Kaikki säästöt ovat tulleet itse tienatuilla rahoilla. Vanhemmilta sain kuitenkin kasvatuksen, että ahkeruus palkitaan ja työnantajaa pitää kunnioittaa, työstä ei saa ikinä kieltäytyä ja työpaikalle mennään tekemään tulosta. Nuo opit on myöhemmin elämässä olleet hyvin arvokkaita.
Elämäntyylini on ollut, noh, aika tuhlailevaa sorttia. Tajusinkin jo hyvin nuorena, että minun ei kannata keskittyä menojen minimointiin vaan tulojen maksimointiin. Nuorena töihin ja kun korkeakoulututkintoa suoritin, niin siinä sivussa työskentelinkin jo sivuhommissa lähes täydet tunnit. Valmistuttua ammattiin tein vielä viikonloppuisin sivubisneksiä.
Alkuun rahoja ASP-tilille huimalla 1 + 3 % tuotto-odotuksella, sen jälkeen rahastoihin ja kun rohkeus oli kasvanut niin suoraan osakkeisiin ja myöhemmin metsä- ja asuntosijoituksiin.
Olen pitänyt kirjanpitoa joka kuukausi rahavaroistani aina tuolta valmistumisen alkuajoilta alkaen. Toki alkuunhan se oli sitä, että palkasta jäi satanen tai pari ylimääräistä tuhlailevan elämäntyylin jälkeen ja pitkään salkku junnasi siinä tuhansissa tai kymmenissä tuhansissa euroissa. Mutta sitten kun hommaa pyörittää sen +10 vuotta niin kyllä se salkku hiljalleen siinä paisuu koko ajan.
Firmaan sijoitettu 60k makseltu osingoilla pois 4 vuodessa ja siihen päälle myynti josta käteen n.130k. Palkka juossut siinä sivussa. Joilla uusi asunto maksettu kokonaan. Nyt kun tietäs minne ne 130k vaan laittais, eli kaikki tilillä
Ilmiönä tuo rahan kertyminen muistuttaa raketin laukaisua. Ensimmäisinä vuosina homma vaatii erittäin paljon energiaa (kantoraketit), mutta kun pääomaa on kertynyt jo jonkun verran (ollaan poistuttu ilmakehästä), sen edelleen kerryttäminen muuttuu helpommaksi. Otetaan esimerkkihenkilö, jolta jää palkasta käteen verojen jälkeen 2000 € kuukaudessa. Rahoitusvarallisuutta ei kerry ellei menot ole pienemmät kuin tulot. Oletetaan että henkilömme saa nipistettyä menojaan 1900 euroon kuukaudessa. Menoiksi kannattaa laskea myös kaikki laskennallinen kuluminen (TV:t, tietokoneet, kännykät, pakastimet…) joita ostetaan harvoin, mutta jotka ovat iso kassavirrallinen menoerä ostohetkellä. Näitä kannattaa mallintaa taulukkolaskennassa. Käytännössä käteen pitäisi jäädä siis enemmän kuin 100 € kuukausittain. Sijoitettavaksi tarkoitettu raha on 100 € kuussa, mikä tekee 1200 € vuodessa.
Kun tämän summan sijoittaa ja kävisi niin hyvin että sijoituksen tuotto olisi 7 %, se tekisi 84 € vuodessa. Säästö toisena vuonna on sitten 1200 € + 84 € = 1284 €. Sijoitetaan tämä 1284 € säästö ja jos jälleen saataisiin 7 % tuotto, se tekisi 90 €.
Toisen vuoden jälkeen tuotot ovat alkuperäisen sijoituksen tuotto 84 € ja toisen vuoden tuotto 90 €, yhteensä 174 €. Jälleen jää säästöön 1200 € ja sen lisäksi sijoitetaan nämä 174 € tuotot. Syntyy lumipalloefekti, joka jatkuessaan vuosikymmeniä johtaa suuriin tuloihin ja varallisuuteen.
