Voisiko olla niin että sijoittajissa on kahdenlaista riskiprofiilityyppiä, ne joille on helpompaa ostaa laskeviin kursseihin ja ne joille on helpompaa ostaa nouseviin kursseihin? Mutta kumpia on yleensä enemmän?
3 tykkäystä
Jotkut eivät osta, kuin nouseviin kursseihin, toiset taas melkein pelkästään laskeviin kursseihin, molempiin tyyleihin sisältyy omat riskinsä, jos ostaa putoavia puukkoja tulee ajatus, kuinka alas mennään ja kuinka kauan, taas nouseviin kursseihin ostaja voi ostaa niin sanotusta “kuolleen kissan pompusta”, eli osakkeet ovat laskeneet ensin voimakkaasti ja laskun jälkeen alkaa voimakas nousu, joka tempaa osan sijoittajista mukaansa ja nousua seuraakin vielä jyrkempi lasku alle vanhojen pohjien. Itse en ole keksinyt muuta tapaa, kuin ajallinen hajautus, toki yritän ajoittaa ostot niin, ettei tulisi niitä kalliita osakkeita kovin runsaasti ja halvempia vastaavasti runsaasti. 
3 tykkäystä
Sijoittamisen psykologiaan liittyen kryptojen viestiketjujen aktiivisuuden perusteella voisi ajoittaa kryptomarkkinoita. Havaintojen perusteella markkinoiden ollessa laskusuuntaisia ja kurssien ollessa pohjilla kryptojen vastustajien itsevarmuus on huipussaan.
Vastaavasti nousun vähitellen taittuessa parabooliseen vaiheeseen, kryptovastustajien itseluottamus on aivan pohjilla ja viestiketjuja ruokkii ahneus ja optimismi. Tällöin viestiketjut täyttyvät viesteistä sekä optimistisuudesta.
Ehkä joku fiksu voisi ajoittamisen kannalta tehdä sellaisen havainnoin, että ostamisen kannalta hyvä hetki olisi sellainen, jolloin kryptokeskustelu on mahdollisimman hiljaista. Tällöin keskustelua ruokkivia suuria liikkeitä ei ole näkynyt kursseissa ja tilanne ikäänkuin odottaa seuraavaa isompaa pomppua johonkin suuntaan.
5 tykkäystä
Olipahan taas huikea Pörssipäivä-jakso, joka keskittyy vahvasti sijoittamisen psykologiaan vaikkei sitä aivan heti otsikosta huomaakaan.
Mikko Jylhä kyllä ansaitsisi kaikki sijoittaja- ja journalistipalkinnot sekä runsaasti ylituottoa sijoituksilleen.
Jaksossa esiteltiin Puustisen kirjan 10 ongelmaa, jotka uhkaavat sijoittajan ajattelua.
- Ylikorostunut usko omiin kykyihin
- Lyhytjänteisyys
- Ennustaminen historian perusteella
- Monimutkaisuus on lupaus tuotoista
- Kurin puute
- Taipumus markkinan arvailuun
- Tunteilu
- Altistuminen huhupuheille
- Varainhoitajien kilpailuttaminen
- Kavereiden kuunteleminen
Montaa noista ja niiden yhteydessä esitetyistä kommenteista tekisi mieli opponoida, mutta pitänee kuunnella jakso vielä muutaman kerran läpi, että ajatukset selkiytyy.
40 tykkäystä
Hauskin oli tuo 5. Krimin puute.
Ja tuo kavereiden kuunteleminen on ainakin Juurikin kohdalla tarkoittanut isoa viisi-, ehkä kuusinumeroista voittoa. Valitse tarkasti ystäväsi tai ainakin ystävät, joiden mielipiteitä arvostat ja jopa annat omiin päätöksiisi vaikuttaa.
2 tykkäystä
No niin. Pörssipäivä kuunneltu kolmannen kerran. Ensimmäinen kerta auton renkaita vaihtaessa, toinen ruokaa laittaessa ja kolmas tätä tekstiä kirjoittaessa.
