Tänään oli uutinen, että metsä josta puut hakattiin, oli ilman sertifikaattia. Kymmenien hehtaarien avohakkuu ja jokihelmisimpukoilta nirri pois.
Sivuillaan Stora Enso viestii seuraavaa:
”100% sustainable wood with third-party traceability certifications including FSC (FSC® trademark licence C125195), PEFC and the ISO 14001 environmental management standard”
Eikö tuo sertifioimattoman metsän hakkaaminen sellun ja sahatavaran tekoon ole raakkujen elämääkin merkittävämpää petosta? Eipä taida ihan 100% jäljitettävyyttä tämä savotta kestää?
Sitä ei tietenkään sen vuoksi oltu sertifioitu, koska raakkujen suojelu olisi ollut tarkempaa sertifikaatin alaisuudessa.
Simpukoista (sertifioiduista) saa muuten erinomaisia, kun ne keittää reilun voin ja valkosipulin kanssa. Mukaan vielä tilkka valkoviiniä, niin on äyriäisherkku parhaimmillaan.
Tuo sertifiointi on pääsääntöisesti täysi vitsi. Mikäli palstaa ei ole sertifioitu ennestään, niin puukauppoja tehtäessä metsänomistaja täyttää netissä lomakkeen ja maksaa sertifiointimaksun. Ei siinä muuta tapahdu kuin raha liikkuu sertifioijalle, mitään tarkastuksia ei tehdä.
…ja Havaijin sähkömonopoliyhtiö Hawaiian Electric joutuu maksamaan miljardien korvaukset Mauin tulipalosta (joka tuhosi 80% Lahainan kaupungista viime vuonna):
Totta, kiitos muistutuksesta. Mainitsin Berkshire Hathaway -podissa miten energiayhtiöistä on tullut ilmastonmuutoksen maksavia “vakuutustaloja” ja mikä on saanut koko alan taloudellisen logiikan varpailleen. Mutta enpä tietenkään muistanut tätä tämän ketjun yhteydessä.
Tottakai tämä on mainehaitta pitkään Storalle. Kyseessä on kuitenkin yksittäisen henkilön/ henkilöiden tekemä ilmiselvä rikos. Rikos on myös suuntautunut Storaa itseään vastaan, koska yhtiö on tässä on se suurin kärsijä.
En nimittäin usko, että tekijällä/jöillä on esittää mitään sellaista dokumenttia jossa yhtiö ohjeistaisi olla välittämättä voimassa olevista ohjeistuksista tai laeista. Jos sellaista ilmenisi prosessin aikana niin sitten tilanne olisi totaalinen katastrofi koko yhtiölle ja sen kaikille omistajille. En oikein jaksa uskoa mihinkään tiedonvälityksen katkoksiinkaan. Kyllä ko. alueella toimivien hakkuiden tekijöiden/suunnittelijoiden on täytynyt tietää alueelle olemassa olevat rajoitteet, kun vielä Elykin on niistä erikseen infonnut.
Omistan Storan osakkeita, enkä tämän takia ole myyntiaikeissa.
Samahan se on vähän kaikki sertifioinnit. Mukaan lukien vaikkapa yrityksen ISO9001 Sertifiointi, joka auditoidaan ulkopuolisen tahon puolesta kerran vuodesta parin päivän auditissa. Jos firma haluaa per***llä lopun vuotta, niin ei siitä välttämättä kiinni jää. Sisäinen sitoutuminen ratkaisee, kuten kaikissa asioissa.
Nämä metsäsertifikaatithan auditoidaan kyllä satunnaisotannalla, mutta kiinnijäämisen riski on pieni, jos omistajaa ei oikeasti kiinnosta.
Tämä Stora Enson hakkuulle valitseman urakoitsijan käyttämän alihankkijan raakkuralli oli kyllä surkea esitys, mutta käytännön seuraus on tilapäinen mainehaitta StoraEnsolle ja jonkinlainen pieni rahamenetys suhteessa firman kokoon.
Mikä tärkeintä, ja toivottavasti sitten pysyvää on tarpeellisten käytäntöjen kehittäminen, parantaminen, toimivuuden kehittäminen. Paitsi StoraEnsolla myös toimialalla muutenkin.
Myös näin se kehitys kehittyy, välillä kipeän kautta. Vahingosta viisastuen.
StoraEnson houkuttelevuus sijoituskohteena on tämän tapauksen aikana huonompi kuin ennen, ehkä kehityksen kautta firma tulee tällä saralla olemaam vahvempi kuin ennen. Mediassa tullaan puimaan tapahtunutta, sekä myös StoraEnso tulee saamaan paljon ruutuaikaa jossa pääsee kertomaan myös kehityksestään.
Skandaaleita on yritystoimintaan tai yhteiskunnan toimintaan riittänyt aina, alalla kuin alalla. Skandaalinkatkuisimmatkin tapaukset unohtuvat kyllä nopeasti, ja murheet vaihtuvat toisiksi, tulokset ratkaisevat firman arvostuksen.
