Marginaalivero on tulevasta palkanlisästä maksettava vero. Se vain kuvastaa kuinka paljon saamastasi korotuksesta saat itsellesi. Tietysti se vaikuttaa koko ansiotuloverotukseen kasvattavasti, mutta marginaaliveroprosentilla verotetun rahan määrä on arvioitavissa helpommin kuin vaikka 0,5% kokonais ansiotuloveron korotuksen myötä olisi. Sama verotuksen määrä esitettynä kahdella eri tavalla.
11 tykkäystä
Lähes pelkästään palkkatuloista säästämällä keräsin sadan tonnin salkun jo 30-vuotiaana, vaikka lopullisesti työelämään siirryin vasta juuri täytettyäni 26. 26-vuotiaana salkku oli 20k€, joka oli tehty siihen astisista teini-iästä asti kerätyistä palkkatuloista sekä pokerivoitoista (suhde 50/50). Bruttopalkka 26-vuotiaana oli alkuun 2400 €/kk ja 30-vuotiaana 3600 €/kk.
Minulla oli koko tuon ajan keskihintainen auto ja myös vaihdoin auton uudempaan kertaalleen, Isolla käytöllä koko ajan, eli bensaan, huoltoihin ja vakuutuksiin meni kyllä rahaa. Kävin 1-2 kertaa vuodessa ulkomailla, eikä ne ollut mitään puupennireissuja, joskaan ei ökyilyäkään. Perusruoasta en käytännössä myöskään säästänyt.
Mistä taas säästin, niin asuin aika pienessä ja halvahkossa vuokra-asunnossa avopuolison kanssa. En käynyt käytännössä millään festareilla, keikoilla, urheilutapahtumissa tai ylipäänsä missään mihin pääsyliput tai kuukausimaksut on kalliita (=useita kymppejä). En harrastanut mitään kallista. En käynyt kalliissa ravintoloissa, mutta halvemmissa kylläkin useamminkin kuin kerran viikossa. Aika harvoin baareissa, mutta alkoholia kyllä kulutin. Ostin halpoja vaatteita, en juuri ostanut mitään elektroniikkaa paitsi kerran läppärin ja kerran uuden puhelimen kun vanha hajosi. Lapsia ei ollut vielä silloin. Ja säästämään pystyin noin tonnin kuussa, eli viidessa vuodessa 60k€. En kyllä kokenut jääväni mistään paitsi, vaikka toki olisihan sitä voinut käydä paljon enemmän reissuilla.
Jos 30-vuotiaana on 100 k€ salkku, niin sehän kasvaa todennäköisesti noin miljoonan salkuksi eläkeikään mennessä, vaikka mitään ei enää säästäisikään lisää. Elämällä nuoruusvuodet liiemmin tuhlailematta, mutta kuitenkaan pahemmin kituuttamatta, olen luultavasti saavuttanut taloudellisen stressittömyyden loppuelämäkseni, vaikka eihän mikään varmaa ole.
41 tykkäystä
Ei ole satojen tuhansien salkku, mutta kuitenkin selvästi kuusinumeroinen. Olen salkun nollasta rakentanut noin viimeisen kymmenen vuoden aikana ihan perus valkokaulusduunaria ja opiskelijanakin osan ajasta. Tulot on olleet parhaillaankin noin suomalaisten mediaanitasoa, mutta kulut taas varmasti olleet jotain ihan muuta kuin mediaanitasoa.
Opiskelijana esim. asuin koko ajan ja vähän valmistumisen jälkeenkin soluasunnossa. Vuokra taisi olla luokkaa 250€/kk ja siihen sisältyi sähkö ja vesi. Kun kuitenkin kävin samaan aika lähes täyspäiväisesti töissä jäi ihan hyvin säästöön rahaa. En myöskään viihdy baareissa kuin muutaman kerran vuodessa, myin auton vuosia sitten ja kuljen jalan/pyörällä/julkisilla, pidän henkilökohtaista budjettia, käytän siistejä vaatteita, mutta merkeillä ei ole minulle väliä, jne. Samalla on kuitenkin löytynyt puoliso ja jälkikasvuakin päässyt syntymään.
