Avataan keskustelu aiheesta, josta ainakin omasta mielestäni keskustellaan sangen vähän.
Säästäminen ja sijoittaminen tuntuu olevan juuri nyt hyvässä nosteessa, mikä on tietenkin upea juttu!
Asiantuntijat peräänkuuluttavat pitkäjänteisyyttä ja muistuttavat, kuinka laji vaatii vuosikymmeniä, jotta korkoa korolle -efekti alkaa ottaa ilmaa siipien alle. Kukin meistä oivaltaakin nopeasti, kuinka säästöprosessin aikana mahdollisesti tapahtuvat myynnit ja cashaaminen käyvät kalliiksi, jos ko. rahan arvoa peilaa tulevaisuuteen.
Olen itse reilu vasta reilu kolmekymppinen, mutta uskon, että sijoituspotin kasvattaminen (ostot+osingot+arvonnousu) tuntuu sitä paremmalta mitä pidemmälle pääsee.
Tästä päästäänkin itse aiheeseen.
Kuvitellaan, että henkilö on säästänyt ja sijoittanut säntillisesti koko työikänsä. Sijoitusten arvo on muuttunut jo 6-numeroiseksi ja potti kasvaa edelleen kohisten. Henkilö tietää, että jokainen cashaus hidastaa kasvuvauhtia. Tämän vuoksi hän malttaa edelleen olla koskematta sijoituksiin, vaan antaa niiden kasvaa, sillä onhan salkusta tullut vuosikymmenien saatossa “pyhä lehmä” ilman varsinaista määränpäätä.
Eli kynnys sijoitusten cashaamiselle ja rahan käyttämiselle kasvaa salakavalasti vuosien varrella. Lopulta huomaamme olevamme vanhainkodissa miljonääreinä. Tämä on vähän kärjistettyä, mutta varmasti myös realismia joidenkin meidän kohdalla joku päivä.
Pitäisikö sijoitussuunnitelmaan siis kirjata itselleen myös mandaatti/määräys rahojen käyttämiselle tietyn ikävuoden tai terveydentilan muutoksen jälkeen? Ymmärrän toki, että varallisuuden kerryttäminen jotain suurta eläkepäivien kulutusjuhlaa varten ei ole itseisarvo, vaan jotkut meistä sijoittaa sen kuuluisan pahan päivän varalle tai muuten vaan pitää sijoittamisesta harrastuksena.
Millaisia ajatuksia tämä herättää ja löytyykö täältä ihmisiä, joilla on selvät sävelet sijoitusten suhteen, kun ikää kertyy?
Tää on niin totta!!! Masse-sedän iässä sijoittaminen onkin lähinnä viihdettä ja salkun kasvatuksella ei ole enää tässä iässä “mitään järkeä”.
Loput elinpäivät on nyt turvattu pelkällä käteisellä ja cash-stock ratio 60-50 takaa sen, että sijoittamisen viihdearvosta voi aina välillä ihan maksaakin
Perinnöksi ei kannata liikaa haalia, koska perikunta on yksi sijoitusmaailman tunnetuimpia varallisuudentuhokoneita. Tämä lukee jo sedän sijoitusoppaassa aika alkupäässä (luku 4, jae 6).
Kiinalainen sanalasku: “Tärkeintä on puutarhanhoito eikä sekään …” Eikun siis suomalainen sanalasku: “Tärkeintä on hiihtokilometrit eikä nekään niin kauhean tärkeitä ole”
Masse-setä, FA, “Käymään vain tänne tullaan eikä olemaan …”
Hyviä pointteja. Itselläkin näin vajaa kolmekymppisenä on jo hämärtynyt tuo sijoittamisen tavoite. Kun muutamia vuosia sitten aloittelin aktiivisemmin, niin minulla oli aina tiedossa jokin hankinta, jota varten kerrytin varoja ja kun ne olivat kasassa tein myyntejä ja ostin vaikka harrastusvälineistöä.
Nyt kuitenkin kun salkku on kasvanut on tästä muodostunut enemmänkin harrastus. Ei ole enää tiettyä päämäärää tai tavoitetta johon pyrin, ainoastaan sijoittamista ihan sijoittamisen ilosta. Oman eläkkeen turvaaminen joskus tulevaisuudessa voisi olla yksi, mutta en ole sitä jotenkin vielä sisäistänyt kun eläkeikään on ainakin se 40 vuotta.
