Olen alkuvuoden ostellut osakkeita n.500-1000€/kk vauhdilla.
Ideana ajallinen hajauttaminen.
Nyt, kun inflaatio-lukemat näyttävät hellittävän ja osakekurssit ovat lähteneet lentoon, niin itselläni on erittäin ristiriitaiset fiilikset. Kieltämättä FOMOa pukkaa päälle. Käteistä lähemmäs 30%. (En ole myynyt mitään)
Oma fiilis on, että pohjat ei ole vielä takana, mutta mitä jos olen väärässä? 
Ensin saa soimata itseään siitä, että ei tajunnut osakkeiden olleen kuplassa ja kohta saa soimata itseään siitä, kun en ostanut tarpeeksi “dipistä”. 
Ei kai se auta, kuin jatkaa valitsemallaan tiellä ja ostella ajallisesti hajauttaen myös tästä eteenpäinkin. 
32 tykkäystä
Tuotapa noin. Tuon sijoittamisen psykologiaan hieman erilaisen näkökulman. Tai saattaa olla, että joku toinenkin ajattelee näin ja on asiasta kirjoitellutkin, mutta on mennyt multa ohi.
Monella täällä tuntuu olevan mahottoman iso salkun varallisuus ja se on hienoa se. Suuri(n) osa tuntuu rakentavan salkkua hamaan tulevaisuuteen, eläkepäiviin asti. Kuulostaa edelleen hyvältä, järkiratkaisulta. Mutta, nyt tulee se MUTTA. Entäs jos eläkepäiviä ei koskaan tulekaan? Hirvikolari/rattijuoppo työmatkalla ja henki pois, sairaus, tapaturma, muu muuttuja. Pitkään, hartaasti ja kovalla työllä rakennettu salkku jääkin perikunnan tapeltavaksi, tai sulaa täysin hoitokuluihin, kun oletkin loppuelämän osastohoidossa esim. muistisairauden vuoksi.
Paljon kuolemaa nähneiden hoitajien mukaan, yksikään kuoleva EI ole sanonut loppumetreillään: -Voi kun olisin tehnyt enemmän töitä. Ja tämän faktan perusteella uskallan väittää, ettei yksikään sijoittaja toteaisi: -Voi kun olisin istunut enemmän tietokoneella ja tutkinut osavuosikatsauksia, taseita ja tilinpäätöksiä vielä vähän enemmän.
Jos sulla on kymmenien tai satojen tuhansien salkku, tai varallisuus ylipäätään, niin miksi et relaa? Sapattivuosi. Laatuaikaa lasten, perheen, ystävien, läheisten kanssa? Täällä maapallolla ollaan kuulemma vain kerran. Ihan samalla tavoin ajattelin megarikkaista yritysjohtajista ja muista, joiden ei tarvitse metsästää punaisen lapun ruokia kaupoissa. Onko kivaa istua puku ja kravatti päällä kokouksissa päivästä toiseen, vaikka tilillä olisi miljoonia? Ymmärrän hyvin, että monille vaikkapa firman pyörittäminen on työ, harrastus ja elämäntapa ja tämä ymmärrettävää. Vai iskeekö siinä jonkinlainen sokeus ja ahneus? Pakko tehdä lisää hilloa maailman tappiin asti. Raha, bisnes, mammona.
JOS mulla olisi miljoonien omaisuus, jättäisin irtisanoutumislapun välittömästi ja nauttisin elämästä. Matkustelisin, kalastelisin, räkisin kattoon. Ostaisin tavaroita ja elämyksiä, mitä olisin aina halunnut. JOS satojen tuhansien, niin keventäisin työmäärää, esim. 50% työaika, tai jotain sinnepäin ja naatiskelisin.
Jokainen tekee just niin kuin tykkää ja parhaakseen näkee, en minä ole ketään neuvomaan. Mutta toivottavasti tämä kirjoitukseni sai jollakin lampun syttymään ja toteamaan, että joo, itseasiassa, kyllä tuossa pointtia on. sijoittamisen psykologiaa.
