Itsellä on vähän sama asia. Koko toimialalle povattiin suunnilleen maailmanloppua, monet yrittäjät lopettivat alalla ja itse panostin siihen kaikki resurssini. Ei minusta maailmanvalloittajaa kasvanut, mutta näin keski-ikäisenä voin jo todeta, että uskoakseni en joudu enää koskaan työpaikan vaihtoa miettimään.
Markkinoiden uusjako ja uustuotteet ovat kuitenkin mielestäni hieman eri asia kuin mitä Jukka tarkoitti. Lisäksi esim. rakentaminen on sellainen sara, että kysyntää varmasti riittää hiipuvan väestön maissakin kaupungistumisen vuoksi. Mutta kyllä se vääjäämätön lopputulos silti on, että väestömäärän väheneminen tulee johtamaan kysynnän leikkaantumiseen tuollakin toimialalla.
Sinällään missään ei ole kirkossa kuulutettu, että Suomen väestömäärän tulisi radikaalisti laskea. Väestöpula ei ole suoranainen ongelma maailmassa. Ja tulijoita Suomeen on jonoksi asi. Haaste on tietenkin siinä, että sen enempää aikuisikänsä pleikkaa päivät pitkät pelaava suomipoika kuin työmarkkinoiden ulkopuolelle jäävä/jättäytyvä maahanmuuttaja eivät luo sitä kaivattua taloudellista hyvinvointia. Mutta ei sen tarvitse olla mikään pysyvä olotila, etteikö työikäiseltä väestöltä vahvemmin edellytettäisi osalistumista yhteiskunnan rakentamiseen ja etteikö maahanmuutto voisi pohjautua enemmän tai vähemmän Kanadan malliin. Ja ehkä voimme jopa kehittää ajattelua niin, että humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto eivät ole toistensa vastakohtia, vaan yhdistettäviä asioita.
Esimerkiksi Suomessa kasvavat kaupungit vähenevät vuosittain. Ensi vuosikymmenellä niitä taisi olla enään kolme(?) Pörssin rakennusyhtiöillä on kuitenkin toimintaa lähes koko Suomessa. Kaikki kun supistaa muualla ja keskittää voimavaransa näihin muutamaan niin kilpailu menee veriseksi ennen kuin joku tipahtaa. Tuossa kohdassa voisi väittää ettei kannata omistaa mitään ennen kuin voittaja selviää.
Ei se kasvava ala määritä yritysten pärjäämistä. Jos joku ala kasvaa voimakkaasti niin sinne satsataan ja sinne tulee uusia yrityksiä kuin sieniä sateella ja niistä markkinaosuuksista tapellaan. Osassa myös kannibalismiefektiä eli kilpailijoita tulee ja syödään toinen toistensa markkinaosuuksia. Ei se kasvava toimiala takaa tuottoja tehokkaassa markkinataloudessa yhtään sen enempää.
Rakentaa voi toki Suomen ulkopuolellekin. Mutta jaan pessimismisi. Edes lähimenneisyyden “hyvinä vuosina” pörssilistatut rakennusyhtiöt eivät ole kauheasti loistaneet taloudellisessa mielessä. Ja ulkomailta duuneja tunnutaan usein hankkivan varsin hintavetoisesti, josta omistaja ei kauheasti pääse iloitsemaan.
Monilla suomalaissijoittajilla on myös ihan epärealistisia käsityksiä markkinoista. Pohjalta, että Ukrainan sota päättyy, maa jälleenrakennetaan täyteen uutta uljasta rakennuskantaa ja suomalaisyritykset nappaavat siitä kelpo osuuden. Noinkohan. Itse povaan, että se rakennusbuumi on enemmän osastoa naapurivoimin rakennettavat “rintamamiestalot” ja suurissa julkisissa rakennushankkeissa halvimman tarjouksen tekijä korjaa potin.