Teen myös työkseni varallisuudenhoitoa ja asiakkaiden keski-ikä pyörii varmaan tuolla 80 hujakoilla. Tässäkin tulee koko ajan vastaan tapauksia, että on aluksi säästetty itselleen, mutta sitten ei ole maltettu tehdä myyntejä ja nostaa varoja omaan käyttöön. Tästä päädytäänkin siihen, että varoille tehdäänkin seuraavaksi enää perintösuunnittelua.
Omassa lähipiirissä on myös tapaus, jossa selvisi vasta edunvalvonnan myötä, että vanhalla ukolla oli 7-numeroinen sijoitussalkku toisessa pankissa. Tästä huolimatta kuljettiin 70-luvun verkkareissa ja viikoittainen ruokabudjetti oli ehkä 10€. Auto kyllä löytyi tallista seisonnasta, mutta sitä ei voinut ajaa koska liian kallista.
Näiden myötä olen alkanut taas enemmän miettimään, että mitä hyötyä on suuresta omaisuudesta, jollei sitä koskaan käytä? Saako ruudulla näkyvistä suurista numeroista enemmän mielihyvää kuin vaikka himoitsemastaan autosta, kesämökistä, moottoripyörästä tai veneestä? Toki kun omaisuutta on kerryttänyt tarpeeksi ja saa säännöllistä passiivista tuloa voi sitten vähentää vaikka työntekoa ja keskittyä harrastuksiinsa tai muuhun mieluisaan.
Tämä on pahin pelkoni. Kuolla tilit täynnä käyttämätöntä potentiaalia.
Tietenkin se on eri asia, jos siitä huolimatta on ollut potentiaalia mitä käyttää, mutta kituuttaa ja olla elämättä ja nauttimatta ja kuolla tilit pullollaan ja 50 vuotta elämän sisältö on ollut ihan tyhjää koska säästetty ja tähtäilty vain eläkkeelle. Saako siitä jonkun ansiomerkin jos tili on ollut kuollessa pullollaan? Millainen merkitys sillä on?
Sitäpaitsi mitä luulette, että jos on säästänyt vaikka 30-50 vuotta äärimmilleen, osaako siitä irtautua ja oikeasti alkaa käyttämään niitä pääomia? Kuinka syvälle itseensä on tuon säästämisen siihen mennessä lukittanut? Tuo yllä oleva on ihan hyvinkin mahdollinen esimerkki juuri tästä vaurauden keräämisestä.
Säästän, mutta en kyllä uskalla laittaa kaikkea elämääni eläkeiän varaan. Kukaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu.
Eikö pelkkä säästäminen ja kaiken sijoittaminen ole myös aika iso riski sille, että niistä pääomista ei koskaan pääse nauttimaan? Itse olen noin 40v. ja minulle tähän ikään on elämä jo ehtinyt näyttää, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Olen muun muassa jäänyt leskeksi nuorena, kolmen lapsen kanssa. Kuka tämän riskin olisi nähnyt kun on kolmekymppinen? Olisiko voinut tehdä vielä jotain enemmän, että kaikki ne päivät olisi käytetty paremmin?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että säästäminen ja sijoittaminen ovat tärkeitä asioita. Mutta ne eivät saa olla koko elämä.
Ehkä siitä maksimaalisesta tuotosta voi hieman luopua, jotta ehtii elää matkalla sinne vanhuuden päiville?
Mielessäni erotan selvästi toisistaan nuo kaksi asia: omaisuuden sijoittaminen ja omaisuuden käyttäminen. Jos tulotasosi sallii mukavan elämän ilman, että sinun tarvitsee nostaa sijoitettuja varoja, miksi kuluttaisi vain jotta saisi rahansa kulutettua? Jos taas joudut koko ajan tinkimään perusmukavuuksista sijottamisen vuoksi, asia on toinen. Kyllä esimerkiksi asumiseen sijoitettu raha on sellainen, josta nauttii joka päivä.
Isäni onnistui yrittämällä ja sijoittamalla jättämään lapsilleen hyvän pesämunan ilman, että hän joutui tinkimään mistään, mutta jokaisellahan tämä haluttu kulutustaso on omien korvien välissä. Sanoisin kuitenkin on, että vasta noin 10 miljoonan omaisuuden kohdalla alkavat tuotot olla sellaiset, ettei kuluttamista enää tarvitse ajatella. Fakta on myös se, että tällaisen omaisuuden, puhumattakaan satojen miljoonien omaisuudesta, kerääminen kestää yleensä useita sukupolvia.
