“Metsäsektorista huomasin muuten että Sappi on tunnuslukujen perusteella kiinnostava, mutten analysoinut enempää. Onko @Antti_Viljakainen jotain näkemystä Sappi tai IP ?”
Disclaimer: En tunne ulkomaalaisia metsäyhtiöitä läheskään yhtä tarkasti kuin päivittäisessä seurannassa olevia suomalaisyhtiöitä. Näin ollen kommentteihin kannattaa suhtautua varauksella ja kriittisesti.
Sappin liikevaihdosta edelleen yli puolet tulee yhä rajusti supistuvalta kehittyneiden markkinoiden (Europpaa ja Pohjois-Amerikka) painopaperisektoreilta. Paperisegmentin sisällä myös merkittävä osa tulee historiallisesti ongelmallisimmista päällystetyistä painopapereista. Paperiliiketoiminnoissa yhtiön kilpailuasema vaikuttaa suhteellisesti melko hyvältä, mutta markkinadynamiikan haasteita Sappin, UPM:n ja Stora Enson kaltaiset kärkipään peluritkaan eivät pääse karkuun. Raju altistuminen paperimarkkinalla selittää myös Sappin hinnoittelua, joka lähes aina ollut hajautemmilla ja keskimäärin paremmin kasvusegmentteihin asemoituneita suomalaisyhtiöitä alempi. Itse en Sappia pidä erityisen mielenkiintoisena näennäisesti alhaisista kertoimista huolimatta merkittävän paperipainon takia, vaikka tällä hetkellä parhailla paperiyhtiöillä meneekin olosuhteisiin nähden ihan siedettävästi, kun kapasiteetin leikkaukset ja kulutason lasku ovat paikanneet kysynnän laskun ja hintapaineen vaikutusta. Pitkällä tähtäimellä supistuvalla markkinalla operointi on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, kun pelkästääm absoluuttisen tulostason puolustaminen vaatii äärettömän kovaa työtä. Tämän dynamiikan hinnoittelu osakkeeseen ei myöskään ole pidemmällä perspektiivillä helppoa.
Loput Sappin portfoliosta sisältävät etenkin erikoispapereita ja liukosellua. Tämän portfolion puoliskon pitkän ajan markkinanäkymät ovat paremmat, mutta kilpailukykyyn en oikein osaa ottaa kantaa. Tuntuma kuitenkin on, että erikoispaperipuolella (sis. myös kartonkeja) yhtiö on aika monessa segmentissä mukana (kapasiteettia tänne on syntynyt myös painopaperikoneiden konversioiden kautta) eikä markkina-asema välttämättä missään segmentissä erityisen hyvä, joten täältäkään ei ainakaan itselleni löydy selkeää kiintopistettä, mikä houkuttelisi esimerkiksi vääntämään osien summa -laskelmia yhtiöstä.
IP sen sijaan operoi huomattavasti paremmin metsäsektorin toimialatrendeihin positioituvalla portfoliolla, sillä yhtiö on keskittynyt etenkin aaltopahviin ja sen raaka-aineisiin (nopeimmin kasvava ns. perinteinen tuotekategoria metsäsektorilla), päällystämättömiin hienopapereihin (historiallisesti hitaimmin supistunut paperisegmentti) sekä revinnäismassaan (kasvupotentiaali perussellua korkeampi). Kahdessa ensimmäisessä segmentissä IP on markkinajohtaja Pohjois-Amerikassa ja revinnäismassassa globaalisti. Lisäksi IP:llä omistaa puolet Venäjällä sellua, paperia ja pakkauskartonkeja tuottavasta Ilim Groupista sekä noin 20 % kuluttajapakkauksiin keskittyneestä Graphic Packagingista (taustalla melko tuore yritysjärjestely, josssa strategiaansa terävöittänyt IP luopui omasta Pohjois-Amerikan kuluttajakartonkiliiketoiminnasta).
Näin ollen IP:n portfolio, myynnin maantieteellinen jakauma sekä tällä hetkellä malko alhaiselta etenkin suhteellisesti näyttävä arvostustaso (2019e-2020e. konsensus P/E 10x-11x, EV/EBITDA 7x) kannustavat mielestämme tutkimaan yhtiötä tarkemmin, jos metsäsektorille sijoittaminen tällä hetkellä kiinnostaa. IP:n selkeimmät liiketoimintariskit liittyvät mielestäni aaltopahvibisneksen kysyntä/tarjonta-kuvan kehittymiseen (segmenttiin on tulossa reippaasti tarjontaa), maailman ja etenkin USA:n talouteen sekä tulevaisuuden investointitarpeisiin (etenkin revinnäissellua yhtiö tekee melko pienillä ja luultavasti vanhoilla tehtailla). Lisäksi IP:tä ja muita yhdysvaltalaisia yhtiöitä tarkasteltaessa eurosijoittajan tulee huomioida ehdottomasti myös suora valuuttariski (tosin epäsuorasti samaa valuuttariskiä joutuu kantamaan myös suomalaisissa metsäyhtiöissä, joten ero ei välttämättä ole niin iso kuitenkin äkkiseltään voisi tuntua).
IP:ssä kannattaa myös huomioida, että amerikkaiseen tyyliin yhtiö käyttää tasetta suhteellisen aggressiivisesti. IP:n nettovelkaantumisaste on 100 %:n yläpuolella ja nettovelka/käyttökate 3x (vrt. esim. nettovelaton UPM). Osin vivun ansiosta IP:n oma pääoma on tuottanut selvästi esimerkiksi suomalaisyhtiöitä paremmin pitkällä aikavälillä, mutta toisaalta velkalasti voisi olla riski, jos kassavirran kanssa tulisi syystä tai toisesta hikkaa. Jokaisen sijoittajan täytyy kuitenkin pohtia vivun hyötyjä ja haittoja omasta perspektiivistään, sillä kumpaakaan lähestymistapaa ei mielestäni voida määrittää yksiselitteisesti toista paremmaksi.