Sijoittamisen psykologia

[Muikkunen]

Uskonnoissa ja sijoittamisessa vaikuttaa olevan samoja piirteitä:

1. Valitaan lahko (vertaa: osakkeet ja kristinusko) ja ollaan uskollisia valitsemalle tielle.
2. Lahkolla on oma kulttijohtaja (vertaa: Verneri ja Jeesus)
3. Hoetaan mantroja niin myötä kuin vastoinkäymisissä (vertaa: Hodl ja Aamen)

Ja jos joku kehtaakin tulla esittämään vaihtoehtoisia näkemyksiä niin laitetaan kädet tiukasti puuskaan ja nyrpistetään nokkaa koska oma valinta on jo tehty (vertaa: kulta ja buddhalaisuus).

Harvemmin siis tapaa ihmisiä jotka ovat 80% kristittyjä ja 20% buddhia, mutta voisiko tämä toimia sijoittamisen suhteen?

Ihmisillä tuntuu olevan siis taipumus profiloitua tiettyyn lokeroon: osake- tai asuntosijoittajaksi tai vaikka goldbugiksi.

Entä jos pyrkisi olemaan kiinnostunut ja avoin kaikista omaisuusluokista ja poimisi ne parhaat hedelmät tilaisuuden koittaessa?

Mielestäni on varsin loogista että parempaan riskikorjattuun tuottoon pääsee kun ei ole riippuvainen pelkästään yhden omaisuuslajin heilahduksista, mutta tämä näkemys ei kuitenkaan kollektiivisella tasolla tunnu saavan kannatusta. Ehkäpä siinä on enemmän taustalla tunteet kuin järki?

[WanhaRadio]

Tai sitten aika moni pelaa upporikasta ja rutiköyhää.

Lukaisin aikanaan kirjan, joka kertoi Papua-Uuden-Guinean muuttumisesta jokseenkin yhdessä sukupolvessa nykyaikaiseksi yhteiskunnaksi. Yksi mieleen jäänyt tarina kertoi, että sikäläinen kylä oli hajauttanut peltonsa jopa kahteenkymmeneen eri palstaan, sen sijaan, että olisi keskittänyt kaiken yhteen isoon peltoon, jota olisi kyläläisten ollut paljon tehokkaampaa hoitaa kuin niitä hujan hajan olevia peltoja, jonne piti kävellä tunteja päivässä. Mutta sitten länsimainen tarkkailija tajusi. Sikäläisten vuorten rinteillä ja laaksoissa on hyvin paikallinen ja toisestaan poikkeava mikroilmasto, ja lisäksi se mikroilmasto vielä vaihtelee vuosittain aika paljon. Niinpä oli kylän eloonjäämisen kannalta järkevää hajauttaa pellot eri paikkoihin. Joskus satoa tuli yhdestä paikasta, joskus toisesta. Mutta aina jostain. Pysyivät tällä strategialla hengissä maailman eli sään muutoksissa.

No sehän on juurikin sitä riskikorjattua tuottoa. Laittamalla kaiken yhteen, voi saavuttaa paljon suuremman tuoton kuin hajauttamalla. Mutta voi myös menettää kaiken. Ja jos ei kerta kaikkiaan voi selvitä kaiken menetyksestä, niin huonompi juttu. Tästä aika sujuvasti päästään myös muihin yleisesti tunnettuihin sijoittamisen psykologisiin ja miksei myös ihan käytännöllisiin periaatteisiin. Kuten että jos haluaa ottaa isoa riskiä sijoitustensa kanssa, niin se kannattaa tehdä nuorena, koska nuorella on vielä pelivuosia jäljellä tienata uusi sijoitussalkku.

[reems3000]

Laskumarkkinassa on hankala tunnistaa osakkeiden todellista arvoa. Kurssien laskiessa arvostuskertoimet pienenevät, mutta ne pysyvät mielessä siitä huolimatta yhtä kalliina odotuksien laskiessa samalla kulmakeroimella kurssien kanssa. Vähitellen alkaa muodostumaan harha, kuinka alas kurssit voivat laskea. Aika-akselin suhteen on hyvin hankala miettiä laskun taittumista nousuun vuoden tai parin sisällä. Mielummin oletetaan kurssien pysyvän alhaalla sen “vuosikymmenen”.

Sama pätee nousumarkkinaan, nykyinen lasku tässä laajuudessa taisi kuitenkin yllättää suurimman osan. Varmaan oletuksissa oli pieni korjaus alaspäin ja kurssien taittuminen vaakalentoon seuraavaksi pariksi vuodeksi loivalla kulmakertoimella ylöspäin tai jotain tähän viittaavaa.

Välillä tekisi hyvää tarkastella kursseja peilikuvana. Tällöin negatiivisuusharha vaikuttaa erilailla ajatteluun. Alla on S&P500 indeksi väärin päin noin 10 vuoden ajalta. Mikäli trendi olisi ollut laskeva 10 vuoden ajan, kuten tuossa peilikuvassa, veikkaisin että kirjoitusten paino olisi löytää perusteluita, miksi nyt käsissä on kuolleen kissan pomppu. Massa naureskelisi niille, jotka veikkaisivat trendin todellakin kääntyneen. Ainakaan kursseissa näkyvä todistusaineisto noin vuoden ajalta ei riittäisi trendin kääntymisestä, kuin hyvin harvoille.

