Vastapainona Euroopan heräämisen ilolle kiinalaisten kilpailupaine senkun kasvaa.
Saksan autoteollisuus on tunnettu kipukohta, mutta kiinalaiset haastavat yhä sofistikoituneemmilla aloilla kuten kemiassa.
"There has been less awareness, however, of China’s growing threat in other economic sectors. Chinese chemical giants, for example, have significantly increased their output in recent years, particularly in polyethylene and polypropylene, leading to a global oversupply that has driven down the profit margins of German producers like BASF.
Even in the European Union, a key market for Germany, China grew its share of chemicals exports in the decade to 2023 by 60%, while Germany’s share fell by more than 14%, according to data from the Handelsblatt Research Institute.
Germany’s mechanical engineering sector, known for its precision and quality, is also facing stiff competition from Chinese rivals. While Germany’s market share of industrial machinery exports declined slightly to 15.2% from 2013 to 2023, China’s share grew by more than half (from 14.3% to 22.1%)"
Valtavat valtiontuet auttavat kiinalaisia. Kiinalaisyhtiöiden darwinistisen raaka kilpailu kotimaassa tuhoaa paljon omia firmoja, mutta ne jotka jäävät siellä kilpailussa pystyyn ovatkin vaarallisia mörököllejä lähtiessään valloittamaan markkinoita ulkomailta.
“A conservative estimate found that China’s industrial subsidies in 2019 amounted to around €221 billion ($242 billion). A 2022 report by the International Monetary Fund (IMF) found that the majority of Beijing’s subsidies targeted the chemicals, machinery, automotive, and metals industries.”
Saksalais- ja eurooppalaisfirmojan kilpailupainetta lisää se seikka, että jos Yhdysvallat kääntyy yhä protektionistisemmaksi eikä samalla Kiina korjaa oman talousmallinsa valuvikaa eli liian alhaista kotimaista kulutusta, leviävät kiinalaisfirmat kilpailemaan muille maailmanmarkkinoille.
En tosin usko eurooppalaisten, intialaisten ja japanilaisten yms. haluavan menettää teollisuuden työpaikkojaan, joten todnäk. tämän skenaarion eskaloituessa kiinalaisfirmoja aletaan blokata tullein ja turvallisuuteen vedoten.
Äärimmäisen mielenkiintoista ajattelua jälleen Russell Napierilta. Juttu on ilmestynyt joulukuussa, mutta törmäsin siihen äskettäin blumman mailissa.
Lyhyesti tiivistettynä. Russellin mielestä (edelleen, olen nostanut vuosia hänen juttuja satunnaisesti tänne) valtiot tulevat pitkässä juoksussa inflatoimaan velkansa pois. Nykyinen rahajärjestelmä tulee pirstaloitumaan ja kauppa hajoamaan blokkeihin. Valtioiden intresseissä on saada ulkomaille sijoitetut rahat takaisin poikimaan ja vahvistamaan kotimaan taloutta ja tuotantoa ja samalla polttaa velkakirjasijoittajien sekä käteisen ostovoima hitaasti, mutta varmasti.
Tällä trendillä voi olla pomppuisia seurauksia jollekin SP500 kaltaiselle indeksille, mistä on tullut eräänlainen maailman liikasäästöjen parkkipaikka viime vuosina. Tämä ulkomaalaisen rahan parkkipaikka saattaa tyhjentyä rahan ohjautuessa takaisin omiin kotimaisiin talouksiin.
Sijoittajan hänen mielestään kannattaisi omistaa kultaa, mutta iso osa portfoliosta tulisi olla osakkeissa. Mutta ei isoissa amerikkalaisissa!
Which equities should one own?
This is rather tricky. Because if we move into a world where every developed world savings institution has to repatriate assets to buy bonds of their own government, they will need to liquidate the one asset they have all crammed into in the past years: the S&P 500. Over the past years, all the world’s institutional investors have crowded into large-cap US equities. If they are mandated to own domestic assets, they would be forced to sell US assets. So you would not want to own the S&P 500.
Vaan kotimaisissa:
What should you own then?