-Suppis-
29 tykkäystä
Oma henkilökohtainen ajatus on että päästääkseen sinne miljoonan salkkuun ei voi alkaa keventämään työaikaa kun on satojen tuhansien salkku. Ei voi pitää ja syödä kakkua samalla.
21 tykkäystä
Ei, ei. Tämä ei ollutkaan pointtini.
Ja jos tällä omalla räpellykselläni saisin edes kymppitonnin kasaan, niin ihan varmasti söisin kuormasta, enkä odottaisi korkoa korolle-ilmiön täysimääräistä hyötyä eläkkeelle saakka.
En ehkä sitten ymmärtänyr pointtiasi. Mutta vastasin tuohon ajatelmaan ”että miksi et relaa.”
Itselleni työ on samaan aikaan palkitsevaa ja hyvää vastapainoa lapsiperheelle. Ei tarvitse puku päällä stressata ja kompensaatio on kohdallaan.
En vielä näe yhtään syytä alkaa tässä vaiheessa syömään salkusta kun lopullinen tavoite alkaa jo lähestyä.
9 tykkäystä
Mut jos sä syöt kuormasta, jo esim kymppitonnin täyttyessä, niin ei mene vuottakaan kun taas raadat seuraavaa kymppitonnia kasaan.
Eikös kuitenkin kannattaisi olla vähän kärsivällisempi?
5 tykkäystä
Rahastoihin eikä pariin osakkeeseen kosketa. Niitä pidetään vuosia, rahastoja ehkäpä sinne eläkeikään asti. Tämä on plääni. Sitten on “lottokuponkeja.” JOS niillä sattuu onnistamaan, niin siitä aion myös nauttia. Nyt, kuukauden tai vuoden päästä, en eläkkeellä.
2 tykkäystä
Okei, pakko tuoda oma näkökulma, kun tän kirjoittamasi tekstin luin. Itsehän olen siis vasta lukio-ikäinen, joten minulla on monet laskut ja nousut vielä edessä, ainakin toivottavasti. 
Itsehän näen sijoittamisen hyvänä keinona kehittää omaa taloudellista asemaani. Opiskelijana kuluja on vähän, joten saan tungettua melkein 1000 euroa kuukaudessa sijoituksiin, kuten osakkeisiin sekä rahastoihin. Mutta itselleni tärkeämpää kuitenkin on se elämästä nauttiminen, koska kuten sanoitkin niin kerran täällä vain eletään. Pyrin kuitenkin “vapaaherraksi”, joten töitä on tehtävä, ja varmasti paljon.
Elämään voi kuitenkin vaikuttaa jo paljon olemalla nautittavassa työssä. Siksi olen aina pyrkinyt opiskelemaan korkeimmalla omalla mahdollisella tasollani, jotta pidän kaikki ovet auki tulevaisuudessa. Kun on varaa valita, niin varmasti on helpompaa löytää työ, jota oikeasti nauttii tehdä. Ja jos töihin ei tarvitse mennä “masentuneena”, niin elämä kyllä helpottaa jo varmasti siten.
Toinen itselleni tärkeä sana on tasapaino. Teen töitä opiskelujen ohella tällä hetkellä, ja myös “opiskelen” sijoittamista ja ylipäänsä taloutta useita tunteja joka päivä. Saattaa kuulostaa joillekin paljolta, ja ehkä jopa liialtakin. Mutta itse ajattelen asian, että kasvatan pensaita tällä hetkellä, joidenka marjoja pääsen vuosien saatossa poimimaan. Ajattelen niin sijoituksistani, opiskeluistani, kuin myös elämästäkin. Tasapainotan elämääni kuitenkin siten, että ystävät, perhe ja parisuhde kyllä pidetään prioriteettina, koska en usko rahan auttavan mitenkään, jos ei omaa läheisiä, kenen kanssa siitä nauttia.
Haluan vain sanoa kaikille täällä, että jahdatkaa unelmianne, mutta muistakaa myös pitää elämänne tasapainossa, koska numerot tilillä ei aina tee yhtä onnelliseksi kuin hyvät ihmissuhteet. Pitäkää siis itsestänne, sekä läheisistänne huolta, ja nauttikaa tästä elämästä. 
