liittovaltio elvyttää minkä kerkeää? Trumpin veroalennuksien ja Bidenin menojen myötä budjettivaje on 6 % BKT:sta, mitä yleensä on nähty vain kriisiaikoina. Ja tilanteen ennakoidaan jatkuvan hamaan tappiin asti.
Tämä “kriisielvytystalous” keskellä kuumaa nousukautta tietysti ruokkii inflaatiota ja puskee korkoja ylöspäin. Fedille ei oikein jää vaihtoehdoksi kuin kiristää korkoruuvia ja toivoa budjettivajeen kiristämistä.
Mielenkiintoinen tilanne kaiken kaikkiaan. Toisaalta infrainvestoinnit, energiatransformaatio jne. on vain tehtävä. Kenties ympäristö, missä korot, inflaatio ja talouskasvu elävät keskenään sovussa, jatkuu pitkään.
Lisäys: Tietysti ikuisesti budjettivajeet ei voi jatkua, mutta Yhdysvalloilla on varaa velkaantua isosti joten julkisen talouden kriisiin tilanne ei välttämättä laukea pitkiin pitkiin aikoihin.
Ehkäpä kunnolla hälytyskellot alkavat soimaan kun Liittovaltio alkaa oikeasti sopeuttamaan menoja tuloihin?
Täältä Business Cycle Update | Fidelity Institutional löytyy arviota maittain missä syklin vaiheessa ollaan. Jenkit selvästi tulee perässä, mikä kävi vartistakin ilmi. Kiina yllättäen lähdössä jo kasvu-uralle, mutta saapi nähdä toteutuuko.
Ruotsin suurin pankki on päivitellyt Ruotsin näkymiä. SEB ennustaa Ruotsin bruttokansantuotteen supistuvan tänä vuonna 1,2% ja kääntyvän ensi vuonna vaatimattomaan 0,1% kasvuun.
Ruotsin tilanne muistuttaa hyvin paljon Suomen tilannetta. Talouden supistuminen johtuu SEB:n mukaan heikoista kotitalouksista ja jyrkästä asuntorakentamisen pudotuksesta.
Pankin mukaan taantuman syvyys on nyt kiinni siitä, miten ruotsalaiset kotitaloudet reagoivat nopeasti kasvaviin kustannuksiin ja korkeisiin korkoihin.
(Bloomberg TV+)
Ruotsin ja Suomen tilanne näyttää harmillisen huonolta. Vaikea uskoa, että kotitalouksilla olisi enää säästöjä poltettavaksi inflaatioroviolla – vielä vähemmän sijoitettavaksi. Energian hinta antoi keväällä toiveita tilanteen tasaantumisesta, mutta heiluu edelleen arvaamattomasti. Siihen päälle roimasti nousseet korkokulut puhumattakaan peruselintarvikkeiden hintojen kovasta noususta. Ei hyvä.
Haluan lisätä, että sota pitää saada loppumaan ja Putin tuomiolle Haagiin.
Suomen osalta voi ollakin, että raha on monella tiukassa inflaation eli rahan arvon alentumisen myötä, mutta Ruotsista tai ruotsalaisista en olisi kyllä samanlailla huolestunut isossa kuvassa, mitä tulee rahojen loppumiseen ihmisillä. Data kun osoittaa, että viime vuonna ruotsalaisilla oli keskiarvollisesti omaisuutta per aikuisväestöön kuulunut henkilö 296,8k USD
Mediaani kuitenkin Ruotsissa $95000 vrt. Suomessa $80000, ettei niissä aivan valtava ero ole. Ruotsissa toki enemmän varakkaampia, ~600 000 miljonääriä vrt. Suomen ~100 000.
Nykyisessä keskuspankki viestinnässä mielestäni hassu piirre on kuinka kaikki tuntuvat ostaneen tämän FEDin ja EKPn datariippuvaisuuden argumentin. Eikö näiden keskuspankkien päätösten tulisi aina olla datasta riippuvaisia? Miten tämä hetki on nyt jotenkin poikkeava? Onko aiemmin sitten vedelty ihan fiilispohjalta? ;D
Aiemmin keskuspankit ovat sitoutuneet puheiden tasolla tiettyyn korkolinjaan pidemmälle ajalle ohjatakseen inflaatio-odotuksia. Nollakorkoaikana tällä oli aika iso merkitys.
Eri valtioiden keskuspankkiirit selittivät viikonlopun aikana linjaansa ihan järkevästi. Koko ajan on ollut kyse siitä, miten pitkältä ajalta inflaatiodataa tulisi tarkastella ja miten nopeasti ja kuinka isoin askelin siihen tulisi reagoida. Kesällä käytiin keskustelua siitä, pitäisikö odottaa, että inflaatio saadaan taittumaan mahdollisesti pidemmällä aikavälillä ja odottaa, että jo tehdyt korkopäätökset heijastuvat dataan viiveellä. Toinen vaihtoehto on jatkaa, kuten tähänkin saakka, eli linjalla, joka on suunnattu varmistamaan inflaation pysyvä nujertaminen viipymättä.
Keskuspankkien ennustettavuus on pysynyt hyvänä eikä tilanteeseen liity siltä osin epävarmuutta. Linja ei ole juurikaan muuttunut vuoden aikana. Ehkä tärkein vakauttava viesti on, että inflaatiolle ei anneta periksi.
Korkonuija heilahtaa, jos inflaatio nostaa päätään.
Tämä etenee vauhdilla. Kiina laskee nykyisten asuntolainojen korkoja mahdollisesti jo tänään.
Aika paljon tällaisia “stimulus bazooka” -juttuja nyt mediassa ja onhan tässä selviä merkkejä siitä, että Kiina ottaa tilanteen ainakin vakavasti.
(Bloomberg TV+)
