Olet tietysti oikeassa varovaisuudessasi Uruguayn pitkän aikavälin ROCE:sta. Ala on syklinen ja pääomavaltainen. 30 vuoden aikavälillä kuitenkin sellu on commodity sektorin tasaisin hinnan heilunnan suhteen. Lisäksi tietääkseni plantaasit logistisesti oikeissa paikoissa (vesiväylien lähellä) ja poliittisesti tasaisissa maissa ovat kortilla. Investoinnit ovat väistämättä tosi isoja, niihin ei monella pelurilla ole varaa. Ja sellun kysynnän kasvu nähdään rakenteellisena (2-3%). Aikamoinen osa sellukapasta on jo yli 30v vanhaa. Suzano ilmoitti nyt uuden Cerrado projektin, en ole tsekannut sen jälkeen onko tuleva tarjonta jo isompi kuin oletettu kysyntä
Stora Enso siis kaavailee ligniinistä uutta ja tuottavaa liiketoimintaa. Mm. autojen akkuihin. Ohessa mielenkiintoinen juttu, kuinka sitä voidaan käyttää myös pattereihin. Kyseinen ligniini on Stora Enson tuottamaa.
Jutusta käy kuitenkin myös ilmi, että ilmeisesti useita yrityksiä on rynnimässä ligniinien tuotantoon. Patteriyhtiö on ostanut koe-eriä jo kolmelta eri taholta.
Kysymys kuuluukin, ovatko metsäyhtiöiden väläyttämät kovat katteet uusista tuotteista loppujen lopuksi niin korkeita kuin annetaan ymmärtää? Entäpä teknologiset vallihaudat?Aika näyttää tämänkin
Paperin kulutus ei tule enää kasvamaan, mutta sen tekemisellä voidaan edelleen varmasti tehdä rahaa tulevaisuudessa. Paperinkulutus tulee todennäköisesti menemään sellaiseen suuntaan, jossa paperi on niche-tuote jossa laatu korostuu. Tällöin Keski-Euroopan, enimmäkseen kierrätyspaperilla, tuotetut paperit eivät välttämättä ole niin kilpailukykyisiä. Laadukkaassa paperissa suomalaiset, neitseellisestä puusta paperia valmistavat yhtiöt, voivat olla hyvinkin kilpailukykyisiä. Tämä voi olla UPM:lle ihan ok bisnestä.
Kasvu tietysti tulee muualta, ja kaikki riippuu siitä mitä fossiilisilla tuotettuja tuotteita korvataan puupohjaisilla tuotteilla mitenkin paljon. Pitää myös muistaa, että kyseessä ei ole ehtymätön luonnonvara vaikka uusiutuva onkin. Puurakentamisen nähtävissä oleva yleistyminen hyödyttäisi nähdäkseni eniten Metsä Groupia ja Stora Ensoa. Tämä voisi vaikuttaa puunhankintaan ja siten UPM:n toimintaan Suomessa.
UPM:n sähkön keskimääräisiä myyntihintoja nostanevat myös aiemmin tässä ketjussa mainitut tiettyjen prosessien pysäyttämiseksi niiden hetkin ajaksi, jolloin on kannattavampaa myydä sähköä kuin valmistaa paperiteollisuuden tuotteita. Näiden tuntien keskimääräinen myyntihinta lienee hurja. Fortumilla tällaista pelivaraa suhteessa vähemmän.
Saa nähdä kuinka “kiinni kiinni” menevät. Jos edes voimalaitoksia ei ajeta jollakin minimikuormalla niin iso riski, että mittava määrä erilaisia laitteita jäätyessään rikkoontuu vaikka kuinka yrittäisi laskea kaikki putkistot tyhjiksi yms.