Olen laskenut, että pelkästään auton myynti on säästänyt minulle 3-4k€/a eli 10 vuoden aikahaarukalla tuo yksinään toisi yli kolmanneksen siitä sadastonnista. Enemmänkin jos laskee vielä tuottoa säästölle. Nyt voisi jo oikeastaan pelkästään antaa sijoitusten kasvaa korkoa korolle, mutta en ole vielä raaskinut säästämistä täysin lopettaa.
14 tykkäystä
Hieno tarina, kiitos jakamisesta! Voinko tiedustella tarkemmin että minkä alan yritystä pyörität?
3 tykkäystä
Kiitos kysymästä, en sitä asiaa halua kuitenkaan tänne kirjoittaa etten tule samalla paljastaneeksi identiteettiäni 
8 tykkäystä
Kun aloitteleva sijoittaja (tai sellaiseksi haluava) miettii salkun kasaamista, kannattaa ottaa huomioon ajan merkitys. On tärkeää löytää säästämisen rutiinit alussa ja kasata ensimmäisinä vuosina niin paljon kuin pystyy. Aika nopeasti voi alkaa ruuvia löysentämään.
Nykyisen salkun alkupääoma tuli säästettyä parissa erässä noin viiden vuoden aikana 2003-2008. Laitoin salkkuun niin paljon kuin pystyin, ilman että se vaikutti elämänlaatuun. Köyhyydestäkin voi nauttia, kun tietää että käsissä on työkalut, joilla sen saa loppumaan.
Noin 50 000 € kohdalla lopetin laittamasta palkasta rahaa salkkuun. Säästin kyllä jonkin verran satunnaisia menoja varten, mutta salkku alkoi elää omaa elämäänsä.
50:n kohdalla muutaman lisäsatasen tai tonninkin lisääminen kuussa ei olisi nostanut pääomaa 1-2%:a enempää. Ja kun salkku kulki ylämäkeen, se tuotti vähintään nuo prosentit jo itsekseen. Täytyy toki huomata, että salkun riski/tuotto-odotus oli viritetty äärimmilleen, eikä etsitty mitään 3%:n varmoja osingonmaksajia.
Jos pääomaa olisi ollut enemmän olisi vähemmälläkin riskillä pärjännyt. Kun ei ollut, otin riskiä. 2008 alkaen kaikki palkka meni elämiseen. Ei sillä juhlittu, muttei kituutettukaan.
Tämä oli osaltani toinen kierros kun kokosin salkun säästämällä ja kovalla riskillä. Ensimmäinen salkku tuli opiskeluaikoihin palkasta säästämällä.
Pointtini on siis se, että vuosikymmeniä ei tarvitse kituuttaa, mutta silloin kun paikka on se kannattaa tehdä. Varsinkin nuoret, jotka saavat/pystyvät/sietävät asua kotona, saavat valtavan edun ensimmäisinä työvuosina, jos malttavat aloittaa säästämisen varhain.
52 tykkäystä
Onhan tuossa esittämilläsi luvuilla vuotuinen salkun pääoman kasvu pelkästään säästämällä merkittävän suuri, yli 10%, jolloin pääoman lisääminen kyllä suurimmalla osalla sijoittajista ehdottomasti kannattaa.
21 tykkäystä
Salkku ykkös satkussa. Salkun rahat on säästetty keski-ikäisen ja keskituloisen palkasta vuodesta 2016 lähtien. Salkun tuotto myötäilee indeksiä. Osakkeita salkusta löytyy, koska olen onnistunut saamaan niillä pientä ylituottoa. Yrityksiä seuraamalla ja niihin sijoittamalla on ollut tarkoitus myös oppia sijoittamisesta. Olen kokeillut erilaisia sijoitus strategioita, jotta löytäisin itselleni sopivimman. Tällä hetkellä tuntuu parhaalle ajatukselle panostaa pääosin edullisiin rahastoihin, etf:iin ja osakkeisiin. Tässä kombossa osakkeet haastavat minua sijoittajana ja muut tuovat sijoittamiseen helppoutta.
