Uusi UPM Paso de los Toroksen sellutehdas on saavuttanut teknisen valmiuden tuotannon käynnistämiseksi. Lisäksi UPM on saanut tehtaan ympäristölupaan tarvittavan Uruguayn ympäristöviranomaisten hyväksynnän kaikille tehtaan prosesseille, järjestelmille ja teknologioille. Tämä hyväksyntä on edellytys lopulliselle viranomaisten myöntämälle käynnistysluvalle, jota odotetaan lähiviikkoina. UPM tiedottaa, kun käynnistyslupa on myönnetty ja tuotanto voidaan käynnistää. Sellutoimitusten asiakkaille odotetaan alkavan noin kuukauden sisällä käynnistyksestä.
Keskustelu puun riittävyydestä jatkuu. Pääjohtaja Hämälän vastaus kriittisiin kysymyksiin on yllättävä siihen nähden, että yhtiö on pian käynnistelemässä jättimäistä uutta tehdasta.
”On ihan selvää, että korjuumäärien suhteen alkaa niukkuuden aika. Hakkuumahdollisuus voi kuitenkin olla eri asia kuin luonnon kannalta kestävä hakkuiden taso. Hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuuden varjelemista koskevat argumentit ovat saaneet yhä enemmän painoarvoa pelkän hiilidioksidipäästökeskustelun rinnalla. Samaan aikaan on kuultu huolestuttavia uutisia metsien kasvun hidastumisesta.
Puun saatavuustilannetta ei helpota se, että myös Ruotsissa keskustelu metsien käytöstä käy kuumana.
Hämälä sanoo, että puun niukkuus ja sitä kautta hintojen nousu johtaa teollisuudessa ennen pitkää pudotuspeliin. Pääjohtaja laskeskelee, että Itämeren ympäristössä toimii 50–70 sellu- ja mekaanista massaa tekevää laitosta.
”Jos raaka-aineen kysynnän ja tarjonnan välillä on epäbalanssi, niin heikoimmat tehtaat kuolevat sopivassa tilanteessa. Meidän tavoitteena on, että me emme ole se, joka joutuu sopeutumaan.”
Koneen suunnatessa pimeän Perämeren yllä kohti Helsinkiä, mielessä risteilee kysymyksiä ja näkökulmia. Suomi tarvitsee kipeästi vientituloja, työpaikkoja ja verotuloja. Erityisen arvokkaita ne ovat pohjoisessa Suomessa. Tehdastyömaa on levittänyt rahaa ja työtä yrityksille ympäri Suomen.
Toisaalta hakkuumäärien kasvu on kestämätöntä. Erityisesti Kaakkois-Suomessa hakkuiden määrä on jo ylittänyt metsien kasvunkin kannalta kestävän tason.
Jos metsäpomotkin jo puhuvat puun loppumisesta ja tehtaiden pudotuspelistä, kuinka synkkiä uutisia muualta teollisuudesta on tulevina vuosina odotettavissa?
Varmaa on ainakin se, että metsäteollisuuteen liittyy yhä kasvavassa määrin vaikeasti yhteen sovitettavia ristiriitoja.
No vót, vaikka kiinalaiset tällä hetkellä kovin sellun hinnan pilaamista ääneen hetkellisesti vinkuvattenkin niin sellustahan on viellä ajan saatossa moneksi…
Kumpaakohan(=pitkää/lyhyttä) tässä kohtaa tullaan käyttämään, vahi peräti vallan kumpaakin, lyhyttähän uuden tehtaan myötä Umpilla ainakin riittää jatkossakin:
Uusi materiaali on suunniteltu korvaamaan perinteinen muovikalvo, jota käytetään laajasti ruokatuotteiden pakkauksissa. Ohuet muovikalvot ovat vaikeita kierrättää, sillä ne on valmistettu useista muovikerroksista, minkä vuoksi materiaaleja on vaikea erotella toisistaan.
Tästä syystä ne päätyvät usein kaatopaikoille tai polttoon…
Pyrkimys ehkäistä ruoan pilaantuminen vähentää merkittävästi hiilijalanjälkeä, mutta muovikalvoja käytetään niin paljon, että se aiheuttaa merkittävää ympäristön saastumista. Toistaiseksi markkinoilla ei ole ollut saatavilla korvaavaa, kestävää ratkaisua.
