Antilla oli hyvä teksti PYN Eliten ketjussa tulleista ja miten kävin Trumpin edellisen kauppasodan aikana.
Sitten tässä alla on Johannes Ankelon kirjoitus aavistuksen samaan teemaan liittyen, tässä kirjoituksessa käsitellään mm. mihin maihin alumiini- ja terästariffit vaikutta eniten jne.
Tuulipuvut toisaalta ostaa mag7:sta ja instikat myy.
Alla olevan tviitin mukaan yhdysvaltalaiset ovat aikaisempaa huolestuneempia työmarkkinoista ja taloudestaan. Usko työnsaamiseen heikkenee ja velanmaksuongelmien pelko kasvaa jopa hyvätuloisten keskuudessa, lisäksi samalla uusien työpaikkailmoitusten määrä on vähentynyt.
Tviitissä pohditaan, että miksi ihmiset kokevat tilanteen synkemmäksi kuin mitä talousluvut antavat ymmärtää.
https://x.com/KobeissiLetter/status/1889401455045648656
Olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen puoluejako vastaajien kesken vallitsee. Esimerkiksi inflaatio-odotusten osalta graafit näyttävät blumman mukaan tältä. 
Käytännössä tuosta ei voi oikein vetää mitään järkeviä johtopäätöksiä tulevasta, muuta kuin että odotukset ovat hyvin puoluesidonnaisia ja nämä ääripäät näkyvät keskiarvona useimmissa kuluttajasentimenttiä haarukoivissa kyselyissä.
The breaking news is a major macro liquidity event. In the short term, it could be bullish for risk assets if funds are rotating. However, if it’s a sign of liquidity stress, then volatility and potential downside risks increase. Keep an eye on credit markets, Treasury yields, and Fed policy responses.
Sen suuremmalla syyllä on mielenkiintoista nähdä, milloin Fed lopettaa virallisesti QT ohjelman.
Juurikin tuon käänteisen Kettu-repolaistilin tyhjentäminen on selittänyt, miksi Fedin nettolikviditeetti ei ole laskenut pariin vuoteen, auttaen osakemarkkinaa rallattelemaan:
Tässä suora linkki kaavaan, tämä on minulla tallennettuna selaimelle ja tarkistan joka viikko tilanteen.
Liittovaltion budjettitoimisto ennustaa Fedin taseen kääntyvän taas virallisesti kasvuun tänä vuonna. Muistaakseni taas valtiovarainministeriön rahoitushumppakomitean materiaaleissa, joita selasin viikonloppuna kun valmistelin viime Varttia, mainittiin että odotukset QT:n loppumisesta ovat siirtyneet keväästä kesälle tai syssyyn tai jopa 2026 alkuun diilereiden sikaripiireissä.
Lisäys: tässä tarkemmin ottaen lainaus papereista niin ei tarvitse tukeutua huteraan ulkomuistiin:
“Dealers now see the Federal Reserve’s balance sheet reduction ending in the summer, rather than the spring, slightly increasing the expected need for borrowing from the private sector in 2025. It was noted that market participants viewed risks as skewed towards a later finish (even as far out as Q1 CY 2026), or to a multi-step wind down of QT, as reserves are seen as ample. However, change in bank regulation and liquidity management relative to September 2019, compounded by potential debt limit dynamics into the early summer, may complicate the forward assessment of ample reserves, which could drive an earlier end date, all else equal.”
OP:n Jari Hännikäinen ja Yhdysvaltojen inflaatioluvut 
https://x.com/JariHnnikinen1/status/1889669111136850300
Pekan tviitistä vähän tarkempaa tietoa; kuukausittain ja “ryhmittäin”:
https://x.com/vontuchman/status/1889671720635621701
@Jukka_Lepikko:n ja @Tuomas_Tuominen:n vieraana oli HCP Focus -rahaston salkunhoitaja Pasi Havia. 
