Nykyisen toimitusjohtajan motivoiminen osakepalkkiolla on täysin järjetöntä. Häntä on aiempina vuosina jo palkittu ruhtinaallisesti ja hänelle pitäisi jo tässä vaiheessa riittää, että yhtiön markkina-arvo nousee. Hänen nykyinen omistuksensa 400 982 osaketta, arvo noin 27 000 000 euroa, pitäisi olla riittävä motivaattori.
Jotenkin tästä palkitsemisjärjestelmästä välittyy johdon halu viedä kaikki operatiivinen kassavirta omaan taskuun. Voiko menestys olla yhdestä henkilöstä näin riippuvainen?
Ote Qt-Palkitsemisraportti-2022-FI.pdf
Palkkiona maksettuihin osakkeisiin ei liity mitään luovutus- tms. rajoituksia. Tämäkin ilmenee Palkitsemisraportista.
Olen kyllä päinvastaista mieltä siitä miten kannustinjärjestelmät toimii ja odotin vähän enemmän haastoa analyytikoltakin, vaikka onhan näistä varmaan mielipiteitä puolesta ja vastaan.
Qt itse on määrittänyt 2024 liikevaihdon tavoitehaarukakseen tuolla 20-30% vuotuisella kasvulla 223,63 - 262,46 M€. Vanha bonushaarukka oli 240-360 M€. Tämän lähtökohdan pitäisi nimenomaan kannustaa yhtiötä myymään enemmän tuotteitaan, jotta se kasvu yltää vähintään tuohon 240M€. Nyt laskettiin haarukka 210-310M€, joka vähentää kannustavaa elementtiä, kun jopa tavoitteesta jääden saadaan jo bonusta. Ja palkitsemisjärjestelmän tulisi ylipäänsä perustua odotusten ylittämiseen.
Toki bonus pitää aina olla saavutettavissa, siis osa siitä. Ja nythän se yhtiönkin mukaan on. Mutta nyt päästetään Varelius ja muut aivan liian helpolla nauttimaan palkinnoista jo entisten palkkioiden ja ison palkan päälle.
Ainahan näistä voi väitellä, mutta oman työuran kokemukset kansainvälisistä suuryhtiöistä on se, että paras vaihtoehto bonukseen jossa on vain yksi parametri (joka on surkea lähtökohta ylipäänsä), olisi omistaja-arvon luominen. Ei liikevaihdon kasvatus (varsinkaan epäorgaaninen tai mainitsemasi 0-katteen läpilaskutus). Nämä Qt:n liikevaihto ja Tecnotreen marketcappiin perustuvat bonukset on kyllä jo lähtiessään huonot.
Hyvää palkitsemisjärjestelmään kuuluu vähintään 3 parametria, jotka eivät kaikki voi olla vain ”ostettavissa”tai ”säästettävissä”. Parhaat olisi varmaan orgaaninen liikevaihdon kasvu, vapaa kassavirta joka yhtiölle/omistajille jää (myös niiden bonareiden maksun jälkeen) ja kolmantena sitten joku yhtiöstä, toimialasta, profiilista tms riippuvainen. Qt:lle varmaan heidän tavoitteessaankin oleva EBITA-%. Joka tapauksessa 3-5 parametria luo sellaisen mallin, ettei mitään yksittäistä parametria tarvitse tai voi puskea bonarin saamiseen muiden kustannuksella, vaan voidaan keskittyä aitoon liiketoimintaan ja luottaa siihen että joka parametristä saa hieman ekstraa kun vuosi loppuu.
Nämä mainitsemasi sudenkuopat on hyviä. Näihin törmää varsinkin REIT:ssä jotka external managed. Ajaa johtoa puskemaan hankintoja ja kasvua palkkioiden saamiseksi.
Juha Varelius on ollut jo muutaman vuoden yksi Suomen suurituloisimmasta. Viime vuonna sai ansiotuloja kaikista eniten koko Suomessa, yli 15 miljoonaa. Luulisi jo, että muut seikat motivoivat tuossa kohtaa kuin kannustinpalkkiot? On kuitenkin tienannut yhtiön kokoon nähden todella erinomaisesti. Moni paljon isomman pörssiyhtiön toimari ei ole läheskään yhtä kovalla ansiotasolla. Itse kyllä omistajana kyseenalaistan tämän Vareliuksen nykyisen palkka- ja palkkiotason.
