Kehtaavatkin tulla homogeeniseen sikariklubiimme tuomaan erilaisia näkökulmia. Pöyristyttävää suorastaan.
Tosin saattaa olla että Inden palstan ajatus on olla monimuotoisempi foorumi, kuin vaikkapa KL.
Ja ketjun aiheeseen:
Se Usa:n joidenkin vähän varakkaampien ehdottelema varallisuusvero ei tainnu edetä mihinkään?
Haluaisin nähdä sen tutkimuksen joka osoittaa kausaliteetin näiden asioiden välillä.
Mitä itse koko langan aiheeseen tulee, niin vaikka olen veromyönteinen ihminen niinkuin esimerkiksi ”maastapoistumisvero” langasta joku voi päätellä, niin on olemassa yksi vero joka on muita tuhoisampi ja se on varallisuusvero.
Yksi varallisuusvero on kuitenkin hyvä ja universaalisti ylistetty ekonomistien keskuudessa(jopa Friedman), ja se on maanarvon verotus. Tätä tukee myös esimerkiksi Pikettyn ideoita laajentavat tutkimukset kuten alla linkattu, jotka osoittavat että epätasa arvoa ajaa hyvin pitkälti maan arvo.
Konkreettinen esimerkki kun varallisuuseroja on tasattu ja lopputulokseen ei kukaan ole tyytyväinen.
Ei se vero sille siirtäjälle lankea maksettavaksi. Ja varallisuuden vastaanottaja taas ei ole tullut missään vaiheessa verotetuksi siitä varallisuudesta. Lisäksi se “moneen kertaan verotettu” on vähän kyseenalaista sekin. Jos satut perimään asunnon henkilöltä, joka onneksesi on asunut viimeiset 30 vuotta Punavuoressa eikä vaikka Pieksämäellä, on merkittävä osa varallisuudesta syntynyt verottamattomana arvonnousuna. Ja sitä ns. asuntovarallisuuttahan kuolevien omaisuus usein juuri on. Puhumattakaan siitä, jos perit vaikkapa taloyhtiölainallisia sijoituskämppiä omistavan henkilön, jolloin merkittävä osa varallisuudesta on luotu “siirretyn verotuksen” avulla, eli veroja ei ole maksettu missään vaiheessa.
Tietty kaikkia veroja olisi kiva alentaa, mutta itse kyllä näkisin, että perintövero ei ole se ensimmäinen tai toinen vero, johon tässä maassa tulisi kohdistaa kevennyksiä. Ensiksi tulisi kiinnittää huomiota niihin veroihin, jotka lannistavat ihmisten omaa varalllisuudenhankintaa ja taloudellista toimeliaisuutta yhteiskunnassa. Eli ansiotulo- ja pääomaveroihin.
Omasta mielestä tämä olisi juuri se varallisuusveron muoto, joka ei ole hyväksyttävä. Itse tavoittelen tulevaisuutta, jossa olen hyväpalkkaisessa työssä ja sijoittamisen ansiosta myös varallisuutta olisi merkittävästi. (Yrittäjäksi minusta ei ole, joten megarikkaudet ovat pois laskuista). Miksi itse en sitten hyväksyisi tätä? Koska kyseessä on tulonsiirto ja siten minä käytännössä maksaisin Demareiden seuraavien vaalien vappusatasen tai vastaavan. Voisin hyväksyä varallisuusveron sillä ehdolla, että sitä käytetään oikeasti kehittämään valtion toimintaa, ei vain juokseviin kuluihin. Valitettavasti uskon, että vain tuollainen kertaluonteinenkin 0,5Mrd johtaisi vain erilaisiin kertaluonteisiin tukiin ja seuraavana vuonna kassassa näkyisi jälleen pohja, juuri kuten @KalleH totesikin.