Tässä aiheet:
0:00 Intro
0:37 Pasi Havia ja salkunhoitajan työ
9:03 HCP Focus -rahaston sijoitusfilosofia 18:38 Palantir (PLTR)
33:04 Spotify (SPOT)
36:47 ASML Holding (ASML)
40:21 Synopsys (SNPS)
42:45 Ferrari & Hermes
49:01 Meta Platforms (META)
53:37 Huya (HUYA)
55:41 Nvidia (NVDA)
1:01:52 Match Group (MTCH)
1:07:26 Mitä kiikarissa?
1:10:00 Tesla (TSLA)
1:12:07 Bitcoin
Öö, mihinköhän tämä menisi? No, ehkä tänne sopii parhaiten?
https://www.reuters.com/markets/us/nyse-chicago-reincorporate-texas-2025-02-12/
Huomenta! Vihdoin tarjolla makrokommenttiakin USA:n inflaatioluvuista. Kuten yllä olevastakin huomaa, inflaatio näyttää olevan taas nopeutumassa yhä useammassa kategoriassa.
Törmäsin päivällä erinomaiseen esseeseen Yanis Varoufakikselta (jonka ehkä jotkut muistavat Kreikan kriisivuosilta), miksi Trumpin kauppasota voi olla suoranainen masterplan. Periaatteessa tässä on paljon samaa, mutta myös syventäviä kulmia teemaan mitä käsittelen kauppasota-Vartissa.
Lyhyesti (en käytä tekoälyä tiivistämiseen, koska haluan oppia itse enkä ulkoistaa ajattelua koneelle), Trump tietää että muut maat, joita nimitin säästämisen pahan akseliksi vartissa, dumppaavat säästönsä Yhdysvaltoihin koska ne eivät voi kuluttaa kaikkea, mitä tuottavat. Periaatteessa tämä hyödyttää Yhdysvaltoja, koska se saa “loputtomasti” velkaa, mutta sen hintana on jatkuva velkaantuminen ja oman teollisuuden menettäminen.
Jossain vaiheessa saavutetaan lakipiste, missä kamelin selkä katkeaa. Ulkomainen raha pakenee maasta. Jäljellä on pelkät muistot teollisuudesta ja raunioina savuava Wall Street.
“For when US deficits exceed some threshold, foreigners will panic. They will sell their dollar-denominated assets and find some other currency to hoard. Americans will be left amid international chaos with a wrecked manufacturing sector, derelict financial markets and an insolvent government.”
Trump on messiaanisella tehtävällä estämässä tätä katastrofia. Mitä pitäisi siis tehdä?
Uusi maailmanjärjestys. Kuten Bretton Woods muokkasi maailmaa 1944 tai Nixonin ero kullasta 70-luvun alusta. Tai oikeastaan jalostettu versio nykyisestä, missä dollari on edelleen reservivaluutta, mutta se heikkenee. Ja samalla korkojen pitäisi laskea.
"Central to this new global order would be a cheaper dollar that remains the world’s reserve currency — this would lower US long-term borrowing rates even more. "
Tullit ovat pelkkä shokkitaktiikka, millä saadaan sekasortoa muiden riveihin. Aluksi vahvistuva dollari (muiden keskuspankit vastaavat tulleihin laskemalla korkoja, kuten esim. nyt EKP tekee) kompensoi osumaa yhdysvaltalaiseen kuluttajaan. Kun muut rupeavat miettimään loputtomissa palavereissa ja foorumeissa sopivaa vastausta kampawiinereitä mutustellen (ja pöyristellen Trumpin toimia medialle), on Trumpin lempiasian eli neuvotteluiden aika yhden vastustajan kanssa kerrallaan, jotka päättyvät mehevään diiliin. Esimerkiksi Eurooppaa voi painostaa vaihtamaan USA-velkaa ikuiseksi velaksi, häviämään teollisuutta USAlle ja ostamaan aseet USAsta. Tai muuten tulee lisää tullimaksuja tai ne menettävät USAn ydinasesuojan. Keskuspankkeja voi painostaa vahvistamaan omia valuuttojaan Yhdysvaltain kilpailukyvyn palauttamiseksi.