Omassa elämässäni en halua käyttää aikaani liiaksi rahan ympärillä. Mökki, lapset ja harrastukset vievät onneksi suurimman osan vapaa-ajastani.
Tuossa yllä @VPKe on viisaita sanoja riskeistä ja ajan funktiosta sijoitusvarallisuuden kasvusta. Taskulaskimessa taisi olla bugi kuten @Emilio tuossa jo kommentoi.
3 tykkäystä
Ei ollut bugia. Ajattelin löysätä säästämisen tahtia, jottei arki kärsi liikaa. Säästämisessä voi mennä ahnehtimisen puolelle, jos vetää liian tiukalle.
Olisin voinut säästää enemmän, mutta kun perhettäkin oli ja olin salkun kasvuun tyytyväinen, ei ollut mieltä kiristellä.
7 tykkäystä
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, kun salkkua kasvatetaan riskillä. Riskinotto on perinteisesti köyhille tai hulluille ja hajautus on ilmainen lounas? Jos oli vaikka 50k€ massia lokakuussa 2022 niin siinäpä pulma ostaako takuuvarmaa Sampoa ja dipattua Quuttia. Vaikeita kysymyksiä. Mutta kasvatusvaiheessa riskinotto saattaa palkita, joskin myös viedä. Meitä on moneen junaan. Eihän iso osa ihmisistä ikipäivänä lähtisi yrittäjäksikään, kun se on niin riskialtista.
4 tykkäystä
Korvien välin kannalta varmasti erittäin hyvä ratkaisu. Yhteen asiaan keskittyminen, esim sijoittamiseen, on äärimmäisen helppo. Elämän kokonaisuuden hallinta on kuin tasapainoilisi veteen piirretyllä viivalla, samalla oloa korjaten ihan vaan parilla.
3 tykkäystä
Oma sijoitusvarallisuus on kerätty täysin palkkatuloista säästämällä. Palkka on liikkunut mediaanipalkan tietämillä, viime aikoina hieman sen yli. Sijoituksia ja säästöjä on aika tarkkaan tuo 100k nyt noin 35v iässä, joskin osa on sellaista puskurirahaa ym jota en laske varsinaisesti sijoitusvarallisuuteeni.
Heti kun säännöllisestä palkkatyöstä alkoi kertymään ylimääräistä vajaa 10v sitten, niin kävin perustamassa sekä asp-tilin että arvo-osuustilin. Sittemmin asunto on ostettu ja se onkin ollut suurin sijoitusvarallisuuden keräämistä hidastava asia, mutta tietoinen valinta. Peruselämäni on luonteeni vuoksi niukkaa, olen huono tuhlaamaan enkä tee heräteostoksia. Mutta kun harkittuja hankintoja tehdään, niin silloin ei pihistellä, enkä rahan vuoksi koe rajoittavani elämää.
Ajatuksissa on ollut, että kun saan puuttuvan 20k talletettua OST:lle jotta 50k siellä on täynnä, niin voisin koittaa yhden vuoden elämistä niin, että palkasta yli jäävän käyttäisin kaiken kulutukseen. Olisi mielenkiintoinen kokeilu ja venyttäisi omia rajoja melkoisesti. Pidemmällä aikavälillä olen harkinnut työajan lyhentämistä niin, että palkka riittäisi kuluihin ja salkku jäisi elämään omaa elämää.
31 tykkäystä
Riippuu mitä rikastumisella tarkoitetaan, onko se miljoona vai miljardi?
Mutta Suomen talouskasvun ja yksilöiden vaurastumisen mahdollistavat mm. matala ansiotulovero, matala yritysten omistajan pääomatulovero (ruotsissa osakesäästötilillä pääomatuloveroa vastaava vero on ollut monta vuotta tasolla alle 5 %) ja muu talouskasvun tukeva toimintaympäristö.
Miljardiin vaaditaan usein jo useampi sukupolvi.