Ei meidän ajatukset vaikuta olevan kovin kaukana toisistaan nyt kun koko viestisi luin. Ehkä tässä on eritysesti kyse tästä että mikä on “kohtuullinen taso” nykyinen kokonaiskuva huomioiden
Tässä multa ei löydy oikeaa vastausta, mutta nykyinen pallokenttä (~15 % maksimipalkkioista toteutuisi meidän nykyennusteilla) tuntui suhteellisen järkevältä mittakaavalta olettaen, että yhtiön luotsaus on sujunut hallituksen arvion mukaan markkinan heikkous huomioiden hyvin. Tähän on tietysti vaikea ulkoapäin ottaa vahvaa näkemystä näkemättä miten johtaminen on yhtiön sisällä nykymarkkinassa mennyt ja kuinka hereillä on oltu vetelemään vivuista joilla tilanteen vaikutuksia on pystytty lieventämään. Mutta eiköhän 20 %:n kasvua heikompaakin suoritusta olisi ollut tarjolla. Vertailukohtana, jos tuo 20 %:n matalamman laidan kasvuvauhdilla laskettu ~224 MEUR olisi päivitetyn kannustimen alalaita (eli haarukka 224-324 MEUR) tarkoittaisi meidän nykyennusteilla 1 %:n osuutta maksimikannustimesta.
En kyllä ymmärrä tätä laisinkaan. Ensinnä kohta “kannustinvaikutuksen säilyminen”:
Jos tuon vanhan kannustinpalkkiojärjestelmän range 240-360 Me olisi alkanut olemaan “liian vaikea toteuttaa että kannustimet säilyy”, niin totean vain että mitä helvettiä Varelius omistaa Qt:n osakkeita erittäin paljon jo valmiiksi ja sai viimeksi kannustinohjelmasta aivan hävyttömän paljon rahaa (osakkeita). Vareliuksella jos jollain pitäisi olla erittäin kova motivaatio luotsata Qt:lle maksimaalista omistaja-arvoa tulevinakin vuosina.
Ihmispsykologiaa pohtiessani minun on äärimmäisen vaikea ajatella että tuolla rangen laskulla saadaan ainakaan toimitusjohtajaan yhtään mitään “lisämotivaatiota”/“kannustimia”, jotta Qt suorittaisi 2024 paremmin JA maksimoisi täten omistaja-arvoa.
Toisena asiana tuo “missä määrin hidastunut kasvu on avainhenkilöiden vaikutuspiirissä ja vastuulla”:
Tämähän on ihan täyttä spekulaatiota eikä kenelläkään ole tähän oikeaa vastausta, edes hallituksella tai johdolla. Ei näitä kannustinpalkkioita nosteta ylöspäinkään “jotta motivaatio säilyisi parempana härkämarkkinassa kun maksimibonarit lähestyy”, niin onhan tämä alaspäin säätäminenkin naurettavaa. Sijoittamiseen ja yrittämiseen liittyy aina epävarmuuksia ja riskejä. Harmi että kannustinohjelmat ei näitä juurikaan näemmä sisällä, vaan huonossa skenaariossa (= huonossa markkinatilanteessa) nämä kompensoidaan johdolle ja hyvässä markkinassa ei tehdä mitään muutoksia.
Yritysjohdon (ja hallituksen) tärkein tehtävä pitäisi olla omistaja-arvon maksimoiminen. En ole nähnyt vielä ainuttakaan järkevää argumenttia, jossa perusteltaisiin että miten tämä liike luo lisää omistaja-arvoa kaikille Qt:n osakkeenomistajille. Ainoa varma asia on se, että vapaata kassavirtaa valuu nyt vain entistä enemmän johdon taskuun tästä kannustinohjelmasta. En jaksa uskoa hetkeäkäään että tämä tuo nyt jotain lisäboostia jonka seurauksena myöhempien vuosien kassavirta tulee nousemaan jotta kaikki omistajat tästä liikusta hyötyisi.
Täysin samaa mieltä. Kommentoin jo aikaa sitten tätä kannustinmallia, jossa ylipäätään vain liikevaihto on mittarina. Samassa viestissä sanoin omana mielipiteenäni, että hallitus on täysin Vareliuksen johdateltavissa ja olisi pitänyt laittaa hallitus hyvin pitkälti uusiksi. Hallitushan nämä kannustimet määrittelee. Tämä on niin tyypillinen jenkkikäytäntö, jossa hyvin härskisti johtoa palkitaan optioilla.
Oikeat mittarit on sellaisia, että kun menestystä omistajien näkökulmasta ei tule, ei tule myöskään bonuksia ja ryhdytään katselemaan johtoryhmän jäsenten vaihtoa. Suomi on liian pieni maa tässä mielessä.