Nämä kymmenen sijoittajaa uhkaavaa ajattelua ovat siis Kulkvikin ajatuksia ja ne toimivat myös hänen perustamansa Sifterin rahaston kivijalkana. Yhdyn tavalla tai toisella kaikkiin noista kymmenestä kohdasta ja jakso oli kaikkinensa huikea! Muutama perustelu oli kuitenkin mielestäni ristiriidassa keskenään. Lisäksi niitä voi varmaankin tulkita monella tavalla. Keskityn tässä tekstissä nyt noihin ristiriitaisuuksiin.
1)
”Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä Goldman Sachs on tehnyt, vaikka me arvostetaankin Goldman Sachsia.” Tällä viitattaneen ”kavereiden kuunteleminen”-kohtaan. Tässä on mielestäni ristiriita kohdan ”ylikorostunut usko omiin kykyihin” kanssa. ”Tieto on sijoittajan perusoikeus” sanotaan. Ymmärrän kyllä, että kavereiden kuuntelulla tarkoitettanee sitä, että omien sijoituspäätösten ei pitäisi perustua niihin. Mielestäni silti sitä jaksossa mainittua kohinaa pitää kuunnella ja yrittää poimia sieltä oleellinen tieto. Minusta on älyllistä ylimielisyyttä väittää, ettei tarvitsisi muiden näkemyksiä sijoituspäätösten tekemiseen. Mutta totta kai, ”Do your own research”
2)
”Kavereiden kuunteleminen”-kohtaan ei myöskään sovi toteamus, että normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä ei ole aikaa syvälliseen osaketutkimukseen. Se on totta ja silloin juuri tiedon valmiiksi jalostaneet lähteet tulevat tarpeeseen.
3)
Jaksossa mainittiin esim case Harvia ja sen suosio syksyllä 2021. Epäiltiin, että liekkö ihmiset ovat silloin sankoin joukoin hypänneet lukemaan Harvian tuloslaskelmaa ja tasetta vai onko vain fomoteltu kurssia. Toisaalta taas jaksossa sanottiin, että ei pitäisi keskittyä liikaa excelin pyörittelyyn, vaan älyllisesti järkevämpää on perehtyä esimerkiksi asiakaskäyttäytymisen kehitykseen.
Ainakin mitä itse olen seurannut keskustelua Harviasta esimerkiksi tällä foorumilla, niin siellä keskitytään hyvin paljon trendin, markkinoiden sekä asiakaskäyttäytymisen pohtimiseen lukujen sijaan.
LOPUKSI
Korostan, etten ole sijoittamisen ammattilainen eikä ole Puustinenkaan, kuten hän sen jaksossa mainitsikin. Jaksossa esitetyt kommentit ovat siis Puustisen tulkintoja Sifterin strategiasta ja tässä tekstissä esitetyt asiat ovat taas minun tulkintojani hänen sanomisistaan. Sifterillä on täällä foorumilla ketju ja olen sieltä muutaman videon katsonutkin. Ne ovat erittäin vakuuttavia. En tiennyt, että Sifter on Kulvikin peruja. Aion perehtyä rahastoon ja sen materiaaleihin lisää, sillä heidän rahastostaan näyttää löytyvän yksi minun tutkimukseni alla oleva yhtiö.
Olisin utelias kuulemaan Sifterin kommentin etenkin tuohon kohtaan 1), joten tägään tähän käyttäjät @Santeri_Korpinen ja @Riku_Pennanen Sifteriltä. Olenko tulkinnut asian väärin? Keskustelua siltä osin voi jatkaa Sifterin ketjussa, jos se koetaan paremmaksi ketjuksi.
Pahoittelut, että tekstistä tuli näin negatiivissävytteinen. Kuten sanoin, jakso oli huikea. Se antoi paljon ajattelemisen aihetta, mutta tällainen maurimainen asioiden kirjoittaminen jäsentää myös omia ajatuksia sekä lisäksi kritiikissä kasvaa kehittymisen siemen.
20 tykkäystä
Tämän Terho Puustisen Sijoittaja kirjan voi kuunnella äänikirjana esim Bookbeatista.
Oli kyllä omaan makuun yksi parhaista suomenkielisistä sijoitus aiheisista kun perehtyi nimenomaan juuri psykologiaan. Kirjassa käytiin läpi esimerkiksi miten Kulvik toimi eri kriiseissä. Kirjahan alkaa heti koronakriisin läpikäymisellä.
