Olen jonkin verran alle nelkyt.
Olin ekan kerran kesätöissä 12-vuotiaana ja en ole käyttänyt koskaan hirveästi rahojani. Olen aina ollut todella säästeliäs ja mitä enemmän olen tienannut, niin sitä säästeliäämpi olen ollut.
Heti kun sain ensimmäisen vakipaikkani kauan sitten, niin otin asuntolainan ja maksoin kovaa tahtia sitä pois. Sitten päivitin asuntoni parempaan ja tässä nyt asustelen rakkaassa kodissani, joka on lähes velaton.
Sijoittamisen aloitin noin viisi vuotta sitten ja sijoitusvarallisuuteni alkaa olemaan noin 100 000 euron luokkaa. Sitten taas koko velaton varallisuuteni alkaa hiljalleen olemaan noin 400 000 euroa ja suurin osa rahoista on kiinni kämpässä.
Erään sosiologin mukaan “larppaan köyhää”. 
Elän todella pienesti, mutta nautin elämästäni tällä tavalla ja on kiva tietää, että on turvaa ja jos oikeasti haluan jotain, niin sen saan. Suurin osa elämän nautinnoista tulee muusta kuin rahasta ja materiasta, mutta en suosittele oikeastaan juurikaan kellekään tällaista elämäntapaa, vaikka itselleni tämä tuntuu tosi hyvälle.
Olen huono sijoittaja, mutta mulla on todella korkea säästöaste ja suurin osa varallisuudestani on asunnossani, jonka arvo on noussut melkoisesti vuosien mittaan. Täytyy myös muistaa, että olen pienestä lähtien saanut taskurahoja kesätöistä + muista hommista, joita en silloinkaan tuhlaillut.
Kysyit salkusta ja puhuin enemmän varallisuudesta, mutta ehkä sait jotain vastauksestani irti. 