Tämä on ymmärtääkseni totta, mutta yhdellä reunaehdolla: Tuo “iso joukko” on keskiluokkaa. Sekä korkeimmat että matalimmat varallisuus-/tuloryhmät käyttävät enemmän rahaa tavaroihin kuin palveluihin. Palveluista taas raha jää käytännössä kokonaan Suomeen kun LV laukut, autot ja kellot valuvat ALV:ia lukuunottamatta ulkomaille. Samoin myös välttämättömissä elintarvikkeissa. Ja huumeista se hyöty sitten valuu kokonaan ulkomaille. Keskiluokka ostaa suhteessa tuloihin eniten palveluita, joten heitä kannattanee tukea.
Pääoma kiertää tosiaan kulutusta hitaammin, mutta myös auttaa talouskasvua. Vaikka minun ostamani osakkeet antavat käteisvarat jonkun toisen käyttöön. Tämä kuvio pyörii siihen asti kunnes joku sijoittaja myy osakkeitaan rahoittaakseen reaalimaailman kulutusta tai investointia. Ilman pörssiä hän ei olisi voinut vapauttaa pääomaansa käyttöön. Sama toki pätee ihan yritysinvestointeihin: Pörssin ansiosta jollakin sijoittajalla on mahdollisuus realisoida osakkeensa ja sijoittaa esimerkiksi tuulivoimapuistoon. Tai osallistua antiin, jolla firma kasvattaa liiketoimintaansa etc. (Tätä Patritzio Laina ei muuten tuntunut ymmärtävän tai tunnustavan) Ei osakeomistukset ole mikään varallisuuden pysyvä vankila, vaan omaavat aivan valtavan määrän taloudellista potentiaalienergiaa, joka odottaa käyttöä.
Eli vaikka tuo 0,5Mrd ei välittömästi auttaisi talouskasvua, niin sillä on mahdollisuus kun sopiva hetki tai kohde tulee eteen.
Tämä oli mielenkiintoinen nosto! Mitä jos poistettaisiin perintövero ja otettaisiin varallisuusvero käyttöön perityistä omaisuuksista? Veroa olisi tehokasta kantaa, sillä perunkirjoitus on lakisääteinen ja ilman sitä eivät omistukset siirry perillisten nimiin. Eli esimerkiksi 1% perinnöstä maksetaan vuosittain verona. Sillä poistuisi ainakin näiden tilanjatkamistilanteiden ongelmat.
Tämä on sinänsä ontuva argumentti, sillä ansio- ja pääomatuloverotuksen takia käytännössä kaikki verot ovat tällaisia. Esimerkiksi alkoholin ja tupakan haittaverot, alvit, kiinteistöverot jne. Luulen kuitenkin ymmärtäväni mitä tarkoitat.
Onko tässä skenaariossa oletettuna ihmisarvon jakamattomuus? Jos ei, niin yksi keino olisi palauttaa kuolemanrangaistus ja alkaa karsimaan Juha Valjakkalat, Milan Jaffit, Abderrahman Bounanet ynnä muut yhteiskunnan rasitteet. Karsimalla yhteiskunnan syöpäläiset häviäisi lähinnä negatiivisen varallisuuden ja vaikutuksen henkilöitä. Kollektiivinen hyvinvointi kuitenkin paranisi merkittävästi.
Tämä nyt on vasemmistopropagandaa pahimmillaan. Muun muassa sellaiset suvut kuten Herlin ja Wallenberg ovat avanneet sukunsa menestyksen ovet myös tavallisille pulliaisille. Voin sijoittaa samoihin yhtiöihin, joiden avulla “he välttelevät veroja ja kasvattavat varallisuuttaan”. Jos sijoitan samalla osakeallokaatiolla kuin Antti Herlin (= saan saman %-tuoton), niin miksi Anttia pitäisi verottaa minua kovemmin vaikka varallisuuserot kasvavatkin?
