Tuotapa noin. Tuon sijoittamisen psykologiaan hieman erilaisen näkökulman. Tai saattaa olla, että joku toinenkin ajattelee näin ja on asiasta kirjoitellutkin, mutta on mennyt multa ohi.
Monella täällä tuntuu olevan mahottoman iso salkun varallisuus ja se on hienoa se. Suuri(n) osa tuntuu rakentavan salkkua hamaan tulevaisuuteen, eläkepäiviin asti. Kuulostaa edelleen hyvältä, järkiratkaisulta. Mutta, nyt tulee se MUTTA. Entäs jos eläkepäiviä ei koskaan tulekaan? Hirvikolari/rattijuoppo työmatkalla ja henki pois, sairaus, tapaturma, muu muuttuja. Pitkään, hartaasti ja kovalla työllä rakennettu salkku jääkin perikunnan tapeltavaksi, tai sulaa täysin hoitokuluihin, kun oletkin loppuelämän osastohoidossa esim. muistisairauden vuoksi.
Paljon kuolemaa nähneiden hoitajien mukaan, yksikään kuoleva EI ole sanonut loppumetreillään: -Voi kun olisin tehnyt enemmän töitä. Ja tämän faktan perusteella uskallan väittää, ettei yksikään sijoittaja toteaisi: -Voi kun olisin istunut enemmän tietokoneella ja tutkinut osavuosikatsauksia, taseita ja tilinpäätöksiä vielä vähän enemmän.
Jos sulla on kymmenien tai satojen tuhansien salkku, tai varallisuus ylipäätään, niin miksi et relaa? Sapattivuosi. Laatuaikaa lasten, perheen, ystävien, läheisten kanssa? Täällä maapallolla ollaan kuulemma vain kerran. Ihan samalla tavoin ajattelin megarikkaista yritysjohtajista ja muista, joiden ei tarvitse metsästää punaisen lapun ruokia kaupoissa. Onko kivaa istua puku ja kravatti päällä kokouksissa päivästä toiseen, vaikka tilillä olisi miljoonia? Ymmärrän hyvin, että monille vaikkapa firman pyörittäminen on työ, harrastus ja elämäntapa ja tämä ymmärrettävää. Vai iskeekö siinä jonkinlainen sokeus ja ahneus? Pakko tehdä lisää hilloa maailman tappiin asti. Raha, bisnes, mammona.
JOS mulla olisi miljoonien omaisuus, jättäisin irtisanoutumislapun välittömästi ja nauttisin elämästä. Matkustelisin, kalastelisin, räkisin kattoon. Ostaisin tavaroita ja elämyksiä, mitä olisin aina halunnut. JOS satojen tuhansien, niin keventäisin työmäärää, esim. 50% työaika, tai jotain sinnepäin ja naatiskelisin.
Jokainen tekee just niin kuin tykkää ja parhaakseen näkee, en minä ole ketään neuvomaan. Mutta toivottavasti tämä kirjoitukseni sai jollakin lampun syttymään ja toteamaan, että joo, itseasiassa, kyllä tuossa pointtia on. sijoittamisen psykologiaa.
-Suppis-