UPM on allekirjoittanut sopimuksen Pohjois-Walesissa sijaitsevan UPM Shottonin sanomalehtipaperitehtaan ja kaikkien tehtaaseen liittyvien omistusten myynnistä Eren Paper Ltd:lle. Eren Paperin emoyhtiö Modern Karton Sanayi Ve Ticaret A.Ş. on turkkilaisen teollisuuskonserni Eren Holdingin (”Eren”) kartonki- ja aaltopahviyhtiö. Kauppa on tarkoitus saattaa loppuun kolmannen vuosineljänneksen loppupuolella.
Eren aikoo integroida Shottonin tehtaan nykyisiin liiketoimintayksiköihinsä ja tehdä lisäinvestointeja tehdasalueelle. Kaikki 191 UPM Shottonin työntekijää siirtyvät uudelle työnantajalle vanhoina työntekijöinä.
Sanomalehtipaperituotannon on tarkoitus päättyä syyskuun 2021 loppuun mennessä, ja lokakuun alussa tehdas siirtyy Erenin hallintaan. Ostaja tiedottaa konversiosuunnitelmasta tarkemmin, mutta jo nyt on päätetty, että tehdasalueella uusiutuvaa energiaa tuottava voimalaitos sekä kierrätyspaperin ja -kartongin keräys- ja lajittelukeskus jatkavat toimintaansa normaalisti muutostöiden ajan, koska niillä on merkittävä asema alueen teollisessa infrastruktuurissa.
”Olemme erittäin tyytyväisiä sopimukseen, joka varmistaa Shottonin työntekijöiden tulevaisuuden pitkällä aikavälillä sekä tehtaan infrastruktuurin jatkokäytön. Kauppa auttaa UPM:ää järkeistämään sanomalehtipaperikapasiteettiaan ja hyödyntämään muiden tehtaiden arvon täysimääräisesti. Myynti tukee Erenin liiketoiminnan laajentumista Iso-Britannian markkinoille”, sanoo Winfried Schaur , UPM Communication Papers -liiketoiminta-alueen johtaja.
“Neuvottelut Erenin kanssa ovat olleet avoimet ja reilut, ja olemme sopineet tekevämme läheistä yhteistyötä tulevina kuukausina, jotta siirtymävaihe on sujuva niin sisäisille kuin ulkoisillekin sidosryhmille.”
UPM palvelee Iso-Britannian sanomalehtipaperiasiakkaita Shottonin myynnin jälkeenkin ja jatkaa myös kierrätyspaperin hankintaa maassa. UPM ja Eren tekevät läheistä yhteistyötä siirtymäaikana toimintojen jatkuvuuden varmistamiseksi.
Kaupan toteuduttua UPM:n vuotuinen sanomalehtipaperikapasiteetti vähenee 250 000 tonnilla ja vuotuiset kiinteät kustannukset 30 miljoonalla eurolla. Shottonin myynnistä syntyvien säästöjen lisäksi UPM on aiemmin ilmoittanut 130 miljoonan euron säästöistä kiinteissä kustannuksissa viime vuoden jälkipuoliskolla ja kuluvan vuoden alussa tehtyjen toimenpiteiden seurauksena.
Sektorilla tapahtui perjantaina mielenkiintoinen yrityskauppa, kun yhdysvaltalainen kartonki- ja pakkausyhtiö Graphic Packaging ostaa eurooppalaisen lähinnä kartongin jalostukseen keskittyneen AR Packagingin 1,45 miljardilla taalalla pääomasijoittajalta. Hinta vastaa noin 9x EV/EBITDA-kerrointa ennen synergioita ja 7x kerrointa synergioiden jälkeen, mikä on vallitsevassa markkinatilanteessa mielestäni melko tyypillinen hintataso alan yritysjärjestelyyn (ts. synergiapotentiaali jää valtaosin ostajalle ja pre-synergia hinta vastaa jokseenkin pörssiarvostuksia). AR Packaging on Euroopan toiseksi suurin kotelopakkausten valmistaja, joten epäilisin, että yhtiö on myös Stora Enson ja/tai Metsä Boardin asiakkaita.