Niinpä Suomen suuret teollisuussuvut panostavat paitsi sijoittamiseen, myös suvun varallisuuden säilyttämisen tärkeyteen arvomaailmassa, mikä ei ehkä ole kovin helppoa. Sivistykseen pitää panostaa. Väitän, että jälkipolvelle on aiva eri asia aloittaa elämä vaikkapa miljoonan euron pesämunan kanssa verrattuna “rakenna oma elämäsi itse, niin minäkin tein” -ohjeen kanssa aloittamiseen. Sen ensimmäisen miljoonan hankkiminen on useimmille ihmisille nimittäin lähes yhtä mahdoton urakka kuin pysyvä laihtuminen. Jos sinulla ei ole jälkipolvea, anna varasi valitsemaasi hyväntekeväisyyteen tai jos olet todella menestynyt, perusta säätiö. Et myöskään voi 30-vuotiaana tietää mitä haluat 50-vuotiaana.
Kun sinusta iaka jättää, huonoin vaihtoehto on kuitenkin se, että varallisuutesi menee valtiolle. Näinhän käy jos et ole määritellyt perijää. Poliitikko ei koskaan ajattele sinun parastasi. Siispä sinun pitää huolehtia, että siinä vaiheessa kun joudut hoitokotiin, on viimeinen ruplasi tippunut kädestäsi. Varallisuutesi joko käytetty, lahjoitettu, tai muuten kanavoitu muualle. Valtio nimittäin ulosmittaa varallisuudestasi kaikki asumis- ja hoitokulut samoista hoidoista, jotka tuhlaajapoika saa ilmaiseksi.
Itse ainakin pyrin siihen, että osaisin lopettaa uuden rahan lisäämisen riittävän ajoissa ja sitten elellä osinkotuotoilla mukavasti. En tiedä voiko mieli muuttua, mutta itselle toistaiseksi on tavoitteena sen miljuunan saavuttaminen ja 3% netto-osinko tuotoilla elely.
Näin reiluna kolmikymppisenä tuo ei ylitsepääsemättömän mahdottomalta tunnu saavuttaa.
Mielenkiintoinen avaus. Olen itse tätä hieman mietiskellyt, koska tiedostan luonteeseeni liittyvän riskin, että säästäminen voi jäädä päälle. Tosin, säästöasteeni ei ole ollut niin kova, että olisin kokenut sen laskevan elämänlaatua tai olevan muutenkaan kovin kummoinen uhraus - pl. yhden pidemmän työkeikan ajan, mutta se on jo takana päin.
Olen koittanut miettiä silti muutamia tapoja taistella tätä vastaan. Esim. jos tekee salkulle projisoinnin, että jos nyt on X euroa, niin kuinka paljon tulisi +5 %/vuosi korkoa korolle eläkeikään mennessä ja onko tuo riittävä? Jos on, niin voisiko ylimenevästä osuudesta ottaa vaikka vuosittain puolet kulutukseen - siis sillä oletuksella, että yli meneviä vuosia tulee. Sellainen, mitä olen jo käyttänyt, niin voi asettaa välitavotteita ja niihin liittyviä palkintoja. Tyypillinen esimerkki voisi olla aloittavana sijoittajana ilman kummoista alkupääomaa, että vaikka kun salkku, tai sen veroton arvo, ylittää 10k, 50k, 100k, jne., niin seuraavan vuoden osingoilla hankkii itselleen jotain kivaa turhaa.
Itse tein siten, että kun yksi merkittävä virstanpylväs ylittyi, niin hankin itselleni n. vuoden osinkojen hintaisen kellon. Oiva tapa taistella säästämisviettiä vastaan, koska hienoa kelloa turhempaa kapistusta on vaikea kuvitella. Tämä häviää käytännöllisyydessään jopa naisten muotilaukuille, joten voiko parempaa kohdetta ollakaan
Asiaa voi lähestyä myös stressin kautta. Oletetaan, että Sinulla on iäkkäänä iso salkku.
Sairastut vakavasti, salkku lisää hoitovaihtoehtoja
Sama jos puolisosi tai joku läheisesi sairastuu
Rakas kotisi kaipaa putkiremonttia ja muuta kallista korjattavaa. Et tarvitse lainaneuvotteluja, eläkkeestä säästämistä ja voit paeta remppaa mukaviin oloihin.