Equities that won’t be liquidated, because they are not overly represented in the portfolios of institutional investors. The unloved, underowned assets: mid and small caps, as well as value stocks. Also, I’d look out for equities that benefit from the global capex boom. Japan offers many of them. The typical fund manager today has 40% in bonds and 60% in equities, of which more than half is in the S&P 500. They’re all crowded into the same assets. In order to do well in the big structural change that I see coming, you have to be radical in your portfolio. No bonds, no S&P 500. Buy equities that no one wants today, and own much more gold. Conventional wisdom will declare the quantities you own of these assets risky while accepting that the assets you own are not particularly risky. This is the position that has always rewarded investors when a major structural change has come along.
Tämähän olisi Suomelle hieno idea. Käytetään Tyel rahaston rahat ostamalla suomen ulkomaalaisomistuksessa oleva valtion laina pois, niin suomalaiset ei olisi enää velkaa ulkomaille. Samalla voidaan tehdä kunnon reformi valtio tasolla.
Osakkeille tämä on tietysti “sell the news” “buy the rumours” jälkeen.
Olen intoillut elvytyslasit päässä viime viikot, koska tämän käänteen pitäisi antaa kunnon tukea ja rakenteita Saksan ja Euroopan talouskasvulle.
Euroopan isoimpia ongelmia on ollut kitupiikkinen Saksa, ja nyt yhtäkkiä siellä on lompakko auki.
Vaikka yksi ongelma on poistunut, voi horisonttiin aina maalata toisia uhkia.
Yhdysvaltain holtiton kauppapolitiikka. Lyökö kauppasodan laineet vielä niin pahasti Eurooppaan, että elvytys menee niistä aiheutuvien vahinkojen tasoittamiseen?
Vai ruokkiiko elvytys inflaatiota? Ajattelisin ensisijaisesti kuitenkin, että puolustusmenot ja muu elvytys ruokkivat tuottavuutta käsipareista ollessa jo pulaa Euroopassa paikoitellen. Työttömyysastehan on euroalueella matalahko, noin 6 %.
Entä mitä Kiinassa tapahtuu? Maa on alkanut lisäämään omia elvytyskierroksia, mutta tuleeko sieltä eurooppalaisfirmojen marginaaleja nakertavaa kilpailua jatkossa enemmän?
Jonkinlainen über-euro-bull skenaario olisi, että Yhdysvallat ei ajaudu taantumaan, mutta pääomat säikähtävät sieltä karkuun Eurooppaan, Eurooppa elvyttää ja samalla Kiinakin elvyttää mikä taas hyödyttää monia eurotalouksia, jolla on taas paljon bisnestä ja vientiä Kiinassa. Tähän päälle jos vielä Ukrainan sota loppuu edes jotenkin Ukrainalle elinkelpoisella tavalla, “kylmä sota 2.0” jatkuu (pakottaa jatkamaan elvyttävää politiikkaa Euroopassa), mutta kaasua virtaa Venäjältä taas Eurooppaan painaen energian hintoja.
Ja tähän voisi vielä lisätä, että EU:
-rasittaa EU-firmoja sääntelyllään
-energian hinta EU:ssa on todella rasittava etenkin energiaintensiiviselle teollisuudelle, kuten kemianteollisuus, terästeollisuus, yms
… siinä missä Kiina, Intia, USA, yms osoittavat kevyempää ambitiotasoa vaikkapa ympäristökustannusten suhteen
… ja vieläpä Venäjän energiasta ‘nauttien’
Koitappa siinä kilpailla suht avoimilla EU-markkinoilla tuontia vastaan, ja pärjätä vientimarkkinoilla ympäristön vapaamatkustajia vastaan.
Energian hinta on raaka-aine köyhemmässä EU:ssa selkeä heikkous Venäjän halvan kaasun ollessa aikalailla pois kuvioista.
Sääntely on lopulta vaikea debatti, miten se vaikuttaa talouteen.
Esim. yleisesti ottaen EU:ssa on selkeästi tiukemmat työmarkkinalait ja työmarkkinat, kuluttajasuoja sekä ympäristösääntely. Toisaalta Yhdysvalloissa on tiukempi pankkisääntely tai lääkealan sääntely (sijoittajat foorumilla ovat ehkä huomanneet, miten CE-merkit tulee nopeasti Euroopassa, mutta FDA lupia odotellessa raha palaa paperiin ja syödään kynsiä hermostuneesti). Euroopassa asenne yleisesti ottaen on säädellä haittoja ennakoiden, Yhdysvalloissa katsotaan jälkikäteen miten roiskui ja lätkästään karmeat sakot päälle jos roiskui väärään paikkaan.
