Fed pihalla kuin lumiukko mitä tulee jenkki-inflaatioon. Jokakelin tyypit ovat voittajia, eli he joilla on sekä rahaa että osakkeita:
“They’ve become this sort of all-weather type structure at the top of the market,” Howard said. “If rates come down, it’s great for the revenue. … If rates go up, or they don’t come down as expected, it doesn’t matter because [of] the cash level, the cash levels mean that they’re making this huge amount of money on an annual basis risk-free.”
”Tällä hetkellä Helsingin pörssissä ollaan 15–20 prosenttia alle keskimääräisten arvostustasojen. Luulisin, että tämä jossain kohtaa korjautuu kiinni. Tarkkaa aikataulua sille on vaikea toki antaa, mutta on hyvät mahdollisuudet, että Helsingin pörssi tuottaa loppuvuoden aikana paremmin kuin isot pörssit”
Huomenta! Silmiini osui eilen mielenkiintoinen kuvio, josta näkyy poikkeuksellisenkin vahvasti USA:n myönteinen sykli suhteessa moniin muihin maihin. USA:ssa kasvavat sekä reaaliansiot että tuottavuus lisäten kilpailukykyä ja kuluttajien ostovoimaa. Makrokatsauksessa vilkaisu myös Suomen tuottavuuskehitykseen, joka ei ole yhtä mairittelevaa.
Globaalia pörssirallia tukee tulostaantuman kääntyminen nopeaksi tuloskasvuksi. Näin etenkin Yhdysvalloissa, missä SP500 osakeindeksin tuloskasvun ennustetaan yltävän 10 % vuosivauhtiin lähivuodet. Myös Euroopassa tulosten odotetaan hivuttautuvan uusiin ennätyksiin.
Hieman surullisesti Helsingin pörssin tulosennusteet ovat laskussa, kiitos meidän suurifrmojen Nesteen, Nokian ja Fortumin ennustelaskujen. Ilman tuloskasvua ei pörssi kauhiasti raketoi. Mutta ennusteet voi aina muuttua.
Lisää aiheesta päivän Vernerin Vartissa!
Jotta ei mene pelkäksi videon linkkaamiseksi alustuksella, tässä Vartista 12kk ja 24kk EPS-ennusteet SPX:lle (SP500), SXXP:lle (Eurostoxx600) ja Hesulille.
Siinä missä erään entisen pääministerin kampanjassa todettiin “meillä taitaa olla sama suunta”, ei tämä valitettavasti päde Hesuliin jonka tulosennusteet ovat kääntyneet uudelleen luisuun kiitos meidän suurfirmojen kuten Nesteen, Nokian ja Fortumin vastoinkäymisten.
USA:n ja Suomen ero onkin, että USA:ssa elvytetään taloutta 21,8 % valtion budjettivajeella ja Suomessa estetään talouskasvu ja kurjistetaan elämää yrittämällä painaa valtion budjettivaje alle 3 % rajan, kuten luokan kilteimmän oppilaan kuuluukin tehdä. Virtuous vai vicious circle, se on oma valinta.
Hmh USAn budjetti on reilu 6 % BKT:sta ei yli 20 %. Budjettivajetta mitataan siis suhteessa talouden kokoon, ei niin että millä %:lla menot yrittävät tulot.
Nostin viikon ensimmäisessä Vartissa tämän käppyrän Yhdysvaltain talouskasvusta, mikä on mielestäni oivaltava. En kylläkään keksinyt sitä itse, vaan näin näkökulman X:ssä mistä aloin jatkojalostamaan sitä Varttiin.
Kuvaajssa näkyy nimellinen palkkojen ja tulojen vuosikasvu, vastaavasti menojen kasvu sekä kotitalouksien velkamäärän vuosimuutos.
Kuten nähdä saattaa, noin 5-6 % palkkasumman kasvu on finanssikriisin jälkeiseen aikaan nähden reippaalla tasolla. Ja, menot kasvavat sen kanssa suunnilleen linjassa. Taloutta tukee siis väkevä tulojen kasvu kestävällä tavalla.