Ne taitetut indeksit, eläkeiän nostot, onko niistä Sinulle harmia
…
Salkun hyöty ’ matkalla’ on sen tarjoama valinnan mahdollisuuksien määrä. Toki kulutuskin on tavoite, mutta vuosien varrella moni turha huoli tippuu matkasta ja terveytesi kiittää siitä.
Yritän sanoa, että on tärkeää miettiä mistä luopuu rahasta vai vaihtoehdoista. Säästeliäskään ei välttämättä kärsi valinta on yksilön oma.
Pitää päättää haluatko olla vanhainkodin rikkain mies vai hautausmaan köyhin, minä ajattelin valita tuon jäkimmäisen Juu, perilliset hoitaa kyllä homman sileeksi aika todennäköisesti…
Mulle sijoittaminen on keino vähentää palkkatyön tekemistä. 37,5h oravanpyörä viikosta toiseen maistuu puulta. Itselläni on mahdollisuus tehdä 50% työviikkoa. Palkasta ei tarvitse enää säästää salkkuun.
Ihan relevantti asia pohtia ainakin omalla kohdallani. Lähinnä jännitän sitä onko suhtautumiseni sijoittamiseen muuttunut korona-aikana vai oliko tämä väliaikaista hupia kun ei oikein muutakaan voi tehdä tai rahoja polttaa. Olen aina ollut perinteinen kuukausisäästäjä. Martin Paasimaista tasaista indeksi tyyppistä paukuttamista, pörssien sen hetkisestä tilanteesta välittämättä. Tämän rinnalla oli lähinnä jonkun sortin arvosijoittamista tai hyvillä fundilla olevia kasvulafkoja, joiden analysoinnin olin jättänyt eri sijoituslafkojen vastuulle/suosituksiin.
Palkkani vastaa hyvin kulutustani ja koska pidän rutiineista ja työn tekemisestä niin en ole tavoitellut x määrää rahaa tai varhaisia eläkepäiviä. Nyt kaikki on kuitenkin muuttunut. Olen saanut arvotilin kylkeen osakesäästötilin ja siirtynyt eksoottisiin markkinoihin Kanadaan, Norjaan, Jenkkeihin yms ja aiemmin vähän aikaa vievästä “vapaata rahaa, hmm, sampo, fortum vai joku muu stadin isompi lafka”-systeemin tilalle olen löytänyt aivan uuden maailman jossa löytyy mitä oudompia ja mielenkiintoisempia asioita mihin sijoittaa. Onhan se aivan eri asia lukea uutisia vaikka kiinalaisesta drone firmasta, kahlata raportteja ja youtube video esittelyjä mitä mahtavammasta uudesta tuotteesta. Tai kuunnella vuosikausia puolison narinaa että vähentäisit lihaa ja vaihtaisit osan kasviksiin, ja kun lopulta huomaan että tää nyhtökaura onkin ihan jees, niin kohta salkussani on TattooedChef.
Huoli on siis enemmän sitä että osaanko enää elää kuten ennen koronaa. Olen reissannut vuosittain 1-2 ulkomaanmatkaa, joista valtaosa kaukomatkoja, ja kun tällä hetkellä mietin reissua vaikka Havaijille niin takaraivossani jumputtaa kuinka monta lappua sillä saisi Spaccia joka myy eskimoille jäätä.
Nähtäväksi jää, mutta en missään nimessä haluaisi jäädä kyseiseksi mr Scroogeksi, mutta mitä jos mä sitten ulkomailla vain mietinkin että jätetään nämä mojitot altaalla väliin ja syödään lounas Mäkissä. Os-tili on itselläni paisunut 110k hujakoille, mikä on omalla mittapuullani verrattaen suuri summa suorissa osakkeissa, mutta ihan rehellisesti en saa siitä mitään iloa. Olisi varmaan ihan sama olisiko siellä 5000€ koska saan fiiliksiä siitä kun joku ostoni on vihreällä. Pelailin joskus aikanaan hieman liikaa kasinolla ja päälimmäinen tunne on se että olen korvannut tämän osakkeilla. Toki tämä on taloudellisesti fiksumpaa koska omaan erinäisiä salkkua suojaavia menetelmiä enkä vedä mitään TeslaAllIn betsejä, mutta tilanne on silti sama kuin kasinolla pelatessa että se vie aivan järjettömän ison osan elämääni jättäen muuta varjoon. Tämä on ollut korona-aikana oikein suotavaakin, koska kotona nyhjöttäessä kaatuu pian seinät päälle, mutta toivon etten koronan loputtua jää tähän tilaan jumiin. Jos vaihtoehtona on että viiden vuoden päästä olen reissannut kolmelle mantereelle ja rentoutunut joka kesä usean viikon mökillä ilman kännykkää ja nettiä sekä osakemarkkinoita TAI tililläni on 1milj€, niin toivon että se olisi ensimmäinen vaihtoehto. Todellisuudessa en tosiaan tiedä. Voihan se toki aina olla molemmatkim vaihtoehdot, mutta joku iso summa x osaketilillä ei tuo itselleni mitään lisäarvoa.
