Muutama huomio aamun Vartista, joka näillä näkymin jää viikon ainoaksi. Tällä viikolla tulee valtavasti tuloksia Helsingin pörssissä enkä koe ehtiväni valmistella Varttia riittävän laadun ja oivallustason takaamiseksi.
Aiheissa mm. Hesulin halpa arvostus, arvon paluu (???), USAn vahva talous (ja inflaatiopaineet) sekä Yhdysvaltain tuloskausi. Käyn etenkin läpi Applea, Amazonia ja Metaa.
Hauska, mutta anekdoottinen huomio miten Hesulilla on tapan vetää nousu- ja laskukausina ääripäähän, 2000-luvulla sattumalta kymmenen vuoden välein.
Mutta, yleensä kahden vuoden rankan alisuoriutumisen jälkeen on nähty komia paluu… Aika näyttää tuleeko vuodesta 2024 sellainen.
Miksi nostan näitä? Yhä useampi sijoittaja näyttää myyvän Hesulin osakkeet “pohjilla” ja ostavan sen sijaan momentumin mukana kalliita amerikkalaisteknoja. Kansainvälinen hajautus on aina fiksua, koska Hesulin tarjonta on mitä on, mutta ne ole varma onko tämä juuri nyt paras idea.
Myös maailman parhaita (amerikkalais-)firmoja on saanut tämän tästä halvalla.
Katsokaa vaikkapa Applen (tai Nasdaq100 indeksin) forward P/E:tä. Ei osakkeista tarvitse maksaa tällasia kertoimia, jos jaksaa odotella.
Pandemiassa näimme V-muotoisen talouden elpymisen: nopea syvä piikki, mitä seurasi raju elpyminen ja kasvu (mikä meni överiksi kasvukuplaan).
Onkohan nyt edessä L Suomen taloudella?
Raju jarrutus takana, mutta kotimarkkinavetoiset firmat kuten Talenom tai Witted kertovat varovaisesta asiakkaiden piristymisestä syksyn pohjilta.
Huom. Hesulin pörden ajurit ovat Euroopassa ja Kiinassa ja jossain määrin USA:ssa. Kiinakin näyttää L-muotoiselta, Eurooppakin mörnii samalla lailla. USA:ssa emme ole kokeneet vastaavaa talouskasvun rajua hiipumista vaan kasvu on paisunut.
Sisäpiiriläiset myyvät aika reipasta tahtia tälä hetkellä.
Mutta… tviitin alla on tällainen kommentti: Very disingenuous messaging by not showing the data over a longer horizon and only showing it through Jan 15th. A simple Google search shows that these levels are low compared 2020, 2018, 2015, 2011, and 2008. Also the ratio has significantly decreased in Feb…
En tiedä, voiko tämä ja tällaiset alla olevat uutiset hieman osaltaan aiheuttaa negatiivista sentimenttiä pankkisektorille siten, että se heijastuisi yleisesti myös hieman Eurooppaan ja siten esim. Nordean ja OmaSP:nkin kurssi voisiva hieman ärsyyntyä.
No onhan tässä isossa kuvassa paljon muutakin ajateltavaa kuin tämä. Tosin Kobeissi muistuttaa, että kuukauden kuluttua Fedin hätälainaohjelma aluepankeille päättyy.
Kobeissi mainitsi toisessa tviitissä: New York Community Bank is one of the largest mortgage originators in the US. They currently have over $100 billion in assets. It may be time for regulators to begin stepping in again soon.
Laitan vielän tämän tähän koskien em. tviitin pankkitieemaa.
Hyvä että nostit tätä esiin. Hitaasti uudelleen kytevää pankkikriisiä olen seurannut nyt reilun viikon päivät Blummalta. Aluksi uutiset olivat terminaalissa alhaalla, nyt ne ovat kohonneet pääotsikoihin tämän tästä.
