Nämä hyviä tapoja säästää, mutta esimerkiksi itse nykyään maksan vaatteista mielummin enemmän ja pyrin löytämään sellaisia mistä toivottavasti pidän vuosien jälkeenkin ja että laatu on myös hinnan mukaista, se on oma tapani säästää vaatepuolella. Halpis vaateketjuissa tulee itselle vastaan myös ekologisuus ja eettisyys, vaateteollisuus on maailmaa yksi saastuttavimmista aloista ja ns. Kertakäyttökulttuuri on vahva. Halpisketjuihin myös usein liitetään epäinhimmilliset työolot yms.
Vaatteisiin myös pätee hyvin sanonta, halvalla ei saa hyvää. Maksan mieluusti t-paidasta vaikka 40e kun tiedän että se ei ole vuoden, taikka viiden päästä nukkaantunut ja kulahtaneen näköinen saatika rikkinäinen.
En tiedä kuinka epäeettistä on näin ravintoloille vaikeina aikoina tätä sanoa, mutta lounaasta saa tietenkin säästettyä aika hyvin. Lounasravintolassa lounas maksaa esim. 10 €, kun taas itse saa tehtyä eväät vaikka 2 €:lla. Tai sitten valitsee jonkin muun halvemman vaihtoehdon. Säästöä tulee lopulta aika paljon kun tuo erotus kertautuu, vuodessa kun on ~230 työpäivää.
Tässä on tullut paljon hyviä pointteja ja varsinkin säästövinkkejä millä rahaa kuluu vähemmän. Monet näistä eivät kuitenkaan sovi kaikille vaan ovat pihistelyä ja elämänlaatua laskevia. Itse en halua omistaa mitään (erityisen) epäeettistä packalaatuista roskaa kuten 3€ T-paitoja. En vain pidä keskikertaisen tai varsinkaan välttävän materiaalin omistamisesta. Ainakin minulla pätee sellainen sanonta, että kannattaa ostaa niin kallista kuin mihin on varaa. 1) kallis tuote on usein parempilaatuinen ja 2) kallista omaisuutta tulee pidettyä kunnossa. Viimeisen 5 vuoden aikana olen koittanut koota vaatearsenaalin sellaiseksi, että siinä on vain huippulaatuisia klasikkotuotteita (alennukset+käytetytkin) joita voin/aion käyttää seuraavat “20 vuotta”. Tulee jopa halvemmaksi, vähintään ekologisemmaksi kuin ostaa p@skaa tai muuttuvaa muotia.
Lounasruokailussa voi säästää hakemalla evääksi kiinalaisesta annoksen tai rullakebabin jotka ovat niin suuria, että niistä syö kaksi päivää. Viikon parina muuna päivänä kotoa kippoevästä ja joskus taas 10€ lounaalle. Sellainen on oma tyyli, osittain hyvää, mutta ei 5x12€ viikossa lounaisiin.
Kaikenkaikkiaan olen aika huono pihistelemään ja siksi varmaan pysyn aina vain keskituloisena. Pidän harrastuksista joihin kuluu rahaa, mutta pyrin oppimaan sijoittamaan/säästämään ~30% nettotuloista kun aiemmin on mennyt kaikki jos ei myös lainatut. Koen elämän paremmaksi mm. hyvän materian/palveluiden kautta kuin varallisuuden omistamisen kautta. Rahaa vievissä harrastuksissa olen koittanut painottaa kierrättämistä jolloin kassavirta ei ole pitkässä juoksussa hirveän negatiivinen vaan rahaa on kiinni käytetyissä harrastuskamoissa.
Nykyisellään kuitenkin tavoite on kasvattaa varallisuutta koska “en halua olla niin tyhmä, että vain käytän kaiken”.
Hyviä pointteja. Toki ihannetilanteessa suurin osa ostaisi vain kotimaassa tehtyjä laatutuotteita mutta tässä oli lähtökohtaisesti kysymys säästämisestä. Rahallisesti uskon jääväni voiton puolelle ostaessani 3 kpl 5e t-paitoja verrattuna yhteen 30-40e paitaan jolla uskon olevan yhtä pitkä käyttöikä.