Ja vaikka esim. muut eivät reguloi yhtä tiukasti ympäristöasioissa, uumoilisin että yhteiskunnalle tästä muodostuu yhtälailla kustannuksia. EU:ssa ehkä viivästyy uuden tehtaan pystytys koska sata lupa-asiaa pitää selvittää ja liito-oravien lentoradat ottaa huomioon. Mutta Kiinassa taas saattaa tuhoutua maaperää ja luontoa tavalla, joka ei ehkä heti näy BKT:ssa mutta rasittaa ympäristöä ja paikallisväestöä. Komentotaloudessa kaikki näyttää tehokkaalta, mutta miten hyvin Neuvostoliitossa onnistui lopulta näiden ulkoisten haittojen huomioiminen?
Sääntelyä on aina ollut paljon. Esim. tämä erinomainen teos Suomen taloushistoriasta valottaa hyvin, miten firmat sääntelevät itse (hakien monopoliasemaa) jos valtio ei sitä tee. Täysin sääntelystä vapaa talous on asia, mitä ei taida koskaan olla ollutkaan. Kaikilla on intressi rajoittaa kilpailua, paitsi vasta-alkavilla firmoilla jotka haluavat haastaa vanhoja körmyjä.
Yleinen vitsi USA innovoi, Kiina kopioi ja Eurooppa reguloi pitänee kuitenkin jossain määrin kutinsa, kuten monet hyvät vitsit omaavat uskottavan totuuden siemenen.
Ottamatta kantaa Taalerin strategiaan, kiinnostais kysyä, että onko sulla @Pohjolan_Eka jotain kättä pitempää tähän väitteeseen?
Oma käsitys on se, että esim Saksan investointipäätöksen läpimenoon eräs vihreiden pääteemoista oli juuri se, että investointeja allokoituisi myös tälle sektorille.
Käytän vastaväitteen argumenttina esim tätä käyttäjän @Jackfin jakamaa kuvaajaa.
Jussi Hyöty innostuu pohtiessaan euron mahdollisuuksia haastaa dollarin reservivaluuttastatus. En oikein osaa sanoa tuosta juuta tai jaata, mutta tämä varmaan kiinnostaa ketjun keskustelijoita. Kuulostaa isolta jutulta.
En tunne Saksan poliittista järjestelmää tarpeeksi hyvin arvioidakseni, että toteutuuko nuo investoinnit ylipäätänsä, koska saksalaiset puhuvat paljon ja tekevät vähän. Scholzin 100 miljardin Zeitenwende-paketti julkaistiin kolme vuotta sitten ja vieläkään ei ole mitään tapahtunut.
Eteenpäinkatsovat osakekurssit uusiutuvissa ovat ainakin täysin kuolleita:
Saksalaiset ovat olleet kieltämättä kovia scholzailemaan (vai mikä tämä uusi verbi nyt onkaan ).
Omasta mielestäni viime aikoina on kuitenkin tapahtunut ratkaiseva käänne Euroopan tavallisesti saamattomien ja epäkarismaattisten päättäjien joukossa, mikä antaa toivoa siihen että nyt tosiaan alkaa tapahtumaan.
-Macron, jolla on kyllä taipumusta ranskalaiseen melodramaattisuuteen, puhui hetki sitten miten “Eurooppa voi kuolla” jos mitään ei tehdä.
