Hi this is my first post here. As my Finnish is not the best I prefer to write in English, if this is not acceptable feel free to let me know and I’ll try my best to write in Finnish moving forward.
I saw a lot of interesting discussions here on this platform and decided to tune in.
With a lot of different things currently going on in the market like conflict in the Middle East, the Bitcoin halving, the ongoing war in Ukraine, I thought it was worth taking a quick look at some notable charts and things that happened over the last week.
Starting of with the large divergence between large and small caps over the last 3 years.
Over the last 3 years the S&P500 ETF (SPY) returned 26.83%, while The Russell 2000 ETF (IWM) has a negative 9.20% total return over that same period. This over 35% difference between large and small caps is significant and the question arises if we should soon expect an outperformance of small caps.
For the one’s interested, I’ll insert a link here to an article I made discussing the topic from above and much more is discussed there. As I don’t want this post to get too long and I’m not even sure I’m posting this in the right thread, I’m looking forward to some feedback or to spark an insightful conversation of what lies ahead!
Melkoinen setti Russell Napierilta, joka vain paranee loppua kohden, jos jaksaa keskittyä:
Referointi olisi lähes mahdoton tehtävä, mutta poimintana Russell mainitsee USA:n markkinan mahdollisena esimerkkinä yliarvostetusta osakemarkkinasta (johon ei välttämättä kannata sijoittaa, vaikka tulevaisuus näyttääkin hyvälle). Monessa opissa viittaa myös Kiinaan, jota ei näe hyvänä sijoituskohteena.
Hyvä esimerkkihuomio, jota en ollut aiemmin niin hyvin sisäistänyt oli se, että valuutan arvoon vaikuttaa suuresti myös pääomamarkkinoiden houkuttelevuus. Tästä johtuen esim. USD lienee verrattain vahva, vaikka bigmac yms. indekseillä mitattuna sen tulisi olla paljon nykyistä heikompi. Kiinan valuutta saattaa juurikin tästä johtuen (Pääomien pako markkinalta) ollakin aivan liian vahva toisin kuin moni olettaa.
Financial Timesissä artikkeli NYSE:n muuttamisesta 24/7 börsiksi. Alla tärkeimmät:
The New York Stock Exchange is polling market participants on the merits of trading stocks around the clock as regulators scrutinise an application for the first 24/7 bourse.
The issue has become a hot topic in recent years, prompted in part by the 24-seven operation of cryptocurrency trading and the rise in retail investor activity first spurred by coronavirus pandemic lockdowns.
Stock exchanges have become something of a laggard in a world where other big markets, including US Treasuries, major currencies and leading stock index futures, can be traded around the clock from Monday to Friday.
Tervehdys ketjuun! Eurotalouden ostopäälliköiltä hieman parempia uutisia: palvelualat ovat palanneet Saksan johdolla odotettua vahvempaan kasvuun huhtikuussa, mikä on hyvä asia mm. työllisyysnäkymän kannalta. Teollisuudessa sen sijaan edelleen synkät tunnelmat.
Osakkeet ovat ennätyssuosittuja Yhdysvalloissa, jos katsotaan omistajien määrää tai osakepainoa suhteessa muuhun finanssivarallisuuteen. Tämä ei yleensä ole ennakoinut hyvää osakemarkkinan seuraavan 10v tuotoille.
Videolla on toinenkin kuvaaja, mutta tässä on itse eniten seuraamani hehtaaripyssy USA-sijoittajien osakepainosta. Linkki löytyy videon alta automaattisesti kvartaaleittain päivittyvään kuvaajaan. Tuohon voisi sovittaa aika hyvin SP500:sen rullaavat 10v tuotot tai kumulatiiviset tuotot käänteisellä asteikolla: korkea osakepaino = yleensä heikko tuleva tuotto ja päin vastoin.
Tästä toisesta hehtaaripyssystä eli “Buffett-indikaattorista” oli aiemmin ketjussa keskustelua. Tässä globaali osakemarkkinoiden markkina-arvo ja paikoitellen karkea suhde globaalii BKT:hen. Sanoisin, että tämäkään ei huuda mitään erinomaista ostopaikkaa niin yleisesti ottaen osakkeissa.
Riippuu, miksi ne laskee. Soft landing? Ehkä osakkeet, joihin on jo hinnoiteltu paljon hyvää, nousevat lisää. Hard landing? Yleensä raju korkojen lasku ja osakkeiden lasku tapahtuu samaan aikaan.
Ja huom. esim. velkakirjojen arvo myös nousee korkojen laskiessa, mikä taas laskee myös osakepainoa.
Mutta onko rajussa korkojen laskussa ja osakkeiden laskussa samaan aikaan mitään loogista kausaliteettia, vai onko kyseessä samanlainen tapahtuma ja korrelaatio, kuin se, että yleensä hukkumisia tapahtuu eniten silloin, kun jäätelöiden kulutus on korkeimmillaan? Tässä tapauksessa kun jokainen varmaan ymmärtää sen, ettei jäätelöiden voimakas kulutus tosiasiassa vaikuta pätkääkään hukkumisten määrään. Kausaliteetti ja korrelaatio eivät ole sama asia.