No mikä tämän pointti on? En ennusta mitään voimakasta käännettä ylöspäin tai ylipäätään yhtään mitään. Täälä on erittäin paljon minua huomattavasti enemmän taloudesta ymmärtäviä kirjoittajia. Osaa kirjoituksista en kokonaan ymmärrä edes googlea apuna käyttäen.

Sijoittamisen psykologiaan liittyen uskoisin negatiivisuusharhan vaikuttavan heihinkin ja talouteen negatiivisesti vaikuttavien asioiden saadessa tätä kautta enemmän painoarvoa, kuin niiden oikeasti tulisi saada. Positiiviset asiat tahdotaan tälläisessä tilanteessa painaa villaisella täysin vastaavasti, kuin nousukauden kovimmassa liidossa negatiivisille asioille käy.

[Sfinski]

Hyvä Twitter ketju sijoittamisen psykologiasta. Kuppi kahvia ja mitä lie näissä on tapana yleensä suositella. Perjantai kun on voi ottaa sihahtavankin.

Daniel

[Gerald_of_Rivia]

Teslan kanssa näyttää ainakin ajankohtaisesti siltä, että kurssin pohjatessa kovimpien härkien usko loppui ja positio lyötiin laitaan hinnasta piittaamatta ja samaan aikaan karhut onanoivat omassa hybriksessään ja sitten shortit paloivat. Onnistuiko markkina siis oveluudessa vetämään nenästä molempia hiippakuntia?

Joku yhtiöön vähemmän tunnepohjaisesti suhtautuva todennäköisesti teki näillä kurssiliikkeillä aika perkeleen paljon hilloa. Ikävä kyllä se en ollut minä

[Midnight_Rendezvous]

Eilen (2.2.2023) pörsseissä taas kuohuttiin. Konkurssi kypsät roskaosakkeet rallattelivat, Nasdaq nousi n.3,5% ja fintwittin ja foorumin täytti euphoria. Sentimentti oli kuin 2021 tammikuusta, sillä erotuksella tosin, että tarjolla ei ollutkaan enään nollakorkoja ja helikopterirahaa.

Ehkäpä Suomen paras sijoittaja Mikko Mäkinen haastoikin eilen taas pohtimaan vallalla olevaa narratiivia.

Mikko Mäkinen

Tästä innostuneena voisimmekin yhdessä pohtia hieman sentimenttiä. Kysymys jokaiselle lukijalle:
Olitko karhuinen joulukuun lopussa ja oletko nyt kurssien noustua härkänä?

Jos vastasit kyllä, pohdi olisiko hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä oletko Mr. Marketin ja sentimentin heiluttama bullero, jolla ei tosiasissa ole omaa mielipidettä, vaan joka ostaa kuin Pavlovin koira, kun näkee vihreää pörssissä. Onko tekemässäsi analyysissä tapahtunut merkittävää muutosta näiden kahden ajanhetken välillä? Onko nykyinen ralli mahdollisesti karhumarkkinaralli, jossa runsaita shortteja poltetaan?

Jos vastasit ei, pohdi oletko kyynistynyt kurssien laskussa ja kiellät muunlaiset kuin päähäsi iskostuneet tapahtumien kulut. Olisiko aika opetella jotain uutta, jotta saisit mielen avattua taas uusille ajatuksille ja mahdollisuuksille? Pörssi on jatkuvassa murroksessa ja aina on tullut uusia mahdollisuuksia kaiken synkkyydenkin keskellä. Onko mahdollisesti tapahtunut trendin vaihdos? Oletko karhumarkkinan myötä siirtynyt Smartin Paasien ja muiden ikuisten romahduksen huutajien leiriin?

Ehkäpä tämä Lepikön twiitti auttaa kiteyttämään nykyiset ajatukseni hyvin. Sinun ei ole tarkoitus sijoittamisessa olla oikeassa, vaan tehdä rahaa hyvällä tuotto/riski suhteella. Tästä ajatuksesta löytyy pohdittavaa luultavastti jokaiselle sijoittamista toteuttavalle henkilölle riippumatta siitä treidaako vai ei.

Jukka Lepikkö

Päätetään tällä kertaa erääseen toiseen Wall Streetin ikivihreään.
“Bulls make money, bears make money, pigs get slaughtered”

[_TeemuHinkula]

HÄRÄT VASTAAN KARHUT

Viime aikoina omassa foorumikuplassani on käyty muutamia makoisia härät vastaan karhut taisteluja tietyissä ketjuissa.

Keskusteluja on ollut mielenkiintoista seurata sijoittamisen psykologian kannalta. Tässä muutamia havaintoja, mitä itse olen laittanut merkille.

VAHVISTUSHARHAT

Tyypillinen piirre tällaiselle debaatille on se, että keskustelijat ovat valinneet puolensa etukäteen ja tätä omaa kantaa yritetään vahvistaa etsimällä sitä tukevia väitteitä kuten tilastoja ja artikkeleita.

