Seligsonin rahastoista on useaan otteeseen mainittu eri ketjuissa, mutta varsinaista keskusteltua ei ole käyty juurikaan. Seligson on 90-luvun lopussa perustettu rahastotalo ja ensimmäisiä, jollei ensimmäinen, indeksisijoittamisen pioneeri Suomessa. Osa yrityksen rahastoista onkin pysynyt jo 90-luvulta asti tähän päivään voimassa. Pitkäjänteisyyttä parhaimmillaan.
Ymmärtääkseni Seligsonilla oli indeksirahastoissa pitkään ns. etulyöntiasema, kun kustannukset olivat alhaiset ja pankit tarjosivat pääosin korkeakorkoisia piiloindeksirahastoja. Mainontaa ei juurikaan ollut, joten mitenkään laukalle bisnes ei lähtenyt. Myöhemmin on ilmestynyt kustannustehokkaampia indeksirahastoja selkeästi ja varsinkin Nordnetin superrahastot olivat ensiaskel tähän suuntaan.
Indeksirahastoja löytyy maantieteellisesti päämarkkinoille. Myös Suomen ainut ETF eli OMXH25 on Seligsonin. Muutama aktiivinen rahasto myös on ja kumppanien kautta sijoittavana muutama rahasto eksoottiselle markkinalle. Muutama korkorahasto löytyy ja taitaa olla myös nykyään Suomen ainoa rahamarkkinarahasto.
Nykyään Seligsonin omistaa Lähitapiola, mutta nykyisten rahastojen pitäisi säilyä. Puhelimeen löytyy sovellus myös nykyään. Maineikas on myös kvartaaleittain tuleva tiedotuslehti, jossa on muutama kolumni, rahastojen tiedot sekä kuulumiset.
Vanhan polven sijoittajilla varmasti on näitä Seligsonin rahastoja, mitenkäs muilla? Mitä ajatuksia herää ylipäätään Seligsonista? Onko se vielä ajan hermolla ja 20 vuoden päästä hengissä? Henkilökohtaisesti kiinnostaisi kuulla ajatuksia tuosta Venäjän ja Latinalaisen Amerikan rahastoista, olisiko niihin mielekästä lähteä pienellä panoksella mukaan vai onko parempi löytää korvaavat muualta?
Itse tulin Seligsonille asiakkaaksi 90-luvun lopulla ja niiltä ajoilta minulla on yhä jäljellä vuonna 2001 hankkimaani Phoebus-rahastoa. Erinomainen yhtiö, loistava asiakaspalvelu ja hyvä fokus oikeissa asioissa. Vuosineljänneksittäin julkaistavat rahastokatsaukset ovat täynnä ajatonta asiaa.
Venäjä-rahasto on aktiivinen rahasto, mikä noilla markkinoilla on tietyllä tavalla järkevää, kun markkinat eivät ole ihan tehokkaat. Itse olin siinä mukana 2000-luvun alkupuolella, jolloin rahaston tuotto oli huimaa, arvo kymmenkertaistui suhteellisen lyhyessä ajassa. Tietyssä kohtaa sitten luovuin Venäjä-sijoituksistani kokonaan ja siirryin muille markkinoille, sikäli minulla ei ole valitettavasti mitään kättä pidempää Venäjä-rahastoon liittyen.
Phoebus-rahaston salkunhoitaja Anders Oldenburg pitää mielenkiintoista blogia*, joka on varmasti monille tuttu. Täyttä asiaa sekin.
Mainio yhtiö, olen hyvin tyytyväinen, sijoitustuottoni olisivat olleet tuntuvasti huonompia ilman Seligsonin katsauksia, blogeja yms. asioita, joista olen oppinut paljon sijoittamisesta. Näitä oppeja kun voi käyttää myös Seligsonin ulkopuolisissa sijoituksissa.
Seligson oli pitkään se yksi talo jota suosittelin ihmisille jotka haluavat aloittaa säästöjen kääntämistä passiiviseksi sijoittamiseksi.
Nyt kilpailukenttä on hieman muuttunut, Nordnetin rahastot ovat edullisia ja mahdollisuudet laajemmat. Toisaalta joltain pankilta voi saada suopeampaa kohtelua jos rahastot ovat heillä (paitsi jos ne on jossain Nordean fund of very expensive funds, jolloin ei tietenkään jää itselle mitään).