Tätä vastaava esimerkki löytyy Kuubasta, jossa taitaa olla vallalla edelleen sama ideologia kuin NL:ssä aikanaan. Taustatietona Kuubassa on käytössä rinnakkain kaksi valuuttaa, paikallinen- ja turistivaluutta. Turistivaluutta on ollut arvoltaan aikalailla 1:1 USD:n kanssa ja paikallinen on arvoltaan muistaakseni 1/25-osan. Varakkaiden turistien tippien ansiosta ns. korkean kompetenssin ihmisten on ollut kannattavampaa siirtyä turismin pariin. Lisää aiheesta: https://yle.fi/a/3-10194700
Itse pidän tätä myös ongelmallisena, mutta tätä myös puolustaa seikka, että yrityksellä on vapaassa maassa oikeus valita työntekijänsä. Työnhaussa painaa myös mitattavien asioiden lisäksi paljon ei-mitattavia asioita, kuten työntekijän sopivuus työyhteisöön jne. Sopivinta on siis hyvin vaikeaa saada rekryttyä muutenkaan. Olen myös ajatellut (naiivisti?), että nämä suvun vesat kasvatetaan ikäänkuin yrityksen kulttuuriin jo lapsesta. Yhtenä pointtina on myös, että tutusta yleensä tiedetään tarkemmin millainen työntekijä saadaan. Toki mukana on varmasti usein tuota hyvä veli-toimintaa, jossa en kuitenkaan näe ongelmaa, kun kyseessä on yksityinen organisaatio. Käytänhän minä myös tuttujeni sähköfirmoja, partureita jne, vaikkeivat ne eivät olisi halvimpia ja lähinnä minua.
Tämä on todella utopistinen toive, jota vastaan sotii jo oikeastaan ihmisen selviytymisvietti. Ei ihminen ajattele ihmiskunnan kollektiivista hyvää vaan sen ryhmän, johon kokee kuuluvansa. Tästä syystä Afrikan valtioiden sisällä heimot sotivat, EU on niin eripurainen jne. Ihminen on aikojen saatossa biologialtaan kehittynyt vaalimaan oman ryhmänsä hyvinvointia ja kamppailemaan kilpaijoiden kanssa, jos parempia metsästysmaita jne on saatavilla. Valitettavasti luonnonvalinta ei ole pysynyt perässä ihmisen saavuttaessa yhä korkeampaa älykkyyden tasoa. Vaistomme ovat yhä hyvin alkukantaiset, vaikka joku muuta yrittäisikin väittää.
Voisiko tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutuksen eriyttämistä, jossa esimerkiksi 1% lahjakkaimmista oppilaista valittaisiin eliittikouluihin, joissa heille tarjotaan osaamisensa mukaista opetusta? Vai onko ideologinen inkluusio parasta?
@Ziibra tunnut olevan varallisuusveron puolella. Tähän asti kuitenkin varallisuusveron käyttökohteesi on ollut helikopteriraha vähävaraisille. Nostit esiin mahdollisuuksien tasa-arvon, joten olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi varallisuusveron käytöstä tapauksissa, joissa mahdollisuuksien tasa-arvoa lisätään ilman suoria tulonsiirtoja. “Anna miehelle kala, niin hän syö päivän. Opeta hänet kalastamaan, niin hän syö loppuelämänsä” -mantran tyyppisesti.
Mielenkiintoista keskustelua. Mutta eikös tämä ole vähän samanlaista keskustelua kun vertailtaisiin yrityksiä pelkästään taseen kautta ilman tarkempaa tietoa miten tase on syntynyt ja mitä se pitää sisällänsä?
Varallisuushan on käsitteenä vain mittari sille miten paljon muut ihmiset haluavat yhden yksilön/joukon omistuksessa olevaa? Eli taas tilinpäätöstermein eikös oikeastaan se varsinainen ongelma ole että toisille sitä kassavirtaa keskittyy huomattavasti enemmän kuin toisille? Valitettavasti tuon kassavirran mittaaminen yksilön kohdalla ei vain ole läpinäkyvää (eikä edes tavoiteltavaa uskoakseni - tässä mietin siis lähinnä menopuolta). Toki varallisuuden ja tulojen välillä on yhteys, mutta korrelaatio voi olla myös monen kohdalla huomattavan alhainen (maaeliitin kartanoiden tappiot jne. joista kaunokirjallisuudessa paljon tarinoita). Tämä lienee syy miksi tuo varallisuuserot on ongelmallinen.