Tällä kertaa kriisin keskiössä on noin sadan miljardin taseellaan keimaileva New York Community Bancorp, jonka Moodys leikkasi tänään roskalainaluokkaan. Osake on kosahtanut viime viikon osingonleikkuun jälkeen (älkää aliarvioiko Osinkopuolueen valtaa Yhdysvalloissakaan…).
Kiinteistöjen arvonlasku on ollut kiusallista korkojen noustessa ja toimistojen neliömäärän tarpeen pienentyessä:
Luonnollisesti pankeista kun on kyse ei kriisi jää yhteen pankkiin: Japanissa Aozora niminen pankki rysähti kun yhtiö varoitti kiinteistölainatappioista USA:ssa (viranomaiset toppuuttelivat Aozoran olevan yksittäistapaus). Euroopan “usual suspect” Deutsche Bank nelinkertaisti USA:n kaupallisten kiinteistöjen luottotappiovaraukset.
Vuoden 2025 loppuun mennessä arviolta 560 miljardin dollarin (2028 2,8 biljoonan) edestä erääntyy kaupallisten kiinteistöjen lainoja, ja lainoista noin 30 % on USA:n pienten pankkien taseissa.
Noh, tässä lyhyesti omia muistiinpanoja on jo hetki pitänyt nostaa tätä kehitystä Vartissa esiin!
Handelsblatissa oli tästä jo aiemmin turinaa, Saksalaispankkien osalta DB:llä US liikekiinteistösektorilla kiinni 17 BEUR, josta 41% ilmeisesti toimistoissa (ca. 7 BEUR). Tuttuun tyylin myös Landesbankkenit menossa mukana. Mitään hirveätä eurooppalaista kriisiä tästä tuskin saadaan, maturiteetit on kuitenkin 3-5 vuoden pituisia.
New York Community Bankista hyvää turinaa Blommalla:
Jos kerran FED:n päätöstä odotellaan kesään asti ennen kuin EKP valmis laskemaan korkoja, niin eikö tämäkin ala olemaan jo riski? Viittaan tällä FED:n kommenttiin viivästyttää koronlaskuja. Ei kai se heikon euron inflatorinen vaikutuskaan ole katastrofaalinen, jos deflaatio alkaa tulemaan silmille viivästyneiden koronlaskujen osalta. Tässäkään ei eurolaiva käänny hetkessä.
Ja viittaan alla oleviin Euroalueen MoM CPI lukuihin
Kiinnostava nähdä tarttuuko Eurooppaankin jokin pankkipaniikki (taas). Voisi olla oston paikka - täällä ei käsittääkseni US CRE altistusta hirveästi ole. Deutschella taisi olla suurimpia, joihin tehtiin tuntuvia tappiovarauksia q4. Pieni altistus suhteessa koko taseeseen lopulta. Markkina ei ainakaan ollut huolissaan kun osake nousi q4 julkistuksen.
Kiitos viestistäsi. On totta, että suinkaan pelkkien tuontihintojen tuijottaminen on hölmöä jos talous on samaan aikaan deflaatiossa, eli kokonaiskuva on se mikä ratkaisee. Moni syy (mm. inflaation nopeampi hidastuminen) puoltaa sitä, että EKP:n kannattaisi koronlaskut jo aloittaa, mutta itse veikkaan että siitä ei aleta kunnolla puhumaan ennen kuin pohjainflaatio laskee alle 3 %:n.
Kuukausitasolla pohjainflaatio oli +0,5 % joulukuussa ja vuodenvaihteessa lukuihin tulee yleensä heittelyä erilaisten tarkistusten vuoksi. EKP seuraa juurikin näitä lukuja palkkatilastojen lisäksi, joten ne pitävät keskuspankkiirit varuillaan.