-Merz tulee (tai kävi siellä pidemmän aikaa) bisnesmaailmasta ja hän on selkeästi ainakin yrittämässä saada asioita aikaan. Minäkään en tunne Saksan poliittista järjestelmää hyvin, mutta olen optimistinen, ettei siellä aiota enää tahalteen toistaa 20/30-luvun taitteen virheitä. Putinistisfasistisen (vai miten tuota puoluetta nyt kuvailisi ) AfD:n kasvu pistää painetta saada tosissaan jotain aikaiseksi, muuten poliittinen keskusta kuihtuu molempien äärilaitojen väliin ja taas mennään. Poliittinen establishmentti epäonnistui Hitlerin kanssa, pitääkö tämä taas toistaa? Toisaalta suuri poliittinen filosofi Seppo Räty on meitä jo Saksasta varoittanut viisaasti, että lopulta se on sellainen maa kuin Seppo sanoi sen olevan…
-Draghin raportti viime syksynä, missä vaadittiin massiivisia lisäinvestointeja Eurooppaan, näyttää aiheuttaneen päättäjissä ainakin itsereflektointia ja Merzin perusteella nyt jopa toimintaa. EU:kin on höllentänyt velkajarruttelupuheitaan. EKP:n intresseissä on pitää tämä paletti kasassa, maksoi mitä maksoi vaikka vähän olevatkin inflaatiosäikkyjä. Jopa Lagarden mielestä nyt on “iskun paikka” kun Trump on sekoittanut pakan Yhdysvalloissa.
Kaiken kaikkiaan tässä haiskahtaa sellainen demokraattisten päättäjien selkä seinään vasten tilanne. Jos ei nyt pistetä investointeja käyntiin ja rahaa haisemaan, Eurooppa a) kuihtuu irrelevantiksi maailmantalouden kuriositeetiksi b) USA jyrää teknologiassa ja c) Kiina jyrää teollisuudessa ja d) Putinin mafiajengi syö unionin itälaidasta neliömetrejä hitaasti, mutta varmasti ja vieläpä e) ääripuolueet pääsevät valtaan, riskeeraten koko Euroopan yhtenäisyyden hajoamisen. Jos olisin poliittisen establishmentin housuissa, olisi hiki otsalla ja käärisin hihoja ja äkkiä.
yllättävän vähän ollut keskustelua Trumpin tulevista tulleista. olen hieman yrittänyt kerätä infoa lähinnä koskien USA-EU akselia.
trump kokee nykyiset kauppasopimusten tullit epäoikeudenmukaisiksi. koskee esim autoja jne. ilmeisesti trump yksipuolisesti ilmoittaa mitä nämä USA tullimaksut tulevat sitten olemaan.
sääntely. trump kokee EU:n sääntelyn olevan USA vastaista. esim digimarkkinasääntely. tästä tulee ilmeisesti tariffeja
Trump kokee, että VAT on kamala asia USA:lle ja haluaa vastata tariffeilla tähän.
olen käsittänyt, että jokainen maa EU:n sisällä saa oman TIER-koodin millä USA vastaa asettamillaan tariffeilla. jos ajatellaan tit for tat esim VAT:in kanssa, niin aikamoisia tariffeja olisi tulossa. onko markkinalla vieläkin sugargoat vaihe päällä?
Mä oon tässä oikeastaan päinvastaisilla linjoilla. Kuka meillä on aidosti selkä seinää vasten? Puola ja Baltian maat toki, koska siellä tajuttiin, että sotahommat pitää ensisijaisesti hoitaa itse ja ellei omaan puolustukseen ole investoitu, niin kyllä se venäläinen on valmis kokeilemaan kepillä jäätä. Venäjä on ainoa tarpeeksi suuri shokki, joka saisi meidän mantereella muutosta aikaiseksi. Kiina on kaukana ja Yhdysvaltojen osalta voidaan aina herätellä toivoa, että seuraava presidentti olisi myötämielisempi.