Myös osakesäästötilin saapuminen on hieman muuttanut sitä mitä lapsille kannattaa avata. Kela ei katso suopeasti arvopaperiden tai rahastojen omistusta, joten OST lienee ainoa toivo antaa potin kasvaa myös opiskeluvuosien läpi.
Mielenkiintoisin muutos on tämä LähiTapiolan diili. Aiemmin Seligsoniin pystyi luottamaan tulevaisuuden osalta, sillä visio ja tarkoitus tuli firman nimeä kantavien ihmisten suusta ja pitkäjänteisestä todistavasta työstä. LähiTapiolaan ei oo kovin suuri luotto ja rehellisesti sanottuna pelottaa että he lakkauttavat tai estävät lisäinvestoinnit rahastoissa, joissa on liian hyvät ehdot asiakkaille.
Toisaalta herää varovainen toive ja optimismi sen suhteen että S-pankki antaisi käyttää Seligsonin rahasto-osuuksia asuntolainan lisävakuuksina. Tämä olisi S-pankille ihan älytön kilpailuetu, jos osaisivat markkinoida sitä.
Olen myös tyytyväinen Seligsonin asiakas reilun kymmenen vuoden ajalta. Firma ei toki ole enää niin selvä ykkösvalinta rahastojen saralla kuin silloin aikoinaan, ainakaan omasta salkusta löytyvien indeksituotteiden puolella.
Itselleni suurinta lisäarvoa tuottaa joka kerta niin laadukas vuosineljännesrapsa. Siitä huokuu sellainen tempoilematon omilla aivoilla ajattelu ja kyky olla välittämättä markkinoiden maniasta. Suosittelen kaikille, jopa rahastoasiakkaita enemmän suoraan osakkeisiin sijoittaville.
Oma sijoitusura alkoi nimenomaa Seligsonin rahastoilla (suorat osakesijoitukset Nordnetilla). Seligson oli (ja varmaan on vieläkin) täyden kympin palvelu. Edelleen luen tässäkin ketjussa kehuttua Anders Oldenburgin blogia.
Myöhemmin varallisuus on kertynyt sen verran suureksi, että sijoitusten, lainojen ja pankkitilien keskittämisellä perinteiseen pankkiin on saanut niin paljon etuja, että se on kannattanut. Lisäksi rahojen siirtely eri tilien välillä alkoi tuntua turhalle, joten Seligsonista kaikki rahastot on tullut myytyä pois ja vaikka pankin rahastot ovatkin kalliimpia, olen edellä mainitut hyödyt huomioiden valmis maksamaan hieman enemmän niistä.
Oma sijoittamiseni käynnyistyi myös Seligsonin rahastoista noin kymmenisen vuotta sitten. Parhaimmillaan minulla oli heidän kautta useampaakin rahastoa, mutta nykyisellään enää Global Top Brands.
Vaikka Seligsonin kulurakenne ei enää pärjääkään esim. Nordnetin valikoimalle, pidän Seligsonin roolista yhtenä kotimaisen indeksisijoittamisen pioneereista. Asiakaspalvelun laatu, kvartaaliraportit ja koko yrityksen filosofia on ollut myös itselleni mieleen.
Odotan mielenkiinnolla (ja pienellä pelolla) LähiTapiolan mukanaan tuomia muutoksia rahastoihin ja niiden kuluihin.
Jatkan edelleen kuukausittaista sijoittamista juuri tuohon Global Top Brands rahastoon. Kun keskimääräinen vuosituotto on yli 30% jo 15 vuoden ajalta, ei voi olla kuin tyytyväinen.
Mulla on tropico latam rahastoa. Uskon siihen, että ajan myötä latinalainen amerikka vielä nousee. Ainoa huoleni on, että kun tämä rahasto on melko pieni, voidaanko se jollain aikavälillä sulauttaa johonkin muuhun.
Erittäin hieno yhtiö ja kuten varmasti monella muullakin, niin ensimmäinen kosketus osakerahastoihin tapahtui juuri Seligsonin kautta. Global Brands oli pidossa useamman vuoden, kunnes rahoille löytyi “parempaa” käyttöä. Pidän edelleen Global Brandsia yhtenä hyvänä vaihtoehtona isommalle kertasijoitukselle, jos osakemarkkinoilla pamahtaisi oikein kunnolla. Vaikka historia ei ole tae tulevista tuotoista, niin Seligsonin brändirahasto nousi USA-indeksirahastoa paljon jykevämmin finanssikriisistä ja on pyyhkinyt pöytää siitä asti.