Odotellessa muiden taipumista Trump kerää muhkeita tullimaksuja, jotka ovat hänen käytössään. Kongressi päättää vain verorahojen käytöstä.
“Acquiesce to what? To appreciating their currency substantially without liquidating their long-term dollar holding. He will not only expect each spoke to cut domestic interest rates, but will demand different things from different interlocutors. From Asian countries that currently hoard the most dollars, he will demand they sell a portion of their short-term dollar assets in exchange for their own (thus appreciating) currency. From a relatively dollar-poor eurozone riddled with internal divisions that increase his negotiating power, Trump may demand three things: that they agree to swap their long-term bonds for ultra-long-term or possibly even perpetual ones; that they allow German manufacturing to migrate to America; and, naturally, that they buy a lot more US-made weapons.”
Lopuksi maailma jakautuu kahteen leiriin, jotka molemmat ovat enemmän tai vähemmän sidottuja USA:han.
“Once this second phase of his plan is complete, the world will have been divided into two camps: one camp shielded by American security at the cost of an appreciated currency, the loss of manufacturing plants, and forced purchases of US exports including weapons. The other camp will be strategically closer perhaps to China and Russia, but still connected to the US through reduced trade which still gives the US regular tariff income.”
Toisaalta suunnitelma voi mennä mönkään monessa kohtaan. Ensinnäkin, tuossa aluksi halutaan dollarin vahvistumista ja sitten lopuksi heikentymistä. Melkoinen jumppa, ja minusta Yaniksen teksti on tuossa vähän epäselvä. Ja jos vaihtotaseen vaje supistuukin enemmän, loppuu rahavirta jenkkeihin mikä ei naurata Wall Streettiä. Muut maat eivät välttämättä taivu painostuksen alla, vaan hakeutuvat uusiin talousleireihin mikäli vain pystyvät. Kauppasota voi eskaloitua kierteeksi, missä lopulta Yhdysvallatkin ottaa reilusti osumaa.
Kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä ja hyvä essee, kannattaa vilkaista!
Päätin laittaa sen tähän ketjuun, koska kyse on enemmän talousjumpasta.
Tää oli kova nosto! Joku vois toki sanoo tuota miestä täys populistiksi toki populisti ymmärtää toista, että sinänsä häntä kannattaa varmaan kuunnella.
Yaniksen näkemys perustuu siihen, että valuuttakurssimuutoksella voidaan neutraloida tariffien negatiiviset vaikutukset amerikkalaisiin kuluttajiin. Tässä on jotakin perää, mutta en tiedä. Harvoin taloudessa mikään olisi näin suoraviivaista. Ja jos näin olisi miksi kukaan muu ei olisi tätä tehnyt. Tämä mekanismi on siis erittäin spekulatiivinen. Valuuttakursseihin vaikuttavat lukemattomat tekijät, ja on vain vähän todisteita siitä, että ulkomaiset keskuspankit mukauttaisivat politiikkaansa vastauksena tulleihin, varsinkin kun sellaiset mukautukset hyvin suurella todennäköisyydellä heikentäisivät niiden omaa taloudellista vakautta. En usko, että moinen yksinkertaistettu shokki ja säädä -malli voisi toimia.
Yaniksen näkemys tunnustaa joitain riskejä, mutta se maalaa Trumpin strategian silti “kiinteäksi” sen ilmeisistä vaaroista huolimatta. Esitetty malli on liian deterministinen. Käytännössä kuten tiedetään talouspolitiikka voi johtaa arvaamattomiin tuloksiin, ja globaalin rahoituksen toisiinsa liittyvä luonne tarkoittaa, että tällaiset aggressiiviset liikkeet voivat johtaa kostotoimiin, markkinoiden epävakauteen tai jopa laajempaan taloudelliseen epävakauteen – nämä ovat vähän sellaisia seurauksia, jotka tämä selitys jättää huomioimatta. Poliitikot ovat hyvin harvoin täysin rationaalisia päätöksentekijöitä, joten perus peliteoreettinen ajattelu tuskin taitaa toimia. Oletus, että Trump voisi manipuloida tehokkaasti sekä kotimaista että kansainvälistä rahapolitiikkaa, jättää huomiotta globaalin rahoituksen ”check and balances” systeemin.