Olen nähnyt pari dokkaria halpavaatetehtaiden työoloista ja toki tuo näkökulma on välillä myös käynyt omassa mielessä. Toiselta näkökulmalta olen tehnyt valintoja ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen siinä, etten käytä verkkokauppoja jolloin vähennän palautuksiin liittyvää kuljetus- ja ympäristökuormaa ostaessani aina vaatteen jonka kokeilen päälleni ensin itse. En myöskään tilaa tuotteita esimerkiksi Kiinasta, vaikka niissä säästäisi rahaa merkittävästi.
Jotkut jättää ostamatta halpavaatteita, toivoen että että jos tarpeeksi moni tekee niin, halpatyölle ei ole kysyntää. Nostaako se hintoja ja palkkoja vai viekö se ne vähätkin työt joiltakuilta? Tähän en osaa sanoa vastausta. Jotkut jättää tilaamatta tavaraa kiinasta, toivoen että jos tarpeeksi moni tekee niin, yksi rahtilento jäisi lentämättä. Tapahtuuko näin, vai lentääkö se kone tyhjänä logistisen aikatauluketjun vuoksi? Tähänkään en osaa sanoa vastausta. Ehkä ekologisin säästämisen ratkaisu vaateasioihin on yllä kerrottu kirpputorien hyödyntäminen. Olen sitäkin kyllä käyttänyt joissain tilanteissa.
Tuo pointti lounaista oli hyvä. En itsekään usko siihen että säästäminen tarkoittaa kituuttamista. Korona-aikana huomasin että noin 200e säästyy kuukausittain lounaiden ja välipalojen vuoksi. Mutta en siirry täysin kotieväisiin toimistolle palatessakaan.
Vaihda kännykkäliittymää parin vuoden välein. SIM-kortin vaihdon vaivalla tienaat reilun satasen vuodessa, kun saat uutena asiakkaana usein 10eur/kk alennuksen 30 euron liittymästä. Vanha asiakas ei saa mitään etuja tarjousajan päätyttyä.
Kyllä. Ja mikäli vakuutuksia on useita, niiden kilpailuttaminen voi tuoda satojen eurojen säästöt vuosimaksussa (toki kattavuus ym omavastuut tulee punnita kokonaisuutena ratkaisussa). Itselläni oli noin 3000e vuosikulut, sain niistä useita satasia pois vaihtamalla yhtiötä.
Lisäksi suoratoistopalveluista voi tulla iso kuukausierä. Sen sijaan että niitä on 3, onko mahdollista pitää yhtä kerrallaan vaikka 3kk ajan ja sitten vaihtaa toiseen? Joskus näin saa ilmaisia kuukausiakin kun houkuttelevat palaamaan asiakkaaksi. Tämä toki riippuu sisällön ja oman mielenkiinnon kohtaamisesta.
Jos vaan on mahdollista, niin työmatkat kannattaa tehdä fillarilla. Itsellä matka on 6 km suuntaansa. Hyötyliikuntaa siis.
Joku jo mainitsikin kännykän mobiilijaon. Kaikki nettisurffailu / puhelut on jo ollut nelisen vuotta pelkän puhelimen varassa ja hyvin on toiminut. Kulut tästä n. 26 € / kk.
Etelän matkalla valitsemme vaimon kanssa aina huoneistohotellin ja laitamme ruuat pääasiassa itse. Tukeva aamupala ensin ja joku välipala päivällä. Päivällisen laittaminen on myös mukava ohjelmanumero viininmaistelun ohella. Kerran viikossa käymme ravintolassakin.
Mikäli on kremppoja kehossa niin itse käyttänyt säännöllisesti niskahierontalaitetta (sellaista missä vetokahvat), hierontarulla+tennispallolla selkä seinää vasten. Tämä huomattavasti vähentänyt hieronnassa käyntejä ja särkylääkkeitä.
En valitettavasti seuraa juurikaan vaatteiden kohdalla mistä maasta tuotteet tulevat. Kestävin tähän asti ollut nahkaiset suomalaiset miesten bootsit, 7 vuosi menossa ja vieläkin täysin ehjät (hankintahinta 109e). IPhonet sun muut hinnakkaat laitteet tehdään Kiinassa, joten laadukasta sieltäkin suunnasta saa. Viimeisimpänä hankintana oli ruotsalaismerkkinen keittiön pöytä joka oli -50% (750e ) lankkupöytä ja heti muutaman päivän jälkeen alkoi nihkeällä rätillä pyyhkiessä pintaväri lähtemään. Tuntuu välillä ettei osu hankinnat kohdalle vaikka vähän satsaisikin enemmän jenejä. Toisaalta jos on tuote mitä tarvitsen harvoin, kuten harava niin saatan ostaa sen halvimmasta päästä.