Hyvä puoli tässä lienee se, että se motivoi tekemään lisää tutkimusta ja jos tutkimus osoittautuu oikeaksi, voi se olla myös tuottoisaa. Lisäksi tämä tarjoaa myös keskustelua seuraaville paljon informaatiota oman tutkimuksen tekemiseen.

Huonona puolena voi mainita luonnollisesti itsekritiikin puutteen ja joskus tällainen keskustelu ajautuu ikävästi henkilökohtaisuuksiin ja naljailuun.

FANITTAMINEN

Tämä on ehkä se vähiten antoisa muoto. Näissä keskusteluissa argumentoinnin taso on heikkoa, eikä se tarjoa kellekään muuta kuin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Lisäksi se menee usein vielä edellistä enemmän henkilökohtaisuuksiin. Tämä on verrattavissa vaikkapa urheilujoukkueen kannattamiseen.

Eipä siinä, kukapa ei olisi halunnut Harvian valloittavan maailman saunakulttuurin ilosanomaa levittämällä. Valitettavasti sijoittajien tunteilla on harvoin vaikutusta yhtiön tuleviin kassavirtoihin.

HAASTAMINEN

Tässä luodaan vastakkainasettelu tietoisesti vaikkei asiasta oltaisi varsinaisesti erimieltä tai keskustelija haluaa muuten vain testata oman argumenttinsa kestävyyttä. Tämä on siitä kehittävää, että se pakottaa keskustelijan itsekriittisyyteen ja kyseenalaistamaan omia näkemyksiään.

JONKINLAISIA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Osakemarkkinalla kauppa syntyy usein juuri silloin, kun myyjällä ja ostajalla on eri näkemys yhtiön arvosta. Sijoittajan luoton valtavirrasta poikkeavaan näkemykseensä luulisi tuovan mahdollisuuksia ostaa yhtiötä alle sen käyvän arvon. Erit näkökannat voivat myös antaa informaatiota siitä, miten markkina suhtautuu johonkin yritykseen ja miksi siitä maksetaan sen hetkistä hintaa.

Puhuttaessa pörssiyhtiöistä, erimielisyyksistä ei kenenkään kannattaisi pahoittaa mieltään vaan nähdä ne ennemminkin mahdollisuutena. Pörssimarkkinoilla kannattaa olla pitkällä aikajänteellä optimistinen, mutta kriittinen suhtautuminen jokaiseen keissiin voi tuoda turvamarginaalia.

[Sijoittaja-alokas]

Oletan, että myös sijoituspsykologiassa on tärkeää tunnistaa itsensä. Minulla on adhd ja se on jollain tavalla hyvä tiedostaa jollain tasolla monissa elämän asioissa kuin myös sijoittamisessa. Lähden kirjoittamaan tätä juttua enimmäkseen ADHD-näkökulmastani ja tulee muistaa, että ADHD-ihmisiä on hyvin laidasta laitaan.

Sijoittamisessa on paljon lukuhommia ja lukiessanikin ajatukset usein lähtevät hyvin nopeasti pyörimään erilaisissa muissa asioissa. Lukiessa jää vähän asioita huomaamatta ja huomaamattaan tulee hypittyä joidenkin kohtien yli eikä aina jutun luettua oikein muista mitään.

Tehdessäni jotain asiaa, niin herkästi rupean tekemään jotain muuta asiaa esimerkiksi Vernerin Vartin voin keskeyttää monta kertaa, kun menen tekemään jostain syystä vatsalihaksia lattialle tai kastelemaan kukkia. Sitten kun laitan taas Vernerin vartin pyörimään alan miettimään työpaikan brunettea tai Goforen työntekijätyytyväisyyttä.

Ei välttämättä kuulosta siltä, että yritän todella, kun hypin asiasta joskus vähän toiseen ja alan miettimään muita asioita. Yritän todella aina istua paikallani ja keskittyä; välillä vähän keinun edestakaisin, jotta kykenen paremmin keskittymään ja oppimaan. Vaikutan ulkopuolisen silmin levottomalta, kun liikehdin ja hypin paikasta toiseen, toisaalta usein, kun olen saanut käveltyä kämppäni ympäri, niin olen taas rauhallisempi.

Oppiminen on mulle ihan jokaisessa asiassa tosi vaikeaa ja olen pyrkinyt siksi(kin) mm. sijoittamisessa keskittymään perusasioihin tosi paljon esimerkiks tänään menen lukemaan taas ebitdasta ja ebitasta. Toisaalta haluan myös lukea vähän kaikenlaista, vaikka ymmärtäisin tosi vähän, mutta kun ymmärrän edes jotain haastavasta Pörssien suunta -tekstistä, niin olen tyytyväinen. Tosin, vaikka edelleen luen kaikenlaista, niin olen yrittänyt keskittyä enemmän tiettyihin asioihin, aloihin tai yhtiöihin joihin fokusoidun enemmän. Perusasioiden lisäksi mulla on omia elämäntapoja ja keinoja kyetä oppimaan asioita ja keskittymään niihin, joita en tässä jaksa luetella.

