Ei tätä ole mielekästä edes tutkia. Tekeminen on täysin eri planeetalta. Autossa on noin 30000 osaa, joita kokoonpannaan linjalla, jonka tahtiaika on niin lyhyt, että linja ei välttämättä edes pysähdy. Jotta tämä on mahdollista, täytyy osien olla yhteensopivia erittäin suurella todennäköisyydella läpi koko linjan. Tähän päästään, kun sekä itse valmistetuilta että toimitetuilta osilta vaaditaan riittävän pientä keskihajontaa osan speksiin nähden. Tämän turvamarginaalin toteutumista sitten valvotaan säännöllisten mittausten, ohjauskorttien ja varsinaista speksiä huomattavasti tiukempien ohjausrajojen avulla. Toimittajaksi ei ole mitään asiaa, ellei toimittaja kykene todistamaan kykenevänsä riittävään laatutasoon.
Raksapuolella Pena taas mittaa, sahaa, hioo ja vuolee, ja saa lopulta osat sopimaan yhteen.
Vaikka tilauskanta olisikin hyvällä tasolla, voi ongelmaksi muodostua se, että projektit eivät lähde liikkeelle. Ainakin omasta tuttavapiiristä olen tuon suuntaista kuullut. Toki otanta on pieni.
Rakentamisen tuottavuutta kun mietitään niin arvoa luovan työn osuus (arvo, tukitoiminto, hukka) on noin 10-15%. Tarkoittaen sitä, jos menet työmaalle seisomaan tuo prosenttiosuus tekijöistä tekee sellaista työtä joka edistää hanketta. Verrokkina autoteollisuuden lukema on jossain 50-70% välillä.
Toisin sanoen, jos rakennusalan arvoa luovan työn osuutta voidaan nostaa 50 tai 100 (%). On sillä merkittävä vaikutus nykyiseen verrattuna vaikka oltaisiin vielä kaukana muun teollisuuden luvuista.
Yhtenä huomiona, mikä vaikeuttaa rakennusalalla tekemistä on olosuhteiden luominen sekä kuivumisajat. Näidenkään taakse ei kuitenkaan aina voida mennä.
Itse kun on saanut olla mukana kokonaisvaltaisessa tahtituotantotyömaassa, jossa logistiikka hoitaa materiaalit ammattiasentajalle oikeaan mestaan oikeaan aikaan. Näissä on ollut upeaa huomata kun valmista alkaa tulemaan 1-2kk jälkeen tahtijunan aloituksesta.
Toki tahtituotanto vaatii täysin toisella tavalla yhteensovitusta ja ennakointia, kuin perinteinen meneteltä jossa työt ovat kahden viikonvälein vinoviiva aikataulussa.
Infra tosiaan pitää nenää pinnalla monella alan toimijalla. Sekin tosin vähenee sitä kautta, että kun ei tehdä uusia asuinalueita ja uudisteta vanhoja, niin ei näihin liittyvää infraakaan tehdä tai korjata. Katusaneeraus odottaa suunnitteilla olevaa talonrakennusta. Muutenhan tieverkoston kunnossapito kyllä työllistää hyvin.
Pirkanmaalla on alkamassa ensi vuonna ihan mukavan kokoinen elvyttävä projekti, kun Hakametsä Sport Campuksen rakentamisen on määrä alkaa. Hankkeen budjetti tämän päivän Aamulehden mukaan:
"Koko investoinnin arvioidaan maksavan 374,2 miljoonaa euroa ilman arvonlisäveroa ja tontin osuutta.
Asuinkortteleiden osuus on arviolta 184 miljoonaa, Hybridikorttelin 115 miljoonaa, Hakajäiden 68 miljoonaa ja yleisten alueiden 7,2 miljoonaa."
Vertailuksi Nokia Areenan hinta näyttää olevan wikipedian mukaan 124m€.
Kadut ja kunnallistekniikka kannattaa kuitenkin rakentaa ensin ja talot sen jälkeen. Jotta rakennukset voidaan liittää energia, vesi ja viemäriverkkoon jne. Kadut toimivat myös talotyömaan aikana työmaateinä. Siksi esimerkiksi uuden kaava-alueen infraa usein voidaan alkaa rakentamaan siinäkin tilanteessa jossa talopuoli olisi väliaikaisesti hidastunutkin. Rakennuskustannukset ovat myös todennäköisesti alemmat kuin kuuman suhdanteen aikana, mikä puoltaa investoimaan.
Rakentamisessa menee kuitenkin oma aikansa ja suhdanne on voinut jo parantua kun katu/tie-urakka valmistuu.
