Kuten tossa yllä mainittiin managerien arvioinnissa, ehkä, tärkeintä on seurata träkkiä.
Ilman hyvää performanssia kaikki muu on pitkälti turhaa.
Varainhoito bisneksessä on kimurantti ongelma, hyvä träkki tuo lisää pääomaa ja jossain kohtaa lisääntynyt pääoma johtaa huonoon träkkiin.
Vähän ehkä häiritsee, kun tuntuu siltä, että koko ala juoksee hallinnointipalkkioiden perässä ja kuulee hyvin vähän puhetta siitä, että rahastoja kerättäisiin sen takia, että on keksitty uusi xyz strategia jonka odotetaan tuovan hyvää tuottoa.
Nyt vaan monistetaan aina vaan suurempia fundeja, jotka pyrkii tekemään saman kuin edellinen mutta suuremmassa mittakaavassa.
En tiedä mihin tämä johtaa ja me tullaan se näkemään vasta useiden vuosien päästä. Hieman häiritsee siis se kuinka kestävällä pohjalla tämän tyylinen malli oikein on.
Olen monesti ihmetellyt mitä lisäarvoa piensijoittajat saavat varainhoidosta. Vähän opiskelet perusjuttuja, että tiedät missä mennään. Sen jälkeen sijoitat varoja muutamaan indeksiin ja siinä se. Mitä itse käynyt kahvittelemassa muutamien konttoreilla niin harvoin siellä mitään sellaista on, joka tarjoaisi jotain uutta ja erikoista
Managerit elää performanssista, rahaa tulee niin kauan kun tulokset on hyviä.
Käytännössä sun pitää tehdä ylituottoja, jotta saat pitkässä juoksussa rahaa. Tähän taas tarvitaan voittava strategia. Ja jokaisella strategialla on joku raja, kuinka paljon sillä pystyy sijoittamaan ennen kuin tuotot alkaa laskea.
Esim Capman sanoo, että heidän yksi kilpailueduista on paikallisuus. On joku yläraja jonka jälkeen he eivät enää pysty allokoimaan pääomaa tänne Pohjolaan, niin että tekisivät ylituottoja.
Turvallisuus ja vaivattomuus. Tuo sinun logiikkasihan istuu lähes kaikkiin palveluihin. Jos vähän viitsii itse niin ei tarvitse automekaanikon, parturin tai remonttimiehenkään palveluita. Moni ei kuitenkaan viitsi tai yrittämälläkään osaa.
Ehkä vähän huono vertauskuva. Sijoittaaksesi S&P 500 -indeksiin ei sinun tarvitse muuta osata kuin valita oikea rahasto ja joku on tehnyt allokaation valmiiksi todella edullisesti. Mikäli alat huseeraamaan osakkeiden kanssa niin silloin pitää mielellään tietääkin jotain. Myyntitykit vain tekevät helpoista asioista kovin vaikeita.
Ymmärrän kyllä varainhoidon merkityksen esimerkiksi isoille institutionaalisille sijoittajille. Niillä on monesti pääsy ainutlaatuisiin assetteihin ja diileihin jo pelkän kokoluokan puolesta, jota ei välttämättä ole piensijoittajille tarjolla
Piensijoittaja joka osaa etsiä sen oikean s&p500 rahaston ei taida olla enään PE-osaston varsinaista kohderyhmää. Pointtini oli, että tämäkin maa on täynnä ihmisiä, joilla on rahaa mutta ei aikaa tai minkäänlaista varainhoidollista osaamista. Saati sitten kiinnostusta aihetta kohtaan. Heille oman varainhoitajan tuottama 2% vuosituotto, joka ei vaadi heiltä yhtään mitään, voi olla järkevä diili. Vähänkään aiheesta kiinnostunut ihminen luultavasti tekee PE-palveluilla turskaa omatoimiseen varainhoitoon verrattuna, mutta ei se palvelun tilausta poista.
Piensijoittajat eivä ole ehkä se yhtiöitä kiinnostava asiakaskunta lainkaan. eQ:lla pe-rahastosijoituksista 15% näkyy olevan family officeja tai yksityishenkilöitä. On kyllä enemmän kuin olisin arvannut.
Kyllähän jossain kohtaa tullaan siihen pisteeseen, että nykyiset PE-luokat eivät enää pysty ottamaan pääomaa sisään ilman, että tuotot laimenevat merkittävästi. Relevantimpi kysymys on mielestäni se, että mitä kaikkea voidaan vielä arvopaperistaa? Tai minnepäin maailmaa voidaan alkaa perustamaan fundeja. Taalerilla on ollut hyviä lähtöjä perinteisten kiinteistöjen ja listaamattoman markkinan lisäksi. Esimerkiksi tuulipuistot olleet todella innovatiivinen veto, joka on sopinut ajan ESG-henkeen erityisen hyvin. Taalerin toiminta-aluehan on myös aika laaja eli Suomen lisäksi ollaan mm. Jenkeissä ja Afrikassa, jolloin ei olla riippuvaisia pelkästään esim. Suomen kiinteistömarkkinasta. Saa siis nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Kyseessähän on ehdottomasti kasvuala. Tulevaisuudessa tuotekehitys ja innovaatiot näyttelevät suurta roolia. Kova kilpailu on (pien)sijoittajille pelkästään hyvä asia - se laskee kustannuksia ja lisää innovaatioita niin sijoittamisessa kuin kaikilla muillakin aloilla. Jos joku rahasto tai varainhoitaja on surkea niin miksi sijoittaa siihen eikä johonkin parempaan? Hyviä managereita ja tuotteita kyllä löytyy, kunhan jaksaa vähän tonkia. Tai jos osaa rakennuttaa ja gryndata kiinteistöjä paremmalla tuotolla kuin PE-firma niin tekee sitten itse.