Saan halutessani lähitulevaisuudessa lääkkeitä tähän ylivilkkauteeni, olen varmasti silti sama Alokas, vaikka lääkkeitä söisin, mutta ehkä ne tekevät elämästäni helpomman. Eihän ne kaikkeen auta ja pitää olla silti vastuussa itsestä, kuten kuuluu ja eivät kaikki ongelmat todellakaan juonna diagnoosistani eikä pidä liikaa “elää diagnoosissa”.

Kaikilla on kaikenlaista ja suurinta osaa asioista (vaikeuksista etc.) toisista ihmisistä ei edes tiedä, eli ei tämä nyt niin suuri juttu ole. Olen monessa asiassa ollut onnekas eivätkä ne ole omaa ansiotani, mitkä tasapainottavat sitä, että mulla on tuo kirjainyhdistelmä. Erilaisten omien puolien myöntäminen itselleni, olivatpa ne sitten diagnoosijuttuja tai muita, niin on helpompi lähteä kehittymään, oppimaan ja elämään.

Sijoittamistakin ajatellen jokaisen on varmasti hyvä oppia tuntemaan itsensä, esimerkiksi temperamenttinen ihminen saattaa vahvoissa tunnereaktioissaan tehdä äkkipikaistuksissaan vääriä osto- tai myyntipäätöksiä, mutta tiedostaen omat puolensa, niin voi pystyä vaikuttamaan tällaisiin asioihin. Voisin loputtomasti jatkaa itsensä ymmärtämisen ja tunnistamisen hyödyistä tässäkin lajissa.

Sijoittamispsykologiasta puhutaan edelleen liian vähän, tätä osa-aluetta kehittämällä monet saisivat valtavasti lisähyötyjä sijoittamiseen varsinkin pitkässä juoksussa.

P.S.

Tätä kirjoittaessa touhusin keittiössä, kävin kävelemässä ympäri kämppää, tein vatsalihaksia, vierailin Twitterissä sekä muualla Foorumilla että vähän muuallakin, kirjoittelin ihmisten kesken etc.

Puolustuksekseni sanon, että vaikka minulle tulee tällaisia mikrotaukoja paljon, niin en vastaavasti pidä pitkiä taukoja juuri ollenkaan, jos teen jotain. Ehkä tietyissä määrin mikrotauot ovat ne juttu mulle.

[lumiturpa]

Mulle tuli tästä jatkuvasta tiirailusta mieleen The 7 Habits of Highly Effective People -kirjan ajanhallinnan matriisi: kiireiset ja tärkeät, ei kiireiset ja tärkeät, kiireiset ja ei tärkeät (tiirailu osuu tähän), sekä ei kiireiset ja ei tärkeät. Aikahorisontin pidentäminen auttaa aika moneen asiaan, ja prioriteettien miettiminen etukäteen. Ehkä sijoittamisessakin kannattaa keskittyä eniten ei kiireisiin, mutta tärkeisiin asioihin. Mutta koska tämä oli psykologian ketju, niin eihän se dopamiinin ja muiden hormonien takia helppoa ole.

[lumiturpa]

@IiBee

Olen sijoittanut vuodesta 2010 joka kuukausi säännöllisesti osakkeisiin ja viime vuodet siirtänyt lähemmäs 1000€/kk uutta rahaa salkkuun. Olen luultavasti myös seuraavat 15 vuotta vielä netto-ostaja. Vaikka esim. @Verneri_Pulkkinen videoilla kuinka toitotetaan, että netto-ostajan pitäisi oikeastaan toivoa kurssilaskua, että pääsee ostamaan halvalla, niin ei hirveästi lämmitä että pääsee iskemään markkinoille tuon 1000€ uutta rahaa kun salkku laskee samalla 30k€.

Tää. Jos mikä on sitä psykologiaa. Negatiivisesti ajateltuna turhauttaa, että pieni lisäpanos ei paljon vaikuta kokonaispottiin, ja jos trendi on laskeva, tuntuu siltä kuin yrittäisi paperilla tukkia reikiä laivasta samalla kun sataa kaatamalla ja paperit muuttuu takaisin selluksi. Tai jotain. Ehkä positiivisella puolella vois ajatella, että jokainen lisäpanos pitää sisällään myös nousupotentiaalin, sitten kun trendi on toiseen suuntaan. Ja oman strategian noudattaminen on tärkeämpää kuin se, mitä päivän, viikon tai vuoden aikana pörssissä tapahtuu. Mutta mitäs sit, jos ja kun oman salkun arvo sattuisi sulamaan melkein kokonaan? Ehkä vaan pitää jotkut kovat säännöt olla sellaista varten - vapauta, jos -50 % tms.

[Blackparta]

@lumiturpa

Mutta mitäs sit, jos ja kun oman salkun arvo sattuisi sulamaan melkein kokonaan? Ehkä vaan pitää jotkut kovat säännöt olla sellaista varten - vapauta, jos -50 % tms.