Onko näin? EU ja Suomen Tilastokeskus kertoo määritelmän olevan 31.12.2078 asti:
“Budjettialijäämällä tarkoitetaan Suomessa valtiontalouden kassalaskelman mukaista nettorahoitustarvetta. Se lasketaan kaikkien valtion tulojen ja menojen erotuksena ennen lainanottoa ja kuoletuksia.”
Näin laskien Suomen budjettialijäämätavoite on 3% ja USA:n toteutunut vuonna 2023 21,8 %. Mistä luvuista itse lasket? Sinulla on paremmat lähteet käytössä, niin voisitko avata luvut, kiitos.
Eikö vertailukelpoisuus vaadi käyttämään samaa laskentatapaa? Pitäisikö USA:n budjettialijäämästä antaa kaksi lukua, EU:n laskentavan ja USA:n laskentatavan mukainen luku?
En haluaisi ruveta viilaamaan pilkkua, mutta tämä on mielestäni jossain määrin oleellista teollisuuspainotteiselle Helsingin pörssille.
Joko minä tai Nordean pääanalyytikko on tämän asian kanssa väärässä.
Ranskan, Saksan ja EU:n teollisuuden ostopäälliköt ylittivät ennusteet, kyllä.
Ranskan, Saksan ja EU:n teollisuuden ostopäälliköt ylittivät aiemman lukeman, kyllä.
“Vahvistuiko teollisuus” käsittääkseni ei? Vaikka teollisuus surkastuu hieman aiempaa vähemmän ja ennakoitua vähemmän, niin teollisuuden ostopäällikkoindeksit ovat kuitenkin alle 50 tason, eli datan mukaan teollisuus itse asiassa surkastuu!
Hyvä kooste mitä on tapahtunut ja tulee todennäköisesti tapahtumaan inflaatio- ja korkoskenessä lähikuukausien aikana. Yksi poiminta:
”Laajalle levinnyt työvoimapula ja kova lakkoaktiivisuus ovat ajaneet palkkoja jyrkkään nousuun. Kehitys näyttää jatkuvan”, Saksan keskuspankki totesi tiedotteessaan. Tällä hetkellä saksalaisten palkat nousevat 11,7 prosentin vuositahtia. Eri alojen liitot ovat kaikki palkankorotusten perässä: jotkut vaativat FT:n mukaan lakkojen uhalla jopa 15 prosentin korotuksia.
Saapa nähdä mitä suomessa vaaditaan kun aikanaan alkavat asioista neuvottelemaan…
Erityisesti koronapandemian aikaan, kun talous kyykkäsi mutta pörssissä koputeltiin uusia huippuja, puhetta virisi siitä, oliko pörssin ja talouden kytkös pysyvästi menetetty ja pörssi alkanut elää täysin omaa elämäänsä. Sittemmin kiristyvä rahapolitiikka toi uuden sävyn keskusteluun, mutta nyt huonot uutiset taloudessa ovat jälleen muuttuneet jopa hyviksi osakemarkkinalla. Pyrin tässä tekstissä avaamaan pörssin ja reaalitalouden yhteyttä, joka on moninainen ja joskus vaikeasti havaittava.
Esitetty, että Hesulin alakulo johtuisi toimialajakautumasta. No miksi sitten vielä syvemmin samanlaisen toimialajakautuman Stoguli naapurissa porskuttaa vahvasti?
Suomalaisfirmat väsyneitä ja uudistuskyvyttömiä? Onko syitä lähdettävä hakemaan esim suomalaisten mentaliteetistä vai vaikkapa kauppakorkeiden ja insinöörioppien opinahjoissa jotain pielessä?
”Murron mukaan tilanne on pörssin ja yritysten suhteen samanlainen kuin makrotaloudessakin. Ruotsi uusiutuu ja kasvaa, Suomi ei.
Pörssiyritysten kentällä ei näy Suomessa uusiutumista. Uusia isoja toimialoja ei ole tullut.
Meillä Suomessa on ollut viimeiset 20 vuotta vaikeuksia kasvattaa lisää isoja listayhtiöitä. Talouselämän uusiutumiskyky on ollut tältä osin pettymys, Murto sanoo”
Tähän lisättävä, että toki yhtiökohtaisia poikkeuksia.