8 tykkäystä
Kiitos Teemu kattavasta viestistäsi ja erittäin mukava kuulla, että olet kokenut kirjan ympärillä käytävät keskustelut hyödylliseksi. Ja on hyvä käydä kriittistä keskustelua tällaisista podcast keskusteluista, missä helposti yksinkertaistetaan asioita. Kirja kannattaa myös lukea, jossa pureudutaan hieman tarkemmin Sifterin prosessiin. Toki kirja on kirjailijan näkemys asioista, jota varten hän on toki käynyt lukuisia haastatteluja kaikkien Sifterin tiiminjäsenten ja taustahenkilöiden kanssa.
Kohdassa (1) taisit jos vastata osittain omaan kysymykseen. Kyllä meidän analyytikot hyödyntävät muiden ammattilaisten luomaa informaatiota tutkimuksissaan. Terhon pointtina oli varmaankin se, ettei sijoiteta vaan johonkin yhtiöön sen takia, että se on jonkun pankin näkemys, vaan pitää tehdä oma johtopäätös niiden tietojen perusteella mitä on käytettävissä. Kirjailija saattaa taiteilijana myös dramatisoida hieman asioita, joka laittaa kuulijan miettimään.
Tästä mielenkiintoisena esimerkkinä, että Sifter on ollut omistajana TSMC:ssä melkein kymmenen vuotta. Nyt kun Buffett sijoitti yhtiöön niin moni näytti kurssikehityksen perusteella ryntäävän ostamaan kyseistä yhtiötä (en tiedä toki varmaksi, mikä oli Buffett-vaikutus). Meidän analyytikot eivät löytäneet mitään erityistä muutosta fundamenteissa, mikä selittäisi tuon suuren päivänousun (muistaakseni nousi 8-10 % päivänä kun tuo Buffetin sijoitus tuli julki). Berkshire tuskin on edes jakanut kansalle mitään tutkimustietoa tai edes kertonut oliko edes Buffett tuon sijoituksen takana, vai esim. Todd tai Ted.
Kohtaan (3) liittyen pari pointtia. Terho varmaan halusi tuoda esille, että pörssiyhtiöiden historialliset luvut löytävät kaikki ja osaavat pyörittää niitä excelissä. Sifterillä prosessin ensimmäisessä vaiheessa ohjelmisto seuloo valmiiksi huonot yhtiöt pois. Oleellisinta on pystyä analysoimaan, pystyykö kyseinen yhtiö ylläpitämään tai jopa kasvattamaan merkittävästi näitä lukuja tulevaisuudessa - mikä on yhtiön tulostuotto viiden vuoden päästä? Mihin tekijöihin tämä kasvu tule perustumaan? Sifterin prosessissa keskitytään 80 % ajasta tekemään kvalitatiivista tutkimusta mm. yhtiön ansaintamallin kilpailueduista ja niiden kestävyydestä, alalle tulon esteistä, toimialan kehityksestä, tuotteiden kriittisyydestä asiakkaille, hinnoitteluvoimasta, johdon kyvykkyydestä ja niin edelleen.
Kiitos Teemu myös palautteesta liittyen Sifterin videomateriaaleihin. Liity ihmeessä meidän uutiskirjelistalle osoitteesta www.sifterfund.com niin saat automaattisesti mailiin blogitekstit, raportit ja videot. Multa voi pyytää lisätietoa, niin vastailen mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja opin itsekin lisää samalla.
Mukavaa alkavaa viikkoa.
-Riku
24 tykkäystä
pörssipäivän paras anti tähän mennessä. allekirjoitan kaikki kulvikin prinsiipit. ainut mikä itsellä jäi mietityttämään on miten kulvikin filosofia huomioi oman virheinvestoinnin havaitsemisen. huippusijoittajat tekevät kolmesta sijoituksesta yhden virheinvestoinnin. olisi ollut aika tärkeä tietää mikä tämä prosessi on.
talousmedian pisnesidea on antaa ymmärtää olevansa välttämätön yhteyslinkki talouden, firmojen ja sijoittajan välillä. se on harhaa, koska 95% informaatiosta on kohinaa ja se voi aiheuttaa virheellisiä johtopäätöksiä. siksi talousmedian arvo on negatiivinen.