Riippuu salkusta. Jos salkussa on vain muutamia osakkeita tai kaikki on jotain tappiota tekeviä bumtsibumeja niin ehkä on peiliin katsomisen paikka. Liian pieni hajautus ja/tai liian huonoja firmoja. Mikäli ns. “arvosijoittajan” tai “laatusijoittajan” salkku sulaisi melkein kokonaan niin kannattaa tarkastella ympärille. Onko meteoriitti lähestymässä tai onko ydinpommit ilmassa? Rahalla tuskin tässä vaiheessa ole edes arvoa. Mikäli ei ole mitään ylitsepääsemätöntä tapahtunut/tapahtumassa ja indeksejä saisi vaikka 90% alella nykyhintaan niin käsi alle. Eihän tällaista alea pitäisi tapahtua, mutta siinä tapauksessa ostoa vaan ilman myyntejä. En ymmärrä miksi pitäisi myydä halvalla jos muut panikoi. Pää vaan kylmänä. Toki voi sitä kokeilla myydä jotta saisi halvemmalla takaisin, mutta riski on että joudut ostamaan kalliimmalla ja se varmasti syö henkisesti ja on kallista.

Muistan hyvin kun tuli 2008 alkanut romahdus ja oma salkku suli silmissä. Kun mietin sitä rahamäärää joka nuorelta kokemattomalta itseltäni (reilu 20v) lähti pois hetkellisesti niin alkoi ahdistaa. Kysyin isältä neuvoa autossa, että pitäisikö myydä ennen kun kaikki menee. Yllätyin siitä rauhallisesta vastauksesta jonka sain häneltä. Vastaus meni suurin piirtein näin. Aina kurssit menee ylös ja alas. Kyllä ne siltä vielä nousee.
En tehnyt mitään ja se oli lopulta hyvä ratkaisu. Voi olla että oltiin aika lähellä pohjia. Ei olisi varmaan ollut rahaa ostaa lisääkään silloin, enkä olisi uskaltanut tätä tehdäkään.
Mä uskon että tämän kokemuksen johdosta uskalsin ostaa 2020 koronakuopassa indeksejä ja viime vuonna osakkeita. Pelaan pitkää peliä.

[IiBee]

Hauska nähdä, kun omiin vuoden vanhoihin kommentteihin vielä viitataan (@lumiturpa ) .

Tässä välissä on tapahtunut paljon ja oma salkku kävi syksyllä vielä paljon syvemmällä, mutta olen silti aktiivisesti pumpannut uutta rahaa salkkuun ja viime aikojen kurssinousu on saanut tilanteen näyttämään taas vähän paremmamalta.

Onneksi salkussa ei ole juurikaan bumtsi-bumeja tai ne mitä on olleet, ovat pienellä painolla. Siksi mielestäni ei ole tarpeen liikaa miettiä “entä jos salkku menee lähes nollaan” -skenaariota.

Ja toisaalta, mitä syvemälle salkun arvo putoaa (jos oletuksena laajasti hajautettu maltillisemman riskin salkku), sitä parempi ostopaikkahan se aina on, vaikkakaan ei siltä juuri sillä hetkellä tunnu.

Oma suhtautuminen markkinoihin on viime kevään jälkeen ehkä hieman muuttunut, enkä pelkää enää niin paljon kurssien romahtamista. Tämä johtunee osin siitä, että minulla on nyt myös hieman enemmän käteistä ja sitä myöten pelivaraa, jos mennään vielä lokakuun pohjien alapuolelle.

[lumiturpa]

Hyvät vastaukset @Blackparta ja @IiBee. En tiedä, onko tosiaan järkevää asettaa etukäteen mitään kovaa rajaa laskun tai jopa suuren romahduksen suhteen. Jos yritysten liiketoiminnalle on edellytykset jatkossakin, myös osake (tai koko osakemarkkina) alkaa saada uudelleen kiinnostusta ajan myötä. Ellei sitten tosiaan kyseessä ole sen luokan katastrofi maailmassa, missä tällaiset rahalliset kysymykset menettävät kokonaan merkityksensä. Toivotaan, ettei siihen pisteeseen päästä.

Toisaalta (tämä on ehkä vähän off topic) mietin itse dilemmaa, jossa kasvu perustuu viime kädessä edelleen ja ainakin enimmäkseen luonnonvarojen hyödyntämiselle. Talouskasvu ei tunnu kovin kestävältä ajatukselta ollenkaan. Mutta se on toinen tarina.

[Sijoittaja-alokas]

Ongelmana sijoittamisessani on ollut mm. fomottaminen ja ylivilkkauteni, jotka ovat näkyneet impulssiivisesti tehtyinä toimeksiantoina.

En tässä muutaman vuoden aikana ole varsinaisesti ostanut juuri mitään ilman etten olisi käyttänyt aikaa lukemiseen ostokohteesta, mutta yleensä sitä on useampia potentiaalisia kohteita tarjolla, niin impulssivisuus ja fomottaminen ovat ohjanneet sitten, mihin näistä “potentiaalisista” lopulta sijoitan.