Kilpailutilanne voi kiristyä pienemmillä firmoilla ja on varmasti kiristinyt jo. Brookfieldia löytyy salkusta aika paljon, joka on johtavia ns. vaihtoehtoisten assettiluokkien tarjoajia. Toimitusjohtaja totesi joskus, että kun sijoitetaan satoja miljoonia on tusina firmaa tekemässä ostotarjousta. Kun investoidaan miljardeja niin sinuun otetaan yhteyttä ja hinta on sen mukainen
Joo kyllä hyviä PE-managereita arvostetaan maailman pörsseissä aika kovilla kertoimilla verrattuna meidän Suomalaisiin verrokkeihin - toki näytöt ovat vähän paremmat. Brookfieldin lisäksi EQT ja Partners Group Holding myös tutustumisen arvoisia.
Private equity lanka näköjään on jo niin en luo uutta, mutta kysyn onko foorumilaisilla tai Inderesin väellä kokemusta PE rahastoihin sijoittamisesta? Olen yrittänyt koluta läpi firmoja jotka yksityissijoittajille näitä tarjoaisi. Toistaiseksi olen löytänyt OP Alternative Portfolio rahaston, jossa ainakin osa pääomasta on PE rahastoissa, Midas Equitiesin, joka ilmeisesti tarjoaa verkostossaan yksityisille accessia PE rahastoihin ja muihinkin vaihtoehtoisiin kohteisiin, ja Evlillä on kans yksityisille tarjolla PE rahastojen rahastoja, tosin 100k minimisitoomuksella.
Minulle on tarjottu mahdollisuutta sijoittaa pariin kertaan eri PE-firmojen rahastoihin. Yhteen suomalaiseen/pohjoismaalaiseen ja pariin amerikkalaiseen… Yksityissijoittajan kannalta haasteena ollut melko suuri byrokratian ja paperien määrä jenkkiläisissä (i.e. satoja sivuja lakitekstiä). Suomessa päsee helpommalla. Ja minimisijoitus monissa tosiaan vähintään 100k, kansainvälisissä yleensä suurempi.
Olennaisin blokkeri omalta osalta on kuitenkin ollut verotus Suomessa. Pitäisi ensin perustaa holding-/sijoitusyhtiö, jonka kautta tekee sijoitukset. Varmaan jossain vaiheessa itselläni muutenkin edessä, mutta vielä en ole saanut aikaseksi.
Luonnollisen henkilön osuus elinkeinoyhtymän (eli rahaston) elinkeinotoiminnan tuloksesta katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa osakkaan osuudelle yhtymän elinkeinotoimintaan verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneesta nettovarallisuudesta laskettavaa 20 % vuotuista tuottoa.
Yhtymän elinkeinotoimintaan liittyvän osingon verovapaa osa (tyypillisesti 25 %) vähennetään osakkaana olevan luonnollisen henkilön osuudesta elinkeinotoiminnan tuloon ennen pääomatulon osuuden laskemista.
Osakkaan osuus elinkeinoyhtymän elinkeinotoiminnan tuloksesta katsotaan nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa hänen osuuttaan elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoitoista.
Muu tämän osan ylittävä veronalainen tulo-osuus katsotaan ansiotuloksi luonnollisen henkilön verotuksessa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos rahasto saa jonain vuonna hyvin suuren määrän tuloa suhteessa sen nettovarallisuuteen, verotetaan valtaosa tulosta luonnollisen henkilön ansiotulona. Käytännössä tällainen tilanne on melkeinpä aina käsillä rahaston elinkaaren loppupuolella, kun rahasto realisoi sijoituksiaan.
Oho, okei. Enpä ollut aiemmin tuohon verotukseen tutustunutkaan. Hyvä tietää myös että tuo 100k on yleinen minimi. Täytyy siis vielä vähän aikaa kerrytellä pääomia, että viitsii yhteen kohteeseen allokoida tuon verran.
Tämä tekee omasta sijoitusfirmasta käytännössä pakollisen, muuten jäisi tuotoista käytännössä jotain 43% vain käteen ja homman kannattavuus kaatuisi siihen.
Mites tuossa tilanteessa menee eläke, sairaus ja työttömyysvakuutusmaksut?
