Yhtiön johdon ensisijainen tehtävä on hallussa olevan pääoman allokointi. Useimmilla yhtiöillä toki liiketoiminta on sekä pääasiallinen varallisuus että kassavirtojen lähde, mutta rahojen laittaminen takaisin bisnekseen ei voi olla mikään automaatio. Omaan liiketoimintaan investoinnin kanssa suoraan kilpailevat mm. yrityskaupat, taseratkaisut (rahavarojen käyttö ja kerääminen, velan määrän muutos) sekä voitonjako (osingot, omien osakkeiden ostot). Pääoman allokointi ei voi olla mikään automaatio vaan se pitää tehdä harkiten ja suurella viisaudella.
Kyllä, pääoman oikeanlainen allokointi on vaikeata. Siksi yritysjohtajat ovatkin yhteiskunnallisessa asemassaan huipulla ja heille maksetaan rivityöntekijään nähden poskettoman suuria korvauksia. Suomessa päämies–agentti-ongelma on valtava haaste, koska meillä on yleistä olla tavanomainen rivipalkkajohtajia, jolle maksetaan maltaita, riippumatta nouseeko osakekurssi vai ei. Turvallisin vaihtoehto tavisjohtajalle on olla miettimättä asiaa ollenkaan. Sen kun vain kasvattaa liiketoimintaa +5% vuodessa ja jakaa kaikki ylimääräiset rahat osinkoina, niin tuskin saa kukaan potkuja, erityisesti kun omistajina on eläkeyhtiöitä ja muita instikoita joille se tuoton maksimointi ei ole niin nöpönuukaa. Sitten (kauppa)lehdissä kehdataankin ihmetellä, että miksi Hesulin pörssi on niin surkea. 
Suosittelisin lukemaan vielä kerran tuon aiemman viestini ajatuksella. JOSKUS se velan ottaminen omien osakkeiden ostamiseksi on oikea ratkaisu. Vuoden 2021 kuplamarkkinan huipulla se ei varmaankaan sitä ollut. Velka on verotehokas työkalu, johon ei kannata suhtautua liian tunteellisesti. Yritykset ja sijoittajat jotka eivät koskaan käytä tätä hienoa työkalua aktiivisesti toiminnassaan, tekevät käytännössä aina jotain väärin. Joskus myös oikea ratkaisu on eriyttää yrityksen liiketoiminta, myydä se tai jopa ajaa se alas, jotta pääomia vapautuu parempiin investointikohteisiin. Pääoman allokointi omaan liiketoimintaan ei siis ole selviö, vaan liiketoiminnan pitää todistaa olevansa pääoman arvoinen.
Omistajien pitää uskaltaa vaatia yritysjohdolta selkeää suunnitemaa ja näyttöä arvonluonnista, koska siitä heille maksetaan, eikä liiketoiminnan harrastamisesta tai vuosiosinkojen jakamisesta.