Moniko myi Nordean osakkeensa, irtisanoitui Nordealta tai irtisanoi tilinsä kun rahanpesuskandaalit pyörivät uutisissa? Varmaan moni, mutta lopultakaan ei kovin moni merkittävä. Entäs saksalaisten päästöskandaali, varsinainen huijaus, mutta historiaa.
Toki skandaaleilla on hintansa, mutta usein rajallinen kun verrataan tulevaisuuden kassavirtoihin ja aika kuluu.
Ostin kerran vahingossa metsätilan, jossa ei ollut sertifikaattia. Teetin siellä hakkuita, niin Metsäliitto suostui ostamaan puut ainoastaan energiapuuna. Storalle näköjään kelpaa muuhunkin käyttöön sertifioimaton puu. Onkohan tuossa touhussa puhtaat jauhot pussissa? Tietysti varmaan Kiinasta löytyy kyllä ostajia, joille ei PEFC:n tai FSC:n puuttuminen niin päivää pilaa, vaikka ei väärennettyjä sertifikaatteja ihan heti kättelyssä löytyisikään.
On vähän koomista, että täällä verrataan tilannetta Nordean rahanpesuskandaaliin.
Miksi ei oteta semmoisia firmoja, jotka ovat tehneet oikeasti pahoja ympäristörikoksia?
Vaikka esim Talvivaara? Ai niin, se meni konkkaan ja sitä ei haluta muistella.
Ehkä niitä tehdään tästä syystä: “Ympäristörikosten tuomiot ovat Suomessa olemattomia”
Jos minulla olisi mökki puhtaan veden rannalla ja joku yritys saastuttaisi sen veden, niin kyl minua ärsyttäisi suunnattomasti, koska itse arvostan puhdasvetistä järveä.
Eipä oikeastaan, Metsä irtisanonut sopimuksen ko. yrittäjän kanssa kesäkuussa loppumaan lokakuussa 2024, mutta tämän enson tapahtuman jälkeen yhteistyö lopetettu välittömästi. Uarkoitsijan nimeä ei mainita kun vastuukysymykset avoinna.
Maanomistajan tarjotessa leimikkoaan yhtiöille ostettavaksi, yhtiö hinnoitellessaan paljonko puukuutiolle voi myyjälle maksaa, yksi huomioitava kuluerä on metsäkuljetusmatkan pituus leimikolta puutavan kasauspaikalle kuorma-autoliikennekelpoisen tien varteen joka painavat puukuljetukset kestää.
Ajokoneen kuljetusmatka parhaissa tapauksissa on 100 metriä, hankalimmillaan kilometri ja useampiakin. Ajokone tyhjälläkin kuormalla, huippunopeus on luokkaa vain kymmenen kilometriä tunnissa.
Stora ym. yhtiöt ovat taksoissaan hakkuuyrittäjille huomioineet taulukoissaan tämän ns. metsäkuljetusmatkan. Stora “maksattaa” kuljetusmatkan pituuden metsänomistajalla huomioimalla sen puukuution tarjoushinnassaan.
Kyseisessä jalohelmisimpukkatapauksessa, joen ylitysalueella, kuljetuskelpoinen tie on 500 metrin päässä, mutta sinne ei ollut tietä eikä edes lupaa käyttää tietä korvauksetta. Kulkureitti tielle olisi pitänyt hakata metsän poikki joka ei edes ollut hakkuuoikeuden myyneen tai Storan omistuksessa. Vain näin menetellen olisi vältetty jokivirran yli ajaminen.
Näinollen Stora ennen ostosopimuksen allekirjoittamista maanomistajan kanssa tiesi metsäkuljetuksen ongelmat ja hinnoitteli sen metsänomistajalle tehtyyn tarjoukseen. Käsittämätöntä onkin että tehdyn puukaupan hakkuu aloitettiin ilman että metsäkuljetuksen ongelmaa oli ratkaistu, ratkaisun ensisijainen vastuu oli nimenomaan Storalla joka hakkuuajankohtana tarvitse tehtailleen poikkeuksellisen ison leimikon puut eikä hakkuuta siirretty talven routajaksoon.
Muuten, oliko ensimmäinen kerta kun ylipäätään kukaan tiesi että alavirtaan ajautunut maa-aineskin aiheuttaa raakkutuhoa. Onko ELY:n ohjeissa tällaisesta mahdollisuudesta vielä koskaan mainittu mitään ?
Ei kai tästä muuta johtopäätöstä voi tehdä, kuin Stora Enso on tietoisesti saastuttanut joen ja tappanut raakut. Ei ole halunnut viedä puita metsähallituksen maiden läpi, koska se ei ole ollut taloudellisesti järkevää. Ympäristörikoksia voi huoletta tehdä, koska kiinnijäämisriski alhainen ja sanktiot pienet.
