2.5% + 0.5% marginaali tekee silti kuusinkertaiset korkokulut vuodessa kuin nollakorkoajan 0% + 0.5% marginaali.
Paljonko tuo on ko. kuntiin euroina yhteensä? Hieman eri vaikutus vetovoimatekijänä jos joku kunta saa miljardin ja toinen ei miljoonaakaan.
Tämä on totta, mutta mielestäni ei merkityksellinen tosiasia kun mietitään asuntojen tarvetta.
Ihmisiä muuttaa jatkuvasti kasvukeskuksiin. Ihmiset ovat pidätelleet asunnon vaihtoa viimeiset kaksi vuotta. Uusia kohteita ei ole aloitettu 1,5 vuoteen ja tänä päivänä aloitettavat kohteet valmistuvat aikaisintaan 1,5 vuoden päästä.
Mielestäni on olennaisempaa se, että ihmiset ja sijoittajat huomaavat, että korot ovat kääntyneet alaspäin ja voivat luottaa siihen, että suunta on tästäkin vielä laskeva.
Samalla inflaatio laskee ja palkat nousevat.
Lopulta se kysyntä puskee sieltä läpi ja se voi tapahtua hyvin lyhyessä ajassa. En todellakaan usko, että tässä tarvitsee odotella mitään 2 % euribor -tasoja, kun kauppa käy taas niin kuin entiseen aikaan. Näillä tasoilla asuntosijoittaminen jopa Kehä III:n sisäpuolella alkaa olla kassavirtapositiivista, mikä on merkittävä asia sijoittajakysynnän kannalta.
Minä taas en usko, että luvassa on sijoitusasuntojen kysynnässä mitään nopeaa paluuta entiseen. Paluu miinuskoroista positiiviseen korkoympäristöön on kuitenkin verrattain suuri sekä kulujen että riskittömien vaihtoehtoistuottojen kannalta. Asuntosijoittamisessa uudiskohteet ovat myös näytelleet suurta roolia ja nousseet rakennuskustannukset pitävät osaltaan huolen siitä, että niille minikämpillä ei löydy entiseen malliin ostajia.
Kehä III:n sisäpuoli on laaja käsite. Kasavirtapositiivisuudesta puhuttaessa kiinnittäisin toki huomion myös asunnon arvonkehitykseen, korjausvelkaan ja omarahoitusosuuteen. Kassavirran suunta ei kerro vielä mitään sijoituskohteen hyvyydestä tai huonoudesta.
Hieman reilu kymmenen kommentia ylempänä kerroin tamperelaisesta rivariyhtiöstä, jonka rakennustyöt ovat olleet kuukausia jäissä. Tuosta yhtiöstä markkinoitiin aluksi pelkästään tilavia perheasuntoja. Rakennustöiden alkamisen alla suunnitelmat muuttuivat, suurimpien asuntojen koko pieneni ja lisäksi kolmannes kämpistä onkin vain 25 m2:n kokoisia. Jos tuo talorykäelmä joskus valmistuu, on kyllä mielenkiitoista nähdä miten noiden pikkukämppien myynti sujuu. Omaksi kodiksi niitä harva taitaa ostaa.
Povaan myös, että moni rakennushanke joutuu vielä uudelleen tarkastelun alle sen suhteen, minkä kokoisia kämppiä taloon rakennetaan. Välttämättä se paljon pieniä asuntoja sisältävä malli ei olekaan välttämättä lähivuosina se voittajamalli.
Mitä tulee tulevaisuuden kysyntää eri kokoisista asunnoista, niin ainakin SRV Niittykummun kohteessa ensimmäisenä varattu pienimmät asunnot.
Kasvukeskukset ovat muuttovoittoisia, joten asuntojen tarve vääjäämättä kasvaa. Mikäli perhekoot edelleen pienenevät, sekin lisää asuntojen tarvetta.