5 tykkäystä
Onko kellään vinkkejä miten tunteilun saisi kuriin. Erityisesti virheet jotka voi laittaa osin oman kognitiivisen prosessin piikkiin aiheuttaa tunnekuohua. Laji voi olla osakesijoittaminen, pokeri, shakki tai suunnistus ja kaikissa pääsee kunnon tiltteihin jos homma ei mene putkeen. Osakesijoituksissa ja pokerissa tämä tuntuu myös lompakossa. Shakissa ja suunnistuksessa ei, mutta ei se juuri vaikuta harmituksen määrään. En ole hyvä häviämään. Parasta laittaa silmät kiinni ja ostaa indeksiä. Tätä tein vuosia, kun muksut oli pieniä eikä ollut aikaa seurata. Nyt on aikaa seurata, mutta tulokset ei juuri parane ja ajan voisi ehkä käyttää toisinkin.
4 tykkäystä
Ideana on kaiketi lähteä analysoimaa niitä omia tunteita ja prosessia joka johti näihin ei toivottuihin (saattaisi olla syytä analysoida myös niitä toivottuja tunteita) tunteisiin.
Eli vaikka tyyliin (täysin kuvitteelinen esimerkki 
):
Tunne: hatuttaa koko touhu ja en edes viitsi vilkaista miten paljon turskaa avattu positio on tehnyt.
Analyysi: tyypillinen kieltämisreaktio omasta epäonnistumisesta.
Tutkitaan prosessia joka johti tähän: Tehtiin position avaus väärässä kohdassa väärin perustein. Kun markkinat eivät käyttäytyneetkään odotetulla tavalla koko asia suljettiin mielestä pois.
Mitä tapahtui siis?: Tutkimalla kriittisesti position avaus kohtaa kyseessä oli pelon aiheuttama reaktio. Tämä johti hätiköityyn päätöksentekoon ja kun tämä ei toiminut suljettiin koko asia mielestä pois.
Jatkoa varten opit: Älä hätiköi. Mieti tarkemmin: A) osaatko oikeasti lukea markkinoita (vastaus ei)? B) Miten varmennan etten ostohetkellä ole liian tunteiden ohjaama? B.1) Aina on mahdollisuus odottaa hetki ja miettiä olenko oikeassa henkisessä tilassa B.2) Kirjoita perustelut päätökselle ja tutki perusteluja kriittisesti. C) Virheitä saa tehdä, mutta tällöin on parasta mahdollisimman nopeasti poistua positiosta ja/tai arvioida tilanne täysin uudelleen kriittisesti.
Sitten kaiketi harjoittelun ja mielikuvaharjoitusten avulla voi yrittää kehittää itseään ja oppia välttämään vastaavan toistumista. Paljon puhutaan sääntöjen luomisesta itselle päätöksenteon tueksi (vältetään tyypilliset virheet). Eli opetellaan tunnistamaan virheelliset prosessit ja siten välttämään niiden aiheuttamia lopputuloksia.
5 tykkäystä
Ihan yksinkertaisista hengitysharjoituksista on tosi paljon hyötyä tunnekuohujen tyynnyttämisessä. Tuollainen tunnekuohuhan saattaa venyä tuntien tai päivienkin mittaiseksi, jos mieli ja kroppa eivät pääse rauhoittumaan välissä.
Kokeile vaikka laskea silmät kiinni hitaasti kymmeneen ja hengittää ensimmäisellä tavulla sisään, jälkimmäisellä ulos. (Yk-si … kak-si…) Voi kuulostaa oudolta, jos ei ole aiemmin kokeillut. Mutta toimii erinomaisesti ja antaa tilaa paremmalle fiilikselle!
7 tykkäystä
Osakesijoittamisessa mielestäni tunteilun aiheuttaa pääosin kaksi asiaa:
- Omistaa osaketta
- Mikäli ei omista osaketta, ainakaan itsellä ei tule suuria tunteita
- Hinta muutos/markkinareaktio
- Pörssin ollessa kiinni ei tule uusia tunteita, ne aiheutuneet aiemmista markkinareaktioista
Itseäni helpottaa tunteiden hallitsemista seuraavat asiat:
-
Valikoin osakkeet joita ostan ja hyvin usein ostettuani myös myyn/kevennän niitä. Myytyäni osaketta “en ole enää surimmalla mahdollisella painolla” ja asennoituminen helpottuu. Olen jostakin lukenut sijoitus vihjeen, jollet tiedä miksi omistat osaketta myy se. Kun osakkeesta luopuu, tietää pitäisikö sitä omistaa.
