Kun aloitteleva sijoittaja (tai sellaiseksi haluava) miettii salkun kasaamista, kannattaa ottaa huomioon ajan merkitys. On tärkeää löytää säästämisen rutiinit alussa ja kasata ensimmäisinä vuosina niin paljon kuin pystyy. Aika nopeasti voi alkaa ruuvia löysentämään.
Nykyisen salkun alkupääoma tuli säästettyä parissa erässä noin viiden vuoden aikana 2003-2008. Laitoin salkkuun niin paljon kuin pystyin, ilman että se vaikutti elämänlaatuun. Köyhyydestäkin voi nauttia, kun tietää että käsissä on työkalut, joilla sen saa loppumaan.
Noin 50 000 € kohdalla lopetin laittamasta palkasta rahaa salkkuun. Säästin kyllä jonkin verran satunnaisia menoja varten, mutta salkku alkoi elää omaa elämäänsä.
50:n kohdalla muutaman lisäsatasen tai tonninkin lisääminen kuussa ei olisi nostanut pääomaa 1-2%:a enempää. Ja kun salkku kulki ylämäkeen, se tuotti vähintään nuo prosentit jo itsekseen. Täytyy toki huomata, että salkun riski/tuotto-odotus oli viritetty äärimmilleen, eikä etsitty mitään 3%:n varmoja osingonmaksajia.
Jos pääomaa olisi ollut enemmän olisi vähemmälläkin riskillä pärjännyt. Kun ei ollut, otin riskiä. 2008 alkaen kaikki palkka meni elämiseen. Ei sillä juhlittu, muttei kituutettukaan.
Tämä oli osaltani toinen kierros kun kokosin salkun säästämällä ja kovalla riskillä. Ensimmäinen salkku tuli opiskeluaikoihin palkasta säästämällä.
Pointtini on siis se, että vuosikymmeniä ei tarvitse kituuttaa, mutta silloin kun paikka on se kannattaa tehdä. Varsinkin nuoret, jotka saavat/pystyvät/sietävät asua kotona, saavat valtavan edun ensimmäisinä työvuosina, jos malttavat aloittaa säästämisen varhain.