Puurakentamisen tuotteissa käytetään pääosin tukkeja ja paperinvalmistukseen pienempihalkaisijaista puuta mistä ei saa tehtyä sahatavaraa. Poikkeuksena lastulevy/MDF/komposiitti yms tuotteet, joita voinee valmistaa pienemmästäkin puusta. Jos tukkipuun hinnat nousee niin kyllähän se laittaa hakkuita enemmän liikkeelle ja sivutuotteena saadaan kuitupuuta. Kuitupuusta taitaa tällä hetkellä paperitehtaiden kanssa kisailla ennemminkin erilaiset voimalaitokset ja klapikauppiaat. Tämän hetkiset kaasun, öljyn ja sähkön hinnat jossain määrin lisännee puun polttamista.
Toki jos tukit päättää myydä Metsä Groupille tai Ensolle, niin sitä saattaa helposti myydä kuitupuutkin samalle ostajalle.
Tätä korttia toimialalla alettiin ainakin sijoittajien suuntaan heilutella viitisen vuotta sitten. Argumentissa on kieltämättä tiettyä logiikkaa. Omissa silmissäni uskottavuutta on kuitenkin vähentänyt se, että tuoreimmat investoinnit ovat pamahtaneet edelleen kustannuskäyrän alareunaan (ml. UPM Uruguay). Insinöörit pystyvät lopulta ratkomaan melko monta ongelmaa, kunhan heille annetaan aikaa ajatella ja resursseja kehittää.
Löytyyhän noita investointikykyisiä metsäyhtiötä melkoinen läjä. Lisäksi korkea ROCE-% olisi sen luokan kannustin, että pääomituksesta tehtaiden rakentaminen ei jää kiinni (varsinkin kun näinä äärimmäisen korkean rahan tarjonnan aikoina), jos muut asiat natsaavat. Tässä yhteydessä korkea ROCE-% on mielestäni selvästi alle 20 %, sillä pääoman kustannus selluprojektiin lienee vähän maasta ja toimijasta riippuen jotain 10 %:n molemmin puolin.
Jos huippuprojekteilla tehtäisiin kestävästi yli kahtakymppiä (ts. tämähän on kiinni etenkin pitkän ajan keskimääräisestä liikevoitosta ja sen sisällä etenkin hinnasta, koska kulutaso on suurinpiirtein tiedossa), niin keskinkertaisella (ts. korkeammalla tuotantokustannuksella) hankkeelle olisi todennäköisesti mahdollista tehdä 15 %:n ROCE-%. Kapitalismissa jostain pitäisi ennen pitkää löytyä peluri, jota selvästi pääoman kustannuksen ylittävä 15 %:n tuotto provosoi investoimaan. Tämä taas lisää tarjontaa ja normalisoi jollain viiveellä hintaa.
Mielestäni tämän pelin säännöt voisivat muuttua, jos joku sellua kuluttava suuren volyymin uusi sovellus (esim. puukuitu vaatteisiin) löisi kunnolla läpi ja kysynnän kasvuvauhti kasvaisi merkittävästi tällä hetkellä odotetua 1-3 %:n (tämäkin on muuten lähes pelkästään Kiinan varassa) tasoa nopeammaksi. Tässä tilanteessa tarjonnalla voisi olla vaikeuksia kestää perässä ja silloin sellun hinta sekä sitä kautta investointien ROCE-% voisivat ampua pidemmääksi ajaksi ylös. Perusskenaario tämä ei kuitenkaan nykytiedon valossa ole vaan kysynnän kasvun ennustetaan pysyvän pitkän ajan historiallisissa keskiarvoissaan.