Tämän odottelun järkevyyttä on syytäkin kyseenalaistaa, sillä kuten tiedämme, rahapolitiikan välittymisessä on viipeensä ja ne voivat olla pitkiä. Toistan nyt itseäni, mutta lisään tämän samat sanat, jotka kirjoitin vuodenvaihteessa 2024 teemoja käsittelevän makrokommenttiini: “Rahapolitiikan keventämisessä edelläkävijän viittaa EKP:ssa tuskin halutaan ottaa, vaikka eurotalous onkin heikommassa hapessa kuin verrokkinsa Yhdysvalloissa. Tämä näkyy myös Bloombergin korkoennusteissa: Yhdysvalloissa keskuspankin ohjauskoron odotetaan laskevan ensi vuonna alle 2022 tasojen, kun euroalueella korkotaso pysyy kahden vuoden takaista selvästi ylempänä. Ottaen huomioon rahapolitiikan viipeet, joita keskuspankitkin ovat alleviivanneet, nyt olisi euroalueella aika proaktiiviselle rahapolitiikalle reaktiivisen sijaan.” Luulenpa vain, että reaktiivisella linjalla mennään.
OP:n Hännikäiseltä jälleen erinomainen tviittiketju. Teemana on USA vs Eurooppa osakkeiden osalta.
Ei kuitenkaan kannata verrata omenoita ja appelsiinejä suoralta kädeltä. Osakeindeksien toimialapainoissa on merkittäviä eroja, mikä selittää osaltaan Yhdysvaltojen ja Euroopan hinnoittelueroja
”Value is just not a consideration for most investment money that’s out there. There’s all the machine money and algorithmic money which doesn’t have an opinion about value it has an opinion about price: 'What is the price going to be in 15 minutes and I want to be ahead of that.”
”The value industry has gotten completely annihilated.”
Arvo-osakkeet olivat muodissa noin vuosina 2000-2007. Niiden aika tulee vielä uudestaan.
ETF-sijoittaminen nostaa suurten markkinoiden suurten yhtiöiden kursseja ja tekee näistä yhtiöistä yliarvostettuja. Tai siis on jo tehnyt. Mekanismi on yksinkertainen: jokainen ETF:ään sijoitettu dollari on pääosin pois pienyhtiöistä ja arvoyhtiöistä, ja näiden kurssit laskevat. Vastaavasti ETF:ään kuuluvan yhtiön hinta nousee, yliarvostuu.
Mikä voi kääntää suunnan? Mulla on kolme pointtia
Lopulta arvoyhtiö on niin halpa, että joku ostaa sen pois pörssistä. Suomessa tämä ilmiö on jo käynnissä. Onko muualla?
Aktiiviset hoidetut rahastot kasvattavat uudestaan suosiotaan, jolloin raha virtaa pois ETF:stä, ja suurten jenkkiyhtiöiden kurssit vihdoin kääntyvät laskuun.
EU keksii, ettei Euroopasta saa sijoittaa ETF:iin, joissa indeksi on jenkki-indeksi. Tai keksii jotain muuta yhtä typerältä kuulostavaa mutta neroa.
Arvosijoittamisen aika tulee tai osalle meistä se on jo tullut
Tällaiset uutiset ovat arvon käänteen (tästä “arvosijoittajat” ovat puhuneet jostain 2010-luvun puolesta välistä alkaen ) kannalta rohkaisevia.
Toisaalta kaikki sijoittajat ovat arvosijoittajia, jotka uskovat ostavansa yhtiöitä alle niiden käyvän arvon. Kuka myöntää ostavansa osakkeita ylihintaan, paitsi spekulantit ja treidaajat?
Einhorn puhuu tuossa multippeleista, mutta ei P/E 10x maksava osake ei ole automaattisesti kallis tai halpa. Kassavirroistahan sijoittajat maksavat. Kuinka paljon? Se riippuu siitä, kuinka nopeasti ja kuinka kannattavasti (ROIC > pääoman kustannus) ne kasvavat ja kuinka paljon tuottoa sijoittajat osakkeelta vaativat.