-
Markkinareaktiot vaikuttavat tunteisiin. Mikäli sallit myyntitoimeksiantojen tekemisen vain, kun pörssi on kiinni, et yleensä tee päätöstä tunteella. Tai voit tehdä, mutta ehdit miettiä sitä aika monta kertaa ennen pörssn aukeamista. Pyrin itse asettamaan osto- ja myyntitasot ennen pörssin aukeamista. Aluksi luettuna tämä tuntui typerältä, mutta asiaa testattuani huomasin sen parantavan itselläni tuloksia.
Näiden lisäksi itselläni helpottanut ydin-sateellitti-malli. Minulla salkussa tietyt sijoitukset joihin en kajoa. Osa on niitä joilla voin pelata. Kun pelisalkku on pieni niin tunteelliset töpit eivät ole suuria. Itselläni sijoitusten suuri määrä on helpottanut. Ne tunteet ja suurin kiinnostus on yleensä viimeisissä hankinnoissa. Maatuvien helppo antaa olla, erityisesti, jos satoja prosentteja plussalla.
22 tykkäystä
Jos puhut tunteista päätöksenteossa, niin niistä ei varmaan kokonaan pääse eroon. Edellä mainittujen lisäksi. Yks tapa voisi kuitenkin olla ihan kirjallisen check listin tekeminen, missä määrität itsellesi tietyt asiat, mitkä sinun tulee tehdä ennen päätöksen tekemistä. Näin tavallaan hidastat päätöksen tekoa ja silloin myös jää aikaa rationaaliselle ajattelulle tunteiden sijaan.
Toinen voisi olla kirjata ylös perusteet kunkin sijoituspäätöksen kohdalla ja vaikka ne tunteetkin. Sitten kun niihin palaa takaisin säännöllisin väliajoin, niin ehkä oppii reflektoimaan.
En väitä, että itse tekisin noin aina saatikka, että niillä saisi ylituottoa, mutta tulipahan mieleen kuitenkin.
Jos taas kyse on tunteista reagoida vaikkapa kurssimuutoksiin, niin sellaiset asiat on varmaan rakennettu aika syvään sinne luonteen ja oman temperamentin peruskiveen.
3 tykkäystä
Voin olla ajatukseni kanssa harhateillä, mutta minun mielestä tunteilua ei tarvitse saada kuriin. Tunteilua ei itse asiassa edes kannata laittaa kuriin, kun tiedetään miten paljon psyykkisiä ongelmia tunteiden “kuriin laittaminen” voi aiheuttaa.
Olettaen siis, että tarkoitamme “tunteilulla” kaikenlaisten tunteiden tuntemista ja “kuriin laittamisella” jonkinlaista tunteiden tukahduttamista.
Olennaista mielestäni on se, miten hyvin tunteensa tunnistaa ja hyväksyy sekä ennen kaikkea se, miten paljon antaa tunteiden ohjailla käyttäytymistä.
Sanoisin, että keskiverto-ihmisellä on varmasti yleensä jonkin verran parannettavaa erityisesti siinä, että tunnistaisi tunteensa ja osaisi jotenkin ne sanoittaa. Jos pysytään sijoitusmaailmassa, niin esimerkkinä toimikoon julkisen sijoituksen mönkään meneminen. Kerrot sosiaalisessa mediassa sijoittaneesi johonkin mielestäsi hyvään yhtiöön, joka meneekin hetkessä konkurssikuiluun ja olet vaarassa menettää kaikki rahasi. Saatat miettiä ja sanoa suomalaiseen tapaan, että nyt vituttaa. Oikeasti saatatkin tuntea ensisijaisesti häpeää.
Nyt kovimmat pikkutakki-selfmade-miljonäärit jo miettii, että ihan kamalaa runosieluilua. Mutta edellä mainittu tunteiden tunnistaminen ja kenties sanoittaminenkin mahdollistaa sen, että tunnistat miten tunteet vaikuttavat käyttäytymiseesi. Me tietysti haluamme uskoa ja väittää, että olemme hyvinkin rationaalisia toimijoita, mutta todellisuudessa ihmiset ovat erittäin tunneohjautuvia olentoja. Teemme useimmat päätökset tunteella, emme järjellä. Halusimme tai emme. Tiedostaen tai tiedostamatta.