Vedän taas Hesuliritarin haarniskan päälle ja käytän uutisjakoasi tilaisuutena tuoda esiin muutamia lieventäviä asianhaaroja.
-Suomen väkiluku alkaa olla melkoisesti pienempi ja hajautuneempi, kuin suurempi ja etelään keskitetympi Ruotsi. Tämä on suht yleinen käsitys talous- yms. tieteissä että missä kohtaa enemmän ihmisiä, syntyy enemmän ideoitakin. Pelkällä keskittymisellä ja joukkovoimalla Ruotsista pitäisikin syntyä enemmän ideoita, kuin Suomessa.
-Kulttuuri- ja mentaliteettiasiat ovat vaikeita, ja niiden tulkinta tuntuu kumpuavan vallitsevasta tilanteesta. Muutama esimerkki: sata vuotta sitten sitten (tai vähän reilu) kiinalaiset olivat länsimaiden silmissä (rasistisesti ajan hengen mukaan) laiskoja ja oopiumriippuvaisia. Tänä päivänä maan ihmiset on tunnettu ahkeruudestaan. Ehkäpä mentaliteettia enemmän ovat instituutiot muuttuneet… Tai Saksa, joka vaihtelee jatkuvasti “Euroopan sairaanmiehen” ja ykköstalouden leiman välillä.
-Helsingin pörssin ja Tukholman pörssin profiilit ovat tosiaan samankaltaisia, jos katsotaan isoimpia yhtiöitä. Molempien TOP10 joukossa (jos katsotaan vertailukelpoisesti MSCI indeksejä joihin otetaan 85 % markkina-arvoedustus katoen raa’asti free floatin mukaan markkina-arvoa) on joukko konepajoja ja pankkeja. Ruotsilla tosin nyt myös EVO ja Hexagon.
Mikä pistää silmään, on keskittyneisyys. MSCI Finland indeksin markkina-arvosta 91 % selittyy jo 10 isoimmalla firmalla. Ruotsissa vastaavasti “vain” 56 %. Samankaltainen näkyy myös HEXissä, OMXH25:ssa yms. yms. indekseissä. Olemme siten suurten firmojemme armoilla, hyvässä ja pahassa, kunnes joku Harvia disruptoi tiensä tuonne.
Jos katsotaan OMXH25 indeksin firmojen 3v kehitystä, on näky rumaa: Neste -60 %, Fortum -40 % yms. Ei siinä, etteikö Neste olisi ollut valtava menestystarina. Tämä kemikaalialan menestys vaan tuntuu nyt jäävän kurssilaskun alle. Nokia on ollut vuosia järkyttävä jarru Hesulille, mutta hyvä uutinen on sen romahdus: se ei pääse enää jatkossa ihan samalla tavalla pilaamaan indeksejä.
Samalla pitää muistuttaa, että monet Hesulin konepajoista ovat ATH:ssa! Nordea ja Sampo ovat lähellä huippuja, etenkin jos huomioidaan osingot. KONEen peli ei ole pelattu, päinvastoin Kiinan paino on laskenut liiketoiminnassa lupaavasti.
Sen lisäksi, euroissa mitattuna Tukholman pörssi on jäänyt jälkeen Helsingin pörssistä viimeiset 10 vuotta. Heikentynyt kruunu on ollut kivaa firmoille, mutta vähemmän kivaa tuotoille jos niitä mitataan meidän valuutassa tai dollareissa. (OMXH25 vs. OMXS30 joihin voi sijoittaa ETF:n kautta. MSCI indeksit kertovat kyllä rumaa tarinaa: Ruotsi on kolminkertaistunut sitten 2009 dollareissa siinä missä Suomi +130 %, kiitos Nokian yms. )
Hesuli kyllä kaipaa uutta verta, mutta viime vuosina meidän muutamilla suurilla firmoilla on ollut massiivisia vastoinkäymisiä. Moni suuryhtiö on luonut uutta nahkaa, vaikkakin hitaasti kuten metsäyhtiöt. Pörssissä on lupaavia tekkifirmoja jo isojen indeksissä kuten Qt.