Tässä laskussa ei ole otettu huomioon inflaatiota ja se on yksinkertaistettu esimerkki, joka ei huomioi myöskään sijoittamiseen liittyviä riskejä. Se kuvaa kuitenkin varallisuuden kertymisen mekanismia. Sijoittaminen osakkeita poimimalla vaatii ymmärrystä taloudesta, jonkun verran matemaattisia taitoja (lukiomatikalla pärjää), erittäin paljon kärsivällisyyttä sekä päättäväisyyttä. Impulsiivisia luonteenpiirteitä omaavat ihmiset eivät pärjää osakemarkkinoilla ja pääoman hukkaaminen johtaa siihen, että homma pitäisi aloittaa alusta.
Tarkennuksena: esimerkki kuvaa tilannetta jossa henkilö olisi saanut sijoituksen tuotot osinkona verojen jälkeen ja sijoittaisi ne uudelleen. Voi olla myös niin että firma osingonjaon sijaan tai sen lisäksi investoi omaan liiketoimintaansa ja tämä voi johtaa tuloksen kasvuun tulevaisuudessa. Idea on kuitenkin sama.
Sain aikoinaan papaltani rippilahjaksi noin 1000€ edestä Kemiran osakkeita. Ne oli unohduksissa oikeastaan kymmenisen vuotta, kunnes uuden työni pohjalta aloin innostua sijoittamisesta. Myin kaikki Kemirat pois ja laitoin ne rahat siihen mennessä palkasta kertyneiden tilivarojen kanssa (~15te) pankin yhdistelmärahastoon. Jaksoin katsoa tuota yhdistelmärahastoa pari viikkoa ja myin kaikki pois, koska se oli niin tylsää seurattavaa. Olisi nyt edes laskenut rajusti niin olisi jotain jännitettävää.
Jossain toisessa keskustelussa kirjoitinkin joskus, että oma sijoittaminen on aika impulsiivista ja edelleen mennään melko mututuntumalla. Tuosta sitten lähdin riskillä laittamaan koko pottia aina johonkin hyväksi katsomaani osakkeeseen kiinni ja hyvin pian olikin kasassa reilu 30te. Pari huonompaa sijoitusta väliin ja potti olikin kokonaisuudessaan 5te. Tuosta sitten parin vuoden aikana osui tuuri parin multibäggerin kanssa ja oltiin taas takaisin 30-40te tuntumassa.
Tässä vaiheessa mukaan tuli ehkä pisimpään salkussani viihtynyt firma eli Incap. Laitoin siihen kiinni oikeastaan kaikki rahani ja jonkin verran myös vakuudettomana kulutusluottona ottamaani lainaa. Muutaman sadan prosentin nousun jälkeen kevensin suurimman osan pois ja aloin rakentamaan salkkua uudestaan, tavoitteena noin puolet rahoista varmempiin papereihin ja puolella sitten pelailua.
Tämän jälkeen on tehty monta typerää ja monta hyvää ratkaisua ja nykyisin pyöritään siellä sadan tonnin tuntumassa.
Uutta rahaa en ole laittanut salkkuun pariin vuoteen, aikaisemminkin lähinnä vain paria sataa kuussa. Palkka menee lähinnä elämiseen ja muihin hankintoihin ja salkun rahat elävät omaa elämäänsä.
Lyhyesti sanottuna salkkua on kasvatettu siis lähinnä tuurilla. Mikäli minulla olisi ollut alusta saakka selkeä strategia sijoittamisessa niin salkku olisi todennäköisesti nykyisin huomattavasti suurempi.
Olin ekan kerran kesätöissä 12-vuotiaana ja en ole käyttänyt koskaan hirveästi rahojani. Olen aina ollut todella säästeliäs ja mitä enemmän olen tienannut, niin sitä säästeliäämpi olen ollut.