Ja sitten on kysymys siitä onko kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet kehittää tuota kassavirtaa halutunlaiseksi. Tästähän käydään paljon keskustelua, mutta usein keskustelussa unohtuu ettei lopulta kaikki edes halua oleellisesti muutosta tilanteeseensa. Sekä toisaalta monissa suurempien varallisuus- ja tuloeroiltaan suuremmissa maissa yksilöiden kierto tässä kaikessa voi olla melko nopeaa (esimerkiksi Elon Musk nyt vs. vuoden alku 
). Ja valtioiden verotuksen kannalta pyramidien huipulla olevien tuloilla ei ole juurikaan merkitystä (tämä oli jopa Piketyn huomio tähän asiaan), vaan merkityksellisempää on kuinka monia joilla suhteettoman suuret tulot. Ja kuinka tahmeasti yksilöt kyseessä ryhmässä uusiutuu (ja millä keinoin).
Eli ehkä keskustelussa tulisi paremmin ymmärtää mitkä ovat ongelmat joita oikeasti pyritään ratkoa? Valitettavasti tiede ei tähän tarjoa mitään hyviä vastauksia käsittääkseni.
Itse siis näen paljon puutteita yleisissä tiedoissa tämän aiheen ympärillä käytävässä keskustelussa. Tuolla sijoittamisen psykologia puolella oli yksi haasto (Sijoittamisen psykologia - #190 käyttäjältä Suppilovahvero), joka mielestäni sivuaa tätä aihetta - eli mikä on riittävästi ja mitä se tarkoittaa toiminnassa eri yksilöiden kohdalla. Eli yksilöiden valinnat mitä ‘kohtuuttoman’ suurilla omaisuuksilla tehdään - toiset toimet oikeasti kasvattavat kaikkien kakkua kun taas toiset tavat käyttää omaisuutta menevät vain suppean joukon hyödyksi.
Sitten on vielä kokonaan tästä irrallinen asia, eli palkkatulojen erot. Näissä itse näen huomattavasti enemmän haasteita kuin noissa suurissa varallisuusarvoissa.
Utopistinen toive? Tätä kohtihan on menty läpi koko ihmiskunnan historian. Koskaan ennen ei ihmiskunta ole elänyt näin hyvää elämää kuin nyt. Ei yksilönkään etu ole pitkässä juoksussa sotia vaan tehdä yhteistyötä. Tietenkään yksilö ei mieti että käynpä nyt töissä ja maksan veroja jotta jollain toisella menisi paremmin toisella puolella maapalloa mutta se on kuitenkin lopputulos mikäli järjestelmä toimii hyvin. Ei kilpailua ja markkinataloutta pidä poistaa vaan se pitää valjastaa parantamaan kaikkien elämää.
[quote=“DarkRoast, post:94, topic:36209, full:true”]
Tämä oli mielenkiintoinen nosto! Mitä jos poistettaisiin perintövero ja otettaisiin varallisuusvero käyttöön perityistä omaisuuksista? Veroa olisi tehokasta kantaa, sillä perunkirjoitus on lakisääteinen ja ilman sitä eivät omistukset siirry perillisten nimiin. Eli esimerkiksi 1% perinnöstä maksetaan vuosittain verona. Sillä poistuisi ainakin näiden tilanjatkamistilanteiden ongelmat.
Tämä voisi olla yksi mahdollisuus. Joka tapauksessa, verotettuna tai ei, peritty varallisuus lisää varallisuuseroja ja on vaikea nähdä mitä yhteiskunnallista etua tällainen voimakkaasti pienelle joukolle kumuloituva ja keskittyvä varallisuus tuottaa?
Tämä nyt on vasemmistopropagandaa pahimmillaan. Muun muassa sellaiset suvut kuten Herlin ja Wallenberg ovat avanneet sukunsa menestyksen ovet myös tavallisille pulliaisille. Voin sijoittaa samoihin yhtiöihin, joiden avulla " he välttelevät veroja ja kasvattavat varallisuuttaan". Jos sijoitan samalla osakeallokaatiolla kuin Antti Herlin (= saan saman %-tuoton), niin miksi Anttia pitäisi verottaa minua kovemmin vaikka varallisuuserot kasvavatkin?