Suomessa otetaan vielä aika lungisti, koska meillä koetaan puolustuksen olevan jo riittävällä tasolla, eikä merkittäviä lisäinvestointeja sotavalmiuteen ole tehty. Kaupunkiliberaalien keskustelu käy sillä tasolla, että onko edes mahdollista sulkea imperialistisen diktatuurin vastainen raja väliaikaisesti ja jätetäänkö miinat sodassa Venäjän yksinoikeudeksi vai juokseeko ne aseellistetut pakolaiset sitten sodan aikana miinakenttiin. Rahan sijaan me ollaan investoitu diplomatiaan. Nato, DCA ja presidentiksi valovoimainen kosmopoliitti Stubb, joka ottaa sotatilanteessa koko länsimaisen mediakentän välittömästi haltuunsa ja kertoo kolme pointtia, että miksi Suomea pitäisi tukea. Siinä vaiheessa kun meillä on selkä seinää vasten, niin Orpo lentää Koreaan hakemaan miljardeilla lisäaseita ja aloitetaan valtavat teolliset investoinnit sotakaluston tuotantoon, mutta tästä ollaan vielä aika kaukana
Saksassa on nihkeilty Ostpolitikin epäonnistumista pidempään eikä kansa oikein tiedä, että miten Venäjään suhtautuisi. Preussilainen militarismi purettiin ja maasta rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen liittovaltioksi ettei keskusvalta enää koskaan pystyisi keskittämään tehokkaasti valtaa ja näin näyttääkin tapahtuneen. Mertz julistaa tosiaan mahtipontisesti, mutta AfD on toisiksi suosituin puolue ja CDU/CSU:n ja SPD:n vaaliliiton protestiäänet kanavoituvat luonnollisesti sille, joten hänen kätensä lienevät sidotut. Saksassa tuntuu aina olevan joku vaali käynnissä ja jos tehdään liian polarisoivaa politiikkaa, niin otetaan riski AfD:n pääsystä valta-asemaan ja koko eurooppalaisen projektin repimisestä rikki.
Ranskan kansalliseläin on kukko, mikä kuvaa oikein mainiosti maan henkistä tilaa. Pidetään kovaa ääntä ja herätellään muita, mutta ei itse oikein kyetä tekemään mitään muuta. Valtio on jo taloudellisesti venytettynä ääriasentoon, joten kaikki lisäpanostukset vaativat EU:n ‘yhteisiä’ rahoja. Niistä puheen ollen Italia saa EU:n ikkunaremonttirahoja vielä vuoteen 2026, jonka jälkeen voidaan alkaa taas rettelöimään, mutta ei sielläkään ole hirveästi himoja laittaa rahaa väärään suuntaan eli tännepäin. Myöskään Espanjaa ei ole missään vaiheessa ole kiinnostanut Itä-Euroopan kansojen kohtalo. Tuskin kiinnosta jatkossakaan.
Britit pelattiin ulos Eurooppapelistä Brexitin osalta jo aiemmin ja nyt siellä on käynnissä poliittinen vallankumous ja hidas muuttuminen Airstrip Oneksi. Starmer on kyllä kova äijä, mutta Faragen Reform UK:lle hengittää niskaan. Meidän täytyy toivoa ettei ennenaikaisia vaaleja tule, koska muuten on mahdollista, että Briteissä valtaan nousee meille vihamielinen Trumppilainen venäjämielinen hallitus.
Tämä meidän hajaantuminen nähtiin hyvin kun Zelenskyi sai ryöpytyksen Valkoisessa talossa. Unkari käytti liberum veton ja EU:n yhteinen tuki Ukrainalle loppui siihen paikkaan eikä uutta merkittävää tukea ole ilmeisesti enää tulossa. Julkisesti kyllä haukutaan Trumppia, mutta kaikki salaa toivovat, että joko hän onnistuu saamaan rauhan Ukrainaan tai sitten suuttuu niin paljon Putinille, että alkaa aseistamaan Ukrainaa. Muussa tapauksessa joudutaan pahimmillaan odottelemaan öljyn hinnan romahtamista tai Venäjän pankkikriisiä ennen kuin Putin saadaan pakotettua rauhaan, koska kummallakaan osapuolella ei ole lyhyellä aikavälillä enää merkittävää kykyä liikuttaa rintamalinjoja. Unkari tuskin enää pitkään suostuu jatkamaan EU:n sanktioita Venäjälle, eli on aito riski että sanktiot päättyvät loppuvuodesta ja sen jälkeen tavanomaiset kauppasuhteet Venäjän ja EU:n välille palaavat nopealla vauhdilla yksityisten yritysten toimesta.
Eli oikeastaan jos toi Saksan 500 miljardin paketti ei välittömästi lähde täytäntöön, niin en näe, että missäänpäin mannerta olisi aidosti kykyä tai halua tehdä mitään isompia peliliikkeitä talouden ja investointien suhteen. Ukraina toi meidät hetkeksi yhteen, mutta nyt se hetki on ohi ja palataan takaisin kiisteleviksi kansallisvaltioiksi. Harmillisesti tunnutaan joka vuosi menevän lähemmäksi sitä Fallout ykkösen maailmantuhoskenaariota:
In the 21st century, war was still waged over the resources that could be acquired. Only this time, the spoils of war were also its weapons: Petroleum and Uranium. For these resources, China would invade Alaska, the US would annex Canada, and the European Commonwealth would dissolve into quarreling, bickering nation-states, bent on controlling the last remaining resources on Earth.
