Tämä on harvinaisen hyvä esimerkki siitä miten merkittävät panostukset ihan mihin tahansa saadaan tuhottua kun ohjeistusta ei sisäistetä koko ketjussa. Tällaisissa tapauksissa riittää yksi tai muutama ihminen aiheuttamaan suuria ongelmia. Toisaalta onko tuota urakoitsijaa ylipäätään ohjeistettu tuosta rauhoitetusta purosta tai annettu hänelle mitään todellisia mahdollisuuksia toteuttaa toimeksiantoa rauhoitettua aluetta kunnioittaen, kaiken toki kruunaa vittuilu asiasta huomauttaneelle.
Juurikin näin. Ja oli kyseessä sitten aliurakoitsija tai ei, niin mainehaitta Stora Ensolle on tässä tapauksessa myös suorien rahallisten tappioiden lisäksi merkittävä.
Kyllähän sitä näin on puhuttu. Moni on spekuloinut nimenomaisesti Kaukaan tai Kymin sulkemisella, mikäli sulkupäätös osuisi Suomeen. Pietarsaari on logistisesti paremmassa asemassa ja voi olla, että UPM:n Itä-Suomen tehtailla oli käytössä aiemmin itärajan puuta. Uskoisin, että Kymi voi olla liipaisimella, mikäli paperitehdas suljettaisiin. Kankaalla integraatista löytyy kuitenkin biopolttoaineet ja sahat yms.
Voidaan myös päätellä että siellä puhutaan samaa kieltä mikä on UPM:n hallituksen PJ:n äidinkieli
Kymillä ja UPM:n Suomen muillakin paperikoneilla on pari ässää hihassa verrattuna UPM:n Saksan koneisiin.
Energian hinnat eri tasolla, ei riippuvaisia kaasusta niin kuin Keski-Euroopassa, ja ydin/hydroenergia takaa, etta Suomen tehtaiden carbon footprintit on huomattavasti parempia kuin esim. Saksassa. Tämä vika asia alkaa olemaan suurempi ja suurempi juttu asiakkaille, kun joka firmalla on omat 2035 yms. tavoitteet net zeroon.
Putinin valitettavasta sodasta hyotyivät Suomen paperikoneet, vaikka toki puunhankinta onkin vaikeutunut.
Kun Kaipolan koko tehdas suljettiin ja UPM:n Paperiliitto-osasto lakkoili 100+ päivää niin oletan, että suurin osa odotti että mikä Suomen kone/tehdas lähtee seuraavaksi.
Tämän jälkeen 4-5 viimeisintä konetta onkin suljettu Euroopasta (Plattling koko tehdas 2xPM, Nordland x1, Hurth koko tehdas, Steyrermuhl myytiin pois… unohdanko jonkun viela).
Itse kyllä pidän Kymin tulevaisuutta parempana kuin Kaukaan. Kymiin on investoitu yli 700 Miljoonaa Euroa vuoden 2007 jälkeen ja nimenomaan sellu- ja paperipuolelle. Kaukaallakin on investoitu, mutta biopolttoaineisiin. Sellutehdas on saanut vain roposia verrattuna Kymiin,paperipuoli tuskin senttiäkään. Kaukaan biopolttoainetehdas pärjäilee ilman vieressä olevaan sellutehdastakin ja saha on vaan aputoimiala UPM:lle, vaikka jotain synergiaa varmasti on. Logistisesti Kaukas on Kymiä heikompi, näin itse näen.
Edit: 22.8. klo 19: Euroa → Miljoonaa euroa
Hyvä, kun nostit nämä pointit esille. En muistanut, miten nuo investoinnit olivat menneet näiden kahden suhteen. Osaamiskeskushan ja tutkimuspuoli ovat Lappeenrannassa, mikä ei toki poissulje sellutehtaan sulkua. Kouvolan kannalta Kymin jatkuminen on elintärkeää, sillä Lappeenrannan seudulta löytyy myös Metsä Groupin ja sitten Storan Imatran tehtaat.