Säästäminen käsitetään yleisesti kahdella tasolla.
Toiselle, ymmärtääkseni suuremmalle ja ns. tolkun koulukunnalle säästäminen on sitä, että ostetaan mitä tarvitaan, huolehditaan perustarpeista ja mukavuuksista, ja ylijäävät rahat käytetään sitten fiksusti, esimerkiksi sijoittamiseen. Elämäntapa on yleisesti kustannustietoinen, muttei valikoiva tai hinta edellä menevä. Mahdollistetaan mukava elämä, kuitenkin järki päässä pitäen. Ihmisinä nämä ovat järkeviä, usein harkitsevia, ystävällisiä ja rentoja, lojaaleja ja hyviä ystäviä.
Toinen, pienempi ja tiukempi, yleisesti rahankäyttöön kyynisesti suhtautuva koulukunta säästää kaikesta mistä voi, ostaa ruoat Lidlistä, mökkeilee sukulaisten mökeillä, ajaa vanhalla autolla tai mieluummin pyytää kyydin, tulee kylään varmasti nälkäisenä ja ilman ABC:lla käyntiä, maksimoi tulonsa, ja puhuu lakkaamatta hinnoista, ostamisen typeryydestä, vähemmällä pärjäämisestä, kirpputoreista ja vaihtoehtoisista tavoista tehdä asiat halvemmalla. Verot ja kaikenlaiset palvelumaksut sekä asioiden teettäminen toisilla maksua vastaan ovat kauhistuttavia kuolemansyntejä. Ihmisinä nämä ovat usein tiukkapipoisia toisten arvostelijoita ja väheksyjiä - paitsi kun taloudellista etua on näköpiirissä jolloin käytös on hyyyvin lipevää. Selkään puukottaminen on varsin yleistä, säästäminen ja oma etu menevät aina ystävyyden ja ihmissuhteiden edelle.
Varmasti näistä on hybridimallejakin olemassa, mutta ainakin näitä foorumin tekstejä lukiessa molemmat koulukunnat ovat täälläkin varsin laajasti edustettuina.
Jos on suhteellisen normaalituloinen, eikä odotettavissa ole mitään poikkeuksellisen suuria tulonlisäyksiä, niin kyllä säästämisen merkitys varallisuuden karttumisessa on erittäin oleellinen asia.
Olen itse kasvanut lapsuuden olosuhteissa, joissa ei ole mitään varsinaista puutetta ollut, mutta jossa on tarkkaan aina harkittu erityisesti isommat hankinnat. Ja omaa osaamista ja ahkeruutta on hyödynnetty kaikessa, missä on selvää säästämispotentiaalia.
Itse laskeskelin, että minä ja perheemme ollaan säästetty aivan tolkuttomasti mm. seuraavissa:
vakuutusten, lainojen, liittymien ja muiden sopimusten säännöllinen ja huolellinen kilpailutus
kaikki asumiseen liittyvä kunnossapito ja remontointi itse
käytettyjen, edullisten ja edullisesti huollettavien autojen suosiminen
auton huolto itse tai tuttujen avustuksella
talon lämmityksessä puun suosiminen (puut tuttujen metsistä ilmaiseksi ja pilkotaan itse)
mieluummin kirjasto kuin kirjan ostaminen itselle
lasten vaatteista melkein kaikki sisarusten lapsilta saatuja ja edelleen kierrätettäviä
omat vaate- ja muut ostokset harkitusti ja edullisesti
korjataan kaikki, mitä voi ja kannattaa korjata
edullisen perusruuan suosiminen ja itse kokkaaminen
hintavertailu ja tarjousten hyödyntäminen esim. matkailussa, hankinnoissa jne.