Heti kun sain ensimmäisen vakipaikkani kauan sitten, niin otin asuntolainan ja maksoin kovaa tahtia sitä pois. Sitten päivitin asuntoni parempaan ja tässä nyt asustelen rakkaassa kodissani, joka on lähes velaton.
Sijoittamisen aloitin noin viisi vuotta sitten ja sijoitusvarallisuuteni alkaa olemaan noin 100 000 euron luokkaa. Sitten taas koko velaton varallisuuteni alkaa hiljalleen olemaan noin 400 000 euroa ja suurin osa rahoista on kiinni kämpässä.
Erään sosiologin mukaan “larppaan köyhää”. Elän todella pienesti, mutta nautin elämästäni tällä tavalla ja on kiva tietää, että on turvaa ja jos oikeasti haluan jotain, niin sen saan. Suurin osa elämän nautinnoista tulee muusta kuin rahasta ja materiasta, mutta en suosittele oikeastaan juurikaan kellekään tällaista elämäntapaa, vaikka itselleni tämä tuntuu tosi hyvälle.
Olen huono sijoittaja, mutta mulla on todella korkea säästöaste ja suurin osa varallisuudestani on asunnossani, jonka arvo on noussut melkoisesti vuosien mittaan. Täytyy myös muistaa, että olen pienestä lähtien saanut taskurahoja kesätöistä + muista hommista, joita en silloinkaan tuhlaillut.
Kysyit salkusta ja puhuin enemmän varallisuudesta, mutta ehkä sait jotain vastauksestani irti.
Palkasta säästetty. 2016 aloin säästämään joitain satasia kuussa. Sitten oli omalla mittapuulla aika rahakas ulkomaankomennus. Palkka oli aika hyvä ja paikallinen hintataso matala, eikä siellä ollut ihan mahdottomasti tekemistä, niin pystyi laittamaan säästöön tyyliin 80 % palkasta. 100k meni rikki koronanousuissa, mutta on sieltä tultu alaskin.
Olen tätä asiaa muuten miettinyt. Meilläkin on taloudessa sen verran säästöjä, että vähän kaikki lapsuuden unelmat saisi toteutettua: ostettua harrasteauton, kierrettyä maailmaa, laitettua unelmien kotiteatteri kasaan…
Mutta olen huomannut, että en oikeastaan mitään näistä halua. Asiat, joista aina haaveilin eivät tunnukaan enää samalta kun ne nyt olisi mahdollista saada. Elämän pienet ilot - kävelyt vaimon kanssa, uusi tietokonepeli, kesän autoreissujen suunnittelu, viikonloppuretket kotikaupunkiin… Ne tuovat elämään jo niin paljon sisältöä että olen tyytyväinen.
Lisäksi jotenkin se tietoisuus siitä, että VOISI halutessaan ostaa kaikenlaista on jo riittävää. Samalla saa tyytyväisyyttä siitä, kun ei ostakaan jotain vaan “säästää”.
Nyt sitä rahaa sitten vaan kertyy ilman kohdetta ja olen vähän jopa hämilläni, että mitä sillä tekee.