Salkku n. 700 000 e + sijoituskämpissä omaa rahaa ehkä 100 000 e. Rahat kerätty sijoittamalla pieninä puroina vuodesta 1998 alkaen. Auminen ja auto olleet aina kohtuuhintaiset eli niihin ei ole mennyt rahaa. Muutenkin kohtuu nuuka mutta matkusteluun menee rahat ja urheiluun lasten harrastuksetkin olleet edullisia. Pienistä jutuista kertyy eli auton renkaat vaihdoin itse. Itse asiassa aika mukavaa hommaa. Maksukanavia en kaipaa. Perusmenot pienet ja itsellä palkka ollut melko hyvä, tosin rouvalla ei. Tärkeintä tässä on pitkä aika ja jatkuva säästäminen sekä kulujen hallinta. Välillä voi keulia mutta ei aina.
51 tykkäystä
Tämä on mielestäni yksi foorumin mielenkiintoisimpia ja opettavaisimpia ketjuja, joten rohkaistun ja kirjoitan ensimmäisen viestin palstalle avaten omaa tarinaani.
Olen myös säästänyt kaikki rahani palkkatuloista, mutta hieman valtavirrasta poiketen.
Sain työtarjouksen ulkomailta ollessani 23/24-vuotias johon tartuin. Silloisen työnantajani alalla ei ole kuin joitain satoja suomalaisia töissä. Kyseessä on huomattavan digitalisaatioloikan tehnyt, hurjaa vauhtia kasvava toimiala.
Koska yrityksessä ei ollut juurikaan Pohjoismaista saati Suomalaista osaamista, pääsin etenemään organisaatiossa omilla vahvuuksilla, tosin hyvin suuren määrän työtä tehden. Alkupalkkani oli reilut 3000€ kuussa, mutta useiden lisävastuiden kertyessä, sieltä lähtiessäni tienasin kuukausipalkkaa n. 7000€. Samalla yrityksessä oli motivoiva bonusjärjestelmä, aloittaessani maksimibonus oli 10% vuosipalkasta, lopettaessani minulla oli mahdollisuus jopa 75% bonukseen.
Maa, jossa asuin oli Suomea valtavasti veroystävällisempi. Tämän ansiosta viimeisen 12 kuukauden nettopalkkani oli pitkälti yli 100 000€, josta sain säästöön varmasti yli puolet (sääli etten tällöin pitänyt exceliä).
Reilun kolmen vuoden jälkeen koti-ikävä kävi liian kovaksi, joten palasin takaisin Suomeen. Koska olin kerännyt melkoisen alakohtaisen osaamisen ja laajan verkoston, perustin mies ja läppäri -mallisen konsultointiyrityksen ja sain muutaman hyvätuottoisen sopparin aikaiseksi. Nyt kuuden vuoden jälkeen liikevaihdot ovat pyörineet 150k-300k€ välillä. Olen pitänyt myös välissä useamman pitkän loman akkuja ladaillen ja maailmaa nähden.
Olen tällä hetkellä nettovelaton, henkilökohtaisen salkkuni ollessa 170 000€. Lisäksi minulla on sijoitusasuntoja. Yrityksen salkku on 300k+. Käytännössä kaikki osakkeet ovat defensiivisiä, ikävä kyllä yhteenkään bumtsibumiin en lähtenyt mukaan - tämä vähän jälkikäteen harmittaa, mutta osinkojen kilahdellessa tilille harmitus vähenee huomattavasti. Olen sijoitusluonteeltani melko laiska, joten koen että KO, Sampo, UPM, Elisa yms osakkeet ovat olleet itselleni paras vaihtoehto.
Kirjoitin aikaisemmin, että rahat on säästetty palkkatuloista. Olen kuitenkin enemmän sitä mieltä, että rahat on säästetty (vero)menoista. Veikkaisin, että Suomeen jäätyäni olisin EHKÄ onnistunut keräämään n. 100 000€:n salkun - sen verran rankasti olisi verotus iskenyt päin näköä ja tuskin olisin edes ottanut lisävastuita, verottajan viedessä 50% palkankorotuksista.
