Onpas nyt tosiaan tämä ketju ajautunut jopa tunnepohjaiseen väittelyyn UPM:n lakosta. Tämän osalta on kaikkien hyvä muistaa, että kukaan UPM:n ulkopuolella ei tiedä lakon aiheuttamia kustannuksia, eikä sen avulla saavutetun lopputuloksen arvioituja tuottoja. Turha täällä on siis laukoa tiukkoja kommentteja oikein kumpaankaan suuntaan.
Analyytikoilta on tosiaan saatu jonkinmoisia hiha-arvioita päiväkohtaisesta kustannuksesta 2-3m€, mitä ymmärtääkseni on haarukoitu siltä pohjalta mitä aikaisemmat lakot ovat maksaneet (korjaa toki @Antti_Viljakainen jos hiha-arvio oli tässä huono termi ja arvio perustuu kovastikin kättä pidempään). Markkinatilanne on tältä osin nyt ollut kuitenkin monellakin tapaa erittäin poikkeuksellinen, joten muutamia oleellisia muuttujia voitaisiin parviälyllä yrittää haarukoida, jotta saataisiin edes suuntaa-antavia NPV-laskelmia kasaan. Tämä nyt toki on tavallaan UPM:n arvonmäärityksen kannalta pilkun väärällä puolella oleva asia, mutta muutamia omia ajatelmia kuitenkin alla:
Lakon takia pienentyneen sähkönkulutuksen tuottama voitto.
UPM:n sähkönkulutus on pienentynyt lakon takia varsin dramaattisesti, jolloin yhtiö on ollut erittäin voimakkaasti nettosähköntuottaja alkuvuoden 2022 aikana. Käytännössä yhtiö on mitä todennäköisimmin päässyt myymään lakon takia kuluttamatta jääneen sähkön SPOT-hintaan sähkömarkkinoille.
Tältä osin on kuitenkin hankala arvioida kuinka paljon sähkön nettopositio on lopulta muuttunut. Sellutehtaiden ylijäämätuotanto on jäänyt tekemättä, mutta kaikkien muiden tehtaiden kulutus on jäänyt toteutumatta, näistä luonnollisesti paperitehtaat merkittävimpänä. Karkealla hiha-arviolla voitaisiin laskea, että jos sähkön nettokulutus on pienentynyt keskimäärin 300 MW/h (uskoakseni konservatiivinen arvio), niin toteutuneilla sähkönhinnoilla tästä tulee luokkaa 300MW * 24h * 80 €/MWh = 576k€ päivässä lisäkatetta.
Sähkön SPOT-hinta on alkuvuoden aikana toteutunut noin tasolle 86 €/MWh, jolloin 80 €/MWh on ymmärtääkseni realistinen katelukema, onhan tuo lakon takia “ylimääräiseksi” jäänyt sähköntuotanto erittäin alhaisella tuotantokustannuksille tuotettua vesi-/ydinvoimaa. Tämä on toki kovasti yksinkertaistettu laskentatapa, käytännössähän sähköä on suojattu niin kulutuksen kuin tuotannonkin osalta erikseen, mutta nimenomaan koko konserniin tulevia kassavirtoja mietittäessä näin tämä ymmärtääkseni pitää mieltää.
Lakon seurauksena nousseiden paperihintojen vaikutus UPM:n muiden paperitehtaiden katteeseen.
Ei ole vaatinut suurensuuria ennustajan lahjoja nähdäkseen, että UPM:llä on ollut merkittävä riski ajautua lakkoon tässä tilanteessa. Yhtiön johdon olisi ollut mielestäni helppo varautua tulevaan lakkoon jo hyvinkin tyyliin viime kesästä lähtien, jolloin Keski-Euroopankin paperitehtaiden tuotantokustannukset on ollut mahdollista lukita järkeville tasoille.
Tällä yritän sanoa siis sitä, että vaikka maakaasun hinnannousu on vaikeuttanut Keski-Euroopan paperitehtaiden toimintaympäristöä nyt alkuvuoden aikana, niin mielestäni on selvää, että UPM:n ainakin olisi pitänyt varautua jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella siihen, että Keski-Euroopan tehtaat tulee pyörimään Q1:n aikana täydellä teholla todennäköisen Suomen lakon takia. Riskienhallinnallisesti tällöin ainoa järkevä ratkaisu (ainakin näin jälkikäteen katsottuna ) olisi ollut suojata maakaasun hintaa jo hyvissä ajoin ennen työehtosopimuksen päättymistä. Sillä onko näin tehty vaiko eikö, ja jos on niin missä vaiheessa, on nähdäkseni erittäin ratkaiseva vaikutus lakon aiheuttamiin kustannuksiin.