Kesätyörahoista tuli aikanaan laitettua ensimmäisen kerran sivuun. Siirryin päivätöihin joskus finanssikriisin aikoihin, josta hiljalleen tullut laitettua osakkeisiin. Tai oikeastaan säästyneet rahat ovat pitkälti menneet verojen ym maksuun
Kulutusluotoilla sitä salkku rakennettiin. Eihän tuo halpaa rahaa ollut, mutta työt juuri aloitettu ja markkinoilla sen verran halpaa, että katsoin aiheelliseksi ottaa hieman riskiä. Myöhemmin metsää tuli ostettua pieni palsta, mutta muutoin kaikki ollut kiinni osakkeissa. Uutta pääomaa en ole tainnut laittaa kiinni ainakaan kuuteen seitsemään vuoteen. Eipä tuosta palkasta hirveästi tahdo jäädäkään mikäli ei ylitöitä tee, joten ei ole maksanut vaivaa
Helpointa tuo on tehdä pankin rahoilla. Jos olet hyvätuloisessa työssä, niin saat kyllä pankista sen 50 k€ lainaa 10% korolla ja laitat sen OSTille ja tuplaat kahdesti, niin sulla on jo “satojen tuhansien salkku”
Jos ei tähän uskalla lähteä tai sijoittajana muutenkaan kykene biittaamaan korkokuluja, niin vaihtoehdoiksi jäävät korkeat palkkatulot ja pitkäjänteinen säästäminen, perintö, yritystoiminta tai lottovoitto. Hyvin harva tämänkään foorumin sijoittajista on ensisijaisesti sijoittaja, joka olisi sen salkkunsa varsinaisesti sijoitustoiminnalla tehnyt. Valtaosan rahojen lähteenä on palkasta säästetyt ylimääräiset rahat ja bonukset, jotka on laitettu pörssiin tai sitten on perinyt ison summan vanhemmiltaan tai on tehnyt omaisuuden yritystoiminnalla tai pelannut pokeria tai myynyt kirjoja tai jotain muuta vastaavaa. Siksi voikin mielestäni sanoa, että useimmille ihmisille paras tapa kasata iso salkku on keksiä jokin rahakas pörssin ulkopuolinen homma, mistä se salkun aloituskassa sitten hankitaan.
Mulla on tainnut olla korkein korko “sijoituslainassa” peräti 15%. Ihan hyvä diili silti, jos tuon pystyy biittaamaan ja saapahan nuo korkokulut muutenkin vähennettyä verotuksessa
Toki jos tekee isoja tappiota niin salkun pääomaa tuhotaankin sitten oikein urakalla…
En tarkalleen muista mitä nuo korot olivat. Varmaan samaa luokkaa kuin tuo mainitsemasi 15 pinnaa
Aika hankalaa kuusinumeroisten summien hankkiminen säädyllisessä ajassa on mikäli tulot eivät ole kohtuulliset ja saa säästettyä kuusinumeroisia summia kuukaudessa. Ellei sitten pääse huomattavasti markkinoita parempaan tuottoon vuosien ajan.
Olisi itselläkin jäänyt vaiheeseen mikäli ei alkuun olisi saanut vastaavanlaista buustia. Hieman myöhemmin toki tuli nordnetin superluotot ym, jolloin korkotasokin tippui kohtuulliselle tasolle. Sittemmin on tullut luovuttua lainoituksesta ja laskettua riskitasoa
Olen aina ollut hyvin säästäväinen luonne. Joskus alaikäisenä ostin rahastoja 3k markalla ja vanhemmat laittoivat 2k markkaa siihen päälle. Opiskeluaikoina myin nuo rahastot pois jollain 200e hintaan 2019 aloin laittamaan sairaanhoitajan palkasta sijoituksiin rahaa juuri ennen koronaromahdusta. Minulla oli pari asuntovaunua joita kesäisin vuokrasin ja myin vaunut pois ja laitoin noin 10k aikalailla koronapohjilta osakkeisiin ja rahastoihin. Nyttemmmin on ala vaihtunut ja varaa laittaa sijoituksiin on 1000-2000e kuussa. Tällä hetkellä salkun arvo on noin 60k. Tappiolla ollaan kaikenkaikkiaan mutta peli on pitkä. Ikää tällä hetkellä 33v.
Ei ole mikään sadantonnin salkku, mutta jokatapauksessa nollasta sitä on itsekkin tullut lähdettyä.
Olen kyllä säästänyt aika runsaasti noin 15% nettotuloista. Mieluisaa harrastukseen on kiva panostaa ja vielä kun se on plus summapeliä kuluttamisen sijaan.
Tässä kaikkien tilien summat kesäkuusta 2015 alkaen. Varsinainen sijoittaminen alkoi joulukuussa 2016 summana 25€ superrahasto Suomeen.