38 tykkäystä
^ Aika huikeaa ja kova juttu. 1000 kuussa sijoituksiin lukiolaisena. Uskon, ettei sun tarvi odotella eläkeikään, että pääset elämään vapaaherran elämää. Jos asuu kotona ja tosiaan tekee koulun ohessa hommia, on tuo varmaan mahdollista. Hattua päästä!
Ja jotta kaikki tajuavat alkuperäisen kirjoitukseni pointin, niin laitetaas ääriesimerkki vielä: En voi ymmärtää miksei Björn Wahlroos tai Warren Buffet osta loistoristeilijää ja vedä laatuviskejä Karibian auringossa, vaan hyppivät kraka kaulassa kokouksesta toiseen. Kai sitä hommaa rakastaa niin paljon? Mutta voisi sitä rakkautta antaa loputtoman työnteon sijaan antaa läheisilleen, ei mammonalle. Mutta joo, jokainen tyylillään.
5 tykkäystä
Tähän on varmaan yhtä monta vastausta, kuin on sijoittajaakin. Haarukoidaan nyt kuitenkin muutama “Entäs jos” lisää jo tulleiden kihnuuttamisen, kattoon räkimisen ja itsensä kehittämisen lisäksi.
- Entäs jos sijoittaa sen minkä kärsii hävitä, eikä sillä ole vaikutusta normaaliin elämiseen, kuluttamiseen, materiaalin tahi elämysten kaippuseen saatikka kattoon räkimiseen?
- Entäs jos pitää sijoittamisesta niin paljon, että haluaa käyttää siihen aikaa joka tapauksessa?
- Entäs jos ei kuolekaan ennenaikaisesti rallatteluista huolimatta, mikä on jopa todennäköistä ja huomaakin vanhemmilla päivillä, ettei pystykään varattomana tehdä niitä joustavia ratkaisuja, joita ehkä haluaisi?
- Entäs jos haluaa säästää varallisuutta jälkipolville tmv?
- Entäs jos onnistuu sijoittamisen kautta sivistymään ja jakamaan sitä eteenpäin?
- Entäs jos ei vain yleisesti pidä materiasta ja kattoon räkimisestä?
Ps. Tarkoitus ei ole olla provosoiva. Käytät vain sen verran hauskoja ilmaisuja, että päätin tehostaa tekstiäni peesaamalla. 
28 tykkäystä
Viestisi lukemisen jälkeen kuulostaa hieman siltä että sinä et halua olla varakas, vaan haluat käyttää isoja summia rahaa. Näiden välillä on iso psykologinen ero, koska ihmiset jotka haluavat käyttää rahaa, eivät oikeastaan halua vaurastua sillä vaurastuminen on suoraan heidän tavoitteidensa vastaista. Usein silloin myös koetaan hankalaksi ymmärtää niitä ihmisiä, joilla on iso summa varallisuutta mitä he eivät välittömästi käytä omaan elintasoon ja muihin sellaisiin asioihin.
Varakkaat ihmiset eivät kuitenkaan välttämättä ole päätyneet vauraaksi maksimoidakseen oman kulutuksensa, vaan heillä voi olla elämässään muita arvoja sekä tavoitteita ja varallisuus on saattanut tulla lähinnä siinä ohessa kun he ovat toteuttaneet itseään. Tällöin heillä ei myöskään aina esiinny polttavaa tarvetta alkaa purkamaan sitä massiivista salkkua tai muutenkaan alkaa muuttamaan hyväksi todettua toimintamalliaan.
Ylipäätään tuo työelämästä poisjääminen, rutiinien rikkominen ja liiallinen joutilaisuus ovat vaaran paikkoja, missä on mahdollista rikkoa oma elämä ja hankkia uusia mielenterveysongelmia. Sitä voi olla tietysti vaikea uskoa, mutta me olemme biologisia selviytymiskoneita, eikä ihmisen psyykettä ole tehty sillä ajatuksella että hänen pitäisi pystyä viettämään pitkiä aikoja liian helppoa ja huoletonta elämää.