Hei nimeni on Pavel olen osakeholisti. ( nimi ei ole Pavel mutta olen kova Pavel Datsyuk fani ).
Itselläni on vähimmäisvaatimuksena X euron kokoinen vuosituotto ja sen ylimenevä osuus jaetaan 50/50 uudelleensijoittamisen ja kulutuksen kesken. Olen tähän päätökseen tyytyväinen sillä se antaa salkun kasvaa ja samalla kulutukseenkin päätyvä rahamäärä kasvaa tasaisesti.
Olen uusi sijoittaja, muuten vanha. Takana 40 työvuotta ja vielä muutama edessä. Aloitin pörssisijoittamisen ATH-lukemista helmikuussa 2020 ja kerralla isolla panoksella. Pelkästään Suomi-osakkeisiin ja mutulla yhtiöitä valiten. Olihan se virhe, tietenkin. Suoraan syöksyyn, mutta siitä on komeasti noustu. Miten tämä liittyy aiheeseen?
Sijoittajia on monenlaisia, mutta ikä vaikuttaa. Riskinottohalu vähenee muistakin kuin biologisista syistä. Usein on niin, että korkea varallisuus- ja tulotaso korreloi ikään. Isot pääomat haluaa suojata. Toisaalta taas sijoitettavat varat ovat ylijäämää. Pörssin syöksyessä saattoi ajatella - vaikkei välttämättä aina tuntea - , ettei sijoituksilla ole niin väliäkään. Omat rahat, kenellekään ei tarvitse tiliä tehdä eikä ketään biitata.
Minusta kuulostaa ihan oudolta, että nuorena pitäisi himosäästäjänä alkaa sijoittamaan ”vanhuutta” varten, tai vanhempana murehtia sitä, ettei aloittanut sijoittamista aikaisemmin. Eiköhän elämässä kannata panna panokset johonkin ihan muuhun.
Niin että olen ihan ”Massena” mukana: on hauskempaa sijoittaa suoraan osakkeisiin kuin indeksiin. Muutan rahaksi, kun löydän käyttötarpeen. Se vain melkein hävettää, kuinka pahasti tähän jää koukkuun ja kuinka paljon aikaa tähän saa menemään. Syytän siitä korona-ajan tylsyyttä.
Tämä on ensimmäinen ja ehkä viimeinen kirjoitukseni. Minulla ei ole markkinanäkemyksiä eikä tietoja jaettavaksi, omilla arvotuksilla ja arvauksilla mennään ilman sen kummempaa strategiaa ti tavoitetta. Pysyn kotimarkkinalla, ja maksan mielelläni verot voitoista.
Kiitän Inderesin väkeä analyyseistä ja tv:stä/podeista. Ne ovat rauhoittavia. Samoin kiitos kaikille, jotka foorumissa jaksavat kirjoittaa yhtiöistä ja markkinoista (Oldfekille erityisesti koronaraporteista) ja pitää ihan hölmöimmät kirjoitukset kurissa.
Mjaa. Huolehtikoot nuorempi polvi siitä mitä sattuu jäämään. Jos vetävät homman läskiksi jo hyvissä ajoin niin sitten pitää itse tehdä tarvittavat johtopäätökset
Mielenkiintoista pohdintaa. Tämä on mielestäni erittäin hyvin sanottu: “Salkun hyöty on sen tarjoama valinnan mahdollisuuksien määrä”
Itse olen huomannut, että vaikka alunperin lähdin sijoittamaan sillä kulmalla, että voisin jäädä aikaisemmin “eläkkeelle”, olen n. 10 vuoden sijoittamisen aikana ja nyt noin puolen miljoonan salkun kasaamisen aikana oppinut sen, että aikainen eläköityminen ei ole itselleni sinänsä mikään tavoite. Todennäköisesti jatkan töissä vielä niin pitkään kun siitä tykkään vaikka voisin periaatteessa jo nyt lopettaa työt ja elää osingoilla säästeliäästi. Sijoitussalkku sen sijaan tarjoaa minulle jo nyt mahdollisuuksia:
Jos nykyinen työ alkaa kyrsimään, voin huoletta irtisanoutua ja etsiä jotain mielenkiintoisempaa työtä.