Asuntolainaa en ole lyhentänyt viitenä vuotena seitsemästä. Tästä tulee jo noin 50 000 euroa velkavipua seinistä perhesalkkuun. Kaikki bonukset, optiot ja firman osingot olen laittanut suoraan salkkuun. Korkea säästöaste ennen lapsien hankkimista.
Isoimman buustin omalle salkun kerryttämiselle sain, kun asuin 21-vuotiaaksi asti vanhemmilla ja tuli siinä lukion ja intin jälkeen käytyä vajaa pari vuotta töissä ja melkein kaikki tulot omia ruoka- ja autokuluja lukuunottamatta säästöön ja koronamontussa sitten aika onnekkaasti laitoin kaikki rahani eli noin 15k eri osakkeisiin osakesäästötilille. Ostin aluksi tuttuja ja turvallisia Sampo ja ja Applea, mutta nopeasti huomasin touhun olevan hidasta. No kesällä 2020 tutustuin sitten Teslaan ja muutamaan muuhun korona-ajan hype sijoitukseen, joilla sitten helmikuuhun 2021 mennessä olin saanut salkun jo 80k arvoiseksi. Nykyisin sijoitusvarallisuus on noin 95k€ ja ikää 24-v. Salkku junnannut nyt vuoden päivät paikoillaan ja opintolainat olen vain laittanut sinne lisää.
Omassa tarinassa korostuu tuuri ennenkaikkea. Vanhemmat antoivat pyöriä nurkissaan siihen asti, että pääsin jatkamaan opiskeluja ja satuin hypesijoituksilla tekemään kuplassa paljon voittoa. Jatkossa en oleta tuurini enää jatkuvan ja pyrin sijoittamaan laajasti hajautetusti osakesäästötilillä ja uuden tulevan rahan mitä saan laitan vain indeksirahastoihin. Jospa näillä eväillä ja jatkuvalla kuukausisäästämisellä ei välttämättä tarvitsisi koko elämäänsä työelämässä viettää ja pääsisi hyvissä ajoin sitten kun sille itsestä tuntuu oravanpyörästä pois✌️
Sanoisin että ainoat asiat joilla on merkitystä on kuukausittainen säästösumma ja aika. Kokeilemalla erilaisia sijoituslaskureja voi huomata ajan ja sijoitussumman merkityksen. Toki on aina tapauksia jotka ovat syntyneet kultalusikka siellä tai harvinaisempia tapauksia yrityskaupoilla tienanneita tai sattuneet ostamaan oikeaa osaketta oikeaan aikaan. Kannattaa kuitenkin muistaa että jokaista tällaista onnistunutta poimijaa kohden on moninkertainen määrä vähemmän onnekkaita.
Valitsemalla omaan sijoitushorisonttiin sopivan sijoitusvaihtoehdon, ja pyrkimällä häviämään mahdollisimman vähän rahaa voi päästä lähemmäksi omia tavoitteita.
Intissä 2011 tein päätöksen, että haluan alkaa kasata varallisuutta ja josksu saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden. Lähtötilanteessa varallisuus oli jotain 0 - 200 € välillä. Ensimmäiset osakeostot tehtiin samana kesänä kun sai kesätöitä ja ostot olivat tosiaan luokkaa 200 € - 400 € per toimeksianto vaikka tiedostin ettei kaupankäyntikulujen takia ole järkevää joka kuukausi ostaa, mutta kipinä oli syttynyt.
Samana syksynä aloitin ammattikorkeakoulussa ja sieltä nostin täydet opintolainat josta 95% tuli käytettyä sijoittamiseen. Samalla tein osa-aikatöitä ja jos elämisestä jäi jotain ylitse niin yritin siirtää rahaa salkkuun. Tuossa välissä toki sattui isosti mm. Talvivaaran kohdalla, mutta oppirahoja täytyy maksaa.