Korkea korkotaso on tosiasiallisesti ja psykologisesti jarruttaneet voimakkasti kysyntää ja rakentamista. Tämä tulppa poistuu aivan varmasti ennen 0-korkoa, pikemminkin prosessi on jo alkanut.
Omassa lähipiirissäni on muutamia kymmeniä tuttuja opiskelijoita. Oma havaintoni on, että moni asuu kesän pk-seudulla kesätöiden yms. takia ja palaa sitten syksyllä opiskelemaan ns. maakuntayliopistokaupunkeihin. Moni pk-seudulta oleva ei myöskään pääse haluaamaansa opinahjoon pk-seudulla ja siksi tutkinto tehdään muualla. Tässä olevan listan lisäksi esim. Kuopiossa, Vaasassa tai Lappeenrannassa.
Jos menen lopuksi ketjun aiheeseen, niin tämän kk-muutoksen perusteella en tekisi johtopäätöksiä siitä miten asuntorakentamisen tarve kehittyy eri kaupungeissa.
PK-seudun vetovoiman himmentymiseen voi vaikuttaa sekin että ehkä Tampere koetaan turvallisempana paikkana. Toisekseen Helsinki voi olla liiankin urbaani ympäristö keskiverto suomalaiselle jossa ei sitten sen ensiviehätyksen jälkeen kuitenkaan viihdy välttämättä kauaa, kustannustaso varmasti yhtenä syynä. Kun miettii sitäkin että neliöhinnat pyörivät ihan oikeiden suurkaupunkien tasolla ja silti asukkaita ei ole edes miljoonaa.
Vuokratukien pienentäminen saattaa laskea asumiskustannuksia. Ainakin Argentiinassa oli huomattu että kun vuokrasääntely ym. lopetettiin niin vuokra-asuntojen määrä kolminkertaistui markkinoilla ja vuokrat laskivat keskimäärin 25%. Toki ääriesimerkki eikä verrannollinen mutta ehkä Helsingissäkin voisi olla hyvä minimoida asumistuet ja sääntely niin markkina toimisi enemmän niin kuin sen pitääkin.
Korkeakouluopinnoissa on varmasti tulevaisuutta se että sinne ei enää mennä fyysisesti paikalle niin kuin “ennen vanhaan”. Voi olla että jo parin vuosikymmenen päästä ns. kaikki on netissä. Tuo mahdollistaisi myös opiskelun huomattavasti laajemmalle joukolle kun ei tarvitse ahtautua samaan kaupunkiin ja samojen seinien sisälle. Tietynlainen alkusysäys tuolle tuli 2020. Itse en ainakaan sijoittaisi sillä mielellä että jokin koulu takaa alueen vetovoiman tulevaisuudessa, pitää olla muutakin.
Enemmän aiheeseen niin ETLAn mukaan Suomi suorittaa heikoiten koko euroopassa mitä tulee talouskasvuun enkä näe että se olisi muuttumassa ihan hetkeen. Olen skeptinen ensi vuoden arvionkin suhteen. Pientä piristymistä varmasti nähdään rakennusteollisuudessa jo lähiaikoina mutta varsinaiseen käänteeseen en usko ennen kuin verot saadaan alas ja koko talous kasvu-uralle. Sitä ennen nähtäneen korkeintaan sivuttaisliikettä jota kovasti zoomaamalla saattaa tosiaan erehtyä luulemaan kasvuksi.
Finanssitilanne EU:ssa on kaikkineen hutera, eikä tarvitse kummoista häiriötä tulla kun Suomi on entistä syvemmällä. Vaikka tässä nyt haluaisi jotain valon kajastusta horisontissa nähdä niin enemmänkin tulee mieleen Peter Lynchin lausahdus että “it’s always darkest before pitch black”. Myönteisenä asiana voitaneen nähdä että pohjaa kohti ollaan menossa eli käänne on koko ajan lähempänä.