Jos työnteko ylipäätänsä puuduttaa, voin huoletta pitää vaikka pari välivuotta. Voi olla että kyllästyn jo ekana välivuotena ja palaan takaisin töihin.
Voisin tehdä lyhempää työaikaa jos siltä tuntuu
Olen töissä konsulttina asiakkaalla ja voin asiakkaalle sanoa mielipiteeni miettimättä, että “voinko sanoa näin vai voiko tästä seurata työsuhteen päättäminen”, koska töiden loppuminen ei ole minulle juuri mikään riski salkun ansiosta
Jos kuolisin ennenaikaisesti salkut täynnä rahaa niin en näkisi sitä mitenkään virheenä, että en ehtinyt käyttää näitä kaikkia rahoja. En näe että tavoitteeni voisi edes olla se, että käyttäisin kaikki rahat elämäni aikana, koska pointti on, että pelkästään se tieto sijoitussalkusta turvaamassa tuloja ja lisäämässä valinnanvapauden määrää, rauhoittaa paljon. Jos tavoitteeni olisi käyttää salkun kaikki rahat viimeiseen elinvuoteen mennessä, pienenisi tämä “rauhoittava vaikutus” koko ajan viimeistä elinpäivää kohti. En tule todennäköisesti koskaan käyttämään salkun kaikkia rahoja vaan vain hyvin pienen osan siitä.
Jokaisella on oma tilanteensa ja tavoitteensa, mutta sen verran pakko kommentoida, että monet eivät jää pois töistä koska luulevat olevansa korvaamattomia. Itse olen käynyt toissä yli 43 vuotta ja olen huomannut, että uudet ja nuoremmat työntekijät ovat hemmetti melkein aina parempia…no karrikoin hieman, mutta joka tapauksessa.
Silti ymmärrän ihmisiä todella hyvin, jotka haluavat jatkaa työelämääsnsä pitempään eri syistä, mutta voisi ehkä tehdä sisäistä pohdintaa miksi teen sitä…pelkäänkö irroittaa vai mitä? Tämä on vain sellaiseksi yleiseksi pohdinnaksi ja kohderyhmänä on ne, jotka voisivat lopettaa työt, teemana nuorille työpaikkoja.
En näe, että minun olisi mitenkään pakko käyttää salkussa olevia varoja, sillä en tarvitse niitä ainakaan tällä hetkellä elämiseen. En myöskään näe, että pakonomainen kuluttaminen antaisi yhtään mitään lisää elämään. En koe jääväni mistään paitsi, vaikka säästäisin suurimman osan varallisuudestani, enkä kuluttaisi niin paljoa kun voisin. Olisi mielenkiintoista kuulla koetteko, että tämä säästäminen ja sijoittaminen on yksi vaihe elämässä, jota seuraa sitten seuraava elämänvaihe eli kulutus?
Tuo muuten on ihan totta. Hankala ymmärtää sitä filosofiaa kuinka onnellinen ihmiselämä on riippuvainen turhanpäiväisen rihkaman kerskakulutuksesta. Kunhan sitä on ylimääräistä niin ei tarvitse jokaisesta arjen kuprusta menettää yöunia
Rahan kanssa on vähän sama kuin viinankin. Liian kanssa pärjää aina
Entäpä itselle kertynyt varallisuus, jos ei ole itsellä erityistä ajankohtaista tarvetta sitä hyödyntää. Edellä olevista teksteistä ei juuri ilmene että osalla kertynyttä varallisuutta voi edistää jotakin toimintaa tai aktiviteettiä jonka itse henkilökohtaisesti kokee tärkeäksi, arvokkaaksi ja merkitykselliseksi. Tuki tieteelliseen tutkimukseen, jonkun yhdistyksen toimintaan, hyväntekeväisyyteen tms. Monessa käänteessä meilläkin ihastellaan USAn raharikkaiden menoa ja menestystä mutta vähemmän nousee esille että sangen moni sikäläisistä taitaa lahjoittaa tuntuvia summia eri sektoreille yhteiskuntaan.
Masse-sedän iässä sijoittaminen onkin lähinnä viihdettä ja salkun kasvatuksella ei ole enää tässä iässä “mitään järkeä”.