“Asiakkailta" saamamme palautteen mukaan he eivät pysty erottamaan selluloosakalvoamme ja perinteisiä muovikalvoja toisistaan…
…Polypropeenikalvo on yksi maailman käytetyimpiä polymeereja, ja markkinoiden odotetaan kasvavan 15 miljardilla eurolla vuoteen 2035 mennessä…
Voisiko Uruguayta riivaama kuivuus viivästyttää Paso de los Torosin sellutehtaan starttia. Tuon kokoluokan tehtaan vedenkulutus taitaa olla aikamoinen.
Sikäli mikäli vedenotto on riippuvainen läheisestä Rio Negro-joesta, niin pulaa ei pitäisi tulla. Kun esim. Suomen suurimman joen Kemijoen keskivirtaama on muutama sata kuutiota sekunnissa, Rio Negrossa virtaa tuhansia kuutioita.
Mutta UPM:n Paso de Los Toroksen tehtaan raaka-aine eukalyptus-puu on hätää kärsimässä ml. UPM:n puupellot siellä. Kirjoitin tälle palstalle aiemmin maaliskuussa:
” *. Aluetta ja myös UPM:n eukalyptus-plantaaseja vaivaa vaikea kuivuus ja tämä nähdään potentiaalisena ongelmana yhtiön tuotannolle.
Tässä kohdin heräsi mieleen pahaenteinen kysymys, ettei vaan kyse ole pysyvästä ilmastonmuutokseen liittyvästä ilmiöstä?
Tuntuu, että näillä näyttäisi olevan aika suurtakin merkitystä. Lieneekö huomioitu uusien yritysten jalanjälkilaskuissaa (esim. Spinnova, joka totetaa “To be exact, our water use is 99.5% less than conventional cotton’s over the entire lifecycle from farming to fibre process.”), uskoisin että ei:
10 000 m3/t puuvilla (The World Counts) ja siitä -99.5% on paljon vähemmän kuin artikkelissa mainittu 1316 m3/t pelkän puun kasvamisen vaatima vesimäärä.
”On ihan selvää, että korjuumäärien suhteen alkaa niukkuuden aika. Hakkuumahdollisuus voi kuitenkin olla eri asia kuin luonnon kannalta kestävä hakkuiden taso. Hiilivarastoja ja luonnon monimuotoisuuden varjelemista koskevat argumentit ovat saaneet yhä enemmän painoarvoa pelkän hiilidioksidipäästökeskustelun rinnalla. Samaan aikaan on kuultu huolestuttavia uutisia metsien kasvun hidastumisesta."
Puuston kasvua voidaan verratta ihmisen pituuden kasvuun. Jos otetaan joukko 10-vuotiaita ja mitataan heidän pituutensa nyt ja vuoden päästä niin voidaan todeta merkittävä keskimääräinen pituuden nousu. Jos otetaan joukko 50-vuotiaita ja tehdään sama pituuden mittaus niin tulokset näyttävät todella huonoille, täysin nolla. Elintavoilla, liikunnalla eikä ravinnolla saada yhtään pituutta lisää vaikka muutoin tilanne on erinomainen. Suomen metsien kasvun on ennustettu kääntyvän pakostakin pienemmäksi jo pidempiaikaisten tutkimusten perusteella, ja näin on käynyt. Paras kasvu saavutetaan 20-50 vuotiaissa metsissä.
Metsäkeskustelu on siirtynyt liiaksi tunnepohjaiseksi ideologiaksi. Esimerkiksi vanhoja metsiä pidetään luonnon kannalta parhaimpina, vaikka avohakkuuala itseasiassa kuhisee elämää verrattuna yksipuoliseen vanhaan metsään.Tämän voi todeta tutkimalla vanhan metsän kasvillisuutta avohakkuualan kasvilisuuteen, niissä on valtava ero.
Eniten olen huolissani Itä-Suomesta. Aiheuttaako Venäjän puun puute kohta puutteen tuotantolaitoksista? Hoidettuja metsiä pitää uskaltaa hoitaa, eli hakata.
Itä/Kaakkois-Suomessa voi tulla tosiaan pulaa puusta. Mitkäköhän ovat heikoimmat laitokset, jos yhtiöiden pitää alkaa karsimaan?