Ehkä tämä oli hieman heikosti argumentoitu, mutta taustalla piilevä ajatus oli se, että nimenomaan suvussa kulkeva jatkuvasti paisuva varallisuus, josta ei olla valmiita lahjoittamaan osaa alun perin sen kerryttämisen mahdollistaneelle järjestelmälle, johtaa tilanteeseen, jossa massiivinen varallisuus kohdistuu vain pienelle joukolle henkilöitä, jotka eivät ole tehneet tuon varallisuuden tai sen rakentamisen mahdollistaneen järjestelmän edun eteen mitään. En siis sano, että Anttia pitäisi verottaa sinua kovemmin ja Antti nauttikoon oman työnsä hedelmistä, mutta Antin jälkeläiset puolestaan voisivat jollakin tavalla osallistua yhteiskunnallisiin talkoisiin, ennen kuin hyppäävät suoraan Antin valmiiksi lämmitettyihin housuihin.
Voisiko tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutuksen eriyttämistä, jossa esimerkiksi 1% lahjakkaimmista oppilaista valittaisiin eliittikouluihin, joissa heille tarjotaan osaamisensa mukaista opetusta? Vai onko ideologinen inkluusio parasta?
Lähtisin varmaan liikkeelle siitä, että jokaiselle hyvinvointivaltiossa asuvalle lapselle tarjottaisiin yhtäläinen mahdollisuus etsiä, kehittää ja hyödyntää lahjakkuuttaan samalla tavalla kuin vauraissa perheissä tapahtuu lähes poikkeuksetta. Valitettavasti köyhyys kuitenkin periytyy ja haasteelliset perheolot voivat tehdä tiestä kivisen estäen lahjakkuuden hyödyntämisen. Juuri tämä on sitä eriarvoisuutta, jota toivoisin kitkettävän pois yhteiskunnasta, eli sitä, jossa vauraiden perheiden lapset saavat automaationa moninkertaisesti paremmat mahdollisuudet menestykseen perheen, kasvuympäristön, koulutuksen ja myöhemmin vielä perinnön muodossa. Tämän vuoksi esimerkiksi perintöveron muodossa konkretisoituva yhteiskunnan rakenteita tukeva vero / varallisuusvero on mielestäni perusteltavissa.
Tietenkään yksilö ei mieti että käynpä nyt töissä ja maksan veroja jotta jollain toisella menisi paremmin toisella puolella maapalloa
On ja ei ole. Jos yksilö on mukana tuottamassa energiaa säästävää laitetta tai ohjelmistoa, joka tuo Suomeen verotuloja, ostajalle ulkomailla taloudellisia säästöjä sekä myös vähentää luonnon kuormittamista; kyseessä on malliesimerkki toimivasta markkinataloudesta.
Toisaalta jos yksilö Suomessa maksaa veroja jotta lombardialainen ferrarikuski joka ei maksa verojaan, saa Eu:n määrittelemää ‘koronatukea’, kyseessä on härski järjestelmän valuvikojen hyväksikäyttö, ei markkinatalous. Samaa esimerkkiä voi soveltaa useimpiin kehitysapuhankkeisiin, maksajia on paljon, hyötyjiä vähän.
Suoran rahan kaatamisen ei pitäisi milloinkaan olla ensi -tai edes toissijainen avustamismuoto missään yli valtioiden menevissä operaatioissa. Tuollainen toiminta ruokkii korruptiota, moraalikatoa ja tekee jopa hallaa avustettaville, kun omia toimintatapoja ei tarvitse missään kohtaa haastaa.