Kuinka paljon Kaukas hyötyy, että sinne saadaan paljon puuta uittamalla Saimaata myöden mitä etua ei ole Kymillä… Jonkun uutisen löysin, että jollakin uittoreissulla olisi tukkikuormia jätetty Pellokseen vaneritehtaalle ja kuitupuu Kaukakseen… Mutta tokihan uittamalla saadaa puita muillekkin Saimaan alueen tehtaille siinä lähellä, mutta onko UPM se joka tuota uittoa on eniten käyttänyt…
Kyllä. Energia on ollut tärkeässä osassa tehtaiden säilymistä. Ajattelin sodan syttymisen nopeuttavan sulkemisia Suomessa, mutta niin vain ovat tehtaat ovat pyörineet. Toki tähän päivän ilmoitusta indikoi Metsä Fibren lomautukset, joita on ollut jo keväästä asti.
En itse usko, että tämä etu olisi lopulta merkitsevä. Matka Kaukaalta merisatamaan on niin paljon pitempi kuin Kymistä, että tämä merkkaa uskoakseni enemmän. Molempien päämarkkina on kuitenkin kaukana, sekä sellussa että paperissa. Kaukaan sellutehtaasta taas loppuu tunnit paljon aiemmin kuin Kymissä, jota on uudistettu. Kaukaassa selluun on investoiva isosti 5-8 vuoden sisällä tai laitettava lappu luukulle.
Raakkutuhot ovat aika ikävä isku koko metsäteollisuudelle, vaikka heti vain Stora saikin iskua vastaan. Tälläinen tapaus on bensaa liekkeihin aktivisteille, jotka ovat vuosia puhuneet metsäteollisuuden vastuullisuus puheiden olevan katteettomia. Narratiivi on tähän asti pysynyt metsäteollisuuden hallussa, mutta saa nähdä tälläisen tapauksen jälkeen, jossa on joka tasolla asiat pielessä. Yksittäisten ihmisten väärinkäytökseksi tätä ei saa käännettyä millään, 50 metrin suojakaista ei muutu 0-5 metrin kaistaksi yhden suunnittelijan mielijoteesta. Ja sen joenhan yli ei saisi ajaa on sielä raakkuja tai ei…
Klassinen esimerkki täysin umpisurkeasta viestinnästä. Jos siellä olisi yhtään järkeä päässä, niin Sohlström olisi viimeistään tänään aamulla antanut tiedotteen että mitä Stora aikoo tehdä asian eteen, oli vastuu loppujen lopuksi heillä vai koneen kuljettajalla tai jossain muualla. Surkea tapaus toki ensisijaisesti luonnon näkökulmasta.
Synkkiä uutisia ja metsäalan omaa möhlintää riittää:
”Uutisvirta on ollut negatiivista Metsä Boardille, UPM:lle ja Stora Ensolle. Siten kaikkien yhtiöiden tulosennusteisiimme kohdistuu H2:lle laskupaineita”
Ainakin ohjeet on olleet toiminnan suhteen:
”Jokea ei saa ylittää koneilla esiintymispaikan kohdalta ja pienveden ylityspaikka esiintymispaikan yläpuolelta tulee valita siten, ettei ylityksestä aiheudu kiintoaineen huuhtoutumista uomaan”
”Varjostavan puuston poistamista esiintymispaikan välittömästä läheisyydestä eli toisin sanoen suoraan jokeen rajautuvilla kuvioilla tulee välttää, sillä valaistusolosuhteiden muutokset joessa heikentävät jokihelmisimpukan esiintymispaikkaa.”
Viestissä on lueteltu tarkasti metsänkäyttökuviot, jotka rajautuvat jokihelmisimpukan esiintymän läheisyyteen. Yhtiölle ja metsänomistajalle on myös palautettu mieliin, että jokihelmisimpukka on ”erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava ja rauhoitettu”.
”Jokihelmisimpukan esiintymispaikkaa heikentää sellainen metsänkäsittely, josta aiheutuu muutoksia uoman varjoisuuteen tai kiintoaineen huuhtoutumista esiintymispaikalle”, ely-keskus ohjeistaa.
”Jos maaperää käsitellään, ainoastaan kevyt muokkaus tulee kyseeseen ja muun muassa ajourat tulee suunnata siten, että huuhtoutumista jokeen ei tapahdu”
Ei näytä kuitenkaan vaikuttavan osakekurssiin jokihelmisimpukoiden kohtalo. Se siitä vastuullisesta sijoittamisesta.