Mikäli itselläni on palava tarve ostaa jotain, niin itselläni on kyse lähinnä tunteesta, joka ei välttämättä perustu erityisen hyviin perusteluihin, miksi pitäisi jotain saada salkkuuni, mutta nykyään pystyn paremmin hallitsemaan itseäni, koska olen oppinut enemmän sijoittamisesta ja olen kehitellyt itselleni muutamia keinoja. Toki jos on pitkään on ollut mielessä jokin kohde, mitä on halunnut salkkuun ja se omasta mielestäni dippaa turhaan paljon voin hyvin käyttää tilaisuuden, eli voin tarvittaessa ostaa nopeastikin.

Tässä on muutamia keinoja joita käytän etten tekisi impulssiostoja:

1. Jos tulee hyvin vahva tunne siitä, että haluan jotain, niin nukun useamman yön yli ennen kuin teen toimeksiannon.
2. Palkkapäivänä harvoin ostan mitään enkä välttämättä samalla viikolla jolloin palkka tulee. Helposti sitä aiemmin teki ostoksia impulssiivisemmin, kun ostot teki palkanmaksupäivänä tai sen tienoilla.

En noudata em. keinoja kuin piru raamattua, mutta pääosin noilla keinoilla olen mennyt eikä impulssiostoja ole tullut pahemmin tehtyä.

En voi suositella yleisesti ottaen omia tapojani toisille, mutta ehkä jollekin ylivilkkaille ja fomoherkille keinoni voivat toimia. Sanoisin vielä, että harvoja ohjeita kannattaa noudattaa kuin piru raamattua, mutta ehkä on hyvä olla olemassa jotain sääntöjä tai omia keinoja, jotka auttavat toimimaan analyyttisemmin.

[Krademuzy]

Aloittelevana sijoittajana on myös tullut helposti lähdettyä hypeen ja fomotteluun mukaan. Esim. Tecnotreetä ostin kun se oli hypessä ja kurssi oli 1,5€ tienoilla (olisko ollut joskus 2021?) Osakekursseja on tullut seurattua useasti päivässä ja kyllähän se käy hermojen päälle varsinkin kovina laskupäivinä.

Oma sijoitusstrategia on se, että tarkoitus nostaa ja käyttää niitä rahoja sitten joskus ehkä 30 vuoden päästä. Siksi ei pitäisi stressata noista yksittäisistä laskupäivistä tällä hetkellä. Tietysti on hyvä pysyä ajan tasalla yritysten tilanteista, ja varsinkin niiden mihin on sijoittanut.

Yritän nyt ensimmäisenä steppinä tuota vinkkiä, että vaikka kerran viikkoon käy katsomassa osakekursseja Tietysti jos tulee vaikka pidempi laskettelu ja on ylimääräistä käteistä käytettävänä niin sitten voi enemmän katsella että ostaako ja missä kohtaa.

[Mauri]

Törmäsin tällaiseen mielenkiintoiseen tutkimukseen.

En ehtinyt lukea vielä kokonaan, mutta nähdäkseni tässä on havaittu, että monilla kognitiivisilla vinoumilla on sama “kantauskomus” ja yhteys yksilön tapaan käsitellä tietoa.

Thought creates the world and then says, “I didn’t do it.”

—David Bohm (physicist)

One of the essential insights from psychological research is that people’s information processing is often biased. By now, a number of different biases have been identified and empirically demonstrated. Unfortunately, however, these biases have often been examined in separate lines of research, thereby precluding the recognition of shared principles. Here we argue that several—so far mostly unrelated—biases (e.g., bias blind spot, hostile media bias, egocentric/ethnocentric bias, outcome bias) can be traced back to the combination of a fundamental prior belief and humans’ tendency toward belief-consistent information processing. What varies between different biases is essentially the specific belief that guides information processing. More importantly, we propose that different biases even share the same underlying belief and differ only in the specific outcome of information processing that is assessed (i.e., the dependent variable), thus tapping into different manifestations of the same latent information processing. In other words, we propose for discussion a model that suffices to explain several different biases. We thereby suggest a more parsimonious approach compared with current theoretical explanations of these biases. We also generate novel hypotheses that follow directly from the integrative nature of our perspective.

https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/17456916221148147

Meitä tietysti kiinnostaa, että mitä tämä tarkoittaa sijoittajan näkökulmasta?

Siihen minulla ei ole valitettavasti vastausta.

Jos ihan maalaisjärjellä lähden maalailemaan, niin yksi käyttökelpoinen havainto voisi olla se, että mikäli saa itsensä kiinni jostakin vinoumasta, niin kannattaa huomata, että varsin suurella todennäköisyydellä olet altis myös muille vinoumille, joilla on sama kantauskomus.

Eli jos esimerkiksi pidät usein sijoitusonnistumisia omana ansionasi, mutta tappiot ja epäonnistumiset johtuvat “kusetusmarkkinoista”, niin varsin suurella riskillä saatat pitää itseäsi myös perusteetta parempana kuin muut sijoittajat. Näille yhteinen kantauskomus on “Olen hyvä!” (kts. kuvakaappauksen taulukko).