Trumpin toimia voidaan pitää poliittisesti motivoituina – niiden tarkoituksena on osoittaa vahvuutta ja vedota kotimaisiin äänestäjiin – sen sijaan, että ne olisivat askeleita laskelmoidussa globaalissa talouden uudelleensuunnittelussa. Puhumattakaan, että hän varmaan haluaa jättää nimensä historiaan, siten että se herättäisi positiivisen mielikuvan. (EHKÄ)
Laitetaan tännekin
Tämä makropeli menee kyllä korkealta ja kovaa meikäläisen ymmärryskyvyn yli. Mutta kysyn suuren tietämättömyyteni rohkaisemana, että eikös tässä Trumpin 3D-shakissa ole sellainen ei ihan vähäinen riski, että jos suuri suunnitelma epäonnistuu, niin sen jälkeen dollari ei enää ole ensinkään maailman reservivaluutta?
Tuo voi olla jopa todennäköisempi skenaario. Yhdysvaltojen dollarille ei vain tällä hetkellä löydy korvaajaa. Kiinasta sitä ei varmaan koskaan tule. Jos nyt katsoo ihan jo noista graafeista, niin ei dollarin asema ole mihinkään muuttunut. Toki se voi alkaa muuttua jos luottamus todella menee. Ja hyvin todennäköisesti tuo tulisi sen kanavan kautta, että dollari heikentyy merkittävästi (osin tullien sekä alijäämän lähtiessä käsistä), joka nostaa inflaation aivan uudelleen liekkeihin. Päätöksentekokyky lamaantuisi ja ulkomaat menettäisivät luottamuksen dollariin. Historiassa on monia kertoja, kun maa menettää reservivaluuttastatuksensa ehkä tunnetuimpia on punta. Mutta tämä vaatii sen, että maailmassa on kilpaileva valuutta ja näin ei tällä hetkellä ole. Punnalle se oli juuri dollari.
Vuonna 2022 sattuneesta syystä Yhdysvaltojen pakotteet saivat tietyt maat (brics) takajaloilleen, mikä saattaa olla yksi syy selittämään kullan hinnannousua.
Itse olen pohtinut ajatusta, jossa USA:n luottoluokitus tippuisi korkean velkatason ja korkojen nousun takia. Tuolloin dollari todennäköisesti heikkenisi merkittävästi.
Välillä ihmettelen, miten USA on saanut pidettyä luottoluokituksensa AA+. Pistää miettimään, kuinka itsenäisiä toimijoita luottoluokittajat oikeasti ovat.
Laitan tänne, vaikka ohuesti osuu ketjun otsikkoon, joka tosin on muuttunut pikku hiljaa makrotalousketjuksi. Täällä kuitenkin on paikkalla foorumin intellektuellit, joten katsotaan millaista keskustelua tämä herättää.
Paikallislehdessä oli tällainen artikkeli:
Otsikko on toki provosoiva, mutta näin hesuliittana© käännän katseeni tähän kuvaan. (Löytyy interaktiivisena linkin takaa)
100 tarkoittaa EU:n keskiarvoa.
Ja siitä pariin huomioon:
a) Suomalaisen tuottavuus on TOSI heikko
b) Suomalaisten tuottavuus on TOSI polarisoitunut.
Näyttää Suomi olevan jaettu vain neljään alueeseen eli kyse on EU:n uudesta vuosien 2024 - 2027 NUTS 2 -jaosta. Tilanne näyttää erilaiselta jos tarkastellaan NUTS 3 -jakoa eli maakuntatasoa ja vielä kovasti erilaisemmalta jos mennään seutukunta- tai kuntatasolle.
Eikös esimerkiksi Kemi-Tornio ole jo vuosikymmenet päihittänyt pääkaupunkiseudun BKT per nenä -mittarilla?
Tulot on sitten vastaavasti ostovoimakorjattuna:
https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/nama_10r_3gdp/default/map?lang=en