käytettynä ostaminen (esim. juuri ostin laskettelukamat laskettelukeskuksen poistokorista)
(kestävien) halpismerkkien suosiminen brändistä maksamisen sijaan
verosuunnittelu
maalla omakotitalossa asuminen (syynä ei kylläkään ole edullisuus, mutta se on mukava sivubonus)
Näitä kun listaa, niin tulee varmaan vaikutelma, että tässä nuukaillaan kaikissa mahdollisissa asioissa, mutta ei se toki niin ehdotonta ole. Ulkona tulee syötyä kohtalaisesti ja matkojakin tehdään varmasti keskivertoa enemmän. Asumistaso on aika korkea ja sillä tavalla peruspuitteet on kunnossa. Sen sijaan tavaroihin ja palveluihin menee kyllä yllättävän vähän rahaa ja niistä se suurin säästö muodostunee. Toki auttaa, että perheen molemmat aikuiset saa säännöllisiä ja vakituisia palkkatuloja enemmän kuin mediaanisuomalainen, mutta jos ihan huolimattomasti eläisi, niin varmasti saisi menemään kaiken mitä tuleekin. Nyt sijoituksiin jää parhaina kuukausina puolet nettopalkasta.
Kannattaa säästää niissä asioissa, jotka eivät ole itselle tärkeitä (esim. vaatteet, autot tms.) tai joilla ei ole sen kummempaa merkitystä (lainan marginaali, puhelinliittymä tms.) ja käyttää rahaa niihin, jotka tuottaa itselle suurmmman hyvinvoinnin (esim. perheen yhteinen aika, lasten harrastukset, omat harrastukset, matkailu tms.).
Onko tämmöisiä? Itsellä tahtoo nuukana ihmisenä olla ongelma, että ostan jonkun asian halvalla. Halpa hajoaa tai menee rikki jonka jälkeen ostan sen kallimmaan laadukkaamman brändituotteen. Kun olisi panostanut sen muutaman kympin alunperin siihen parempaan olisi säästänyt rahaa.
Yksi mitä tuohon listaan voisi lisätä tarpeettoman tavaran myyminen. Mikäli jokin asia on yli 2 vuotta ollut käyttämättä sen saa melko varmasti myytyä jollain kympillä marketplaceissa. Olemme puolison kanssa myyneet vuoden aikana noin 500 € erilaista turhaa ja käyttämätöntä tavaraa. Toki tässä helpotti se, että asuntokaupan yhteydessä tuli kaikenlaista tavaraa mukana.
On tullut kyllä paljon hyviä vinkkejä sekä ajatuksia säästämiseen. Se on selvää toki, että jokaiselle sopii erilaiset elämäntavat ja säästämisjutut, mutta en lähtisi kritisoimaan kenenkään tapoja, jos henkilö itse tulee hyvin toimeen eikä hänen tapansa aiheuta muille ongelmia.
Itse elän hyvin niukasti ja tarkasti, mutta nautin siitä. Säästeliäs elämäntapa ei minusta kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että käyttää muita hyväksi, ei toimi laillisesti, elää muiden kustannuksella tai muuten vaan käyttäytyy huonosti. Minä, hyvin tarkat ystäväni ja sukulaiset, niin kuitenkin olemme anteliaita, avuliaita, maksamme veroja ja olemme siten, ettei toisten tarvitse kärsiä. No… ääripäät ovat aina ääripäitä ja niitä on hyvin harvassa, täällä tuntuu suurin osa käyttävän fiksusti rahaa, joko erityisen säästeliäästi tai rennommin nautiskellen. Täällä jengi ei yleisesti ottaen onneksi tunnu kauheasti stressaavan muiden elintavoista.
@Mauri n lista oli musta mainio, tosi kattava ja monipuolinen. Lisäksi tuo korostus siitä, että ei tarvitse olla ehdotonta meininkiä ja kannattaa panostaa niihin juttuihin, mitkä oikeasti ovat tärkeitä.
@Capo lla oli just klassisen hyvä hyötyliikunta, säästää tosi paljon ja saa samalla liikuntaa + henkinen hyvinvointi paranee. Mobiilijaon itse tajusin vasta pari vuotta sitten ja hyvät säästöt olen kanssa saanut siltä.
@Hemuli2 ja @Wondadog , joskus saa samalla ratkaisulla pitkässä juoksussa säästöä sekä ekologisuutta, se pointti tuli tavallaan esille teidän jutuissa. Joskus kavereilta saan vaatteita, mitä eivät vain tarvitse ja isän kanssa olen kans joskus vaihtanut.