Huonon julkisen sijoituksen aiheuttama häpeä saattaa saada sinut vaikkapa pitämään omistuksestasi kiinni kynsin hampain, vaikka sen potentiaali olisi vedetty jo vessasta alas.
“Sitten kun sen kurssi nousee, niin minä perkele näytän, että minun salkusta löytyy”.
Tämä nyt oli ihan B-luokan karvalakkiesimerkki, mutta toivottavasti se antoi joitakin eväitä siihen, että ihmiset erottaisivat (sijoitus)toiminnassaan entistä paremmin ajattelun, tunteet ja käyttäytymisen.
Nyt tekisi muuten mieli lähteä kirjoittamaan pitkät tarinat ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen riippuvuussuhteista ja niiden edestakaisista vaikutuksista, mutta jätetään se toiseen kertaan.
Heitän tähän loppuun aika rohkean vinkin. Lukekaa Arto Pietikäisen Joustava mieli. Toisin kun usein luullaan, ei tarvitse olla erityisen mielenvikainen, että psykologien kirjoituksista on hyötyä:
Pakko editoida loppuun vielä muutama mielestäni hauska käytännön esimerkki:
-
Ahdistaa, eikä jaksaisi lähteä viemään lasta harrastuksiin… mutta olen vastuullinen vanhempi ja vien silti
-
Hävettää mennä sairastelujen ja poissaolojen jälkeen kehityskeskusteluun… mutta olen vastuullinen työntekijä ja menen silti
-
Innostaa tämä viinalla läträäminen ja tekisi mieli juhlia koko viikko… mutta olen vastuullinen aikuinen ja lopetankin jo tämän drinkin jälkeen
-
Turhauttaa tämä sijoittaminen, kun joka päivä vaan uutta miinusta… mutta olen vastuullinen aikuinen ja laitan silti muutaman kympin taas indeksirahastoon
32 tykkäystä
Vaikka omalla kohdalla inflaatio ei merkittävästi tunnu, lisää se silti epävarmuutta. Epävarmuus taas lisää riskiä tehdä typeriä päätöksiä.
Tuolta pohjalta lueskelin viime viikkojen aikana uudestaan läpi kirjahyllyssä olevan Dave Ramseyn total money makeoverin. Huolimatta suomalaiseen makuun hieman yliampuvasta tavasta esittää asiat, voin suositella kirjaa muillekin varsinkin näin epävarmoina aikoina. Sanoma on sinänsä aika yksinkertainen, mutta kenties juuri siksi toimiva.
Ensin otetaan tonni hätäkassaksi ja maksetaan ylimääräiset velat pois (eli kaikki muut kuin asuntolaina). Tämä tuskin on tällä palstalla se ongelma.
Sen jälkeen kerätään 3-6kk kuluja vastaava summa puskuriksi tilille, jonka jälkeen aloitetaan sijoittaminen. Epäilen, että tämä taas jo koskettaa useita ihmisiä myös täällä. Nollakorkoihin tottuneelle ajatus siitä, että makuutat tilillä vaikkapa 20ke voi olla vaikea. Toisaalta jos tulovirta on edelleen ylijäämäinen, minkä mielenrauhan se tuokaan lapioida rahaa pörssiin huolimatta jokapäiväisistä uutisista sähkön hinnan, korkojen, inflaation ja mahdollisten lomautusten suhteen 
Tiivistelmä kirjasta ja monesta muustakin löytyy tältä kanavalta:
7 tykkäystä
Monessa yhteydessä sanoja optimismi ja toivo käytetään miltei synonyymeina.
Teen nyt sellaisen sinänsä täysin oma/mielivaltaisen tempauksen että määrittelen ne osakesijoittajan psyykeessä täysin eri ilmiöiksi.
Optimismi
Sitkeä maltillinen perusoptimismi on osakesijoittajalle peruskallio. Se on syvää vakaumusta siitä, että juuri minulle sopii maailman tappiin omistaa kokoelma pieniä palasia julkisesti noteeratuista bisneksistä.
Jos on onnistunut aikoinaan löytämään erinomaisen puolison, ei synny kiinnostusta vaihtaa kun pintapuolisesti koreampi vaihtoehto osuu näkökenttään.