Hauskasti tämä kejtu aktivoituu aina, kun pörssissä tulee vähän punaisempia päiviä!
Mikään ei muuta sentimenttiä, kuin hinta.
Käsitykseni markkinan “yleisfiiliksestä” pörssien suhteen on sellainen, että fiilikset olivat vallan positiivisia vielä viikko sitten: Yhdysvaltain talous hidastuu sopivan mukavasti “pehmeässä laskussa”, jäähdyttäen inflaation ja laskien korot alas. Muu maailma elpyy vähäsen. AI-osakkeiden yskä on jatkunut kohta kuukauden, mutta samalla muut osakkeet eivät ennen perjantaita olleet laskeneet juuri nimeksikään. Tämä indikoi lähinnä rotaatiosta, suunnan pysyessä samana yleisesti ottaen.
Nyt, parin punaisen päivän jälkeen, Fed on myöhässä koronlaskujen kanssa ja talous räsähtääkin taantumaan. Sijoittajakeskusteluissa yllättävän usein syyttävä sormi osoittaa Fediä, mutta se on melko näkyvä ja kasvollinen toimija mitä on helppo sohia, kuten ihmiset arvostelevat urheilijoita olympialaisissa itse mukavasti kotisohvalla löhöten.
Pikkuravistelu Yhdysvalloissa ei ole yllättävää. Etenkin siellä on noustu joissain osakkeissa todella railakkaasti. Kuten usein esim. Varteissa on tultu nosteltua, arvostukset ovat kireän puoleisia etenkin teknologiaosakkeissa. Kukaan ei osaa ennustaa markkinan liikkeitä luotettavasti, mutta perus 10-20 % korjausliikkeet ovat pörssin arkea. Nasdaq100 onkin sellaiseen päässyt. SPW (SP500 tasapainotettu versio) on sen sijaan laskenut vähemmän dramaattisesti prosentin pari. Käytännössä se on ATH:ssa.
Mikä on muuttunut? Tuo työkkäridata on ollut jo tovin heikentyvää ja Sahmin säännön aktivoituminen nostattaa kieltämättä kulmakarvoja. Nytkö taantuma, mitä odotettiin vuosia kieli pitkällä mutta jonka mahdollisuus unohtui ehkäpä puoleksi vuodeksi, yllättää sijoittajat?
Ei minulla ole kristallipalloa, mutta joka tapauksessa on aina mielenkiintoista seurata sijoittajien käsityksiä markkinasta ja psykologiaa ja miten se muuttuu äkisti pörssikurssien liikahtaessa toiseen suuntaan hetkeksi. Tällaisissa tilanteissa haastetaankin sijoittajan omaa sijoitusstrategiassa pysymistä.
En tiedä onko oheinen ehdotus toimitettu Buffetille, mutta olishan tämä kova sana
Itse tarttuisin heti kiinni, ja laittaisin rahat jonnekin täältä Hesulin kurimuksesta, jossa muitten pörssien lasku tarttuu täysimääräisenä, mutta nousu vajaavaisena.
Kuten tuossa pari postausta edempänä todettu, Buffetilla cäshiä Hesulin market capin verran. Preemion joutuisivat joko lainaamaan tai keventelemään kunnon pörsseistä…
Vai olikohan tämä enemmän letkaustusosastoa kuin pörssien suuntaa, mutta maanantaina nähdään…
PS huumoriosastolla mennään, mutta kuvastaa tietenkin myös miten mitätön - ansiosta tai ansiotta - Hesulin markkina-arvo on maailman mittapuussa kun Buffetin rahavaratkin kaikkiin firmoihin riittäisivät jos preemion perään ei kyseltäisi
Currently, Ukraine has no sufficient labor force for reconstruction.
Tuossakin mainittu korruptio. Isot rakennusyhtiöt asettavat ehdoksi ensinnäkin sodan loppumisen ja toiseksi jonkinlaisen korruptiovapaan kehyksen jossa toimia.