@ottootto n säästöjutuissa oli paljon samoja juttuja, mitä käytän omassa elämässäkin. Heräteostoksia en tee oikeastaan koskaan.
Eräs ohjenuora on pitää pää kylmänä ja muistaa että kaikki ne asiat jotka kotona olisivat tosi käteviä ja jopa hyödyllisiäkin eivat kuinkaan ole välttämättömiä hyödykkeitä. Näitä seikkoja kannattaa punnita eikä ajautua virran mukana kulutusyhteiskunnassa, jonka keskeinen tavoite tuntuu olevan kansalaisten taulutelevisioiden koon kasvattaminen.
Säästämisessä ja taloudellisesti kestävässä elämäntyylissä on oleellista tietoisuus tuloista ja menoista. Itse olen vuosia laittanut kaiken haisemaan, en mihinkään ökyilyyn, mutta tyhjentänyt tilin tasaisesti ennen seuraavaa tiliä. Kunnes havahduin, että tällä menolla ei jää mitään säästöön. Seuraavat tipsit ovat auttaneet minua:
Tulevan viikon ruokalista suunnitellaan etukäteen. Hävikki loppuu ja voi hyödyntää jämäruokia eväänä töissä tai seuraavana päivänä kotona.
Kun tili tulee, laitetaan reilu siivu sivuun. Jos jättää tämän kuun loppuun, jostain kumman syystä sivuun laitettavaa ei löydykään.
Ottaa tavaksi pitää nuukailuviikko esim. viikko tilipäivän jälkeen. Tällä saa kurottua sivuun laitetun osuuden kiinni. Loppukuusta pidettävä nuukailuviikko voi ärsyttää ja tulee fiilis, että mitään ei voi ostaa.
Sopimusten kilpailutus (Sähkö, puhelin, netti, vakuutukset). Kaikissa hinnoissa on yleensä ilmaa ja pienellä tinkaamisen opettelulla säästää jotain kymppejä vuodessa per sopimus.
Parisuhteessa molempien tulee olla tietoisia tuloista ja menoista. Siis samalla tavalla tietoisia.
Lopeta vertailu ja kilpavarustelu. Se nimittäin aiheuttaa jonkun verran kuluja.
Kyllä saa. Toimiva kikka saada halvin hinta on ottaa ns. “win back” -tarjous.
Numeronsiirtolaki Suomessa 7vrk, eli kun lähdet vaihtamaan liittymää esim. 1.5 vaikkapa DNA → Elisa niin DNA-liittymäsi toimii vielä 6.5 asti ja en jälkeen alkaa toimimaan Elisa JOS et ole perunut siirtoa - ja tässä jutun juoni piileekin.
Kun laitat siirron vireille, niin saat välittömästi vanhalta operaattorilta (tässä tapauksessa DNA) viestin tyyliin “ikävää, että olet vaihtamassa liittymää. Haluaisimme tehdä vastatarjouksen, vastaa tähän viestiin “A” niin soitamme sinulle”. Tämän jälkeen kun pyydät soiton niin saat ns. win back -tarjouksen kun operaattori ei halua menettää sinua asiakkaana. Hinta on käytännössä aina sama kuin uusilla asiakkailla, joskus jopa parempi. Hyväksyt tämän tarjouksen niin siirto peruuntuu, kuluja ei tule ja operaattori hoitaa puolestasi myös tämän perumisen. Joskus esim. Elisalla näissä winback-tarjouksissa myös mukana esim. S-ryhmän lahjakortteja, jotka siis kaikki extraa päälle.
Jep, tarkoitin, ettei vanha asiakas saa vain odottamalla parempia etuja. Täytyy itse tehdä peliliike johonkin suuntaan, jotta operaattorin botti muistaa kuinka tärkeä asiakas oletkaan
Koen elämän paremmaksi mm. hyvän materian/palveluiden kautta kuin varallisuuden omistamisen kautta. Rahaa vievissä harrastuksissa olen koittanut painottaa kierrättämistä jolloin kassavirta ei ole pitkässä juoksussa hirveän negatiivinen vaan rahaa on kiinni käytetyissä harrastuskamoissa.