Hyvä, että nostit Vareliuksen merkityksen esille. Kuten aiemmassa viestissäni totesin, kaikille Vareliuksen ja hallituksen toiminta ei ole näyttänyt strategian osalta tyydyttävältä, joten henkilöstömuutoksia on sen vuoksi tullut. Edellä kuvaamani henkilö nimenomaisesti on tuonut esille, miten hallituksessa ei ole tarpeeksi osaamista ja miten esim. pj ei välttämättä ole tilanteen tasalla toimialan trendien suhteen. Näin toimitusjohtajan on helppo pystyä myös määrittämään yhtiön suuntaa oli kyseessä sitten palkitsemisjärjestelmät yms.
Tuo on hyvä pointti että harvemmin (aka. ei ikinä) muokata kannustinjärjestelmien ehtoja tiukemmiksi. Tuo riman alentaminen johtaa kolmeen asiaan:
-Vapaata kassavirtaa valuu pois omistajilta johdolle
-Johdon motivaatio laskee
-Omistajien luotto johtoon laskee myös
Moni täällä ihmettelee miksi analyytikko ei haasta johtoa enemmän tästä päätöksestä. Kannattaa muistaa että Inderes on Qt:n businesskumppani. Vaikka kuinka paljon Inderes mainostaa että on ‘Itsenäinen’, niin ei ole. Puhun omasta kokemuksestani sijoittajasuhdehommissa. Mikään analyytikko ei ole riippumaton, varsinkin paid research. Ja nyt en sano että Inderes tekee huonoa duunia, päinvastoin mielestäni erinomaista duunia. Mutta sinisilmäisesti ei kannata kenenkään rapsoja lukea.
No, ei analyytikkoa nyt aivan osakkeenomistajan ensisijaiseksi edunvalvojaksi pidäkään valjastaa. Toki, ja pitääkin analyytikon tämäkin ottaa huomioon analyysissään -varsinkin ylilyönneissä, mutta kyllä se on osakkeenomistajien (ja sen myötä viestiä hallitukselle sen vaalimisesta) tehtävä peräänkuuluttaa hyvää, tai ainakin siedettävää Corporate Governancea. Tuossa asiassahan kotimaiset instituutiot - joiden omistuksilla voidaan vaikuttaa välittömästi- ovat valitettavan tosi kesyjä lampaita.
Kannustinjärjestelmän pitää olla sellainen, joka tuottaa työntekijöille lisäansiota, jos tehokkuus paranee, ei tietenkään mikään hyväveli järjestelmän automaatti missä saa palkinnon ilman ponnistelua ja tulosparannusta. Itse olin tuotantopuolella ja siellä olevalla bonus-systeemillä sai vain todellisesta tuloksesta, eli tuotteita piti tehdä enemmän saadakseen bonuksen, oli niin kuin tiimiurakka. Jossakin palveluyrityksessä bonuksen määrittäminen on vaikeampaa, koska vahva markkina voi itsessään nostaa tulosta, ilman, että on paljoakaan tekijöiden ansiota.
Jatketaan täällä vielä ainakin yhden viestin verran aiheesta kun keskustelua riittää ehdotan, että jatketaan kahvihuoneen puolella sikäli kun mennään yleiseen pohdintaan järkevien kannustinohjelmien rakentamisesta.
Vareliuksella on varmasti kannusteet kunnossa jo valmiiksi nykyisellä osakeomistuksella, mutta ohjelmassa on jo osakemäärän jaon valossa (maksimit 10k osaketta CEO / 120k muut yhteensä) enemmän kyse yhtiön muista avainhenkilöistä.
Yksi selkeä riski on avainhenkilöiden vaihtuvuus. Paljonko menetetään myöhempien vuosien kassavirtaa jos palkitsemisessa epäonnistutaan, avainhenkilöt kokevat ettei heidän panostusta arvosteta (koska esim. palkkio-ohjelmaa ei mietitty riittävän pitkäjänteisesti eri markkinatilanteisiin ja hyvää suoritusta heikossa markkinassa ei palkita) ja lähtevät yhtiöstä?