Suosittelenkin rohkeasti katselemaan työtehtäviä ulkomailta, ja mikäli kokemusta on jo kertynyt, vähintään miettimään yrityksen perustamista.
Lomarahat, bonukset ja palkankorotukset ovat loistavia kannustimia, mutta harmittavasti maassamme niistä usein menee 50% veroihin.
Arkielämisen kustannukset meistä jokainen ainakin osittain määrittää itse, mutta uskallan väittää että ne perusasiat; vuokra, ruoka, liikunta, tapahtumat ja jopa paheet (alkoholi) ovat aika monessa maassa halvempia. Samoin esimerkiksi matkustaminen on huomattavasti halvempaa vaikkapa Keski-Euroopassa asuessa. Suorat lennot (menopaluu) vaikkapa Zurichista New Yorkiin NHL-kauden alkajaisiksi (lokakuun puoliväli) maksavat tällä hetkellä 405€ per henkilö, kun vastaavat lennot Helsingistä maksavat 615€.
69 tykkäystä
Kiitoksia mielenkiintoisesta ketjusta ja kommenteista. Tässä oma tarinani elämästäni. Ikää joitain vuosia alle 40, korkeakoulututkinto alla.
Lapsuuteni oli perhesyistä hieman rikkonainen. Olimme melko köyhiä, täysi-ikäisyyden jälkeen olen saanut perheeltä hyödykkeinä tai rahana lähinnä hiluja, eli kaikki varallisuus on itse säästämää. Aloitin osakesijoittamisen 22-vuotiaana korkeakouluaikaan. Kävin myös töissä koulun ohessa ja sijoitin rahat. Olin tottunut lapsuudenkodissa hyvin matalaan elintasoon, joten oma tavoite oli alusta lähtien päästä eroon köyhyydestä. Ei tarvitsisi miettiä kaupassa, mitä voi ostaa. Se oli selkeä halu takaraivossa.
Pääsin korkeakoulun jälkeen 2000 euron palkalla töihin noin vuonna 2010. Sijoitin kuukaudessa noin 500 euroa, eli varsin paljon palkkaan nähden. Ostelin oskkeita muutamien tonnien erissä. 2011 osakevarallisuutta oli jo kertynyt 30.000. Pikkuhiljaa vastuut töissä kasvoivat, samoin palkka. Matkan varrelle sattui kaksi merkittävää vastoinkäymistä, joiden takia menetin rahaa yhteensä noin 50.000-75.000 euroa. En itse olisi voinut vaikuttaa näihin paitsi jälkiviisaana. Onneksi minulla oli säästöjä, jotka auttoivat tilanteissa erittäin merkittävästi. Tästä johtuen ensimmäinen satatonninen oskesalkussa meni rikki vasta vuonna 2020. Tällä hetkellä velaton sijoitusvarallisuus yhteensä 500 t e, joista velaton sijoitusasunto 150 t e ja loput suoria osakkeita.
Palkka tällä hetkellä noin 6000 euroa. Edelleen elelen hyvin vaatimattomasti, ajelen vanhalla autolla ja pohdin ostoksiani. Yritän kuitenkin ostaa silloin tällöin tavaraa, olen kuitenkin todennut olevani askeettinen tavaran suhteen, en saa siitä mielihyvää. Isoin osa rahasta menee perheeseen, ystävien kanssa harrastuksiin ja illanistujaisiin. Sijoittelen noin tuhat euroa kuussa osakkeisiin. Sijoituksissa on käynyt hyvää tuuria, isoimpina virheinä sijoitukset firmoihin, joiden toimintaa tai toimialaa en ole ymmärtänyt. Parhaat sijoitukset ovat olleet yhtiöihin, joiden tuotteita tarvitaan nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa. Isoimpina tekijöinä salkun osalta hyvän tuurin lisäksi ovat olleet vaatimaton materian kulutus, korkeahko palkka ja korkea sijoitusaste. Ensimmäinen satatonninen oli se kaikkein vaikein, ylivoimaisesti.