Olen pienempien varallisuuserojen puolella (Suomessahan tilanne sen suhteen kohtalaisen hyvä tosin). Olen yrittänyt miettiä miten se voisi käytännössä olla mahdollista; varallisuusvero vain Suomessa ei kaiketi tulisi toimimaan(varakkaimmista osa poistuisi Suomesta). Globaali varallisuusverokin kaatunee omaan mahdottomuuteensa (liikaa hämmentäjiä sopassa). Tuo Lainan mainitsema kiinteistöveron nosto voisi ehkä olla paras tai jopa ainoa keino varallisuuksia tasaamaan.
Mahdollisuuksien tasa-arvosta puhuttaessa nostaisin ennemmin tuon perintöveron esiin. Minulla on siitä valitettavasti kokemusta sekä omakohtaisesti että tuttujeni kautta. Melko varattomasta suvusta kun olen, en ole rahallisesti “hyötynyt” perinnöistä oikeastaan mitään. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta katsoa sivusta kun lukion joskus kesken jättänyt kaverini samoihin aikoihin sai sellaisen perinnön, että elelee kohtuu samanarvoisessa talossa kuin minä, mutta erona se, että hänellä ei velkaa ja minä maksan asuntolainaa vielä ainakin 15v, vaikka olen korkeakoulutettu ja teen käytännössä kahta työtä…Kateelisuudeksi tätä sanotaan ja uskallan myöntää sen ihan suoraan kyllä.
Yksi sosialidemokratian perverssejä ajatusmalleja, ja Suomessa erinomaisen elinvoimainen, on tuomita kultalusikka (hopealusikkakin varmasti jo riittää) suussa syntyneet eräänlaisiksi halveksittaviksi yhteiskunnan vapaa matkustajiksi ja yhteiskunnan loisiksi.
Kaunista, ihmisarvoista ja hyväksyttävää on, kun ihmisellä ei ole syntyessään eikä kuollessaan kuin tuulen pieksemä perse ja kaikki mikä syntymän ja kuoleman välillä on ollut, on kulutettu ihan omaan omaan napaan ja omaan hyvinvointiin. Jälkikasvu jatkakoon samaa rataa.
Itse olen sitä mieltä, ja korostan että jatko on vain minun mielipiteeni ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, ettei kenenkään tarvitse pahastua jos jäljempänä lähtee vähän laukalle, että työtä tehdään ja varallisuutta kerätään nimenomaan lapsia varten. Kukin kykyjensä mukaan. Jos jälkikasvulle jotakin jää, hyötyy siitä yhteiskuntakin mitä suurimmassa määrin. Ja mitä perinnöksi jää, siitä on ainakin suurimmalta osin verot maksettu moneen kertaan ja viimeinen, perintöveroksi nimetty, verokuppaus on ryöstöä.
Pitäisi säätä laki, että ennen lapsentekoa täytyy käydä neuvolatädin puhuttelussa ja neuvolan täti kysyy lapsentekoa aikovilta: Mites onko tarkoitus kaikki kuluttaa ihan itse vai onko tarkoitus lapsellekin jotakin jättää? Ettei ressukka ihan tyhjältä pöydältä, jos vaikka sattuisi ressukalle vastoinkäymisiä. Ei olis sitten ihan heti yhteiskunnan elätettävänä?
Jos lapsentekoa harkitsevat osoittautuisivat ideologian kannattajiksi, ei muuta kuin seuraavaan jonoon ja vehkeet pois, ei soveliaita lapsentekoon.
Meillä on jo käytössä perintövero. Perintöverossa on lahjaveron asettama maksimi. Tietenkin lahjaveroa voidaan nostaa mutta ennen pitkää sille antaa rajan alv + yhteisövero. Verotus on aina kokonaisuus.
Valitettavasti köyhyys kuitenkin periytyy ja haasteelliset perheolot voivat tehdä tiestä kivisen estäen lahjakkuuden hyödyntämisen. Juuri tämä on sitä eriarvoisuutta, jota toivoisin kitkettävän pois yhteiskunnasta,
Suomeen haalitaan jo nyt ulkomailta asti porukkaa opiskelemaan ammattikorkeakouluihin, käytännössä hyvin edullisesti verrattuna useimpiin muihin maihin. Homma ei voisi olla enää helpompaa jos aitoa motivaatiota opiskelemiseen löytyy Suomessa, toki ehkä jossain muualla vielä käydään herättämässä, hakemassa kotoa ja kannetaan oppilas kouluun?
