Tässä mennään (menet) metsään. Oppilaitokset ovat perusasteelta korkea-asteelle asti linjanneet aika yhtenevästi, että lähiopiskelun asema suojataan ja tämä opittiin nimenomaan katkerasti koronan aiheuttaman ahdistuneisuusepidemian myötä. Yhteisö vaatii muovautuakseen saman ilman hengittämisen, toisten läsnäoloon tottumisen jne. Eli tiedostetaan verkkopohjaisen opiskelun ja työskentelyn merkittävät terveysriskit pois lukien joitain parhaiten itseohjautuvia ja määrätietoisia uraohjuksia (ja hikikomorit tietenkin oma lukunsa). Myös digijätit ovat perumassa etäpäiväkulttuuriaan vähin äänin.
Tampereen vetovoima ei voi tulla kenellekään yllätyksenä eikä sen taustalla ole mikään ihmeellinen taloussalaliitto, vaan määrätietoinen ja pitkäjänteinen panostaminen kaupunkiseudun kehittämiseen. Tampereella tehdään, ei puhuta että pitäisi tehdä. Tämä yhdistyneenä suomalaisia puhuttelevaan mutkattomuuteen (käy tsekkaamassa vaikka Manserock-näyttely Vapriikissa niin näet kuinka laajalti tamperelaisuus on siirtynyt musa/huumoriosaston kautta yleissuomalaiseksi pääomaksi), on se miksi kaupunki porskuttaa tällä hetkellä.