Miksi korkojen lasku toimenpiteenä aiheuttaisi missään olosuhteissa osakkeiden laskun, ceteris paribus, kun tiedämme sen faktana, että korkojen laskun myötä tuottovaatimukset laskevat pääomamarkkinoilla ja sitä kautta omaisuuserien arvot nousevat kautta linjan, sekä myös taloudellisen aktiviteetin jonkunasteisen piristymisen koska rahoituksen saatavuus helpottuu?
Eikö huomattavasti loogisempaa olisi se, että osakkeet saattavat laskea korkojen kanssa samaan aikaan, koska talous on ajettu korkeilla koroilla ahtaalle ----> sijoittajat pelästyvät tulosten laskevan heikon taloudellisen näkymän takia -----> osakkeet laskevat koska sijoittajat myyvät heikon taloudellisen näkymän takia ----> korkoja lähdetään laskemaan jotta heikko taloudellinen näkymä muuttuisi paremmaksi, jolloin tapahtuu ilmiö, että niin osakkeet kuin korotkin laskevat hetkellisesti samaan aikaan, koska korkojen laskun myötä tapahtuva tuottovaatimuksen lasku ja talouden näkymän parantuminen ei vielä ole ehtinyt vaikuttamaan pääomamarkkinoiden hinnanmuodostukseen yhtä voimakkaasti kuin markkinoiden myyntipaineen aiheuttanut heikko taloudellinen näkymä, joka siis osaltaan on peräisin liian korkeasta korkotasosta suhteessa talousalueen potentiaaliin? Tällöin korot ja osakkeet laskevat hetkellisesti samaan aikaan, vaikka laskevilla koroilla ei ole mitään tekemistä osakkeiden laskun selittävänä tekijänä.
Tässähän on tismalleen samasta asiasta kyse. Aivan kuten lämmin sää saa ihmiset sekä syömään jääteköä, että menemään uimaan (mistä siis seuraa joitakin hukkumisia), niin huono taloustilanne saa yritysten voitot ja näkymät laskuun, mikä vaikuttanee kursseihin, sekä saa keskuspankin laskemaan korkoja. Korrelaation mainitseminen ei sisällä väitetä kausaliteetista.
Rajusti yleistäen voisi muotoilla, että molemmat johtuvat “flight to safety” -efektistä eli sijoittajat pakenevat pois riskisemmistä sijoituksista. Syitä voi olla talouden heikentyminen, tai esimerkiksi likviditeettikriisi. Koronakevät 2020 oli melko äärimmäinen esimerkki, samoin finansikriisi.
Tuo on iso teema, mistä ei ole viime vuosina keskusteltu paljoa.
Vaikka Jeff Bezos kuluttaa paljon jahteihin ja bileisiin, hän ei millään oikein pysty suhteessa varallisuuteensa polttamaan rahaa samassa suhteessa, kuin keskiluokkaisempi enemmän kädestä suuhun elävä henkilö.
Rikkaiden paisuvalla säästämisasteella ja osuudella talouden kakusta on selitetty aiemmin muunmuassa korkojen laskua.
Muistaakseni, tämä tulee nyt ulkomuistista, kuitenkin 10 % eniten tienaavista vastaa melkein puolta kaikesta kulutuksesta USAssa.
Mutta periaatteessa mikäli eriarvoisuus jatkaa vain kärjistymistään ja rikkaat harrastavat perisyntiään eli finanssiomaisuuden kerryttämistä, meidän pitäisi nähdä a) lisää velkaantumista valtio / muiden kansalaisten keskuudessa ja periaatteessa, vähän marxilaista pohdiskelua, c) jossain vaiheessa tuo voisi alkaa näkyä talouden kuihtumisena. Mutta siihen on kyllä matkaa. Yhteiskuntarauha taitaa ensin olla tulilinjalla Yhdysvalloissa.
Nordean talousennuste: Suomi lähtee kasvuun jälkijunassa.
Nordea ennustaa Suomen talouden kääntyvän kasvuun loppuvuonna. Taloutta piristävät inflaation hidastuminen ja kotitalouksien ostovoiman koheneminen sekä keskuspankin koronlaskut. Maailmantalouden yleiskuva on alkuvuonna piristynyt hieman, mutta sitä varjostavat edelleen lukuisat geopoliittiset riskit. Maailmantalouden kasvunäkymä on kohentunut alkuvuonna, kun erityisesti Euroopan maissa inflaatio on hidastunut ja Kiinan elvytyspolitiikka on onnistunut vakauttamaan maan kasvunäkymän.
- “Odotamme Euroopan keskuspankin aloittavan koronlaskut kesäkuussa. Euroalueen bruttokansantuote ei ole juurikaan kasvanut kohta kahteen vuoteen ja hintapaineet rauhoittuvat edelleen. Tämä sallii rahapolitiikan keventämisen”, pääekonomisti Tuuli Koivu kertoo.