Eipä tässä juuri uutta, rakennusteollisuudelta uusi arvio tälle ja seuraavalla vuodelle laskun voimakkuudesta.
Rakentaminen vähenee tänä vuonna kymmenen prosenttia ja ensi vuonna kaksi, RT arvioi tuoreessa ennusteessaan.
Viime vuosina jopa 60–70 prosenttia asuntotuotannosta on RT:n mukaan ollut sijoittajien kysynnän varassa.
Asuntotuotannon toipumiseen tarvitaan korkonäkymän vakiintumista, vanhojen asuntojen kaupan elpymistä ja uusien asuntojen varannon sulamista, arvioi RT:n pääekonomisti Jouni Vihmo tiedotteessa.
Noista rakennusluvista oli jo juttua, mutta tässä on Talouselämän artikkeli
Tuossa oli myös ylempänä juttua siitä, että infrarakentaminen on yleensä suhdannevakaampaa rakentamista, mutta ei sitäkään tehdä huvin vuoksi ja infrarakentamista tulisi orgaanisesti, jos rakennettaisiin uusia asuinalueita.
Korjausrakentamista pidetään myös uudisrakentamista suhdannevakaampana:
Jännä juttu, että kun korot on nostettu modernin historian nopeimmalla tahdilla 20 vuoden huippuihin ja asuinkustannukset ovat räjähtäneet monilla käsiin, niin kaikki ei pakolliset investoinnit joutuvat suuremman kysymysmerkin alle.
Otsikossakin “pankkiiri varoittaa”, ettei korjausrakentamista kannata lykätä. No jos yhtiövastikkeet ovat ensin nousseet räjähdysmäisesti ja päälle nimenomaan rakennusalalle rahan saaminen on paljon kireämpää ja hinta paljon paljon aiempaa korkeampi, ei ole mikään yllätys, että korjausrakentamisen investointeja lykätään mahdollisuuksien mukaan.
Asuntoja rakennetaan suurelta osin myyntiin. Myydystä asunnosta rakennusliike saa katetta. Ei kannata rakentaa uusia asuntoja, jos vanhatkin myymättä ja kauppa ei käy. Julkista infraa ei rakenneta samassa tarkoituksessa, sille ei tarvitse löytää ostajaa. Kyse on välttämättömistä investoinneista. Jos uuden asuinalueen väylien ja kunnallistekniikan rakentaminen lykkääntyisi, rahat voidaan käyttää muualle. Esimerkiksi vanhojen väylien parantamiseen, siltojen rakentamiseen / kunnostamiseen, uuden moottoritiepätkän tekoon tai vaikka pientaloalueen vesihuoltoverkon parantamiseen jne. Valtio ja kunnat kyllä löytää käyttökohteita rahalle, jonka ovat infran rakentamiseen kyseiselle vuodelle budjetoineet. Monesti toteutuslistalla projekteja on enemmän kuin rahaa, joten voihan olla, että nyt on ehkä mahdollista rakentaa jotain hieman pidempäänkin holdissa olleita projekteja.
Kannattaako investointia lykätä tilanteessa, jossa rakennuskustannukset ovat laskeneet kuumista huippuvuosista? Vai onko se juuri otollisin aika tehdä pakolliset investoinnit, ennen kuin asuntotuotanto elpyy ja urakoitsijoiden tilauskirjat kääntyvät taas nousuun. Tässä mielessä infran rakentaminen on vastasyklistä.
Mun mielestä tuo on selvä punainen lippu, mutta miten sitten rakennusteollisuus voisi järkevästi varautua. Asunnot menevät aina loppujen lopuksi kuluttajille joko omistusasunnoksi tai vuokralle. Mikäli uusien asuntojen hintataso on sellainen, ettei se houkuttele omaa asuntoa ostavaa, niin kuinka uskottavaa on että pidemmän päälle sijoittaja voisi saada niistä tavoittelemansa tuoton?
Tässä linkki 26.9 päivättyyn RT:n rakentamisen suhdannekatsaukseen. Näkymät ovat heikentyneet kaikilla sektoreilla sitten edellisen katsauksen. Koko rakentamisen ennustetaan supistuvan tänä vuonna 10% ja ensi vuonna 2%. Asunnot murheenkryyni, muissa selvästi tasaisempaa, mutta lievästi supistuvaa, paitsi “muut rakennukset kuin asunnot” olisi ensi vuonna plussalla. Takaisin kasvuun päästäisiin kiinni 2025.