At the same time, we have proposed that several biases are actually based on the same beliefs, which leads to the assumption that biases sharing the same beliefs should show a positive correlation (or at least a stronger positive correlation than biases that are based on different beliefs, H2). Thus, collecting data from a whole battery of bias tasks would allow a confirmatory test of whether the underlying beliefs serve as organizing latent factors that can explain the correlations between the different bias manifestations.

Joku parempi käyttäytymistaloustieteilijä voi ehtiessään pohtia artikkelia ansiokkaammin.

[kivimies]

Kiitos, hyvää pohdintaa!

Voisiko ajatella niin, että kartta (oma kuva todellisuudesta) ja maasto (todellisuus) ovat eräänlaisessa jatkuvassa tiedonvaihdon tilassa (edellyttää kartan päivittämistä esim. reflektoinnin avulla)?

Emme koskaan voi tavoittaa todellisuutta sellaisenaan, mutta voimme oppia siitä (tuottaa eroja) ja päivittää omaa karttaamme (adaptiivinen sykli) tuottaen etenemisen eväitä.

Kartta ja maasto eivät ole sama, vaikkakin houkutus katsoa ja kokea niin on olemassa.

”Kaikki kartat ovat vääriä, joistakin kartoista voi olla hyötyä.”

[Kapylan_Munger1]

@kivimies

Voisiko ajatella niin, että kartta (oma kuva todellisuudesta) ja maasto (todellisuus) ovat eräänlaisessa jatkuvassa tiedonvaihdon tilassa (edellyttää kartan päivittämistä esim. reflektoinnin avulla)?

Ei muuten mikään huono ajatus! Tuli heti tuosta mieleen aloittelevan suunnistajan kantavirhe eli halu nähdä kartan näkymä maastossa vaikkei sitä oikeasti näy → tapa uskotella itselleen, että kun kartassa on mäki, niin eikö se olekin juuri tämä mäki tässä missä seison, eikös tämä ole vähän niinkuin mäki, pakko sen on olla tämä → sijoitetaan itsensä väärään paikkaan kartalle ja siitä eteenpäin sovitetaan kartan näkymää todellisuuteen yhä voimakkaammalla harhalla. Kunnes jossain kohtaa ne eroavat liian paljon ja on pakko todeta etten taida tietää missä olen. Kun sen hyväksyy, palaa ikäänkuin alkujuurille ja alkaa avoimemmin mielin tarkastelemaan kartan ja maaston yhtäläisyyksiä. Silloin saattaa jopa onnistaa itsensä paikantamaan. Mutta jos se harha ja usko siihen, että näkee itsensä siellä kartalla, on vielä voimissaan niin silloin sitä korjaamista ei tapahdu ja mennään yhä syvemmälle suohon.

Eli varsinkin alussa sitä näkee mitä haluaa nähdä. Kokemuksen kartuttua (=reflektointi minkä mainitsit) maasto (todellisuus) ja kartta (oma käsitys todellisuudesta) alkavat vastata yhä useammin toisiaan ihan oikeasti (oman mielikuvituksen aiheuttama bias vähenee).

Saan helposti tuosta kiinni - on asioiden tutkimista ja sitten on tutkimista. Jos on tutkimisen alkutaipaleella, löytää helposti vain sitä mitä haluaa löytää. Myöhemmin tutkiminen kehittyy ja vahvistusharha ja muut biakset vähenee.

Jos vain pystyy antamaan itselleen sen kasvun mahdollisuuden. Joskus vaikkapa tuo I am good bias on niin voimakas ettei se salli aitoa reflektointia ja kehitystä.

[Sijoittaja-alokas]

Sijoittamisen aliarvostettuja osa-alueita ovat osakkeiden myyminen, johon mielestäni kiinnitetään usein liian vähän huomiota ja toinen on tietysti tämä sijoittamisen psykologia, eli tämän ketjun pääaiheesta pitäisi olla paljon enemmän keskustelua.

Tämä oma viestini ei ole ehkä tarpeeksi laadukas tähän ketjuun, mutta ainakin sitten aktivoin ketjua, jos en muuta. Ajattelin kirjoitella siitä, miten itselläni henkilökohtaisesti sopiva osakkeiden määrä salkussa vaikuttaa motivaatioon ja keskittymiseen.

Minulla oli muutama vuosi sitten salkussa noin 10 osaketta ja tuota määrää osakkeita mun oli helppo seurata. No tuosta sitten rivimäärä nousi noin 20 osakkeeseen ja en aina muistanutkaan, mitä salkussa oli…

Jokaista “miniriviäkin” automaattisesti seurasin huomioiden senkin ettei näillä ollut rahallisesti suurta merkitystä, vaikka olisivat menneet nolliin. Ne veivät omalla tavallaan energiaa ja huomiota sellaisilta, joissa oli kiinni rahaa 5-10 kertaa enemmän. Eli seurasin minirivejäkin huomaamattani aika tarkkaan, vaikka niiden seuraamisessa ei ollut kovin suurta motivaatiota mukana ja tämä oli huomaamattaan osin isompien sijoitusten seuraamiselta pois, lisäksi stressatutti nämä pikkurivit, jotka välillä heittelivät, miten sattuivat.

