Raakkutietous lisääntymässä, tosin nyt kerrottiin että alajuoksulta ylityskohdan yläpuolelle siirretyt raakut voivat aleta tappelemaan keskenään, ja nimenomaan tuota sanaa käytettiin.Saa nähdä pitääkö paikkansa ja mitkä sen seuraukset olisivat.
Kartalta näkyy tilan sisällä pohjoisesta päin tulevan ilmeisen kuorma-autokelpoinen
maastoon tasattu tie ylityspaikan aivan viereen. Ilmeistä että sen on teettänyt nykyinen omistaja omiin lukuihinsa ja vain omaan käyttöönsä ennen kymmenkunta vuotta sitten tekemäänsä harvennusta, ja näin saanut paremman yksikköhinnan myymilleen harvennuspuukuutioille. Veikkaan että palstatie ei olisi kestänyt syksyn sateita joten siinä mielessä nyt oli oiva korjuuajankohta suorittaa hakkuu kesäkohteena.
Dronekuvasta näkyi ettei kalikkaakaan näkynyt tällä olettamallani virtaviereisellä lanssipaikalla, ehkä, ehkä ei, ne tarkoituksella vietiin nopeasti pois, tai sitten normaalisti tehtaan kiiretarpeeseen.
Tilan rasiteoikeudet käyttää karttapohjoisen näkymättömissä olevaa metsätietä on ilmeinen. Ja ilmeisesti mitään oikeuksia kuljettaa muualle ei ole.
Hevosilla ja koneilla sai viimeisen kerran jokiuomaa käyttää ylitykseen vuonna, siis minä vuonna ?
Tapaus nostaa nyt selvästi raakkujokien varsilla olevien tilojen kauppahintoja kun ne myydään kiinteistökaupoilla. Kunhan ne ostetaan suojelutarkoituksiin, vaikkapa luontojärjestöjemme nimiin meiltä vapaaehtoiskeräämillä varoilla.
Hukkajoen varrelta ostettaviin tiloihin, kyseinen hakkuutila mukaanluettuna, nyt olisi oivallinen tilaisuus aloittaa kansalaiskeräys. Valtio maksaisi toisen puolen ja tuplahinnalla käypään verrattuna, niin moni maanomistaja ilmeisen mielellään hyväksyisi vapaaehtoisen ostotarjouksen.
Hyväksymättömille änkyröille voitaisiin tarjota valtion vaihtomaita vaihtokauppana. Nyt on toimittava nopeasti kun asia on tulikuuma.
Raakut puhuttaa, mutta pidetään keskustelunaihe tiukasti metsäyhtiöissä ja alan sääntelyssä, ei oman mökin järvivedessä, ellei onnistu siitä rakentamaan siltaa yleisesti ottaen alan sääntelyyn, puun saatavuuteen, metsäyhtiöiden kannattavuuteen yms.
Lisäys: pakko lainata Gaduksen loistomeemi silti tähän.
“Metsäyhtiö Stora Enson ohjeistus raakkujen huomioimiseksi olisi Suomussalmen Hukkajoella edellyttänyt Metsähallituksen tien käyttöä. Yhtiö kuitenkin pyysi lupaa tien käyttöön vasta ympäristövahingon käytyä ilmi.”
Jutussa todetaan, että UPM:n kone alkaa olla iskussa, kun mm. Paso de los Toros saatu ajettua ylös. Maailmanmarkkinoiden kuten Kiinan ja sellun hintatilanteen parantuessa tulosta alkaa syntyä. Laskelmia, että omistajalle syntyisi siinä noin 10 % vuosituotto (sehän on puolet parempi kuin pitkä & keskimääräinen indeksituotto)
Kirjoitus on periaatteessa kohdillaan ja pidetään👍, että kyseinen kaava toteutuu. Mutta kyllä ainakin 3 isoa kysymysmerkkiä ilmassa.
-Onko jotain takuuta, että markkinatilanne pinkaisisi ylös? Päinvastoin, epävarmuuksista ei puutetta
-Umpin muuttuminen monialaisesta & vakaasta yhtiöstä suhdanneherkemmäksi sellunkeittäjäksi toteutunut
-Umpin äskeinen tiettyjen bioyksikköjen alasajopäätös nostaa lisää jännitystä, saadaanko Leunan pian avattavasta biotehtaasta kannattava ja mikä pääoman tuotto sille syntyy?