Kuten yllä ajatteluani avasin, lähtökohtaisesti jos tiimin kannustimet nojaavat pelkästään kannustinohjelmiin ja motivaatio omaan tekemiseen syntyy erityisesti tästä, ollaan mielestäni hakoteillä jo lähtöruudussa. Mutta tämä ohjelma Qt:lla on kuitenkin käytössä (hyvässä ja pahassa) ja se on osa avainhenkilöiden palkitsemista. Hyvillä tekijöillä työmahdollisuuksia tulee tarjolle pyytämättä suhteellisen jatkuvalla syötöllä ja palkitsemisessa epäonnistuminen voi olla yksi syy lähtöön. Tässä tilanteessa tämä riski on mielestäni olemassa ja jos tällä palkkio-ohjelman muutoksella riskiä saatiin oleellisesti pelattua pois, niin muutos kannatti mielestäni tehdä. Kysymyksiä tietysti herää jos 2024 jälkeen kannustinohjelman rakennetta ei muuteta, kun nykymalli on osoittautunut ongelmalliseksi etenkin tuon liikevaihtosidonnaisuuden osalta.
Viimeisestä lauseesta samaa mieltä, analyysistä saa eniten irti kun miettii onko sen argumenteista ja johtopäätöksistä samaa mieltä. Sen takia arvostan näitä foorumikeskusteluja, kun erimielisyydet nousevat pintaan ja päästään avaamaan tarkemmin näkemyksiä. Joskus ollaan myös keskustelun jälkeen aidosti eri mieltä ja sekin on ihan OK. Kommentissa olisin varmasti voinut kritisoida liikevaihtopohjaista kannustinmallia itsessään, en ole sen ongelmista eri mieltä: palkkiotaso on siinä liian sidonnainen markkinatekijöille (vs. palkittavien oma suoriutuminen) ja se sisältää insentiivejä omistaja-arvon kannalta negatiivisiin päätöksiin. Mutta jos avainhenkilöiden palkitsemisessa on ongelma/ristiriita niin tilanne kannattaa mielestäni korjata, ja tämä riski oli tässä ohjelmassa mielestäni olemassa.
Oli muuten harmillista että Vareliuksen haastattelut loppui Q2/2021 kuin seinään, juuri siinä vaiheessa kun edellisen kannustinjärjestelmän anteliaisuudesta alettiin täälläkin kritisoimaan…
Tämä näyttää olevan viimeinen haastattelu häneltä Inderesille, olisi mukava saada uudestaan linjoille.
Kieltämättä aika amerikkalaisia lukuja mutta tässä on ollut hyvää onnea mukana palkittaville osakkeen noustessa ilmiömäisesti ja samalla kehitys ollut pääosin erinomaista viime vuosina.
Muistelen vähän että myös qt kurssikehitys olisi osakkeenomistajiakin mukavasti taannoin palkinnut? Siihen nähden Juha ansaitsi palkkansa ainakin minun osalta.
Tuo on eri keskustelu mielestäni. TJ:n palkkataso on yksi asia, se että kevennetään kannustinjärjestelmän ehtoja kesken performanssiaikaa on aivan eri asia. Ja mielestäni väärin. Minäkin haluaisin muuttaa keskikurssia ostamatta mitään.
Palkkioista vähän teknologia asioihin. Ohjelmistokehityshän ei laakereillaan makaa ja viime aikoina Rust-ohjelmointikieli on tehnyt tuloaan myös Qt:n reviirille erityisesti muistinhallintaan liittyvien ominaisuuksiensa takia. Tässä vähän maailman suurimman Qt konsultin kommentteja siitä miksi C++/Qt talo on myös ottanut pikkuhiljaa repertuaariinsa Rust-kielen:
Ovatkin jo kehittänyt melko pitkälle Cxx-Qt tuotetta millä mahdollistetaan Rustin käyttämisen Qt/C++ koodin kanssa. Tämä pitkälti siitä syystä, että harvoin on optimaalista kirjoittaa kokonaan uusiksi olemassa olevia ohjelmia, joten tuote mahdollistaisi jatkaa olemassa olevan C++/Qt koodin päälle tuotteen jatkokehitystä Rustilla.
Ja itse kun olin lähes varma, että negaria ei tule kun bonarirajoja alennettiin. Onhan tässä nyt aikaa alentaa niitä vaikka 15 - 25%:iin. Plussaa se, että marginaali voi olla hieman ennustetun 30% yli.
Varelius omistaa Qt:n osakkeita erittäin paljon jo valmiiksi ja sai viimeksi kannustinohjelmasta aivan hävyttömän paljon rahaa (osakkeita). Vareliuksella jos jollain pitäisi olla erittäin kova motivaatio luotsata Qt:lle maksimaalista omistaja-arvoa tulevinakin vuosina.
ehdotan, että jatketaan kahvihuoneen puolella sikäli kun mennään yleiseen pohdintaan järkevien kannustinohjelmien rakentamisesta.