Graphic Packaging operoi USA:ssa hieman erilaisella liiketoimintamallilla kuin valtaosa eurooppalaisista kartonkiyhtiöstä eli yhtiö on mukana sekä kartongin tuotannossa että kartongin jalostuksessa pakkauksiksi. Graphic Packaging mainitsee myös järjestelyn yhdeksi synergian lähteeksi kartongin tuotannon integraation lisäämisen, joten voipi olla, että järjestely vaikuttaa tavalla tai toisella ja jollain aikavälillä myös Euroopan kartonkimarkkinoiden dynamiikkaan. Toki lyhyellä aikavälillä Graphic Packagingin fokus lienee velan lyhentämisessä.
Mienlenkiintoista nähdä näiden ostojen ja paperikone konversioiden myötä että ketkä tulevaisuudessa näissä pakkaus- ja kartonkimarkkinoissa ovat voittajat luulisi että hintakilpailu tulee olemaan erittäin kovaa kun tarjontaa tulee semi lyhyessä ajassa erittäin paljon.
Aiheutuuko tästä näkemyksesi mukaan merkittävää lisääntynyttä kilpailua Huhtamäelle, entä Metsä Boardille? Onko Graphic Packagingilla paljon omaa kartongin tuotantoa, vai ovatkohan he yksi Metsä Boardin asiakkaista. Oletettavasti Graphic Packaging haluaa kehittää omaa kartongintuota kapasiteettiaan sen ollessa järkevää (onko järkevämpää investoida omiin tuotantolinjoihin, vai alihankkia tarvittavat raaka-aikeet pakkauksia varten…)
Huhtamäkään kaupalla on tuskin suurempia vaikutuksia, kun AR:ssa vaihtuu vaan isäntä eikä kapasiteetti tms. ainakaan heti muutu. Kartonkiyhtiöille AR on sen sijaan voinut olla asiakas ja Graphic Packagingin on myös itse kartongin tuottaja, joten suoria vaikutuksia voi tulla herkemmin. Tuskin kuitenkaan mitään dramaattista esimerkiksi Metsä Boardin ja Stora Enson sekä toisaalta AR:n skaalat huomioiden.
USA:ssa Graphic Packaging uskoo kartongin tuotannon ja pakkausvalmistuksen integroivaan liiketoimintamalliin. Jos sama pätee Eurooppaan, yhtiö tulisi investoimaan tai hankkimaan kartonkikapasiteettia jollain aikajänteellä myös Euroopasta. Toki alkuun Graphic Packaging voisi ainakin periaatteessa (en nyt ulkoa muist USA:n tuotannon sijainteja) tuoda kartonkia Atlantin yli Eurooppaan, jos USA:n tehtailla olisi vapaata kapasiteettia tai korvattavissa olevia asiakkuuksia. Nähtäväksi jää.
Numeroita ei käsittääkseni ole julkaistu. Brasiliassa eukalyptuksen kasvu- ja korjuuolosuhteet ovat maailman suotuisimpia, minkä takia yleisellä tasolla maan tehtaat ovat kustannuskäyrän alapäässä (puun osuus on noin 60-70 % sellun tuotannon kuluista). Tämä ja lievä skaalaetu huomioiden uskoisin, että Suzano painelee uudella tehtaallaan vielä jonkun verran alle UPM:n Uruguayn projektin 280 taalan tavoitellun tonnikohtaisen käteiskustannuksen. Samalla Suzanon uusi tehdas lienee aivan maailman terävintä kärkeä kustannustehokkuudessa. Lisäksi Suzanon projekti vaikuttaa sitovan pääomaa jonkun verran UPM:n hanketta vähemmän (todennäköisesti infraan ei tarvitse panostaa yhtä paljon).
Toki vertailtaessa kannattaa myös muistaa, että Brasiliassa on myös omat riskinsä (ml. politiikka, verotus) kilpailuhaittoina. Tämä tasoittanee jonkun verran eroa UPM:n ja Suzanon projektiexceleiden NPV-arvojen välillä, vaikka kulutehokkuudessa ja pääoman sitoutumisessa etumatka lienee Suzanolla.