Mielestäni sijoittajat eivät ole unohtaneet arvonmääritystä. Valtava joukko sijoittajia ja analyytikoita fundeeraa osakkeiden nykyarvoa joka päivä edelleen, vaikka passiivisten ETF:ien osuus on noussut. Markkina ei ole vain enää niin helppo, että ilmeisiä P/E 10x lappuja tarjoillaan pienellä vaivalla. Monet kasvuyhtiöt ovat aluksi tappollisia. Teknologia näyttelee isompaa roolia ja disruptoi vanhoja teollisuuden aloja. Tai regulaatio muuttaa pelikenttää. Kuvitelkaa vaikkapa arvosijoittajien temmellyskenttää eli pankkisektoria finanssikriisin jälkeen. Massiivista alituottoa 2008–202? kun alan fundamentit kääntyivät päälaelleen rahakoneissa.
Toisaalta noita “P/E 10x” tapauksia on tässä tarjoiltu, sellaistenkin yhtiöiden joukosta jotka nyt saavat noista Einhornin kritisoimista ETF-virroista leijonan osan. Apple 2010-luvun alussa. Meta 2022 jne.
Siitä olen samaa mieltä, että valtava määrä energiaa ja huomioita menee pääasiassa osakkeiden hinnoitteluun lyhyellä aikavälillä, perustuu se sitten viivoihin, kynttilöihin, P/E-multippeleihin tai vastavaan. Arvonmääritystä osakkeista näkee vähemmän. Mutta silti uskon markkinan pääasiassa toimivan pääasiassa tehokkaasti.
Hauska huomio blumman uutiskirjeessä Yhdysvaltain arvostustasoista suhteessa muuhun maailmaan:
"Stepping back, these valuations cannot make sense. Gave points out that the US stock market is now about 70% of world market capitalization, even though its economy is only 17.8% of global gross domestic product. Therefore, he says, the markets are implying that “over the next 20 years, less than 20% of the world economy will earn three times more profits than the remaining 70% or so,” or put differently, that US tech firms will be “entrenched global monopolies stretching into perpetuity.”
Tässä vähän vanha kuvaaja USA:n painosta maailman osakemarkkinoilla tuomaan kontekstia tuohon kommenttiin.
Kannattaa kyllä huomioida, ettei Yhdysvaltain tuotot ole 50-luvun alustakaan hassut olleet vaikka silloinkin markkinan paino oli iso. Tosin Eurooppa ja Japani oli säpäleinä, joten ei ihmekää.
En ole myöskään ihan varma, miten tuo on laskettu. Wilshire 5000 indeksin markkina-arvo on noin 50 biljoonaa dollaria. Muistaakseni koko maapallon osakemarkina on yli 100 biljoonaa. En ole Blummalla niin paha tarkistaa… Oli miten oli, Yhdysvaltain paino on kyllä suuri.
Tämä ehkä alleviivaa tätä nykyhetkeä, miten järjettömän suureksi näiden seitsemän (tai jos laskee vielä siihen mukaan seuraavat kymmenen) yhtiön osuus US pörssiyhtiöistä on muodostunut. Leon Cooperman oli viikolla CNBC:n haastattelussa ja vaikka alkaa ikä painamaan ja vähän rasittava kuunneltava, suosittelen etsimään. Hänellä on todellisia huolia US talouden romahtamisesta alati kasvavan velkataakan alla.
Mutta noista Mag Seven yhtiöstä alkaa tulemaan sellainenkin huoli, että mitäs jos yksikin niistä alkaa sakkaamaan. Aina niitä mustia joutsenia voi ilmaantua, en lähde kertomaan omia arvauksia. Ehkä osin teoreettista, mutta sekin hyvä pitää ajatuksena mielessä.
Kuinka isoksi voi ylipäätään kasvaa ? Näkisin että se on kuitenkin väistämättä lumipallon ylöspäin työntämistä. Tarvitaan yhä enemmän euroja ja dollareita ja suurempia osuuksia ihmisten/yritysten käytettävissä olevista tuloista.
ja appelsiinejä 
suoralta kädeltä. Osakeindeksien toimialapainoissa on merkittäviä eroja, mikä selittää osaltaan Yhdysvaltojen ja Euroopan hinnoittelueroja