Lisää Helsingin pörssi tietysti kaipaisi, onhan meillä tuolla melko samoja nimiä vuodesta toiseen. Mutta vanhat uusiutuvat ja eiköhän jossain vaiheessa tuonne TOP10:eenkin tupsahda uusia nimiä.
Kyllä Hesuli on mainettaan parempi:), vaikka Suomen elinkeinoelämässä on oikeasti uusiutumisongelmia.
Kotipörssimme on parin viime vuoden aikana ollut lähes osakepoimijan keidas. Huolellisella valinnalla on pystynyt sopivissa kurssikuopissa ostamaan laatuyhtiöitä mukavilla pitkän aikavälin näkymillä alelaareista.
Esim jotain Sammon, Huhtamäen, Orionin ja UPM:n kaltaisia tapauksia on saanut parhaimmillaan oikein mukavalla hinnoittelulla niiden joidenkin tilapäisten hikkojen ja Hesulin yleisen alakulon ansiosta. Kaikki yhtiöitä, joissa mahiksia hillopurkin muhevampaankin aukeamiseen kiivettäessä kohti 2030-lukua.
Ja vielä on havaittavissa Hesulissa vastaavia tapauksia👌
Verneri tuossa toikin jo syitä esille. Lisäksi Ruotsalaisten keski-ikä on Suomea alhaisempi ja yli 65 vuotiaiden osuus väestöstä pienempi. Vanhustenhuolto ja terveydenhoito ei sido siksi niin paljon resursseja.
Sitten on tämä Venäjä… Suomalainen teollisuus oli paljon riippuvaisempi Venäläisistä raaka-aineista ja energiasta. Outokumpu Nikkelistä, metsäteollisuus puusta, Neste öljystä. Kaikkea saa toki muualtakin, mutta hinta on eri.
Sekin myös vaikuttaa että työhön astumis ikään tulevien miesten on mentävä armeijaan, sensijaan että menisivät töihin tai kouluun. Se on vuosi pois jokaiselta työelämästä.
Paljon pikku juttuja joista tulee iso juttu kun ne yhdistetään.
Blummalla oli hyvä hahmottelu, miten mahdollinen Kiinan hyökkäys Taiwaniin vaikuttaisi maailmantalouteen.
Huono uutinen on, että vaikka nämä ovat vain arvioita niin joka tapauksessa on selvää, että ellei Taiwan antaudu heti (ilman mitään väkivallan eleitäkään) ja koko maailma hyväksy tapahtunutta sekunnissa ja jatka arkea kuin ROC (Republic of China) olisi aina kuulunutkin PRC:lle (Peoples Republic of China), on vaikutus talouteen massiivinen.
Ja tässä on mallinnettu vain ensimmäisen vuoden vaikutusta skenaariossa, missä Kiina piirittää ja hyökkää Taiwaniin ja Yhdysvallat tulee apuun taistellen meriväylää auki, mutta Kiina ja Yhdysvallat eivät suoraan iske toistensa maaperälle. Pidemmän aikavälin vaikutukset, mahd. konfliktin leviäminen yms. eivät ole mukana.
Hyvä uutinen on, että hinta sodalla olisi valtava ja se itsessään saa Kiinan miettimään varmasti muita vaihtoehtoja. Sen lisäksi maailman suurimman ja monimutkaisimman maihinnousuoperaation toteuttaminen asevoimilla, joilla ei ole mitään kokemusta sellaisesta, on valtava riski.
Täten sotaa voi pitää hyvin epätodennäköisenä. Mutta samalla toistuvasti diktatuureilla ja poliittisilla päättäjillä on taipumus erilaisiin harhalaukauksiin ja seikkailuihin, jotka pohjautuvat epärealistisiin laskelmiin.
Sijoittajalle tämä on vaikea skenaario. Osakkeet eivät ainakaan ole hyvä kohde. Inflaatio ottaisi tasokorjauksen, kun tavarasta tulisi pulaa Kiinan ollessa maailmantehdas. Vanha kunnon kulta? Ehkä. Käteinen? Sillä voi ostaa romahtavia osakkeita.