Antti, kiitos paljon hyvistä ja perustelluista kommenteistasi. Olen ehdottomasti positiivisesti kallellaan, joten ajatuksesi tuovat tarvittua balanssia. Olisi ensi vuonna mielenkiintoista nähdä SOTP-analyysiä, joissa noita ympäristöteknologisia aihioita arvotettaisiin asiaankuuluvilla kertoimilla. Monilla ympäristöteknologian yhtiöillä on iso markkina-arvo vaikka liikevaihto vielä olematon. Hyvää joulua, Antti
Osien summassa etenkin uusien teknologioiden osalta on UPM:n tapauksessa se pieni käytännön ongelma, että osien summan osoittama arvo pitäisi tavalla tai toisella pyrkiä purkamaan. Yritysjärjestelyt sitä tuskin purkavat vaan arvon purkautumista haetaan todennäköisesti niin, että uudet teknologiat ajetaan kannattavaan (ja skaalautuvaan) kasvuun. Tämä tietenkin näkyy myös perinteisissä arvostuskertoimissa aikanaan. Kuinka kauan tässä sitten kestää, on toinen juttu. Lisäksi on melko subjektiivista, mikä on asiaan kuuluvaa nykytiedon valossa.
Niin kauan kuin konsernin ROE-%:n tavoite on 10 %, valuaatiolta ei mielestäni voi aivan ihmeitä odottaa, vaikka ymmärrän toki, että metsäomaisuus ja energiaosakkeet konsernin pääoman tuottolukuja painavat. Tavoitetaso pitäisi ehdottomasti saada nostettua ylemmäs ja saavuttaa korkeampi taso kestävästi, jotta merkittävästi korkeampia kertoimia voisi odottaa. Tätä kautta Nestekin eteni aikanaan ja asteittain, jos vertailukohtaa haluaa hakea.
Luvassa on kyllä varsin paljon ongelmia, kun sellutehtaan ajaa näillä pakkasilla alas. Ei tule olemaan helppoa käynnistellä, kun putkia on jäässä. Tai voihan se olla, että sopimusta ei ole ennän juhannusta niin ompahan tehtaat kerenneet jo sulamaan.
Olisi mielenkiintoista saada vähän laskelmaa lakon kustannuksista UPM:lle. Aiemmin ovat muistaakseni antaneet tiedotuksen tästä, kun lakko alkaa.
Sellun tekeminen Suomessakin on varmasti nykyhinnoilla ihan kelpo touhua. Tästä tulee miljoonatappiot lyhyessäkin lakossa. Toivottavasti varastot ovat pullollaan Keski-Euroopan satamissa.
Painopaperikoneiden seisominen ei varmastikaan juuri tunnu, kun homma ollut alkuvuoden tappiollista muutenkin. Asiakkailta tuskin loppuu paperi lakon aikana, koska Euroopassa on yhä ylikapasiteettia ja alkuvuonna kysyntä on heikompaa muutenkin kuin loppuvuonna. Varastot on myöskin manner-Euroopassa ajettu varmasti niin täyteen kuin mahdollista.
Erikoispaperit on myös pienempi bisnes, vaikkakin ihan kannattava. Toivottavasti maine ei kärsi asiakkaiden silmissä. Sama juttu pätee biodieseliin.
Työnantajapuoli yleensä liioittelee koituneita tappioita. Mikäli lakot ym. työnseisaukset ovat lyhytaikaisia ja suunniteltuja niin varastoja yleensä kasvatetaan ennen tätä ja selvitetään pystyykö toimituksia aikaistamaan
Tälläiset lakot tuskin nostavat Suomea positiivisesti esille, kun UPM miettii minne mahdollisesti uusi miljardilaitos(?) investointi tehdään. Saa nähdä tuleeko päätöstä jo Q4n yhteydessä.
Onko jossain mediassa ollut tämä viisi vuotta? Itse olen löytänyt juttuja, missä mainitaan Pesosen luvanneen lyhyemmän ajan eli 3 vuotta ilman sulkemisia.
Lakkoilu ei kyllä tosiaan lupaa hyvää sille, että UPM rakentaisi toisen biojalostamon Suomeen. Kotkahan oli yhtänä vaihtoehtona tehdä.
Insinöörit pystyvät lopulta ratkomaan melko monta ongelmaa, kunhan heille annetaan aikaa ajatella ja resursseja kehittää.