Olin eilen metsäteollisuudesta suurinpiirtein kaiken tietävän Fastmarketsin Ville Henttosen kanssa vieraana Mikko Jylhän Pörssipäivässä Yle Puheella. Tunnin setti toimialan ja yhtiöiden tilanteesta löytyy täältä, jos jotakuta kiinnostaa.
Raaka-aineinflaatiosta on mediassa juttuja harva se päivä. Osaatteko sanoa, onko metsäyhtiöiden suhteen eroa siinä, miten ne reagoivat puun kallistumiseen? Onko esim. joillain yrityksistä toisia suuremmat omat metsävarat, joista ammentaa “in-house hinnoin”? Miten tehtaiden maantieteellinen sijoittuminen vaikuttaa tällaisessa tilanteessa? Onko metsäyhtiöillä hinnoitteluvoimaa, jolla kohonneet kustannukset saadaan siirrettyä tuotteiden hintoihin?
Pahoittelut lukuisista kysymyksistä! Ainakaan pikaisella vilkaisulla en löytänyt ketjusta vastauksia.
Jos oletettaisiin, että puu kallistuu kaikkialla saman verran suhteellisesti vaikutus kulupuoleen on suurin Metsä Boardillla, joka käyttää tuotannossan (ml. Metsä Fibre) vain ensikuitua. Kaikkien metsäyhtiöiden tulokset ovat kuitenkin potentiaalisesti herkkiä puun hinnan nousulle, mutta nettovaikutus riippuu toki myyntihintojen kehityksestä, joita ajaa ensisijaisesti kysyntä/tarjonta.
Stora Ensolla on omaa metsää ja toisaalta eniten pääomaa kiinni metsässä. UPM:llä on myös jonkun verran metsävaroja Suomessa, mutta Metsä Boardilla omaa metsää ei ole lainkaan vaan yhtiö nojaa osuuskunnan jäsenten haluun toimittaa puuta “oman” firman tehtaille.
Riippuu siitä, miten puun hinta alueellisesti kehittyy suhteessa muihin alueisiin. Edellisen puun inflaatiopiikin aikaan vuonna 2018-2019 Ruotsin tehtaat olivat hieman heikommassa asemassa suhteessa muihin, sillä maassa käytettiin paljon rajusti kallistunutta baltialaista puuta. Nyt tilanne vaikuttaa jossain määrin tasapainoisemmalta omasta mielestäni alueellisesti. Tämä Pohjoismaiden tasolla, Pohjois-Amerikaan en ota kantaa.
Riippuu kunkin sektorin kysyntä/tarjonta-tasapainosta ja markkinarakenteesta. Nyt ainakin kartonkien osalta hintoja on saatu varsin mukavasti ylös ja puutuotteissa ja sellussa tilanne on jopa erinomainen. Papereissa ylitarjonta on taas painanut hintoja. Papereita lukuunottamatta markkinoilla on kuitenkin ollut myös tarjonnan pullonkauloja, joiden poistuminen yhdistettynä tiettyihin tiedossa oleviin tarjonnan lisäyksiin voi myös muuttaa yhtälöä loppuvuodesta ja ensi vuonna, vaikka kysyntä pysyisikin vahvan talouskasvun ajamana hyvänä.
Kiinassa muuten havusellun futuurimarkkina on taipunut alaspäin ja laskenut huipuilta noin 15 % tammikuun lopun tasolle. Nähtäväksi jää seuraako fyysinen markkina futuuria samaan tapaan kuin nousussa. Lisäksi uutisvirrassa on Kiinan osalta ollut kommentteja Kiinan paperien ja kartonkien tuotantovolyymeistä ja hieman lipsuneista hinnoista. Nämä voisivat periaatteessa indikoida, että sellujuhlat rauhoittuvat jo H2:lla, sillä Kiinahan ajaa globaalia sellumarkkinaa ja muut vikisevät.