Tässä mennään (menet) metsään. Oppilaitokset ovat perusasteelta korkea-asteelle asti linjanneet aika yhtenevästi, että lähiopiskelun asema suojataan ja tämä opittiin nimenomaan katkerasti koronan aiheuttaman ahdistuneisuusepidemian myötä. Yhteisö vaatii muovautuakseen saman ilman hengittämisen, toisten läsnäoloon tottumisen jne. Eli tiedostetaan verkkopohjaisen opiskelun ja työskentelyn merkittävät terveysriskit pois lukien joitain parhaiten itseohjautuvia ja määrätietoisia uraohjuksia (ja hikikomorit tietenkin oma lukunsa). Myös digijätit ovat perumassa etäpäiväkulttuuriaan vähin äänin.
Tampereen vetovoima ei voi tulla kenellekään yllätyksenä eikä sen taustalla ole mikään ihmeellinen taloussalaliitto, vaan määrätietoinen ja pitkäjänteinen panostaminen kaupunkiseudun kehittämiseen. Tampereella tehdään, ei puhuta että pitäisi tehdä. Tämä yhdistyneenä suomalaisia puhuttelevaan mutkattomuuteen (käy tsekkaamassa vaikka Manserock-näyttely Vapriikissa niin näet kuinka laajalti tamperelaisuus on siirtynyt musa/huumoriosaston kautta yleissuomalaiseksi pääomaksi), on se miksi kaupunki porskuttaa tällä hetkellä.
Käänne siirtyy syksyyn, vuosiluku vain vaihtui, nyt 2025
Näihin etujärjestöedustajien puheita pitää aina lukea tietyllä kriittisyydellä.
Raklin rakentamisbarometri ennakoi seuraavan 12 kk rakennuttamisen nousevan +9% ollen 3 mrd eur vs edelliset 12kk, josta 65% uudisrakentamista ja 35% korjausrakentamista.
Lähtötaso on Suomessa (kuten Ruotsissa) tietenkin kanveesissa vs edelliset vuodet
Helposti unohtuu, että rakentamista on paljon muutakin kuin ne uudisasunnot, eikä media myöskään vaivaudu juuri siitä myöskään muistuttamaan.
Valitettavasti en oikein saa irti minkälainen muutos olisi tuo uudisrakentamisen arvioitu asunto-osuus 380 meur vs edelliset 12kk barometrin vastaajapopulaatiota, mutta rahassa mitattuna ei se isolta kuulosta. Tosin pitääkin heti lisätä, että tekstissä puhutaan 532 meur kun kuvassa siis oli 380 meur
Toki aikeet ovat aikeita, ja tutkimuksen populaation on se populaatio.
Raklin uusi Rakennuttamisen barometri kokoaa yhteen rakennuttajien näkemyksiä alan tulevasta kehityksestä. Tulosten perusteella rakennuttajat povaavat Suomeen merkittäviä investointeja. Barometrin vastaajajoukko aikoo investoida rakentamiseen seuraavan 12 kuukauden aikana yhteensä lähes 3 miljardia euroa, joista asuinrakentamiseen investoidaan noin 532 miljoonaa euroa. Vastaajien lähes 3 miljardin investoinneista noin 65 prosenttia kohdistuu uudisrakentamiseen ja 35 prosenttia korjausrakentamiseen. Seuraavan 12 kuukauden aikana rakennusinvestointeihin odotetaan keskimäärin noin 9 prosentin kasvua verrattuna vuodentakaiseen.
”Rakentamisen tilanne on kuluvana vuonna vielä hataralla pohjalla, mutta ensi vuodelle on kasvua näkyvissä. Tämä heijastelee myös barometrin tuloksiin, sillä rakennuttajien näkemyksissä on paljon hajontaa. Yleisesti ottaen investointiaikeet ovat kuitenkin odottavalla kannalla ja optimismia on näkyvissä”, Raklin pääekonomisti Julia Ruotsi toteaa.
