Sähkön vähittäismyynti on aivan p***** bisnestä. Kilpailua on älyttömästi (useita kymmeniä myyjiä edelleen) ja tuotteella ei voi saada käytännössä mitään todellista kilpailuetua. Ainoastaan näennäistä “paikallisuutta” (töpselistä tulevassa sähköenergiassa ei ole mitään paikallista) tai “uusiutuvalla” tuotantomuodolla tuotettua sähköä (töpselistä tulee kaikille sitä samaa sekasähköä). On muuten huvittavaa, että osa myyjistä mainostaa juuri sinun sähkösi olevan vain tuulivoimalla tai vesivoimalla etc tuotettua, kun ovat ostaneet alkuperätakuutodistuksia joltain tuottajalta. Taas ne myyjät, jotka eivät ole ostaneet alkuperätakuita, sanovat sinun sähkösi olevan sekasähköä ja näyttävät kuvaajan Suomen tuotantorakenteesta, jossa mukana myös tuuli ja vesi todellisilla osuuksillaan. Eli tuuli- ja vesivoima tulee myytyä moninkertaisesti kuluttajille, eikä kukaan osta hiilisähköä.
Loppupeleissä asiakkaan näkökulmasta hinta ratkaisee lähes aina, kun valintoja tehdään. Tuo paikallisuus on myös iso valtti, mutta lähinnä siitä syystä että asiakas kuvittelee sillä olevan jokin rahallinen tai työllisyysvaikutus omassa asuinkunnassa. Loppujen lopuksi aika isokin vähittäismyyjä työllistää suoraan ehkä 20-40 henkilöä ja jopa isompi työllisyysvaikutus on ennemminkin kaikilla alihankkijoilla, kuten ohjelmistotalot ja vastaavat. Nämä henkilöt saattavat monesti olla jopa ulkomailla.
Suuri osa isoista myyjistä (kuten Väre, Oomi, Lumme etc) tekee miljoonia persnettoa ja taloudellisesti parhaimmatkin jotain 1% liikevoittoa. Syinä kova kilpailu, osittainen hankinnan suojaamattomuus ja historian korkeimmat profiilikustannukset (= kuluttajalla kiinteä hinta, mutta myyjä joutuu ostamaan pörssistä enemmän päivällä kalliilla hinnoilla ja vähemmän yöllä halvoilla hinnoilla, eikä tähän auta mikään johdannaissuojaus). Edellisistä Lumme Energia on ostanut viime vuosina useita muita sähkönmyyjiä, ja siis (todennäköisesti) ottanut velkaa ja maksanut ihan rahaa liiketoiminnasta, jolla tekevät nyt sitten tappiota.
Eri kuntaomisteisten sähkönmyyntiyhtiöiden vuosikertomuksista näkee, kuinka voitollisesta verkko- tai tuotantoliiketoiminnasta tehdään konserniavustuksia sähkönmyyntiyhtiölle, jotta sen tulos saadaan nollaan ja verot minimoitua niistä muista voitollisista liiketoiminnoista. Siis ihan vastaavaa puljausta kuin mitä vaikkapa Carunan omistaja tekee, mutta koska näissä kuntaomisteisissa yhtiöissä raha pysyy Suomessa, niin ketään ei kiinnosta.
Voittajia koko hommassa ovat ne, jotka ovat myyneet pois vähittäismyyntiliiketoimintansa, tai eivät ainakaan ole siihen mitään rahaa investoineet eivätkä ole lähteneet hintakilpailuun vaan myyvät riistohinnoilla paikallisille mökin mummoille ja muille jotka eivät edes tiedä että sähkönmyyjän voi kilpailuttaa.
Pienimmät yksitysomistuksessa tai ulkomaisessa omistuksessa kaatunevat ensimmäisenä. Muutama ensimmäinen kaatui jo (247 Energia, Fi-Nergy ja Lumo) ja ihmettelen, jos lisää ei ole tulossa. Jos olet jonkun seuraavista asiakas, niin riski on suurehko: Ekosähkö, Enefit, GNP Energy ja Vihreä Älyenergia, muitakin vastaavia voi olla, koska en kaikkia nimiä ulkoa muista. Näiltä ostettu halpa sopimus voi loppua milloin tahansa. Mutta en kyllä mahdottomana pidä, jos joku kuntaomisteinen ja/tai isompikin yhtiö kaatuisi.
Kaikesta huolimatta tavallinen pulliainen syyttää sähkön hinnan noususta vähittäismyyjän häikäilemätöntä ahneutta, ja kuvittelevat yhtiöiden johdon ja omistajien naureskelevan norsunluutorneissaan kun tyhmää kansalaista lypsetään. No, tavallaan lypsetäänkin, mutta ne lypsäjät ovat ketjussa kauempana.