Umpin pääomamarkkinapäivä on to 5.9.2024, jolloin saadaan kuulla lisää.
Metsäalaa yleensä koskee yritystuet. Selvästi alkaa olla ilmassa henkeä, että nämä veronmaksajien kukkaroista kiskottavat pöhöttyneet tukijaiset päätyvät lahtipenkille ennemmin tai myöhemmin:
Näin alalla työskennelleenä pidän todella hyvänä saavutuksena että Paso de los Toros on saavuttanut nimelliskapasiteettinsa näinkin nopeasti. Uskon sen olevan todella kannattava yhtiölle ja pärjäävän hyvin sellun hinnan vaihteluissa.
Olen hieman skeptinen metsäalaa koskevien yritystukien kestävyydestä pitkällä aikavälillä, mutta luulen että nykyinen hallitus ei niihin koske. Markkinatilanteen käännöksen ennustamiseen ei mulla riitä natsat.
Vähän erikoista, että tehtaita seisotetaan, vaikka havusellun hinta on aika tapissaan. Tai sitten markkinoilla on tapahtunut käänne, joka ei vielä näy hinnoissa.
Sellutehtaat eivät ole myöskään täysin irrallisia muista toiminnoista vaan muodostavat pieniä kokonaisuuksia. Suomen metsiköistä tulee kaiken kokoisia puita, joista ainakin tukit pitää sahuutella tappiolla. Nykyisillä kustannuksilla ja myyntihinnoilla merkitys voi olla yllättävän suuri. UPM:llä aika suuri osa voitoista taitaa syntyä tuolla Fray Bentosin tehtaalla.
Heinäkuun lopulla tapahtui tosiaan hintakäänne, mutta huomioitavaa myös on, että Euroopan listahinta on täysin irrallaan todellisuudesta koko käyrän matkalta. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa noista hinnoista lähtee pois asiakaskohtaiset alennukset, jotka voivat olla kymmeniä prosentteja ja jotka ovat olleet viime vuosina levenemään päin. Kiinassa pelataan nettohinnoilla ja kuvan käyrä vastaa suunnilleen hintaa, jolla sellutonni omistajaa vaihtaa. Tästä on ollut puhe ylempänä ketjussa.
Epäilen vahvasti, että Kiinan kesän “ostolakko” pääsi paisuttamaan tehdasvarastoja turhan paljon, kun tehtaat kuitenkin pääosin olivat tulilla huoltoja ja ennakoimattomia häiriöitä lukuunottamatta. Nyt tosiaan kun hintakin on kyykännyt, niin ollaan tuottajien kannalta tilanteessa, jossa tavaraa on liikaa käsissä ja hintakaan ei oikein miellytä. Hopeareunus tilanteessa on se, että hintojen lasku vaikuttaa kommenttien perusteella stimuloineen kauppaa Kiinassa. Lisäksi havusellun osalta hinnan lasku näyttää jo loiventuneen eikä hintataso vielä ole todennäköisesti aivan suomalaisyhtiöiden käteiskustannuksessakaan vallitsevista korkeista puunhinnoista huolimatta. Näin ollen voi olla, että lomautuksia ei käytetä maksimeja, mutta tokikaan suomalaisyhtiöiden havusellun tuotannon katenäkymä ei tältä pohjalta erityisen häävi ole.
En nyt sano sano ei koskaan, mutta voisi tulla wc-paperista tässä skenaariossa uupelo. Sen verran monella tehtaalla menisi padat puhki 2-3 vuosikymmenessä.
Historiallisesti toimialan keskimääräinen kasvu 2010-luvun puolella kun asiaa itse seurasin oli sitä tasoa, että keskimääräinen kysyntäkasvu sulatti yhden uuden tehtaan tuotantokapasiteetin noin 1,5 vuodessa. Tilanne tästä tuskin on muuttunut oleellisesti kun toimialan koko on jatkanut absoluuttista kasvua. Alan toimijoilla on ollut kyllä tapana lyödä tehdasinvestointeja samaan sykliin kilpailijoiden kanssa, mutta kyllä niiden tasevaikutuksia sitten myös sulatellaan useampi vuosi. Tällöin markkinan luontainen kysyntäkasvu korjaa tasapainon vaikka on mahdotonta sanoa kuinka nopeasti se kussakin syklissä tapahtuu. Samaan aikaan jos matalasykli jatkuu hieman pidempään, alkaa tuotantokäyrän peräpäästä tippumaan pienempiä vanhoja tehtaita, joiden tuotanto voi hyvin kääntyä tappiolliseksi laskusyklissä. Tämä on myös keino korjata tasapainoa.
