Olen menossa huomenna johonkin seminaariin pitämään esitystä osakemarkkinasta. Niinpä en ole vielä ihan lomatunnelmissa, vaan eräänlaisessa mökkeilyn ja osakemarkkinan tutkimisen välitilassa.
Esitys on rakennettu Vartti-pohjalle, eikä ole syytä miksikä en jakaisi siitä muutamia nostoja tähän ketjuun samassa hengessä, kuin jaan Varteista valittuja paloja tiistaisin ja torstaisin. Koska esitys on tehty eri kohdeyleisölle, on tässä väkisin vähän toistoa mutta varmasti myös jotain oivalluksia pystyn tarjoamaan vapaa-ajan sijoittajille.
Tässä on yhdessä lämpökartassa maailman eri kolkkien ostopäällikköindeksien (joissa kysytään firmojen päättäjien fiiliksiä suhteessa edelliseen kuukauteen) lämpökartta ja toisella puolella euroalueen ja Yhdysvaltain BKT:n kasvu. Kuten nähdä saattaa, indeksit ovat kehittyneet parempaan suuntaan melkein kaikkialla (vihreä = parempi). Taloudet kiihtyvät. Euroaluekin päätti minitaantuman 0,4 % talouskasvuun Q1:llä.
Noh, yhden kvartaalin talouskasvu on aikalailla yhdentekevää useimmille meistä pitkäjänteisistä omistajista. Pitkän aikavälin talouskasvupotentiaali, joka syntyy työväen määrästä, tuottavuudesta ja pääomista, on Euroopassa sekä muualla maailmassa vaimea. Talouden kasvupotentiaali on nyt Bloombergin ekonomistien arvioissa 1 %, ja laskee 0,6 %:iin 30 vuoden päästä. Kehitys on samankaltainen kaikkialla maailmassa, paitsi Intiassa missä kasvu on pidemmänkin päälle vielä rakenteellisesti korkealla tasolla. Intiaa auttaa matalala lähtötaso ja syntyvyys, joka vasta äskettäin laski uusiutumistasolle. Intian vanhentumispommia saa varmaan odottaa vuosisadan lopussa, siinä missä Eurooppa ja Kiina ovat jo ikärakenteeltaan kypsässä vaiheessa mikä vain kypsenee päivä päivältä lisää. Japani näyttää esimerkkiä maasta, joka pistää kulttuurisen eheyden työvoiman kasvattamisen edelle. Väestöromahdus sysää BKT:n pysyvälle laskutrendille.
Tällaiset ennusteet eivät heti hetkauta firmojen kassavirtojen nykyarvoa, mutta jos olettaa vaikkapa jonkin firman X kasvavan 10 % seuraavat 30 vuotta voi tosissaan miettiä, miten maailman markkinoiden kasvu antaa tilaa kasvaa joskus 2030-luvun jälkeen.
Esim. Euroopan 0,6-0,7 % potentiaalinen reaalinen BKT:n kasvu 2 % inflaation kanssa tarkoittaisi 2,6-2,7 % kasvupotentiaalia. Se onkin jo monissa Inderesinkin ennustemalleissa firmojen kasvun yläraja, joten tämä kasvun vääjäämätön hidastuminen ei ole yllätys.
Isossa kuvassa 2000-luku, etenkin siis finanssikriisin jälkeen, on ollut Yhdysvaltain osakkeiden juhlaa. Kuten alempi kuvaaja näyttää, siellä on saatu aikaan tuloskasvua toisin kuin muualla. Siksi pörssit ovat kehittyneet hyvin. Tämä on aktiivilukijoille täällä tuttu näkökulma, mutta on melko ihme miten muun maailman tulokset ovat edelleen alle finanssikriisiä edeltäneen tason! 
Euroopassa ollaan päästyi yli finanssikriisistä ja tulokset ovat ennätystasoilla mitä ennusteisiin tulee.
En olisi niin pessimistinen europörssien suhteen, vaikka huipputasot ja hyvin säästeliäs talouskasvupotentiaali voisivat tällaisia ajatuksia nostaa pintaan monella. Meidän suurimmat firmat ovat nykyään maailmanluokan muoti- ja lääkealan firmoja. On siellä yksi tekoälybumtsibumiinkin liityvä firma kärjessä. Enkä viittaa SAPpiin. Vaikka euroalue kasvaa hitaasti ja täällä saa jännittää milloin minkäkin poliittisen äärilaidan vaalivoittoja, hyötyy useat meidän firmat maailmantalouden kasvusta ja trendeistä.
Pörssien hinnoittelu on Euroopassa ja Hesulissa maltillisempaa, kuin Yhdysvalloissa. Mutta, koska amerikkalaisfirmat ovat kannattavampia on hinnoitteluero hyvin perusteltu. Onko sitten P/E 21x liikaa SP500-indeksistä? Ehkäpä kallistuisin sille kannalle.
Hesulia dissataan. Viimeisimpänä betonikenkänä Neste vetää pohjaa kohti kokonaisuutta (biopolttoaine on vettä sakeampaa vai miten se meni). Mutta 10 vuoden aikajänteellä euroissa katsottuna Hesuli on ollut Euroopan parempaa päätä. Kokonaistuotto on ollut esim. STOXX50 indeksiä parempi (vaikka Nokia on majaillut myös STOXX50 joukossa…). Myös Tukholman OMXS30 on euroissa tuottanut OMXH25 heikommin viim. 10 vuotta.
Kun katsoo meidän isoimpia firmoja, ei viime vuosien vastoinkäymiset ole ihme. Nesteen markkina-arvo on romahtanut 50 miljardista 14 miljardiin. Fortumin Uniper kosahti. KONEtta on jarruttanut Kiina. Toisaalta jos esim. näillä isoilla puhaltaakin myötätuuli, luulisi indeksin nauttivan. TOP10 firmaa on joku noin 70 % koko pörssistä.
Ei niin paljon pahaa, ettei vähän hyvääkin.
