Oheinen teksti muutaman vuoden takaa voinee hieman valottaa asiaa:
Pelit ovat pitkälti käsityötä/taidetta, joten materiaalin uusiokäyttö on hyvin hankalaa. Toki tätä aina silloin tällöin yritetään esim. Palette swap, mutta pääsääntöisesti jokainen peliin tehty materiaali on uniikki. Myöskään custom-pelimoottorit eivät taivu toisentyylisiin peleihin niin helposti kuin luulisi, esimerkkinä EA ongelmat Frostbyten kanssa. Pelikonsolit ja PC:n suorituskyky on kehittynyt vuosien saatossa suorituskyvyltään, jolloin graafiset vaatimukset ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Pelien maailmat ovat myös kasvaneet ja koska pelit ovat interaktiivista mediaa, kasvavat vaatimukset myös eksponentiaalisesti. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa äänimaailman vaatimukset ovat ihan eri tasoa nyt verrattuna kymmenen vuotta sitten ja nykyisten fysiikkamoottoreiden maailmassa vaatii esineiden interaktio huomattavasti enemmän ääniefektejä kuin aikaisempien fysiikkamoottoreiden aikaan.
Hauskana anekdoottina voi verrata esimerkiksi kehittäjätiimien kokoa peleiltä Mega Man 2 vuodelta 1988 ja Mega Man 9 vuodelta 2008. Pelit ovat pitkälti samanpituisia ja graafisesti hyvin samankaltaisia, mutta jälkimmäisessä kehittäjätiimi on moninkertaisesti isompi.
Tuosta on aina ollut puhetta uuden konsolisukupolvenvaihdoksen kohdalla, että pelien kehittäminen maksaa jatkossa enemmän, koska kaiken pitää olla yksityiskohtaisempaa. Tämä vaatii lisää henkilöstöä joko sisäisesti tai sitten ulkoa ostettuja palveluita (QA, 3D-mallinnus jne.) Lisäksi vielä nyt
on tullut trendiksi ottaa peleihin Hollywood-näyttelijöitä tekemään hahmon motioncapturet sekä ääninäyttelyt.
Tässä nyt muutamia juttuja, jotka sivuavat aihetta:
Kiitos Eka syvällisistä kommenteista. En tunne softa puolta. Voiko Northlight moottori tuoda noissa suhteissa etuja, eli sillä on kyetty kustannustehokkaasti korvaamaan palkallista ihmistyötä, tekoäly kykenee kustannuksiltaan pidemmän päälle tehokkaisiin suorituksiin ja sellaisiin mihin ihmiskapasiteetti ei edes kykene. Nythän tuo on näkynyt investointeina, mutta toivottavasti tulevaisuudessa se on tehokas kilpailukeino ja laadun tuoja. Alkaa selvitä, miksi Vanguardista on ollut kiinnostavia nostoja.
Omasta grafiikkamoottorista on suuri etu. Ei tarvitse hyödyntää ja olla riippuvainen kenenkään toisen pelimoottorista. Lisäksi, jos sitä vaaditaan nykyään laajoihin AAA peleihin, joilla on oma asiakaskuntansa, niin se muodostaa kilpailijoille esteen, tulla kilpailemaan, kun eivät kykene kehittämään resursseillaan riittävää pelimoottoria.
Oli tullut uus lista osakkeenomistajista 31.7.2020 päiväyksellä Remedyn sivuille. Pientä keventelyä ollut henkilökunnan toimesta - listasin Linkedin -tittelit nimien viereen. Voi olla että tässä pääosin poimitaan vuosien saatossa kasvaneita hedelmiä ja halutaan realisoida vähän voittoja kotiin ATH hinnoilla. Ei varmaan kummempaa.
Vaikka RDR2 olikin useiden kriitikoiden suosima, niin pelaajien keskuudessa sen arvostus on kyllä huomattavasti kaksijakoisempaa kuin Controlin. Yleensä pelaajat joko rakastavat tai vihaavat sitä, eikä kahden ääripään väliin mahdu minkäänlaista välimaastoa. Samaa olen havainnut Death Strandingin suhteen. Controlista en ole samalla tavalla aivan äärinegatiivista kommenttia kuullut. Negatiivinen pää on usein ollut sitä “kelvollinen, mutta tylsähkö” -osastoa.
Mielenkiintoista kyllä se, ettei listalla ole indie-pelejä juuri ollenkaan (Tetris Effect ja What Remains of Edith Finch ovat sitä luokkaa lähinnä). Kyseessä kun ei kuitenkaan ole PS4-eksklusiivisten pelien lista, jos Control, Witcher 3, GTA V ym. siltä löytyvät.
RDR2 ongelma on se että se oli hiomaton. Olihan siinä iso ja nätti maailma ja paljon featureita, mutta joka päästä näkyi että sitä oli crunchattu pää märkänä pitkään ja se viimeinen loppusilaus oli jäänyt puolitiehen. Lisäksi single player-ystäviä sylettää paukkujen pisto online-moodiin joka on suoraan sanoen hirveää kuraa jossa pääpointti on mikrotransaktioiden maksimointi Take 2:n kassaan.
Eli suoraan sanoen se ei täysin täyttänyt (kovia) odotuksia.
Piti hetki ihmetellä, että miten sait aikaan tuollaisen listauksen. Näillä sorttauksilla se onnistuu. Suurimmat negatiiviset muutokset löytyvät listan lopusta.
Patrickin podcasti Invest Like the Best on mielestäni paras sijoitusaiheinen podcasti. Olen kuunnellut takautuvasti kaikki tämän vuoden jaksot ja en ole kertaakaan pettynyt. Haastateltava vieras saa puhua vapaasti. Mielenkiintoisia vieraita ja ajankohtaiset aiheet.
! Release 27.8 