Kiitos Antti hyvistä vastauksista ja ajastasi. Auttoi hahmottamaan tilannetta ja antoi eväitä omiin sijoituspohdintoihin.
Näen itse näissä metsäyhtiöissä myös aika paljon poliittista riskiä. EU:sta ei ikinä tiedä, miten ilmastotavoitteet voivat vaikuttaa liiketoimintaan, vaikka Suomi yrittäisikin pitää yritystensä ja kansantalouden puolta. Erityisesti puun saatavuus mietityttää, jos metsien hiilinielut jotenkin “sosialisoitaisiin” EU:n yhteisiksi. Edit: Nämä pelot siis saattavat olla aiheettomia, mutta jo niiden olemassaolo yhdistettynä aiempiin kysymyksiini kertoo siitä, että metsäalan toimintaympäristön hahmottaminen on itselleni ehkä vähän turhan vaikeaa.
UPM lähti +/-0 tuotolla myyntiin, kun halusin lisätä Sampoa.
Valitettavasti huolesi ovat osittain ihan aiheellisia. Nimenomaan tuosta hiilinielujen sosialisoinnista on ollut EU:ssa puhetta. Ainoat maat mitkä tuntuvat ymmärtävän miten peli toimii ovat Suomi, Ruotsi ja Itävalta. (Ollaan vähän alakynnessä…).
Harmi että maailmassa metsiin ja puihin liittyvä tuotanto mielletään ilmaston vastaisiksi kun eivät ymmärrä että sitä voidaan tehdä kestävästi. Täällä Suomessa taas toimintaa on harjoitettu kestävästi jo ties kuinka kauan. Koko ajan tulee vieläpä enemmän puuta mitä istutetaan.
Aito riski että EU:n ilmastonielua ajatellaan kokonaisvaltaisesti EU-laajuudella → Suomella pinta-alasta isoin osuus metsää → kielletään hakkuut → tervemenoa meidän suurin teollisuus ja kestävä kehitys.
Aivan. Tuntuu älyttömältä, että asioita ei osata tarkastella kokonaisuutena.
Olen jonkin verran seuraillut EU-keskustelua liittyen “energiataksonomiaan”, ja en ole yhtään luottavainen sen suhteen, että EU saa aikaan kokonaisuuden kannalta parhaita päätöksiä.
Mielenkiintoista myös nähdä, miten mahdollinen Vihreä kansleri Saksan ruorissa vaikuttaa voimatasapainoon ilmasto-, hiilinielu- ja energia-asioissa.
Suomen track record ei ole ollut kovin vahva, mitä tulee esim. EU:n toimiin merenkulun päästöjen vähentämisessä.
Meidän mepit ovat paljon vartijana kun näistä asioista päätetään. Toistaiseksi ovat tehneet hyvää työtä ja heille iso kiitos siitä. Ei ole helppo työ kun tietää millaisia mielikuvia metsiin ja hakkuisiin yleisesti liitetään poliitikkojenkin taholta
“Täällä Suomessa taas toimintaa on harjoitettu kestävästi jo ties kuinka kauan. Koko ajan tulee vieläpä enemmän puuta mitä istutetaan.”
Suomessa metsiä ei ole hakattu kestävästi sitten harsintajulkilausuman jälkeen 1948, jolloin kaikenlaiset harsintahakkuut käytännössä kiellettiin. Se että ns. metsien kasvu kuutioina on suurempaa kuin hakkuukuutiot, ei kerro mitään kestävyydestä. Suomessa lähes kaikki metsät on tuhottu. Puuviljelmä ei ole metsää. Suurin osa nyky “metsien” kasvusta tapahtuu taimikoissa. Suomen koko puuston rungon paksuuden mediaani on VMI aineiston mukaan 4cm.
Osaako täällä joku sanoa mistä johtuu selvästi suurentunut spreadi Storan A ja R osakesarjojen välillä, siis YTD molemmat lähes 8% vastakkaisiin suuntiin?