Paikalliset sekalaiset yritykset jonkinlaisen kattojärjestön alla toimien ja valtion rakentajat siellä tällä hetkellä näyttäisi touhuavan. Ilmeisesti myös jotain turkkilaisia yrityksiä ollut.
Tervehdys, parahimmat foorumilaiset! Kesäloma on taputeltu, ja makrokatsauksia on taas tarjolla tännekin ketjuun. Olin usean viikon ajan seuraamatta talousjuttuja ja hieman hätkähdinkin palatessani sitä, että kuinka paljon sentimentti on muuttunut suhteessa toteutuneisiin talouslukuihin. Tässä tuoretta katsausta (kaunokirjallisuuden ahkera lukeminen on saattanut vähän värittää katsausta tällä kertaa ). Kiva olla taas täällä!
Video amerikkalaisten ostovoiman kehityksestä. Ensimmäistä kertaa 200vuoteen alle 30vuotiaiden sukupolvi on köyhempi kuin heidän vanhempansa. Mikään ei viittaa siihen että kehitys olisi taittumassa vaan seuraava sukupolvi on todennäköisesti vielä köyhempi.
Varmasti ihan asiaa, mutta ei ne vanhat parrat vie rahojaan tuonpuoleiseen. Ne fyffet ja kiinteistöt peritään. Köyhät nuoret on vielä joskus rikkaita olettaen että heidän vanhemmat ovat vauraita. Ne suvut joissa ei ole omaisuutta on jatkossa aina heikossa tilanteessa. Toki kai jossain mielessä aina on näin ollut, mutta varmasti tilanne on mennyt jenkeissä pahemmaksi kun koulutuksen hintalappu on noussut reilusti.
Paljonkohan terveydenhoito syö tuosta perinnöksi jäävästä potista pois? Oikeasti rikkailta tuskin menee kovin suurta osuutta omaisuudesta. Mutta jos avioparilla on esim. noin 1 miljoonan omaisuus ja kumpikin sairastaa hitaasti etenevän syövän, niin jääkö jälkipolville mitään? Tässä jotain arvioita parin vuoden takaa:
Tuskin syö isossa kuvassa paljoa.Tuossa jutussa mainitaan: The study found that, in 2018, 12% of the median retiree’s total retirement income went toward medical expenses. Eläkkeistä pieni osuus menee sairaskuluihin. Näillä kun on jo talot maksettu ja rahaa tilillä, he tuskin nyt köyhtymään pääse jos eläkkeestä menee noin 15% lääke/hoitokuluihin.Toki jos pariskunta saa jonkun aivoameeban tai vastaavan ja haluaa käyttää siihen parasta hoitoa vuosikaudet, hintalappu on varmasti valtava jos ei ole vakuutusta, joka varakkailla kyllä varmasti keskimäärin on hoidettu kuntoon.
Keskimäärin ihan varmasti jos on miljoona 65 vuotiaana, on 20-30 vuoden päästä lähempänä 1,5M kuin 0,5M omaisuus. Ne jotka elävät ns. paycheck to paycheck jo ennen eläkettä ovat varmasti ahtaalla, mutta ei heiltä mitään suurta perintöä ole jäämässäkään.
LEI-indikaattori harvinaisesti petti taantumaennusteiden osalta ja nyt näyttää että taantuma ohitettiin, joten en pitäisi kummallisena etteikö Sahmin sääntökin pettäisi.
Historiallisen datan käyttö tulevaisuuden ennustamiseen on aina ollut vaarallista, mutta erityisen heikosti se vanha data soveltuu nykypäivään mikäli se on tuotettu ennen Excelin keksimistä. Me eletään vaan niin erilaisia aikoja nykyään, ettei jotain 50- tai 60-luvun teollisuusvetoista taloutta voi enää verrata nykyiseen digipalvelutaloudeen.