Jos Keski-Euroopan tehtaat ovat saaneet pyöriä täysillä viime kesänä “ostetulla” maakaasulla, niin ne ovat vuolleet kultaa alkuvuoden ajan nousseiden paperin hintojen ansiosta. Tällöin siis osin lakon itse aiheuttama paperin hinnan nousu sataisi 100%:sesti muiden UPM:n tehtaiden tuloslaskelman alimmalle riville, mikä kompensoisi lakon kustannuksia erittäin merkittävästi. Jos tehtaita on kuitenkin pyöritetty SPOT-markkinoilta ostetulla kaasulla, niin sitten tätä efektiä ei tietenkään nähdä.
Toimialakohtaisten työehtosopimusten tuoma lisäelinaika suomalaisille paperitehtaille
NPV laskelmissa yksi aika olennainen seikka on se, että minkälaiselle ajanjaksolle niitä kassavirtoja ylipäätänsä voidaan ennustaa tulevan. Vahvasti yksinkertaistettu esimerkki voisi olla se, että jos vaihtoehtoina on kaikkien suomalaisten paperitehtaiden ajaminen alas seuraavan 3 vuoden aikana, mutta toimialakohtaisilla työehtosopimuksilla elinaikaa saadaankin pidennettyä vaikka keskimäärin 15 vuoteen, niin johan ne NPV:t alkaa näyttämään varsin mukavilta.
Tämä on kuitenkin varmaan se kaikista vaikeiten arvioitavissa oleva muuttuja, eikä tätä kukaan UPM:n sisälläkään pysty yksiselitteisesti määrittämään edes jälkikäteen 15 vuoden päästä. Mutta ajatustasolla näinhän se menee. Suomalaisen paperitehtaan ei tarvitse koskaan olla kilpailukyvyltään paras tai edes keskimääräinen pysyäkseen hengissä, se ei vaan saisi koskaan olla aivan sieltä heikoimmasta päästä. Jos siis näillä pienilläkin työehtosopimusmuutoksilla saatiin Suomen tehtaita edes muutama pykälä ylemmäs maailman paperitehtaiden kilpailukykyvertailussa, niin se on jo merkittävä askel. Se mahdollistaisi sen, että tehtaat pysyvät elossa seuraavat neljä vuotta jolloin voidaan taas seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa nipistää pieniä osia kustannuksista, pitäen Suomen tehtaat taas pois sieltä heikoimmasta päästä. Jos näin saadaan jatkettua kerta toisensa jälkeen, eli pala palalta saadaan kilpailukyky pidettyä yllä vaikkapa nyt sen 15 vuotta (mikä tuntuu toki epätodennäköiseltä), niin siinä voittaisi kyllä isosti niin UPM:n omistajat, sen henkilöstö kuin Suomen kansantalouskin. Eikä edes mahdollinen muutaman sadan miljoonan euron lakkokustannus tässä kirpaisisi. Tämän mahdollistamisen kannalta nimenomaan toimialakohtaiset työehtosopimukset voivat, ainakin teoriassa, olla se ratkaiseva yksittäinen tekijä, vaikka juuri nyt tällä kierroksella mitään valtavia muutoksia ei aikaan saatukaan. Suomen työmarkkinat ovat kankeat, joten isoja muutoksia nyt vaan pitää tehdä asia kerrallaan.
Summa summarum, kun puhutaan lakon NPV laskelmista, niin puhutaan todella kompleksisesta kokonaisuudesta. Markkinatilanne on ollut niin erikoinen, että ihan kaikki on mahdollista, myös se ettei lakko aiheuttanut juuri mitään kustannuksia. Uskallan sanoa, että kukaan ei pysty tätä kokonaisuutta yksiselitteisesti laskemaan auki, ei edes UPM:n johdossa saati yhtiön ulkopuolella. Toivottavasti tästä asiasta saadaan kuitenkin huomenna jotain lisätietoja yhtiöltä itseltäänkin.
Minun mielestäni on kuitenkin selvää, että niin UPM:n kuin etenkin Suomen kansantalouden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että suomalaisten tehtaiden kilpailukyky saadaan pidettyä pitkällä tähtäimellä yllä. Tältä näkökulmalta katsottuna pidän itsestään selvänä, että toimialakohtaiset työehtosopimukset oli UPM:lle se “must-win-battle” mikä nyt tuli voitetuksi. Se kantaako tämä voitto hedelmää, nähdään kuitenkin vasta vuosien päästä, mutta nyt siihen on edes teoreettinen mahdollisuus.