Hyvä kysymys!
Lähtökohtaisesti kaikessa, ja niin tässäkin asiassa on kaksi puolta.
Hyviä puolia ehdottomasti pyrkimys oppikirjattomuuteen, jolloin mukana roudattavan tavaran määrä pienenee vain siihen läppäriin. Nettimatskut ovat yleensä teoriaosuuksiltaan varsin samaa kuin oppikirjat, ja sitten tehtävät vaihtelevat suuresti oppikirjasarjoittain. Tämä näin niinkuin yleisellä tasolla.
Se mikä voisi etäisesti sijoittajaa kiinnostaa on se, että onko koulu menossa yhä siihen kirjattomaan suuntaan? PISA ja muiden oppimistulosten laskiessa jatkuvasti olisiko tarve painaa hätäjarrua ja palata kirja, vihko ja kynäopiskeluun? Oma kokemukseni erityisipettajana on se, että kustantamoiden digimatskut sopivat parhaiten heille, jotka oppivat asiat joka tapauksessa (= lahjakkaat oppijat). Keskikasti, saati kaikkein heikoimmat oman näkemykseni mukaan harvoin hyötyvät digitehtävistä. Syynä voisi olla ihan perinteisen ‘tuntuman puute’. Kun olet tehnyt tehtävät ne katoavat bittiavaruuteen, toisin kuin vihkoon itse kirjoitetut muikkarit / vastaukset jotka näet pakotetun vahingossa kun vihkoa ja tyhjää aukeamaa etsit.
Nettimatskuissa ongelma on myös itsehillinta: miten estää oppilaan meno muille sivustoille? Käytännössä ongelma on koulun, mutta myöhemmin myös Sanoman jos opettajat toteaa, ettei opetusmateriaalin kiinnostavuus vain kykene haastaa sitruunaa maistavan kissan hassua irvistysvideota.
Ylläolevaan liittyy myös haaste materiaalin laadusta. Oma sanontani on, että vaikka kuinka hyvä olen opettamaan yläkoulun matikkaa, aina löytyy YouTubesta Intialainen videontekijä, joka selittää saman asian huomattavasti paremmin. Miten digioppimateriaalin tekijät edes kuvittelevat pärjäävänsä tässä kisassa nopeasti muuttuvassa maailmassa, etenkin kun Youtuben materiaali on täysin ilmaista? Jo nykyään osa oppimateriaaleista on ihan laadukkaita, mutta osa on kyllä aivan… Noh, käyttökelvotonta. 
Oma (ja oma läheinen viiteryhmäni) on vahvasti sitä mieltä, että digiopetusmateriaalit ovat jatkuvasti jäljessä kehitystä, eikä lainkaan ajan hermolla. En ole törmännyt esimerkiksi materiaaliin, joka hyödyntäisi tekoälyn käyttöä, joka nykyään alkaa olla jo aika merkittävä työkalu oppilaiden työkalupakissa. Tekoäly myös tuottaa varsin laadukkaita tehtäviä opettajan pyynnöstä, josta sitten jakaa oppilaille. Tähänkään ei jatkossa tarvitse digimatskuja.
Ei liene yllättävä, että itse haikailen fyysisten kirjojen pariin. 
Pahoittelen, ettei ole antaa suoraan sijoittamiseen liittyvää ajatusta, mutta itseppä kysyit! Ja saa pyytää tarkennusta tai jos jotain tiettyä mielessä niin shoot!
E. Toinen, mikä omasta mielestäni voisi täysin syrjäyttää esim. Sanoman digioppimatskut on ‘Studeo’. Se on oikeastaan kaikkea sitä, jota opettaja pakotettuna voi nettimatskuilta pyytää: valmiit matskut, iso osa itsetarkistavia tehtäviä, päivittyy jatkuvasti ja uusia kursseja tulee tiheästi. Muokkausmahdollisuudet opettajalle todella laajat, asiakaspalvelu priimaa (oikealta ihmiseltä) ja oppilaat saa edetä täysin omaa tahtia oman osaamisensa mukaan. Esim meillä koulussa pyrkimys päästä täysin Studeoon kiinni ja unohtaa Sanoman ja Otavan matskut, jotka ovat Studeon rinnalla kankeita reliikkejä. @Verneri_Pulkkinen (tästä voisi saada jonkun kysymyksen, jos jaksat perehtyä ko. palveluun päällisin puolin!)
. Esimerkkinä koko yläkoulun matskut (lähes kaikkiin oppiaineisiin) yhteensä 42,5e/oppilas/lukuvuosi Studeossa.
E2. Lisätään vielä ajatus lapsimäärästä.
Syntyvyyden, ja sitäkautta uusien koululaisten määrä on melkoisessa luisussa. Mitä tämä tekee oppimateriaalien osalta TAM:ille? Jos nyt peruskoulunsa päättää 2009 syntyneet, joita syntyi tuona vuonna n. 60 000. Tätä jos verrataan ensi vuonna kouluun astuviin n. 46 000 oppilaaseen, on tässä aika suuri ero, ja vähenemään päin on suunta. Kenelle sitä oppimatskua sitten kaupataan, kun lapsia ei kärjistetysti enää ole 