Eurooppa natisee liitoksistaan, mutta me ollaan kuitenkin kaikesta huolimatta vieläkin mantereena sosialidemokraattinen onnela pitkine lomineen, työväen oikeuksineen ja kattavine terveydenhuoltoineen. Lyhyellä aikavälillä meillä on hyvät mahdollisuudet saada maltillista kasvua aikaiseksi ja jättää vakavammat rakenteelliset ongelmat huomioimatta, mutta pidemmän päälle mikään ei todennäköisesti muutu, koska ihmiset eivät ovat keskimäärin tyytyväisiä eivätkä halua suurta muutosta. Euroopassa on valtavasti halpoja osakkeita, mitkä tarjoavat osakepoimijalle erinomaisesti mahdollisuuksia jatkossakin, mutta sen kuuluisan pitkäjänteisen indeksisijoittajan kannattaa varmaankin jatkossakin pitää rahansa Amerikan ihmemaassa, kunhan nykyisistä kuplahinnoista on hieman puhallettu ilmoja pihalle.
Kukaan ei ole koskaan saanut potkuja lyödessään vetoa Eurooppaa vastaan.
Mutta parhaat rahathan tehdään treidaamalla lyhytaikaisesti monta kertaa peräkkäin oikein. Pitkäaikainen 100% nousu on ilman muuta huonompi kuin tehdä vuodessa 12 kpl onnistunutta 20% diiliä. (Älköön kukaan nyt huomauttako, että se on vaikeaa. Totta kai se on vaikeaa. Jos minä osaisin sellaisia diilejä tehdä, niin luuletteko te, että minä tällä palstalla kirjoittelisin muuta kuin aurinkoisia kuulumisia Karibian lomaparatiisisaarilta.)
Että käytännön kysymys: nouseeko se EU:n indeksi lyhyellä sihdillä vai eikö nouse?
Vahva mutu että nousee, mut jos tietäsin, niin en varmaan olis vahvasti tappiollinen indeksijohdannaissijoittaja. Suosittelen kaikille (myös itselleni) että jos pyörittää aktiivisalkkua, niin koittaa poimia sinne muutamia nousevia osakkeita sen sijaan, että yrittää ennustaa satojen miljoonien ihmisten talouksien ja pörssien kehitystä
Jaaoin ajatuksia humanoidirobottien ja tekoälyn murroksesta työelämässä → https://x.com/JuhaHaanpera/status/1903709951832285239. Risto Linturin mukaan humanoidirobotit alkavat tehdä samoja töitä kuin ihmiset jo lähivuosina. Yritykset, kuten Tesla, Boston Dynamics ja kiinalainen Unitree, kehittävät jo robotiikkaa, joka voi muuttaa monia toimialoja.
Mutta mitä tämä tarkoittaa sijoittajan näkökulmasta?
Uusia voittajia ja disruptiota: Autonomisten robottien yleistyminen voi mullistaa tuotannon, logistiikan ja palvelualat. Mitkä yritykset hyötyvät eniten? Kannattaako sijoittajan seurata robotiikkaan panostavia yhtiöitä, kuten Teslaa, Nvidian kehittämää robottisimulaatiota tai kiinalaisia teknologiayhtiöitä?
Työmarkkinoiden muutos ja sijoitusriskit: Jos robotiikka syrjäyttää perinteisiä työpaikkoja, millaisia vaikutuksia sillä on palkkakehitykseen, kulutuskysyntään ja inflaatioon? Pitäisikö sijoittajien varautua siihen, että automaatio voi kasata varallisuutta harvoille, kuten Linturi varoittaa?
Mitä mieltä te olette? Onko robotiikka sijoittajan uusi megatrendi, vai ylihypetetty riski?