Valitettavan usein ‘haasteelliset perheolot’ tarkoittavat sitä että perheen prioriteetit ovat täysin muualla kuin lasten opintojen edistämisessä, eivät opintojen taloudellisissa haasteissa perheelle. Narulla työntäminen motivoinnissa toimii harvoin jos koskaan.
Lähipiirissä on parikin tapausta jossa hyvin vaatimattomista oloista nuoret ovat päässeet pitkälle kun heitä on sparrattu ja myös omaa motivaatiota opiskeluihin on löytynyt.
Suomen suurin ongelma on työnteon, yrittämisen ja omistamisen surkeat insentiivit. Kun tulonjakorulettiin kerätään työntekijältä/yrittäjältä/sijoittajalta valtaosa työn, riskinoton ja investointien hedelmistä niin jotakin on pielessä.
“Tuloerot kasvaa” -hokemaa on toisteltu kyllästymiseen asti jo muutama vuosikymmen. Kolmasosa kansasta “nauttii” asumistukea. Sohvalla makoilemalla saa saman toimeentulon kuin töissä käymällä. Sattumalta(?) samaan aikaan suomalaiset ovat köyhtyneet verrokkimaiden kansalaisiin verrattuna katastrofaalisesti.
Kuinka kauan näin voi jatkua? Eikö kukaan saa näitä sosialisteja kuriin! He ovat vallanneet Eduskunnan, yliopistot ja lehdistön. Nuoriso on aivopesty uskomaan samaan valheeseen, jopa ekonomistit laulavat samaa sosialismin epistolaa.
Tämä ei toki poista sitä faktaa, että köyhyys ja sosioekonominen tausta on vahvasti periytyvää. Tästä huolimatta, olen kanssasi varsin samaa mieltä itse asiasta: Suomessa on kenties maailman parhaat mahdollisuudet kenellä tahansa (mahdollisuuksien tasa-arvo) kouluttautua vaikka kuinka korkealle, riippumatta omien vanhempiesi koulutuksesta. Vaikka koulutustaso yleensä periytyy, sen ei tarvitsisi mennä niin.
Itse olen sukuni ensimmäinen korkeakoulutettu, ja minulla on ylempi korkeakoulututkinto yliopistosta. Vanhempani ovat duunareita, samoin kuin heidän vanhempansa, ja heidän jne. En siis ole koskaan päässyt maistamaan mittavaa varakkuutta, saati minkäänlaista tunnetta, että kuuluisin eliittiin. Päinvastoin. Raha ollut aina niukassa, ja vanhemmat ovat kirjaimellisesti polttaneet itsensä loppuun työllä, jotta voisivat elättää meidät lapset.
Olenko silti katkera, kateellinen varakkaammille perheille? En todellakaan. Heidän varallisuus ei ole ikinä ollut minulta pois, eikä heidän hienot uudet puhelimet ole koskaan estänyt minua käyttämästä omaa Nokia 3510i:täni.
Tämän sanottuani, minua aina ihmetyttää varallisuuskeskustelu, jossa niiltä “hyvätuloisilta” (n. 5000e/kk+, haha) halutaan viedä enemmän. Miksi? Jotta vanha ex-ystäväni voi elellä 31-vuotiaana kotonaan, eikä ole tehnyt päivääkään töitä elämässään, koska miksi tekisi?
Suomi on mahdollisuuksien maa, jossa esimerkiksi yliopistoon pääsin minä, peruskoulun 7,14 keskiarvon omaava, ylppärit nippanappa selvinnyt kansalainen. Nyt vakityöt, hieman alle mediaanipalkka mutta hyvillä lomilla. Varallisuutta kyllä pystyy täällä kartuttamaan, jos siihen kiinnostusta on. Se ryhmä, jotka eivät siihen oikeasti kykene (mm. vamman, sairauden tai jonkun muun syyn takia) on marginaalinen. Täällä vain pärjää liian helposti sillä “ei ole motii ku ei tartte”- meiningillä. Sen takia varallisuuseroja ei etenkään Suomessa tarvitse mielestäni tasata keinotekoisesti verottamalla.