Oli varmaan osittain lakkopropagandaa, mutta esim UPM:n Pesonen totesi viime vuoden lakon aikana näin:
”Lakkoilu voi Pesosen mukaan vaikuttaa myös tuleviin investointeihin. Sellutehtaista Pietarsaari ja Lappeenrannan Kaukas tulevat ensimmäisenä elinkaarensa päähän, ja Pesosen mukaan investointeihin tarvittaisiin vakaata toimintaympäristöä.”
Juttu oli julkaistu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Jos puupula äityy pahaksi, mahtaako Kaukas saada enää investointeja? Logistisesti Kymi ja Pietarsaari lienevät parempia sijainteja nykymaailmassa.
Et voi tosissasi väittää että avohakkuu on luonnon monimuotoisuuden kannalta parempi kuin vanha/ikimetsä. Tässä on jo kapitalismi mennyt liian pitkälle
Metsäteollisuudella on ollut lobbausta, jonka tavoitteena on saada hakkuut näyttämään hyväksyttävinä suuren yleisön joukossa. En puhu propagandasta, sillä käsitteellä on liian ikävä kaiku nykyaikana. Lobbauksen tarkoitus on ihan hyvä, hakkuut ja metsäteollisuus on Suomen viennistä ja työllisyydestä merkittävä siivu jne. Mutta vähän läikkyy yli, kun hakkuita perusteellaan hyvänä toimenpiteenä luonnolle.
Metsälehteen ja ilmeisesti muihinkin aikakausilehtiin kirjoittaa yksi uusi Metsäteollisuuden palkkaama lobbari, Luontoillasta tuttu kasvitieteilijä Seppo Vuokko. Vuokko kertoo, kuinka hakkuuaukot kuhisevat elämää, kuten hirviä, myyriä ja vattuja. Perhosia ja kasveja on monenlaisia.
Itse metsäammattilaisena ja metsänomistaja pidän huolestuttava, kun moni tavallinen metsäluontoa ja metsätaloutta ymmärtämätön nielee kaiken Metsäteollisuuden sanoman ja toisteleee sitä vielä eteenpäin.
Kymi on myös hyvin moderni kokonaisuus. Viimeisen kymmen vuoden aikana investoitu paljon, mm. talteenottolaitos ja sellun kuivauskone. Kuten kirjoitit, Kaakkois-Suomi alkaa olla puunkäytön kannalta jo tukalassa tilanteessa juurikin Venäjän puuntuonnin lakattua. Kaukas tosin on maailman monipuolisin metsäteollisuusintegraatti: sellutehdas, biojalostamo, saha, paperitehdas ja tutkimuslaitos. Nämä tukevat toistensa toimintaa. Olen silti samaa mieltä kanssasi, että Kaukaan sellu- ja paperitehtaat ovat käyttöikänsä loppupäässä ja on mahdollista, että ne ajetaan loppuun ilman uusia investointeja. Pietarsaari päinvastoin voisi hyvin mahdollisesti saada investointeja modernisointiin ja kapasiteetin lisäämiseen. Pohjanmaalla on erinomainen puutilanne, vaikka Kemi tuleekin syömään paljon. Pietarsaaressa on kuitenkin myös erinomainen logistiikka: oma satama. Tehdasaluuella on myös Billerudin paperitehdas ja UPMn saha.
Olen metsänomistaja kahdessa kohteessa ja tässä pääsiäisenäkin tullut tehtyä tiliä toisessa niistä😉 Osakkeenomistajana kahdessa metsäalan yhtiössä ja lisäksi jakso uraani kansainvälisen metsäjätin palveluksessa sen yhdessä tehtaassa. ”Ideologisessa” lähestymistavassani metsiin onkin enemmän kuin vahvoja taloudellisia elementtejä ja juuri siksi olen huolissani alan nykymenosta.
Esim. korjuumenetelmissä ja luonnon monimuotoisuusasioissa on aivan liikaa ongelmia. Haittaavat alan mainetta ja on kyseenalaista, ovatko nykymenettelyt edes taloudellisesti järkevimpiä. Lisäksi herättävät regulaattorit liikkeelle. On aika selvää, että muutoksia tulee ja niitä pitääkin tulla.
