Hyvä aihe pistää mietintään.
Itselläni on tähän kaksi perusperiaatetta. Toinen on optimaalisen säästämisasteen hakeminen ja toinen on jälkikasvun talous- ja sijoitusajattelun rakentaminen. Avataan vähän.
Mikäli säästämisaste on pieni, säästäminen ei vaikuta elämään, mutta myöskään sillä kertyvien säästöjen vaikutus elämään ei ole kovin merkittävä. Toisessa päässä, mikäli säästämisaste on suuri, säästämisestä tulee helposti keskeinen elämän sisältö, se hallitsee ajatuksia ja sillä on toki myös mahdollista kerryttää elämää muuttava sijoitusomaisuus. Itse olen kokeillut molempia ääripäitä ja todennut, että oma optimini löytyy jostain niiden välistä. Itselleni pieni säästämisaste oli alle 5% ja suuri yli 40%. Tällä hetkellä tavoittelen haarukkaa 30-35% välissä. Kun säästän “riittävästi”, sijoitusomaisuus kertyy kohtuullista tahtia. Ja kun tunnen kuluttavani “riittävästi” mm. satsaamalla myös lomiin, harrastuksiin ja kodin kauneuteen, sijoitusten kehitys ei ole liikaa mielessä ja tunnen eläväni täyttä elämää tässä ja nyt.
Jälkikasvun sijoitusajattelun kehittäminen liittyy ajatukseen siitä, että haluan olla rakentamassa vaurautta yli sukupolvien. Omat isovanhempani olivat ahkeria ihmisiä, ja heiltä jäi pieni omaisuus jaettavaksi vanhemmilleni. Omat vanhempani auttoivat talousajatteluni kehittymisessä ja kerryttivät omilla töillään varallisuutta, josta minulle tullee jäämään enemmän kuin mitä heille aikanaan jäi. Itse haluan jatkaa samalla linjalla, eli jättää omille lapsilleni enemmän kuin mitä itse saan. Jotta voin tehdä sen hyvin mielin (toki muistakin syistä), olen jo pitkään panostanut lasteni taloudellisen ajattelun kehittämiseen. Tietysti oman esimerkin tärkeyttä voi tuskin liikaa korostaa. Yli tulojen ei olla kulutettu, muiden silmille elämiseen ei olla satsattu eikä ihmisiä ole koskaan arvotettu osoitteen, automerkin tai vaatetuksen perusteella.
Lapsille säästettiin aikanaan pienet summat rahastosijoituksia jotka he saivat täysi-ikäistyttyään, kuukausirahat määriteltiin taloudellisesti kannustaviksi ja lapset oppivat kuin itsestään sekä maltillista rahankäyttöä että tekemään töitä jo nuorina. Täysi-ikäistymisensä myötä lapset ovat avanneet omat AOT- ja OST-tilinsä ja tekevät sijoituksia itse valitsemiinsa kohteisiin säännöllisesti. Välillä näistä valinnoista keskustellaan pääosin heidän aloitteestaan, ja joskus he kysyvät suosituksia. Paljon on vielä oppimista, mutta ymmärrys näyttää lisääntyvän vuodesta toiseen. Oppi ylijäämäisen talouden pitämisestä ja ylijäämän sijoittamisesta näyttää jo iskostuneen hyvin ja säästöt näyttävät kertyvän jopa yllättävän kovaa tahtia heidän tulotasoonsa nähden.
Näillä periaatteilla tulen toivottavasti joskus pääsemään siihen, että osaan elää myös kasvaneen omaisuuteni kanssa ilman että jään vain tuijottamaan numeroita tileillä. Ja siinä tapauksessa, että minulta jää aikaisen lähdön tai liian niukan kuluttamisen takia valtava summa, uskon sijoitusomaisuuteni aikanaan siirtyvän hyviin käsiin. Tästä syystä johtuen en myöskään koe, että minun olisi missään vaiheessa luovuttava tai irtauduttava sijoittamisesta. Vaikka sijoitusteni profiili tulee myöhemmin muuttumaan korostamaan enemmän osinkoja ja tasaisia tulovirtoja, tietyllä osalla omaisuutta tullaan aina hakemaan kasvua.
Salkku on kuusinumeroinen, jossa ensimmäinen numero ei ole ykkönen.