Typo korjattu: siis vasta vuonna 2020 meni eka satatonnia rikki, ei 2000. Kiitos huomiosta.
66 tykkäystä
Nyt ei ihan täsmää mun laskujen mukaan. Olet joitain vuosia alle 40v ja aloitit osakesäästämisen 22 vuotiaana ja ensimmmäinnen 100te meni rikki 2000, jo ennenkuin aloitit sijoittamisen?
13 tykkäystä
Ikää muutaman vuoden alle 30v ja ensimmäinen 100k€ meni rikki tänä vuonna. Kaikki on tullut palkkatuloista säästämällä. Tulot olleet kohtuullisen hyvät muutaman vuoden ajan nyt valmistumisen jälkeen, mutta menot eivät ole merkittävästi nousseet opiskeluajoista, ehkä joillain satasilla per kk. En vaan saa juuri mitään iloa materiasta, joten säästöaste on aika korkea, varmaan noin 70-80 %. Päivittäisen “tavallisen elämän” asioiden kuten ruuan ja harrastusten osalta en mieti juurikaan rahaa.
Tuntuu jotenkin hullulta, että jos oletetaan minun saavan pörssin keskimääräisen tuoton sijoituksilleni, niin tuoton määrä vuodessa on suunnilleen saman verran, kuin ekana työssäolovuonna sain palkkaa 3 kuukaudessa bruttona.
46 tykkäystä
Morjesta taas. Nostan ketjua esiin, sillä viimeisin kommetti on kesäkuun alusta. Monelta varmaan mennyt ohi koko ketju.
Oma tilanteeni. Kaukana ollaan vielä satojen tai edes kymmenen tuhannen salkusta, mutta voin kyllä onnitella itteäni. Kerrankin olen pitänyt itelle antamani lupaukset ja silleen. Nollasta lähettiin liikkeelle ja nyt, 14 kk:n jälkeen salkku hyppäsi “jo” 3000 euroon, josta noin 2200 omaa ja 800 plussan puolella olevaa. Hyvä hyvä! Monelle tuo on päivittäinen tai jopa tunnittainen raha, mutta mulle iso raha. Samalla olen välillä tukenut poikiemme pesämunaa kympeillä ja satasilla. Ennakkoperintöä ilman veroja ja heillä on aikaa ja aika on kuulemma sijoittajan paras kaveri. Niin vaan sitä näköjään palkasta saa sivuun, kun vaan niin päättää. Mihinköhän nuokin rahat olisivat vuoden aikana menneet - Hemmetin hyvä kysymys…
Salkku kasvaa ens viikolla neljään tonniin, kun lyön veronpalautukset Saabiin kiinni. Ja työpaikan vaihto on mielessä ja hakemuksia on sisässä. Hoiva-alalla kova kilpailu. Kuntapuoli vie yksityistä 100-0 palkoissa. Puhutaan jopa 3,5€:n tuntipalkkaeroista ja se on ihan älyttömästi.
Just parasta aikaa “raha-yö” eli la-su yö. Mummot kuorsaa ja meikä tsättäilee.
Rok rok,
-Suppis-
81 tykkäystä
Toisinaan kuulee sanottavan, että ”ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot!” Toisinaan taas, että ”vain tulopuolen kasvattamisella on väliä”.
Totuus kuitenkin on jossain siinä välissä. Jollei nimittäin satu olemaan Elon Musk, niin kyllä mitkä tahansa tulot saa vedettyä sileäksi. Jokainen säästetty euro on myös huomattavasti tienattua euroa arvokkaampi.
Silti on siinäkin vinha perä, että kyllä myös tulopuoleen on syytä kiinnittää huomiota. Tulojen nostaminen on ensinnäkin keino säilyttää nykyinen elintaso ja säästää enemmän. Toiseksi se voi olla keino nostaa elintasoa ja silti säästää. Moni aliarvioi mahdollisuutensa vaikuttaa tulopuoleen ja keskittyy nappikauppaan menoissa.
25 tykkäystä