Alkuvaiheessa tuo kasvu oli toki erittäin hidasta, mutta kun sitä säännöllisesti teki niin sai lumipallon kasvamaan. Alkaen 2014 olin pääsääntöisesti kokoaikaisesti töissä, toki edelleen hyvin vaatimattomilla alle mediaani ansion tuloilla, mutta toisaalta tämä oli motivaattorina sijoittamiselle koska en nähnyt, että tulisin koskaan tienaamaan palkkatöissä esimerkiksi yli 3 000 € kuukaudessa. matkalla tuli hyviä ja huonoja sijoituksia, mutta 2016 rikkoontui tuo 100k raja olemalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tuon jälkeen salkku on seilannut ylös ja alas, mutta nykyään tukevasti useampi sata tuhatta löytyy huolimatta typeristä sijoituksista ja sijoituspäätöksistä joita on tullut tehtyä matkalla. Myös ammatti on vaihtunut matkalla ja palkkatasokin nykyään yli keskiarvon. Tuota palkkaa ei kyllä tarvittu salkun rakentamiseen, mutta edelleen koitan säästää ahkerasti ja lähinnä nuo säästöt menevät sitten mätkyjen maksamiseen.
Jos sijoitusmaailmassa jollekin olen ollut kateellinen niin niille, joilla on vakituinen hyväpalkkainen työ. Siihen kun yhdistää kitupiikki asenteen, niin ihan “tylsiä” osakkeita hommailemalla vaurastuu toinen käsi selän takana.
Jos ikää on jo enemmän, eikä ole lääkäri-pankkiiri-papereita takataskussa ja aloittaa osakesijoittamisen nollasta, niin pää pitää olla kylmänä. Kaikista ei tule eläessään monimiljonäärejä, ei pidä lähteä ottamaan kovaa riskiä, se on erityisen huono yhdistelmä jos on samalla aloittelija.
Oma lähtöpotti koostui lapsilisistä, tornin päivärahoista, työmarkkinatuesta ja opintotuesta.
Alotin vissiin aika optimaaliseen aikaan Koronan alussa sijoittamalla 500€ hex-indeksiin. Tuo taitaa nytkin olla vielä 80% plussalla muistutuksena siitä että olisi voinut panostaa enemmänkin. Koronan ainana menot olivat pieniä, ja sijoitin 1000-2000€/kk palkasta. 2021 lopulla taisi olla jo yli 50k€, möin osan kun ostettiin auto (joka ei ole vielä tullut, mutta ajoitus oli sattumoisin hyvä). Nyt sijoitukset taitavat olla n. 45k€ josta vähän alle puolet käteisenä. Samoin olen väliaikaisesti tiputtanut kuukausisäästöt vähän alle tonniin. Apprikoin laitanko takaisin vai otanko vähän vähenmän lainaa tulevaan asuntoon - todennäköisesti päädyn jälkimmäiseen.
Elän todella pienesti, mutta nautin elämästäni tällä tavalla ja on kiva tietää, että on turvaa ja jos oikeasti haluan jotain, niin sen saan. Suurin osa elämän nautinnoista tulee muusta kuin rahasta ja materiasta, mutta en suosittele oikeastaan juurikaan kellekään tällaista elämäntapaa, vaikka itselleni tämä tuntuu tosi hyvälle.
2019 aloin laittamaan sairaanhoitajan palkasta sijoituksiin rahaa juuri ennen koronaromahdusta. Minulla oli pari asuntovaunua joita kesäisin vuokrasin ja myin vaunut pois ja laitoin noin 10k aikalailla koronapohjilta osakkeisiin ja rahastoihin. Nyttemmmin on ala vaihtunut ja varaa laittaa sijoituksiin on 1000-2000e kuussa. Tällä hetkellä salkun arvo on noin 60k. Tappiolla ollaan kaikenkaikkiaan mutta peli on pitkä. Ikää tällä hetkellä 33v.