74 tykkäystä
Vielä yksi näkökulma: suomalaiset tykkäävät vakuutuksista Pohjoismaiden pienimmillä omavastuuosuuksilla. He ovat valmiita odotusarvoisesti epäedullisiin diileihin vakuutusyhtiöiden kanssa saadakseen mielenrauhaa. Sellaisiakin kammotuksia on kuin ”sijoitushenkivakuutukset”.
Mikään ei ole parempi kokonaisvaltainen vakuutusratkaisu kuin suurehko osakesalkku. Se tuo pelkällä olemassaolollaan turvaa, rauhallista mieltä, ja vapauttaa aivokapasiteettia päivittäisistä rahahuolista muuhun käyttöön. Yllättävät taloudelliset takaiskut eivät suista oikopäätä ahdinkoon kaikkine johdannaisvaikutuksineen. Merkittävän kokoisen salkun omistava henkilö voi elää arkista elämää ja käydä kokopäivätöissä tietäen koko ajan, ettei hänen olisi pakko käydä töissä, ainakaan kaiken aikaa. Tällöin hän voi vapautuneesti punniskella, antaako tämä työ merkityksellisyyttä elämään, vai onko siitä muodostumassa tervanjuontia. Taloudellinen selkänoja mahdollistaa työpaikan vaihdoksen vaikka siihen liittyisi epävarmuuksia, tai jopa alan vaihtamisen vaikka siihen liittyisi uudelleenkouluttautumista. Kun työtä ei tee rahan takia, voi miettiä, millaisessa työssä kokee osallistuvansa yhteiskuntaan omilla vahvuuksillaan ja mielenkiinnon kohteillaan.
Osakesalkku voi siis säteillä rauhaa omistajalleen realisoimattomanakin. Se on aina siellä valmiina, jos tarvitaan. Vähän kuin puolustusvoimat ja jatkossa Nato. Siksi ymmärrän hyvin miksi monet sitä tällä foorumilla tavoittelevat, tinkien hieman tämänhetkisestä elintasosta.
74 tykkäystä
Näin reilut 2 vuotta kertyneeseen sijoitusvarallisuuteen nojanneena allekirjoitan täysin nämä Ekan ja Kalen kirjoitukset, naulan kantaan. Voi keventää ja pystyy keventämään, kyllä se antaa selkänojaa, mutta liika vapaus voi olla turmioksi. Eli sen kanssa varovasti. Mutta oikein hyvää aikaa ollut tämä breikki ja isosti ajatuksia herättävää, johtaen siihen että jatkossa varmaankin teen enemmän ”töitä” kuin viimeiset pari vuotta.
Toisaalta Suppis oli oikeassa siinä, että pitää nauttia elämästä, tosin hyvähän sitä on alle ensin paiskia jotain tavoitteita kasaan (vaikkapa töitä 25 v.
). Itse tässä keski-iässä koen, että raha mahdollistaa nyt tehdä vielä niitä asioita mitä en pysty enää 10-15 vuoden päästä välttämättä fyysisesti. Lähden surffaamaan parin viikon päästä, sieltä pohjoiseen randoilemaan ja keväällä isot vuoret. Muutenkin elo on ollut pari vuotta sellaista, että jos noutaja tulee niin ei tarvitse mitään katua eikä voivotella.
41 tykkäystä
Sijoittamisessa on vallalla eräänlaiset ääri-ilmiöt. Tunteet tulevat peliin ja siinä on vain on- ja off-kytkin. Euforiassa painetaan kaikki likenevät rahat pörssiin ja sitten laskumarkkinassa äärimmäisessä depressiossa koko salkku tyhjäksi ja heitetään kesken koko peli.
Jos lähtee lukemaan sijoitusopasta jokaisen on niiden mukaan tehtävä oma sijoitussuunnitelma. Jokaisen on laitettava sijoituksiin rahaa minkä pystyy ja oma elämän tilanne antaa myöten ja harkittava sopiva riskitaso. Suunniterlmahan samalla tarkoittaa sitä, että niitä rahoja käytetään sitten suunnitellusti. Itselläni on sijoitukset kuten Kale-Possu tuossa esitti puskurina. Esimerkkinä tällä hetkellä harkitsen auton vaihtamista ja katsastaelen vaihtoehtoja. Kun olen löytänyt omiin tarpeisiini sopivan myyn sijoituksistani osan ja ostan auton. Sitä ennen sijoitan rahojani pörssiin. Voi olla, että pörssi laskee ja voi olla, että pörssi nousee. Jos pörssi laskee maksan sijoituksista vähemmän veroja, jos nousee maksan niitä enemmän.