Postasin runsas viikko sitten tänne Hesarin haastattelun, jossa käsiteltiin paitsi Kemin uutta tehdasta, niin myös puun riittävyyttä kuten @Logitech ja @Lokis ottavat esille.
Tässä Metsä Groupin pääjohtajan toteamus:
”On ihan selvää, että korjuumäärien suhteen alkaa niukkuuden aika. Niukkuus koskee Hämälän mukaan kuitenkin muita alueita ja erityisesti Kaakkois-Suomea”
Lajistoltaan vanha metsä on köyhä. Ja tämä on kaikkia “mielikuvia” vastaan. Vanhan metsän pohjalla ei välttämättä ole maassa kuin neulasmatto ja hyvin vähän kasvillisuutta. Tämän voi jokainen käydä ensi kesänä toteamassa. Luonnon kannalta olisi hyvä mikäli löytyisi vähän kaikkea, varsinkin kulotettuja aukkoja on liian vähän.
Mikäli tehtaita menee kiinni niin samalla menee kiinni valtavia hiilidioksidin lähteitä joita pääsisimme muutaman vuoden kuluttua hyödyntämään. Kyllä rahastakin pitäisi pystyä keskustelemaan ja turvata teollisuuden puuntarve.
Tämä on joillain pienillä alueilla totta jos kyseessä on mäntymetsää ja maasto hiekkaista kangasta. Suurin osa metsistä kuitenkin sisältää todella runsasta lajistoa ja kasvillisuutta, jolle puiden varjot, kelopuut ja muuten kaatuneet puut, sammalet ym. tavallisessa vanhassa metsässä esiintyvä on oleellista. On päivän selvää että hakkuuaukot ovat luontoköyhenpiä jos verrataan tavalliseen sekametsään eikä poimita verrokiksi pelkkää mäntymetsää… ainut hyvä asia aukoissa on että luonnon kukat tykkää niistä ja se on pölyttäjien kannalta hyvä asia. Ei tällä silti hyvää omatuntoa saa jos on pistänyt tieltä satoja vuosia vanhaa metsää matalaksi…
Vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen on uhanalaisuusarviointien mukaan edelleen merkittävä metsälajien uhanalaistumisen syy
Usein keskustelussa menevät suuret ja vanhat puut sekaisin, ja nämä tarkoittaa aivan täysin asioita.
Tässä hieman vanhojen metsien merkityksestä habitaattina:
Epifyyttijäkälät tarvitsevat pysyvää ja muuttumatonta habitaattia, huonoja kolonisoimaan, suuret mutta nuoremmat ja nopeammin kasvavat puut eivät kelpaa
Hyönteiset
Elinkierrot, esim. kovakuoriaiset ja pistiäiset
Selkärankaiset
Tikkojen kolot
Petolintujen risupesät
Jokaisella metsän ikävaiheella on oma lajistonsa. Esimerkiksi nopeasti lahoavassa puussa ja hitaasti lahoavassa tiheäsyisessä puussa viihtyy täysin eri lajisto
No onko tällä jäkälä/kuoriaispopulaatiolla isossa kuvassa mitään merkitystä?
Lajikato vaarantaa ekosysteemipalveluiden saatavuuden. Mekanismit kuitenkin monimutkaisia, jariippuvaisia sosiaalisesta ja ekologisesta kontekstista, joten lajikadon vaikutusta ekosysteemin toimintaan jaekosysteemipalveluihin on vaikeaa ennustaa
Toisaalta monissa tutkimuksissa on todettu että 20-50 % alkuperäisestä lajimäärästä turvaa suurimman osan ekosysteemienaineiden kierrosta ja energian siirtymisestä
Lajiston monimuotoisuuden puolseta puhuu:
Häiriön sieto (resistance): ekosysteemin (tai lajin populaation) kyky pysyä”muuttumattomana” häiriön alaisena
Palautuvuus (resilience): ekosysteemin kyky palautua poikkeaman tai häiriön jälkeen;kynnysarvot; mahdollinen siirtyminen uuteen tilaan
Mukautuvuus (adaptability): ekosysteemin kyky toimia tai sopeutua muuttuvassa taivaihtelevassa ympäristössä