Rationaalisesti ja taloudellisesti ajatellen Kiinan hyökkäys Taiwaniin olisikin järjetön. Sekä Kiinan historia (esim kymmenien miljoonien kuolema suuressa loikassa ja kulttuurivallankumouksessa) tai muiden diktatuurien toiminta kertoo, että länsimainen järjenkäyttötapa tai talousseuraukset eivät ole etusijalla. Siksi hyökkäys on valitettavan mahdollinen.
Taulukossa EU-alueen BKT-miinukseksi oli laitettu n 10 %. Suomi on keskiriippuvainen Kiinasta. Kts. ulkoministeriön selvitys alla. Kerrannaisvaikutuksia arvioidaan kuitenkin isommaksi. Vertailukohdaksi voisi ottaa vaikka Suomen 1990-luvun alun laman, jolloin BKT-miinus 13 %.
Sitten toinen kenttä on ala- ja yhtiökohtaiset vaikutukset, joissa isoja heittoja. Esim elektroniikka-, konepaja- tai kriittisten mineriaalien aloilla isku olisi luja. Tai vaikkapa sellun hinta, jolle tähän asti johtava tason asettelija Kiinan markkina. Entäpä halpakaupan tuonti? Listaa voisi jatkaa.
1990-luvun lamassa kuninkaantekijöiksi pääsivät käteisen päällä istuneet tai sitä mobilisoimaan kyenneet. Hgin keskustan arvoyhtiöistä myytiin kämppiä alle tonnin M2 ja osakkeita sai romahdustasolta. Ne ketkä uskalsivat ostaa. Firmoja kaatui kuin heinää.
Jotain tämän tapaista olisi nytkin edessä. Mutta on yksi ero. Vaikka esim Ruotsissakin oli probleeminsa, Suomi oli poikkeuksellisen syvässä kuopassa 1990-luvulla. Josta sen veti ylös muun maailman veto Nokia ml.
Nyt jos Kiinan ja lännen iso konflikti tulee, on muukin maailma suossa ja pakkoero Kiinasta aiheuttaa jättimäisen rakennemuutoksen kaikkialla. Talous ja yhtiörakenne olisi aika erilainen. Niille, keillä rahaa vielä olisi, avautuisikin osakepoimijan kulta-ajat?
Ps. Kiinan ja EU tullikonflikti on joka tapauksessa tulossa. Viimeksi tänään lisää uhkauksia Pekingistä
Viime viikon S&P Globalin ostopäällikköindeksit puhisevat vauhtia hakevaa taloutta Euroopassa ja humisevaa talousmoottoria Yhdysvalloissa. Euroalueen taantumahan päättyi jo Q1 0,3 % eeppiseen talouskasvuvauhtiin, mutta nyt haetaan merkkejä kasvun jatkosta. Palvelualoilla menee hyvin. Teollisuudessa taantuma jatkuu, mutta lukemat on 15 kuukauden huipuissa. Joka kuukausi asiat menevät vähemmän huonoon suuntaan, kuin edellisenä.
Luonnollisesti sykliselle ja herkälle Helsingin pörssille kaikki merkit talouden piristymisestä Euroopassa ja maailmalla ovat hieno juttu.
Vahvistuva talous on näkynyt myös raaka-aineissa. Valitsin taas niin pitkän aikavälin kuvaajan, että tämän vuoden nousu visuaalisesti hautautuu pidemmän laskun alle. Mukana myös inflaation vuosivauhti. Vertailu on vähän pöhkö, mutta ei tolkuton: raaka-aineiden hintojen nousu ruokkii hetkellisesti inflaatiota. Jos niiden hinnat laskisivat, tuskin siitä haittaa olisi kuten 2010-luvun disinflaatiossa.
Hyvä talous, korkeammat korot. Koronlaskuodotukset ovat karanneet koko ajan kauemmas. EKP aloittaa ne kesäkuussa, mutta leikkauksia ei överisti kannata toivoa. Yhdysvalloissa, mistä kuvaaja on, korkojen lasku on koko ajan siirtynyt kauemmas. Nykyennusteissa ohjauskorko olisi Fedillä 4 % vielä kolmenkin vuoden päästä!
Tottakai, korkeammat korot kertovat myös terveestä taloudesta eli eivät ne ole pelkästään huono asia.
)