Osakesijoittajan henkiset resurssit ovat ainakin periaatteessa käytettävissä hyödyllisiin asioihin kun perusvakaumus on luja.
Toivo
Yllättävän monella sijoittajalla sijoitusuran aikana yllättävän paljon henkisiä resursseja kuluu kuitenkin toivon pönkittämiseen ja epäilyksen torjumiseen.
On tehty jokin valinta…
- ostin (comission)
- jätin ostamatta (omission)
- myin (comission)
- jätin myymättä (omission)
… ja sen jälkeen aletaan kytätä miten markkina tottelee kyseistä sijoittajaa.
Toivo saa vahvistusta päivänä, viikkona tai kuukautena jona markkina tuntuu tottelevan. Epäilys uhkaa saada jalansijaa kun markkina kieltäytyy tottelemasta.
Sijoittajalla on koko ajan käynnissä psykologisia operaatioita toivon pönkittämiseksi ja epäilyksen torjumiseksi. Etsitään mielipiteitä, tietoja ja “tietoja” oman teesin pönkittämiseksi. Tämä onnistuu yleensä helposti.
Jos sitten kuitenkin lopulta epäilys ottaa voiton, vetäydytään sekasortoisesti sieltä sijoitusretkeltä takaisin itselle normaalimpiin asemiin. Mahdollisesti juostaan jopa niistä yli niin että kova aggressiivisuus muuttuukin tosi varovaiseksi pääoman suojeluksi tai toisin päin.
Miten sijoittaja voi välttää tuon että oma mieli on suuren osan sijoitusurasta toivon ja epäilyksen taistelukenttä?
Kannattaa nähdä vaivaa ja yrittää etsiä itselle neutraali, sopivan tylsä asemoituminen. Tämä vaatii oman historian kriittistä tarkastelua. Muiden kokemuksista voi myös oppia.
Normaalista tylsästä itselle pitkällä tähtäimellä sopivasta asemoitumisesta ei kannata koskaan poiketa kovin paljoa. Jos tulee vastustamaton kiusaus poiketa siitä, poikkeaa sitten maltillisesti ja ajattelee sen viihteenä eikä kuvittele että jotain sijoittamisen sankaritekoja pystyisi operaatiollaan tekemään.
36 tykkäystä
Vahva suositus Mikko Ketovuoren kirjalle Laumavaiston varassa (Agile Publishing 2022). Painetussa kirjassa runsaasti sisältöä tukevaa kuvitusta, on myös äänikirjana.
Tässä ok esittelyä teorioista, mihin kirja perustuu: Mikko Ketovuori – Laumavaiston varassa :: Businessthinkers
10 tykkäystä
Uskonnoissa ja sijoittamisessa vaikuttaa olevan samoja piirteitä:
- Valitaan lahko (vertaa: osakkeet ja kristinusko) ja ollaan uskollisia valitsemalle tielle.
- Lahkolla on oma kulttijohtaja (vertaa: Verneri ja Jeesus)
- Hoetaan mantroja niin myötä kuin vastoinkäymisissä (vertaa: Hodl ja Aamen)
Ja jos joku kehtaakin tulla esittämään vaihtoehtoisia näkemyksiä niin laitetaan kädet tiukasti puuskaan ja nyrpistetään nokkaa koska oma valinta on jo tehty (vertaa: kulta ja buddhalaisuus).
Harvemmin siis tapaa ihmisiä jotka ovat 80% kristittyjä ja 20% buddhia, mutta voisiko tämä toimia sijoittamisen suhteen?
Ihmisillä tuntuu olevan siis taipumus profiloitua tiettyyn lokeroon: osake- tai asuntosijoittajaksi tai vaikka goldbugiksi.
Entä jos pyrkisi olemaan kiinnostunut ja avoin kaikista omaisuusluokista ja poimisi ne parhaat hedelmät tilaisuuden koittaessa?
Mielestäni on varsin loogista että parempaan riskikorjattuun tuottoon pääsee kun ei ole riippuvainen pelkästään yhden omaisuuslajin heilahduksista, mutta tämä näkemys ei kuitenkaan kollektiivisella tasolla tunnu saavan kannatusta. Ehkäpä siinä on enemmän taustalla tunteet kuin järki?
28 tykkäystä