Sellupuolen pidemmän aikavälin ylikapasiteettia suojaa melko luontainen vallihauta, sillä soveltuvia matalan kustannustason tehdaspaikkoja riittävällä puun saatavuudella on globaalisti rajallisesti ja rakentaminen vaatii myös kattavan ja laajan sekä kokeneen teknisen organisaation. Tämä näkyy siinä, että toimialalle on tullut aika vähän uutta yrittäjää esim PE-rahoituksella vaikka markkinoilla riitti koronavuosina kyllä likviditeettiä. Modernit sellutehtaat ovat erittäin kannattavia investointeja kun niitä mittaa oikealla laitoksen teollisella käyttöiällä (+30v huomioiden modernisoinnit) jättäen pörssin vuosivolan vähemmälle huomiolle.
Raakkujen elinikä on hyvin pitkä. Jos uskotaan, että vanhoja lohijokia ei koskaan saada elvytettyä, voidaan olettaa, että tällä hetkellä lisääntymätön raakkukanta on joka tapauksessa pois kuoleva.
Jos taas uskotaan, että lohien kulku saadaan joissakin joissa ennallistettua, aikaa toimiin voi niissä olla yllättävän paljonkin ihmisiän näkökulmasta, jos olen oikein käsittänyt.
Storalta tippui jo Sunila pois pelistä. Tehdas oli jatkoajan jatkoajalla jo 2008 vuodesta alkaen.
Sanoisin, että kaikilla kolmella suurella on yksi tehdas odottamassa joko:
A) Venäjäsuhteiden normalisoitumista ja puuntuonnin palautumista, joiden seurauksena tehtaat voisi modernisoida
B) Tehtaiden alasajoa elinkaaren tullessa päätökseensä.
Nämä kolme tehdasta ovat (omaan mielipiteeseen perustuvassa todennököisyysjärjestyksessä)
Kaukaan sellutehdas
Enocell
Joutseno
Kaukas on todennäköisin, koska sen puunkeruualue menee hyvin vahvasti limittäin UPMn modernimman, ja paremmalla sijainnilla (+integraatti) olevan Kymin sellutehtaan kanssa. Kaukaalla on elinaikaa 5-10 vuotta.
Enocellin sijainti on hankala ja Stora Ensolla on muutenkin ollut ns. oma paikka markkinasellun arvoketjussa hakusessa. Siitä kertoo esimerkiksi se, että Enocelliä on käännetty tuottamaan milloin mitäkin sellutyyppiä. Puunkeruualue osittain limittäinen Kaakon tehtaiden ja Äänekosken kanssa.
Joutseno on Kaukaan peilikuva, mutta Metsä Groupia ohjaavat eri insentiivit, kuin kahta kilpailijaa, jotka ovat pörssiyhtiöitä. Joutsenon kanssa ei ole kiirettä, ja voidaan hyvin odottaa, että kilpailijat tekevät ratkaisunsa, jonka jälkeen puun saatavuus joko tiukkenee tai helpottuu.
Edit. Luonnollisesti näitä kaikkia ajetaan niin kauan kuin mahdollista ilman suurempia investointeja ja pikkuviat korjataan sitten ”liimalla ja jeesusteipillä”. Tehtaiden tasearvo on pieni ja poistot poistettu, joten näillä tehdään paperilla jäätävää ROICia.
Jos Kaukas ei ole integraatti, niin mikä se sitten on? Samalla tontilla on Sellu- paperi- biotuote- ja biodieseltehtaat, sellukuivaamo sekä saha ja kansallinen tutkimuskeskus laboratorioineen.
Puut voi uittaa rantaan ja rata menee vientisatamaan.
Siinäpä olisi muuten Lappeenrannan kaupungilla vakava paikka jos Kaukas päätettäisiin kokonaisuudessaan lopettaa. Työpaikkoja tontilla lienee n. tuhat, ja tehtaan alueen kaavoittaminen toisi keskusta-alueelle mielettömät asutusmahdollisuudet. Hinnat ovat jo terroristivaltion asukkaiden bisnesten jäljiltä huippukuplassaan, ja varsinkin jos työpaikkoja noin paljon poistuisi, olisi rakentaminen nollasummapeliä.
Sen verran monella tehtaalla menisi padat puhki 2-3 vuosikymmenessä.