Tietänet sitten, että suomalaisessa metsätaloudessa on viimeisten vuosikymmenten aikana otettu huomattavia edistysaskelia, joiden avulla luontoasiat on otettu ihan eri tavalla huomioon. Esimerkiksi lahopuun määrä on lähtenyt jo kasvuun, ja esimerkinsi FSC-sertifiointi ajaa metsätaloutta alati kestävämmäksi.
Olen samaa mieltä, että istutettu metsä ei sinänsä ole “luonnollista” aarniometsää, mutta on tämä kestävähkö metsätalous nyt silti parempaa, kuin mikään kilpaileva vastine. Metsien ojitus on ollut myös merkittävä asia puuston kuutiomäärän kasvamisessa, onhan soiden osuus maastamme noin 1/3.
Tuo teksti mitä suollat on mielestäni potaskaa, jolla hämärretään ihmisten mielikuvia suomalaisesta metsätaloudesta. Joo, ongelmia on, mutta hemmetisti vähemmän, kuin oikeastaan missään muussa ihmisen toiminnassa (maatalous, plantaasit, fossiiliset ym.). Juurisyynähän lienee väestönkasvu, johon me emme oikein voi vaikuttaa.
Metsätalous on ratkaisu ilmastokriisiin ja uskon, että pikkuhiljaa kiristyvillä sertifikaateilla ja hyvin suunnitelluilla luonnonsuojelualueilla voidaan päästä melko kestävään tilanteeseen.
On myös kohtuutonta, että vuosisatoja sitten metsänsä pois hakanneet isot Euroopan maat meinaavat taas kerran päästä, kuin koira veräjästä. Suomi maksaa.
Niinhän se on, että metsissäkään määrä ei ole laatu. Laadulla metsän suhteen määrään pitää ynnätä monimuotoisuus, joka on sitä kestävää metsänhoitoa.
Paljon parempaan ollaan menossa silti.
Se että rungon mediaanipaksuus on 4 cm ei kerro siitä että metsät on hakattu pois vaan siitä että tuollaisia 4 cm paksuisia runkoja mahtuu hehtaarille jopa 100 kertainen määrä verrattuna päätehakkuukypsään metsikköön.
Hyvää hakkuut ylittävää metsän kasvua jo vuosikymmeniä. Tämä onkin Suomessa tapahtuvalle metsätaloudelle erinomaisen tärkeää, kuten myös Suomen taloudelliselle hyvinvoinnille, on kyse sitten työstä kuin etuuksista eläville, sekä kaikenlaisille välimuodoille.
Puun tilavuus metsissä näyttää nousseen 40v takaisesta 1500-> 2500 milj m3 eli jopa vajaat 70%
Vanhojen metsien osuus 40% (20% 81-120v & 20% >121v) Pohjois-Suomessa ja Etelässä 20% (15% 81-120v & 5% >121v)
Epäilemättä Pohjois-Suomen metsien ikäprofiili vaikuttaa tasapainoisemmalta
Metsien pinta-alasta näyttää vajaat 13% olevan virallisesti suojeltua, enimmäkseen Pohjois-Suomessa.
Voisi ajatella, että Etelänkin metsiä tulisi suojella enemmän, koskapa nykytilan perusteella vaikuttaa että metsät tosiaan ovat nuoria, ja toisekseen riittävän isoina alueina sehän tukisi luonnon monimuotoisuutta.
Hieman hämmästytti tuo 4cm mediaani paksuus koko Suomen puustolle! Tuo ei vastaa laisinkaan omaa kokemusta niin lähimetsistä, suvun metsistä eikä ylipäätään mistään metsästä missä liikun vuoden mittaan. Mutta kuten @Pitopalvelu_Ikuturso totesikin, vanhoissa metsissähän on äärimmäisen vähän runkoja verrattuna juuri uudistettuun metsään.
Tosiaan kuten aiemmin todettu, lisäksi firmoilla ja metsän omistajilla on lisäksi erilaisia ohjelmia. En osaa sanoa kuinka hyviä ja vaikuttavia, mutta luulen että tilannetta parantavia.
luulisi että hintakilpailu tulee olemaan erittäin kovaa kun tarjontaa tulee semi lyhyessä ajassa erittäin paljon.