Yhdysvalloissa sen sijaan kasvu on jatkanut yllättämistään yläsuuntaan ja osa viimeaikaisista indikaattoreista kertoo uudelleen nousevista inflaatiopaineista. Tämä viivästyttää rahapolitiikan käännettä Atlantin takana ja Nordea odottaakin Yhdysvaltain keskuspankin Fedin aloittavan koronlaskut vasta syyskuussa. Maailmantalouden riskit ovat edelleen kallellaan alasuuntaan ja erityisesti geopolitiikka voi tuoda ongelmia tuotantoketjuihin ja heikentää kasvunäkymää tekemällä yrityksistä ja kuluttajista aiempaa varovaisempia.
- "Yksi syy euroalueen Yhdysvaltoja selvästi heikompaan kehitykseen on ollut juurikin kuluttajien ja yritysten varovaisuus. On epävarmaa, riittääkö korkojen lasku kääntämään euroalueen tunnelman nousuun, " Koivu pohtii.
Minusta tuossa tulee selvä ajatusvirhe sitä kautta, että katsotaan vain kysyntäpuolta. Päin vastoin näkisin, että rikkaiden törkykuluttaminen on se perisynti ja nimenomaan säästäminen on hyvä asia. Näin, koska sillä kuluttamisella on inflatorinen vaikutus, kun taas säästämisellä/investoinneilla tuotetaan lisää yhteiskunnan tarvitsemia hyödykkeitä, jolloin kaikkien elintaso paranee. Nimellisesti mitattu ja reaalinen BKT voivat toki käyttäytyä ainakin lyhyellä aikavälillä eri tavalla.
Esimerkiksi, jos vaikka joku Kyösti Kakkonen päättäisi, että tuhlaisi kaikki tulonsa ja rahansa rakentaakseen omaan käyttöönsä alppien korkuisen keinovuoren Kiihtelysvaaralle. Tuolla olisi hetkellisesti taloutta kiihdyttävä vaikutus. Kuitenkin huonona puolena tuohon käytettäisiin samalla sellaisia yhteiskunnan resursseja, jotka olisi voitu käyttää vaikka infran korjaamiseen, tai asuintalojen rakentamiseen. Näin ollen tällaisten tavallisten kansalaisten tarvitsemien hyödykkeiden hinnat nousisivat.
Sitten taas, jos he sijoittavat yrityksiin joilla tuotetaan yhteiskunnan ja tavallisten kansalaisten tarvitsemia hyödykkeitä, ja sitä kautta kyseisiin tuotantokoneistoihin ja kyvykkyyksiin investoidaan lisää, niin syntyy enemmän ihmisten tarvitsemia tuotteita ja halvemmalla. Väittäisin, että keskimäärin tässä vielä pätee sellainen luonnonlaki, että mitä tuottoisampi investointi (suhteessa riskiin) tekijälleen on, niin todennäköisesti se on myös sitä tuottoisampi yhteiskunnallekin. Näin, koska tuotot tuppaa olemaan kovimpia siellä missä tarve on suurinta.
En näe, että USA:ssakaan ongelmana on rikkaiden/pääomien suuri määrä, vaan ongelma on se köyhien määrä, eikä näiden asettaminen vastakkain korjaa mitään. Jos rikkaista hankkiuduttaisiin eroon, niin köyhistä tulisi reaalisesti vielä köyhempiä. USA:n tapauksessa yksi suuri eroarvoisuutta aiheuttava tekijä taitaa olla ennemmin dollarin reservivaluutta status, ja siten henkilötyön kannalta liian korkea valuuttakurssi. Tuota vastaan voikin olla, että oikea ratkaisu onkin liittovaltion rajumpi velkaantuminen tasaamaan ongelmaa ja ehkä tähän suuntaan onkin viime vuosina tarkoituksella menty.
Suomi taas on esimerkki pääomaköyhyydestä. Jos rikkaita ja pääomia olisi samaan tapaan kuin Ruotsissa, niin kyllä meilläkin myös huono-osaiset voisivat paljon paremmin.
Tämä halvemmalla tuottaminen edellyttäisi että niitä tuotettaisiin joko vähemmällä väellä sama määrä tai samalla porukalla enemmän, eli automaation/tekoälyn lisäämistä ja työtuntien vähenemistä per tuotettu hyödyke. Ihmisiä jäisi työttömäksi.
Jos kaikki tekisivät saman nousisi työttömien määrä yhteiskunnassa merkittävästi ja samaan aikaan veronmaksajat vähenisi. Jos yhteiskuntarauha haluttaisiin säilyttää pitäisi työnsä säilyttäneiden veroja nostaa, eli heidän ostovoimansa laskisi, eikä työttömillekkään enempää voisi maksaa. Lopputulos deflaatiokierre.
Tällöin korot ja osakkeet laskevat hetkellisesti samaan aikaan, vaikka laskevilla koroilla ei ole mitään tekemistä osakkeiden laskun selittävänä tekijänä.