Barometrin vastaajat arvioivat tulevien kuukausien rakennusvolyymiä tulevien hankkeittensa määrän kautta. Vastaajien mukaan rakentamisen volyymi nousee noin 604 hankkeeseen seuraavan 12 kuukauden aikana. Rakennuttajien arvion mukaan rakennusvolyymi nousee keskimäärin noin 16 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Barometrin mukaan hankkeita käynnistyy suurempi määrä korjausrakentamiseen kuin uudisrakentamiseen, vaikka investoinnit painottuvat euromääräisesti uudisrakentamiseen. Hankkeiden määrästä noin 32 prosenttia on uudishankkeita ja 68 prosenttia korjaushankkeita. Uudishankkeista valtaosa on yhteiskuntakiinteistöjä, infrahankkeita ja asuntoja, kun taas korjausrakentaminen keskittyy yhteiskuntakiinteistöihin, liiketiloihin ja asuntoihin.
Barometritutkimukseen osallistuneiden rakennuttajien mukaan saatujen tarjousten määrä ja laatu sekä työvoiman saatavuus vaikuttavat positiivisesti rakentamisen määrään seuraavan 12 kuukauden aikana. Vastaajat ovat eniten huolissaan Suomen talousnäkymien sekä rahoituksen saatavuuden ja rahoituskustannusten nousun vaikutuksista rakentamisen määrään.
”Rakentamisen kustannusten nousun huippu vaikuttaa olevan takanapäin, mikä tukee rakentamisen toipumista. Kustannustaso on edelleen verrattain kuitenkin korkealla tasolla, vaikka rakennuskustannusten vuosinousuvauhti on kääntynyt miinukselle”, Ruotsi korostaa.
Raklin uusi Rakennuttamisen barometri toteutettiin Raklin jäsenistölle lähetettynä sähköisenä kyselynä syyskuussa 2024. Rakennuttamisen barometrin vastaajajoukko koostuu 37 Raklin jäsenorganisaatiosta, jotka edustavat vain osaa Raklin jäsenistöstä ja markkinasta, eli todellinen rakennusinvestointien määrä muodostuu huomattavasti suuremmaksi. Kyselyaineisto on maantieteellisesti kattava, sillä vastaajajoukon rakennuttajat toimivat kaikissa Suomen maakunnissa. Suurin osa vastaajajoukon rakennuttajista edustaa yksityisen sektorin sijoittajia, julkisia toimijoita, kuntia ja kaupunkeja sekä yksityisen sektorin käyttäjäomistajia.
Asuntotuotanto on romahtanut Suomessa jo 1990-luvun tasolle | Tekniikka&Talous…
Ei hieveästi uutta, rakennusaloitukset 90-luvun laman tasolla eikä edes vihreästä siirtymästä odoteta vetoapua.
Tarkemmin tuossakin indeksissä vain pk-seutu ja kalliin rakentamisen alueet 2018 tasolla. Kaikki muut alueet koholla.
Reaaliansioindeksiin verrattuna on kuitenkin vielä kalliimpaa kaikilla alueilla ja asuntovelallisen tai selaiseksi aikovan reaaliansioindeksi on vielä alempi suhteellisesti suurempien korkokulujen ansiosta.
Tätä (mega)trendiä tulee ihan päivittäin tutkittua ja pohdittua ja luonnollisesti nimenomaan rakentamisen näkökulmasta (ihan työnkin takia).
Enkä ymmärrä, miten sitä voisi ajatellakaan jotenkin vetoapuna rakentamisen alakuloon. Ei vihreä siirtymä itsessään edellytä tai tuo lisärakentamista (tässä yhteydessä tarkoitan sellaista perusrakentamista), vaan päinvastoin se tekee vielä vuosikausien ajan rakennushankkeista raskaampia toteuttaa siihen liittyvän ympäristönäkökulman (hiilipäästöjen laskenta jne.) vuoksi ennen kuin niistä on muodostunut normaali käytäntö.
Vihreä siirtymä kyllä lisää infra-ja teollisuusrakentamista, mutta ”perusrakentamisella” tarkoittanet talonrakentamista. Jos näin niin samaa mieltä.