Sijoitusurani alkutapaileella taisin lukea Kauppalehden kesksutelupalstalta minulle ainakin hyvin sopivan vihjeen. Siinä kirjoittaja sanoi, että hän sallii itselleen humputtelun kertaalleen kierrätetyillä rahoilla. Kertalleen kierrätetty on esimerkkinä osinko tai treidausvoitto. Kokeilin tuota hetken ja huomasin sen itselleni erittäin sopivaksi. Aloin kasvattamaan osinkotulojani ja sitä kautta huomasin, että ei kannata ihan suurimpia osinkoja metsästellä vaan sellainen kasvava on pidemmällä aikajänteellä mukavampi. Tämä opetti poissa minulle kaikki nyt heti asenteesta poissa ja valistemaan niitä pitkällä aikajänteellä tuottavia. No nyt pidän tavallaan uutta autoa humputteluna. Minulla on kuitenkin vuoden ajalta noin 10000€ osinkoja ja lähes 14000€ myyntivoitot. Lisäksi samaan suuruiset noin edelliseltä vuodelta. Voin siis hyvin nuo rahat omilla säännöilläni käyttää autoon ja saan ihan mellevän pelin. Olen kummasti päätynyt vaihtoehtoon, että katselen eri vaihtoehtoja (käytettyjä) ja kyselen välirahat. Samalla keräilen osinkoja tilille ja päivä päivältä olen lähempänä sen auton hankintaa. Mitä oikeasti tarvitsen jalostunut samalla.
Kolmen lapsen isänä en nyt itse hirveästi sitä ehdinkö käyttää rahani ole miettinyt. Jos löisin kaikkien lasten harrastukset ja kustannukset seis, miljoonasalkku varmaan lähestyisi vauhdilla. Haluan käyttää rahojani perheeni kanssa yhdessä ja olen katsonut sopivan siivun siitä sijoittamiseen. Jos jää enemmän tungen ne pörssiin ja laskumarkkinassa, kuten nyt on ollut rahaa on aina alkanut löytyä vähän enemmän. Suuri oivallus on minulle miettiä koko varallisuutta ja kulutusta. Muutaman kympin kuukausittaisin kuluerän löytäminen omasta kulustuksesta on aika helppoa suurimmalla osalla suomalaisia. Säännöllinen kahvikuppi, tabletin mobiililiittymä, suoratoistopalvelu tai lehtitilaus. Panet sen jonkun sivuun sijoitukseen, mikä on euron pari päivässä ja pitkällä aikajänteellä miljonääri. Itse olen kokenut ettei minun ole tarvinnyut luopua mistään, päin vastoin voin tehdä melkein mitä haluan. Elämän tapani on kuitenkin säästäväinen.
17 tykkäystä
Viestisi lukemisen jälkeen kuulostaa hieman siltä että sinä et halua olla varakas, vaan haluat käyttää isoja summia rahaa.
@Pohjolan_Eka
Noup. Vaan juurikin noin, kuin @Warren_Fyffet tuossa yllä. Toki paljon paljon pienemmällä euromäärällä, mutta samalla idealla.
2 tykkäystä
Eikö inflaation vastinparina toimi palkkakehitys. Inflaatiota ollaan viety hintoihin mutta mikä tulee olemaan ihmisten palkkakehitys? Sehän pitkälti määrittelee sen miten ihmiset taklaa inflaatiota.
Tilanteessa jossa inflaatiota ajetaan voimakkaasti alas ei palkkakehitys voi olla inflaation veroista. Myös se että inflaatiosta iso osa johtuu tarjontashokista (materiaalipula/energia…) tätä kaikkea kuorrutetaan vielä covidilla ja sodalla.