Hauska yhteensattuma tämä ketju muuten. Tänään 69-vuotias isäukkoni tuli yllättäen kysymään, että pitäisikö vuosikausia tilillä lojuneelle rahakasalle tehdä jotain. Jonkin aikaa tutkittiin vaihtoehtoja ja päädyttiin aloittamaan varovainen kuukausisäästö juuri Seligsonin varainhoitorahasto Pharosiin
Olen aina arvostanut Seligsonin toiminnassa läpinäkyvyyttä, hyvää viestintää ja jatkuvuutta. Ainoa taho, josta on voinut olla jotakuinkin varma (niin varma, kuin tällä alalla nyt ylipäänsä voi olla), että sijoittaessasi rahastoon X, se (ja sen tuottohistoria) on edelleen hengissä 15-20 vuoden aikajänteellä. Osaksi tästä syystä olen suositellut pienelle kylälliselle ihmisiä perustamaan mm. vastasyntyneille muksuilleen tilit Seligsoniin. Säästäminen lapselle on Seligsonissa mielestäni erityisen helppoa moniin kilpailijoihin verrattuna. Kerrot vain sukulaisille ja kumminkaimoille tilinumeron ja viitteen ja sanot että saa suorittaa tästä eteenpäin aina kuin siltä tuntuu. Ei taida (?) vastaava onnistua Nordnetin jatkuvaa säätöä edellyttävässä kuukausisäästössä.
Lisäksi on vielä pakko muiden vanavedessä nostaa esille Anders Oldenburgin blogi. Nykyisin tuntuu siltä, että yhä useampi (nuoremman polven?) sijoittaja ei yksinkertaisesti osaa vain istua käsiensä päällä tekemättä mitään. Sijoittaminen on saanut yhä enemmän spekulatiivisia piirteitä, aina on joku uusi SPAC, WSB, tsugecoin, ESG, hypetypetothemoon -instrumentti/yhtiö/trendi jota on pakko veivata 24/7/365. Eikä siinä, jokainen tyylillään, mutta silti mielestäni Oldenburgin blogi “brings balance to The Force” ja vie lukijat rauhallisella ja analyyttisella tavalla takaisin sijoittamisen peruselementteihin.
Jatkosta jaan käyttäjä Lars74:n kanssa huolen, enkä ainoastaan LähiTapiola-kaupan johdosta. Seligsonin pääjermut eivät enää ole aivan nuorukaisia ja itseäni huolestuttaa mitä tapahtuu rahastoiden hoitamiselle sen jälkeen, kun esim. Oldenburg siirtyy eläkkeelle.
Erinomainen rahastoyhtiö edelleen, vaikka muultakin saa nykyään halvalla samoja vaihtoehtoja. Top Brands ja Pharma ovat mielestäni edelleen kilpailukykyisiä valintoja ja molempiin voisin edelleen rahaa lisätä. Aktiivisissa rahastoissa on myös ideaa, jos luottaa salkunhoitajan onnistumiseen.
Plussaa myös erinomaisesta paperilehdestä neljä kertaa vuodessa. Toivottavasti eivät lopeta tuon julkaisua.
Lisättäköön vielä että olen avannut myös lapsilleni salkut Seligsoniin, jonne menee verkkopankista joka kuukausi pieni rahasumma automaattisesti. Ruuhkavuosia elävänä arvostan tässäkin Seligsonin helppoutta.
Tropico oli kiinnostava, mutta sitten katsoin mitä on sisällä: Varsinainen “anti-ESG”-rahasto, kun siellä on maailman suurimpana pahiksena pidettäviä kaivosyhtiöitä, lentoyhtiöitä, ostareiden omistajia… Minun moraaliin ei sovi, joten möin pois tappiolla.
Olen jo vuosia tätä foorumia lueskellut säännöllisen epäsäännöllisesti ja nyt päätin viimein rekisteröityä.
Siirryin aikanaan vuonna 2014 oman pankin kalliista yhdistelmärahastoista (kulut 2,5%) Seligsonin matalakuluisiin indeksirahastoihin Marko Erolan kirjan Paras sijoitus (Talentum, 2009) innoittamana. Sitä päätöstä en ole katunut.