Perusrakentamisella tarkoitan kutakuinkin kaikkia eri rakentamismuotoja. Asunnot, liikekiinteistöt, teollisuusrakennukset, infrat jne. Kaikkea mitä on rakennettu Suomessa kymmeniä vuosia. Näitä tullaan yhtä lailla rakentamaan jatkossakin, mutta vihreän siirtymän/kestävän rakentamisen/you name it sääntelyt ovat tehneet ja tekevät tuosta rakentamisesta ajan mittaan “ympäristötietoisempaa”. Nytkin lasketaan (esim. elinkaarihankkeissa) rakennusten hiilipäästöjen määrää, mutta homma ja laajuus on vielä hyvin alkuvaiheessa.
Ja pointtini oli, että ei vihreällä siirtymällä ole mikään itseistarkotus lisätä tuota rakentamisen määrää. Oikeastaan kestävän ajattelun kautta mietittynä, tarkoitushan on päinvastoin vähentää sitä (=pidentää rakennusten elinkaaria).
Vihreä siirtymä kyllä lisää infra-ja teollisuusrakentamista
Tällaista p*liitikkojenkin (sanamuoto Sijoittaja-alokkaan vahtibotin vuoksi) lempihokemaa kannattaa aina sen kuullessaan pysähtyä vähän ruotimaan ja miettimään.
Eli mitä uutta rakentamista vihreä siirtymän on nyt siis tarkoitus lisätä? Esim. energiapuolella varmasti sellaistakin on, mutta ei kannata sokaistua noista lehdissä vilisevistä lempihokemista miten “korkojen lasku saa taas rakentamisen vauhtiin” ja “vihreä siirtymä lisää infra- ja teollisuusrakentamista”, vaan miettiä asiaa syvemmälle.
Mitä vihreään siirtymään tulee, niin sen päätarkoitus ei rakentamisen suhteen ole lisätä sitä, vaan ohjata tekemään välttämätön rakentaminen ympäristöystävällisemmin.
Otetaan lähiesimerkki vaikkapa Italiasta. Koronaelvytystä pumpattiin rakennusteollisuuteen ja kansalaisten kulutukseen vihreällä avustuksella. Avustuksen sai, jos kodin energiatehokkuus parani remontin myötä. Rahoilla saattoi esimerkiksi vaihtaa ikkunoita tiiviimmiksi, uusia lämmityslaitteita tai asentaa aurinkopaneeleita. Maanjäristysalueilla taloja puolestaan sai remontoida tuen turvin turvallisemmiksi.
Yli parikymmentä miljardia aika perusrakentamiseen mitä on tehty aina. Elinkaarimallin tulevaisuuden kehityksen ja innovaatioiden monetisoinnin pohdinta ei poissulkenut vihreän siirtymän konkreettista nopeampaa hyödyntämistä kansalaistenkin hyödyksi.
Tämä on vain oma mielipide, mutta Suomessa jähmeän byrokraattisen uuden käytännön rakentaminen ja ympäristöystävällisyyden tekninen mystifiointi sekä turha poliittinen polarisaatio voi jopa uuvuttaa meitä himmeliin muiden maiden skipatessa identiteettipolitiikan ja paukuttaessa eteenpäin.
Eikä me täällä kylmän talven ja pitkien etäisyyksien maassa keksitä, miten ympäristö voisi vaikuttaa ihmisten olemiseen muuten kuin vuosikymmenien teoreettisissa hiilijalanjälkilaskelma-powerpointeissa.

Otetaan lähiesimerkki vaikkapa Italiasta. Koronaelvytystä pumpattiin rakennusteollisuuteen ja kansalaisten kulutukseen vihreällä avustuksella.
Aivan sama millä tekosyyllä valtiota velkaannutetaan ja pumpataan rahoja jollekkin alalle saadaan aikaan “kasvua”. Ei tällaista oikein voi käyttää esimerkkinä, kun näin toimimalla sitä kasvua saadaan ihan mihin vain, olipa se vihreää tai ruskeaa.