Nykyään vallassa olevat valtapuolueet ja poliitikot. Saksassa Merz & CDU menettää valta-asemansa, jos äärilaidat nousevat liian suuriksi. Tähän auttaa lääkkeenä mm. elvyttävämpi talouspolitiikka. Merz tietää, että nyt on yksi luoti lippaassa ja sen pitää osua hyvin. Ilmankos on kiirehditty elvytyksen kanssa.
Tai Ranskassa Macron on ahtaalla, jne. Paras lääke äärilaitojen puolueita vastaan on elpyvä, enemmistölle reilumpi talous. Monien muiden EU-maiden budjetti on ahtaammalla, mutta Saksan veto näkyy muuallakin. Ja rahaahan täällä on kuin roskaa. On yleinen harhaluulo, että EU:lla ei olisi kokonaisuutena varaa mihinkään. Se on jokin itse keksitty henkinen kompastuskivi mihin koko ajan kaadutaan.
Ei kyse ole pelkästä Ukrainan sodasta, vaan laajemmasta kehityksestä missä Eurooppa kuihtuu pois maailmannäyttämöltä jos ei nyt edes yritetä jotain. Aika näyttää, saadaanko mitään aikaiseksi, mutta ainakin Saksan takinkääntö näyttää alustavasti lupaavalta.
Lisäys. Huom. en tietenkään tuomitse poliittisesti neutraalina äärilaitoja puolueina itsessään, jokainen saa halutessaan niitä kannattaa ja toivoa äärilaitojen nousua ja keskellä olevien puolueiden katoa jos maailmankuva sattuu sellainen olemaan, mutta jos keskustellaan pörssien kannalta asiasta niin uskaltaisin väittää keskemmällä (ehkä vähän enemmän oikealla mutta sinne päin) olevien puolueiden olevan yleensä pitkässä juoksussa parempia kuin äärivasen ja -oikea.
Perään vielä yksi ajatus omassa viestissään Euroopan ja Yhdysvaltain eroista.
Viime vuonna hype USA-osakkeiden kohdalla oli suurinta ja pessimismi euroalueen osakkeiden kohdalla käsin kosketeltavaa (vaikka indeksit kuten DAX olivat ATH:ssa kiitos kansainvälisten firmojen).
Yhdysvaltalaisosakkeita ovat vuosikausia auttaneet
-Liittovaltion ahkera elvytys
-Megateknojen klusteroituminen maahan
Kiinassa DeepSeek pelmahti kuin tyhjästä. Oli sen meriitit mitä hyvänsä, se on hyvä muistutus (ja piristys kiinalaisosakkeille) että teknologian, myös AI:n, saralla kilpailuasetelmat voivat muuttua nopeastikin. Samalla megateknoista Tesla on tyyliin boikotissa, Meta & Alphabet ainaisen sääntelyuhan alla eikä Apple ei ole immuuni kilpailulle. NVIDIAn päänahkaa havittelee jokainen sen pääasiakas.
Voi myös olla, että Yhdysvalloilla on käynyt “säkä” teknologiayhtiöiden keskittymisen kanssa Kalifornian mukavaan ilmastoon. Tämä munkki olisi voinut käydä Euroopassakin, vaan eipä käynyt ja kehitys on mitä se on ollut.
Joka tapauksessa, jatkossa teknologiakortti ei välttämättä ole vain Yhdysvalloilla ja elvytyspuolella pöydät ovat kääntymässä kun Euroopassa lisätään kierroksia samalla kun Trumpin hallinto miettii miten leikata sysäämättä maataan taantumaan.
Eurooppaan on niin helppo olla pettynyt, mutta tämä megamasentelu (kuten megateknojen suosiokin muuten) on tyyliin viimeisen muutamien tai max. viiden vuoden juttu mitä pörsseihin tulee.
En sano, että Eurooppa heti haastaisi Yhdysvallat mutta tietyt palikat voivat kääntyä joskus tännekin suotuisaan asentoon.
Uusia voittajia ja disruptiota: Autonomisten robottien yleistyminen voi mullistaa tuotannon, logistiikan ja palvelualat. Mitkä yritykset hyötyvät eniten? Kannattaako sijoittajan seurata robotiikkaan panostavia yhtiöitä, kuten Teslaa, Nvidian kehittämää robottisimulaatiota tai kiinalaisia teknologiayhtiöitä?