Parasta Seligsonissa on juuri vakaus ja hötkyilemättömyys. Useimmat rahastot ovat peräisin 90-luvun lopulta tai 00-luvun alusta ja sijoittaja voi aidosti luottaa siihen, ettei niiden kurssihistoriaa ole keinotekoisesti paranneltu rahastoja yhdistelemällä ja heikoiten menestyneitä lakkauttamalla sekä uusia perustamalla. Myös Seligsonin osavuosikatsaukset ovat vuodesta toiseen timanttista luettavaa. Ne palauttavat tehokkaasti sijoittajan markkinakohinan keskeltä maanpinnalle.
Kymmenen vuotta sitten Seligson oli ainoita indeksirahastoja tarjoavia rahastoyhtiöitä. Sittemmin kilpailu on kiristynyt ihan huomattavasti. Itsekin avasin sijoitussalkun Nordnetiin 2016 ja sen jälkeen on hiljalleen tullut keskitettyä lisäostot sinne. Nollakuluiset rahastot vaan ovat niin kova diili.
Seligsonilla on kaikesta huolimatta nykymarkkinassa vielä pari kilpailuetua. Toinen niistä on pitkäjänteisyys. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, miten pitkään Nordnetin pohjoismaiset sisäänheittotuotteena toimivat rahastot ovat kuluttomia. Tanska-rahastoon tulikin jo 0,20%:n hallinnointipalkkio. Tilanne voi muuttua äkistikin.
Toinen Seligsonin etu on, että sijoittaja voi yhdellä ilmoituksella muuttaa rahastojensa kasvuosuudet osingot ulosmaksaviksi tuotto-osuuksiksi. Tätä etua ei käsittääkseni monella ole.
Teoriassa sijoittaja voi siis Seligsonilla olla koskaan maksamatta veroa pääomalle, sille kertyneelle korolle (osingot) ja koron korolle (osinkojen osingot). Tämä mahdollistaa pääoman kasvun ihan toisella tapaa kuin vaikkapa suorissa osakesijoituksissa, vaikka osakesäästötili hieman helpotusta sillä saralla tuokin.
Toki pitää muistaa, että eivät Seligsoninkaan rahastot ole olleet muuttumattomia. Indeksirahastot muuttuivat tavallisista indekseistä SRI-indekseiksi joskus 2000-luvun lopulla, olisiko ollut 2007 tai niillä main.
Ja lopettihan Seligsonkin sen heikosti pärjänneen APS Far East -rahaston ja korvasi sen Aasia Indeksirahastolla.
Edit: Olikin niin, että APS ja Japani Indeksirahasto yhdistyivät uudeksi Aasia Indeksirahastoksi aiemman Japani-rahaston alkaessa sijoittaa myös muualle Aasiaan.
Joskus olisin lukenut, että kasvuosuudesta tuotto-osuudeksi vaihtaessa pitäisi maksaa verot välissä. Täysin varma tästä en ole, joten mieluusti kuulisin varmaa tietoa.
Joo APS ja Japani yhdistettiin ja syntyi Aasia -indeksirahasto. Uudessa rahastossa Japanin osuus on jo pitkään säilynyt 52%:ssa, josta syystä en ole siihen kovin suurella painolla ikinä sijoittanut. En nimittäin näe syytä painottaa sijoituksissa Japania.
Muuttuneen sääntelyn vuoksi myös Kehittyvät markkinat muuttui jokunen vuosi sitten “rahastojen rahastoksi”.
Joitain vuosia sitten Seligsonin rahastot siirtyivät myös seuraamaan ESG-indeksejä. Nordnetit ja muut ovat sitten seuranneet perässä.
Eli kyllä tässä muutoksia on tullut, ei siitä pääse mihinkään. Silti rahastot ovat kyllä pitkäjänteisesti seuranneet kohdemarkkinoidensa markkinakehitystä, vaikka vertailuindeksi on pari kertaa muuttunut matkan varrella.
Seligsonin Aasia-rahasto on myös harvoja, joissa Kiinaa ei taida olla ollenkaan Hong Kongia lukuunottamatta. Eikä Australiankaan osuus taida monessa rahastossa kovin korkea olla. Kuinka hyvin tämä nyt sitten kuvastaa Aasiaa markkinana, on ehkä hieman toinen juttu. Mutta parempi näin, ainakin minun mielestäni.
Firmassa myös miellyttää se, että harvassa ovat rahastotalot, jotka tarjoavat rahastoja, joilla on jokin “idea”. Viittaan tällä erityisesti Phoebukseen ja Phoenixiin eli Perheyhtiöihin. Molempien rahastojen idea miellyttää itseäni kovasti, mitä tulee tällaiseen passiivis-aktiiviseen osakepoimintaan. Putiikkifirmoja terävällä fokuksella ja mielekkäällä minimimerkintä/palkkiorakenteella ei liikaa ole.