Toistaiseksi yhtiöt jotka on voineet viedä kustannuksia hintoihin ennen palkankorotusneuvotteluita ovat varmasti hyötyneet voimakkaasti kehityksestä.
Itse olen sijoitusurani aikana koittanut pistää tasaisesti rahaa pörssiin… Välillä onnistuen välillä häviten… Sijoitan vain sen mikä on varaa hävitä. Velkavipua en ole hyödyntänyt. Elän perussäästäväisesti mutta kun ikää tullut enemmän hassaan rahojani enemmän matkusteluun, kahviloihin, elokuviin yms. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt ei vasta eläkeiässä. Koitan hoitaa taloutta järkevästi mutta kuitenkaan liikaa miettimättä että voinko ostaa tänään kahvilasta sitä mitä haluan. Töissä kuitenkin käydään pääsääntöisesti siksi että on rahaa elää. (itse en mitään huikeaa henkistä tyydytystä saa työpanoksestani)
Tavoite olisi että voisi jäädä aiemmin pois töistä, matkustella, asua osan vuodesta ulkomailla ja nauttia vapaaherran elämästä jos terveys antaa myöden. Näillä näkymin n. 10v pitää vielä pakertaa jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.
Koitan jaksaa vetää tätä omaa sijoitussuunnitelmaa pitkän kaavan mukaan. Ostella tasaisesti lisää suhdanteista paljoakaan välittämättä.
9 tykkäystä
Tiedän yhden yrittäjän, joka ei ole pystynyt lopettamaan, 76-vuotiaana yhä rimpuilee hallilla töitä tehden, olisi saanu 10-vuotta sitten yrityksen myytyä, mutta ei hinta passanut, (minun mielestä olisi ollut kelpo hinta) no, nyt yritys on vanhentunut kehityksen kiivaassa tempossa, eikä tarjottua hintaa enää tule saamaan vanhentuneesta yrityksestä. Hänen talous on kyllä kunnossa, komea omakotitalo, huvila merenrannalla, mutta on jäänyt pölyisen hallin vangiksi.
5 tykkäystä
Jos sillä on niin häjyy akka! Silloin ymmärtää vallan hyvin. Näitä ukkoja riittää, jotka ovat aamusta iltaan hallilla, kun ei sisälle viitti mennä kuuntelemaan haukkumista tai märisemistä 
Ps. Ei ole tarkoitus kenekään mieltä pahoittaa. Maailmaan mahtuu huumoria.
11 tykkäystä
Voi olla hyvinkin totuus. Tiedän monta yrittäjää/myyjää, joille menestymisen näyttäminen on suurin motivaattori. Eivät kotona viihdy ja mun keittiöpsykologialla väitän, että pakenevat työn teolla omaa itseään.
Kohta yhdellä tällaisella henkilöllä menee polvet vaihtoon. Nyt makaa päivät kotona ja on ihmeissään, kun ei voi mitään mennä jatkuvasti tekemään. Ei itseään pakoon pääse vaikka yrittäisi…
1 tykkäys
On ollut mielenkiintoinen huomata kun on päässyt ensimmäistä kertaa kokemaan karhumarkkinan miten oma mieli käyttäytyy.
Kun ollaan lasketeltu jyrkästi alaspäin on ollut melko helppoa tähän mennessä pysyä suunnitelmassa ja jatkaa ostoja, mutta kun käännytään jyrkkään nousuun ja makro näyttää yhtä huonolta kuin ennen alkaa mieli tekemään temppuja: tulee tunne että jotain pitää tehdä toisin, eli suunnitelma muuttuu lennosta mihin sijoitetaan ja miten paljon. Asetetaan kuukausisäästöohjelma nordnettiin valmiiksi ja seuraavana päivänä sittenkin pois.
Lopputuloksena helposti on että salkku on yhtä sillisalaattia kun mieli ja suunnitelmat heilahtelee niin äkkiä.
Tärkeimpänä olen pitänyt että myymällä ei osakepainoa säädetä ja siitä pitänytkin kiinni.
Vielä kun tulevat ostot saisi päässä ja paperilla jäsenneltyä niin että suunnitelmasta olisi helppo pitää kiinni.
23 tykkäystä