E. Vielä yksi kela “kultalusikka takapuolessa syntyneistä”.
Yksi vanha tuttavani urheilupiireistä on rikas. “Liian rikas”. Tämä vain vanhempiensa ansiosta, vaikka kaverilla ikää noin 30. Käytännössä ei tarvitsisi ikinä tehdä töitä, ja voisi elää melko äveriästä elämää perheensä Villoilla ympäri Italiaa.
Millä hinnalla tämä tuli?
Vanhemmat ei ikinä kotona lapsuudessa, vaan aina pitkillä työmatkoilla. Paljon vaihtuvia lastenhoitajia eri maissa, ei sitoutuneisuutta samaan päiväkotiin/ pihapiiriin vaan paikka vaihteli tiuhaan. Mielestäni jo tuon “uhrauksen” takia perilliset ovat oikeutettuja saamaan perintönsä kautta isomman siivun siitä, minkä takia heidän lapsuus ei välttämättä ole ollut niin perhekeskeinen, kun toivoisi.
Lukion keskenjättänyt kaverisi on saanut osansa sukulaistensa omaisuudesta perintönä ja maksanut siitä perintöveroa. Sinä taas olet saanut veronmaksajien kustantaman kymmeniä tuhansia maksavan korkeakoulutuksen. Tuntuuko se epäoikeudenmukaiselta?
Tuo on toki hyvä näkökulma ja tuosta pitäisi olla kiitollisempi. Totuus on kuitenkin se, että me molemmat saimme yhtä hyvän mahdollisuuden lukio-opiskeluun ja korkeakouluopiskeluun(perintöjen eroista huolimatta, eli eivät ole korrelaatiossa tai käänteisessä millään tavalla)…itse asiassa kaverini vielä paremman, koska vanhempansa olivat hyvin koulutettuja ja kannustivat opiskeluun. Minun äitini puolestaan ei elämänsä aikana saanut edes peruskoulun päättötodistusta (kyllä, sekin on jotenkin mahdollista). Eli tässä tekijässä meillä ei ollut eroavaisuutta minun hyväkseni. Perinnön määrässä puolestaan erittäin iso.
Oma arvio on, että ihmiset kuvittelevat tarvitsevansa enemmän varallisuutta kuin ehtivät käyttämään ennen laskettua aikaansa. Ainakin he, joilla on kyky ja mahdollisuus vaurastua. Perhemuodolla on toki vaikutusta. Jäin itse hyvissä ajoin pois työelämästä vain noin 1200 - 1300 euron puhtaaseen kuukausituloon nojaten (+ pääoman syönti). Jos menot ja halut rahankäyttöön puuttuvat, pärjää melko vähällä. Ja monilla lienee vielä se onni, että on myös lupa köyhtyä ennen arkkuun kömpimistä.
Varallisuuden suhteen Suomen yhteiskunnassa on vinoutumaa, jos joka kuudes saa asumistukea. Sehän tarkoittaa sitä, että ko. henkilöt/perheet eivät tule toimeen normaaliansioillaan… Toki luvussa on mukana opiskelijat, mutta on siellä myös monia päivätyössä käyviäkin.
Monesti tulee mietittyä, miten suorittavan tason töissä eli enimmäkseen palvelualoilla henkilöt tulevat toimeen erityisesti pääkaupunkiseudulla, missä asumiskustannukset ovat korkeat.
Oliko tämä määrä miltä vuodelta?
Kelan tilastot muutaman vuoden takaa näyttävät melkoisesti vähemmän, ainakin yleisen ja eläkkeensaajien asumistuen osalta. Toki myös esim. myyntivoiton verottomuus ja kotitalousvähennys lasketaan asumisen tukiin.