Yhä olen toki hieman huolissani LähiTapiola-kaupan vaikutuksista seligsonlaisten fiiliksiin ja omistautumiseen. On sääli, jos Seligsonista tulisi vain yksi geneerinen geelitukkatalo.
Kyllä näin on. Aasia-rahasto painottuu selvästi kehittyneille markkinoille eli nimi ei ehkä ole paras mahdollinen.
Kehittyvät markkinat -rahastossa on Kiina mukana. Sen suurimmat sijoitukset maittain:
Kiina 29%
Taiwan 17,43%
Intia 12,75%
Korea 10,81%
Brasilia 4,48%
Etelä-Afrikka 3,61%
Hong Kong 2,96%
(- Venäjä 2,54%)
Phoebus on tosiaan erinomainen rahasto. Oldenburg on niitä harvoja salkunhoitajia, joilla on todistettavasti yli 10 vuoden track record vertailuindeksin päihittämisestä. Oldenburgin blogi ja rahastokatsaus tulee luettua aina suurella mielenkiinnolla.
Perheyhtiöt on myös kiinnostava. Rahasto löysi pienen hapuilun jälkeen viimein suunnan, jolla se voi saavuttaa markkinassa aitoa kilpailuetua.
Tuotto-osuutta harkitessa kannattaa myös muistaa, että mikäli rahastoista saadut osingot vuodessa jäävät alle tuhanteen euroon, on verotuksen kannalta edullisempaa omistaa kasvuosuutta ja tehdä osinko itse myymällä rahastoa.
Vuoden aikana ei tällöin tule tehdä muita arvopaperimyyntejä (sisältäen myös asuntokaupat). Luovutusvoitto on verovapaa, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1 000 euroa.
Esimerkki:
Rahastot tuotto-osuuksilla: Rahasto-omistukset 30 000 €, jolloin 3% osinkotuotolla saat osinkoa 900 €. Tästä maksat 30% pääomatuloveroa, eli käteen jää 900 - 270 = 630 €.
Rahastot kasvuosuuksilla: Myyt 900 eurolla rahastoja ja koko 900 euroa jää käteen. Verohyöty 900 - 630 = 270 euroa.
Onko tuo pienoinen yksinkertaistus asiasta, vaikka toimiikin yhden vuoden osalta kivasti?
Tällaisessa laskussa pitää ymmärtääkseni miettiä myös mitä tapahtuu ajan saatossa, koska tuotto-osuuksilla rahasto-osuuksien määrä säilyy samana ja kasvuosuuksilla lähtee vähenemään.
Miettimällä, että rahasto on luotisuora kehitykseltään saadaan vaikkapa kymmenen vuoden kuluttua, että kasvuosuuksista on jäljellä reilu 22 000 € ja myynneillä tuotettu 3 % “osinko” on edelleen 684,21 € eli edelleen enemmän kuin tuotto-osuuksilla. Tilanne kääntyy 13 vuoden kohdalla, jossa pääomaa on vuotuisten “osinkomyyntien” jäljiltä jäljellä enää reilu 20 000 € ja oma osinko 3 % myynnillä 624,46 €.
Toki tätä pystyy viilailemaan lähes loputtomasti haluamaansa suuntaan vaikkapa tekemällä kasvuosuuksilla vuosittain tuon saman 630 €:n myynnin, jolloin pääoma pienenee hitaammin. Vastaavasti kasvuosuuksilla voi halutessaan jättää “osingot” jonain vuotena kokonaan nostamatta.
Miettimällä sitten rahaston arvonmuutosta tulee se ongelma, että tuotto-osuuksilla saa nousevasta arvosta suuremman määrän euroja, koska vuosien jälkeen rahasto-osuuksia on enemmän. Vastaavasti kasvuosuuksien käyttäjällä arvon lasku on euroilla mitattuna pienempää, kun ei ole enää niin paljon laskevia osuuksia jäljellä.
Saattaa olla, että kasvuosuudet ovat kannattavampia, mutta ovatko aina erilaisissa skenaarioissa? Aika haastava laskelma siitä eri olettamilla taitaa tulla, jos päätelmilläni nyt ylipäätään on jotain käytännön arvoa.