Tässä mielenkiintoista on se, että leimikonsuunnittelua tehdessä tähän on todennäköisesti tehty joen ylityspaikka (jonka saa tehdä ympäristönsuojelu-, sekä metsälaki -kohteille tietyin edellytyksin).
Tästä muodostuu metsänkäyttöilmoitusta tehdessä automaatti-ilmoitukset Metsäkeskukselle, jossa heidän työntekijöiden tulisi manuaalisesti nämä tarkistaa. Jos leimikonsuunnittelu on tehty oikein, metsäkeskus on tästä omalla tavallaan vastuussa. Jos leimikonsuunnittelussa ei tätä joenylityskohtaa ole merkattu, on korjuuyritys sooloillut.
SE puun ostajana on tilaajavastuulakien mukaisesti virallisesti tästä vastuussa jos työmaalla on toimittu sääntöjen mukaisesti.
Sen kummemmin tapauksen todellisia taustoja ja annettuja ohjeita tietämättä, ihmettelen silti kommenttiasi siitä etteikö tätä muka voisi yksittäisten henkilöiden vastuuksi laittaa.
Ajokonekuski ajoi joen yli ja motokuski kaatoi sitä ennen puut liian läheltä jokea.
Mikäli rikkoivat annettuja ohjeita, niin ketkä muut lasket syyllisiksi näiden kahden henkilön lisäksi?
Stora-Enson, sen liikekumppanin ja jokihelmisimpukan tapauksessa ollaan julkisen tiedon pohjalta menemässä rikostutkinnan suuntaan. Samaan aikaan Stora-Enso kertoo luonnollisesti jatkavansa asian selvittämistä perusteellisesti. Seuraamukset arvioidaan tulosten perusteella, kuka on vastuussa ja miten ja miten korjaavat toimenpiteet laaditaan. Sitä odotellessa voi leikkiä ajatusleikkiä:
Tulevaisuudessa yritysvastuudirektiivi (josta aiemmin kirjoittelin) tulee osaltaan säätelemään vastuiden jakautumista sekä sanktioiden kokoa suurten yritysten arvoketjuissa. Direktiivissä painotetaan tosiaan huolellisuusvelvoitetta ympäristö- ja ihmisoikeusasioiden osalta tietyillä rajauksilla. Pahimmillaan (skenaario jota pidän hesulissa epätodennäköisenä alkuvaiheessa) tämänhetkisen tulkinnan mukaan suhteelliset seuraukset voisivat olla jopa 5% globaalista liikevaihdosta edeltävältä tilikaudelta, mikä on jo missä tahansa yrityksessä melkoisen merkittävä erä. Vaikka direktiivissä ja sen implementoinnissa on vielä monta mutkaa matkassa, niin tämäntyyppisten asioiden noustessa esiin ajatus siirtyy tulevaisuuteen ja siihen minkälaisia vaikutuksia direktiivillä lopulta on sekä sijoittajan, yrityksen itsensä että tietysti ympäristön ja ihmisoikeuksien kannalta.
huomautus: juridiset termit eivät välttämättä mene täsmälleen oikein, mikäi juristien silmään jokin asia pistää. Koitan ajatella käytännön kannalta ja yksinkertaistaen
Ruotsissa oli myös yksi ympäristötapaus, eli enemmän kuin yksittäisestä on kyse:
Translaten läpi: " Fågelsjön tutkimusmatkalle osallistuneet havaitsivat viime viikolla, että Stora Enso kaatoi luonnonarvoltaan arvokkaan ja suojeltujen lajien metsän Hälltjärnen itäpuolella Härjedalenin kunnassa. Aukiolla oli 180-vuotiaita havupuiden kantoja, kun taas vanhimmat kaadetut puut olivat noin 330 vuotta vanhoja. Selkeällä haavoittuva ja vapaahenkinen pikku orkidea kasvoi polviin asti. Aukion reunalla oli vapaasti valaistu metsäsienen tuoksuinen punkki – laji, joka on myös maailmanlaajuisesti punaisella listalla."