Huomasin jossain vaiheessa, että motivaation ja keskittymiseni takia olisi parempi mikäli rivejä olisi hieman vähemmän, jotta stressimääräni vähenisi ja pystyisin omien ominaisuuksien takia keskittymään tärkeimpiin sijoituksiin.

Vielä, kun jonkun rivin vähennän, niin salkussani on noin 15 yhtiötä. Huomaan jo nyt, miten aiempien rivien leikkaamisen jälkeen olo on jotenkin kevyempi henkisesti ja motivaatio korkeampi. Hajautuksen ja muiden syiden takia en tuosta enää rivimäärää tule todennäköisesti juuri laskemaan, vaan 15 tuntuu olevan mulle itselleni henkilökohtaisesti sopiva määrä.

Tekstini ei sisällä suosituksia ja nämä ratkaisuni ovat olleet sellaisia, jotka sopivat mulle itselleni. Tykkään silti yleisesti ottaen seurata laajasti eri yhtiöitä, vaikka salkustani olen nyt useamman yhtiön myynyt, mutta omat salkussa olevat yhtiöt vaatiikin erilaista tarkempaa tehoseurantaa ja voihan sitä kevyemmin lukea lukuisista eri yhtiöistä.

Ehkä tärkeintä oli ratkaisuissani se, että sain henkisesti kevyemmän mielen sekä tietynlaista intoa että motivaatiota nykyisten sijoitusten seuraamiseen. Ei tarvitse enää stressata enää niin monista riveistä. Voi olla, että oma luonne (ja ADHD) saavat itseni kokemaan asiat näin ja siksi tällaiset ratkaisut sekä ajatukset ovat toimineet itsellä.

Jokaiselle toimii vähän omanlaisensa ratkaisut; toisille sopii runsas rivimäärä, toisille melko keskitetty salkku ja joillekin indeksirahastot. Tärkeää on, että mieli on hyvä ja sijoitukset eivät tuottaisi turskaa pidemmässä juoksussa.

[miljonaariksi]

Luin aikanaan jonkun 100 self help -kirjaa. Ahmin niitä kuin McDonaldsin tuplajuustohampurilaisia. Yksi kirja saattoi hyvin mennä päivässä. Sitten tajusin, että aivojen pikaruokaa ne ovatkin. Samanlainen hieman pöhöttynyt olo jää molemmista. Samaan aikaan sitä haluaa aina vain lisää.

Self help -opuksissa kierrätetään pitkälti samoja ideoita ja ajatuksia. Enimmäkseen ne ovat hyvin kepeää huuhaata vailla kunnollista tieteellistä pohjaa saati asioiden monimutkaisuuden ja monitulkintaisuuden myöntämistä. Ne ovat vähän kuin populismia: monimutkaisten asioiden pelkistämistä teräviksi iskulauseiksi. Tässä tapauksessa monimutkaisten vaikealukuisten ja -tajuisten tieteellisten tutkimusten pelkistämistä mutkia voimakkaasti oikovaksi popkorn-kirjallisuudeksi.

Niiden lukemisen mielekkyys perustuu siihen, että ne herättävät oivalluksia. Nämä oivallukset saavat aikaan endorfiiniryöpyn aivoissa: Jes, minä tajuan jotain, mitä kaikki muut eivät! Tästä lähtee uusi minä 2.0. Hah, nuo kaikki muut sen kuin vaeltavat pimeydessä näkemättä mitä minä näen! Kyseiset oivallukset kuitenkin usein perustuvat rajuihin yksinkertaistuksiin.

Loppujen lopuksi self helpistä jää hyvin vähän mitään konkreettista käteen. Harva muuttaa aidosti käyttäytymistään niiden pohjalta pysyvästi. Viime vuodet olenkin jättänyt self helpin hyllyyn ja keskittynyt esimerkiksi Terra Cognitan kirjallisuuteen, joka on pääosin alansa tutkijoiden kirjoittamaa (yksinkertaistuksia nekin silti ovat).

Täysin hukkaan tämä matka ei kuitenkaan ole mennyt. Opin paljon itsestäni ihmisenä ja sijoittajana, joten kyllä self helpille ehkä kuitenkin on paikkansa kevyenä lukemistona, kun muistaa suhtautua lukemaansa kriittisesti. Toisaalta jos oivaltaa kirjan luettuaan itsestään edes jotain, niin kai se on tyhjää parempi.

Ymmärrän esimerkiksi olevani ennemmin riskiä kaihtava kuin suurta riskiä ottava luonne. Tämä pätee niin sijoittamiseen kuin muuhun elämään. Siedän kuitenkin hyvin sitä, että sijoitukseni ovat tappiolla. Sietokykyni markkinoiden epävarmuutta ja uutishälyä kohtaan on hyvä. En kuvittele kykeneväni voittamaan indeksiä, vaan tiedostan kaikkien todennäköisyyksien olevan sitä vastaan. Tiedostan, että jopa indeksisijoittaminen on aivan hiton vaikea sijoittamisen laji, joka on ajatuksen tasolla lastenleikkiä, kunnes sijoittajan tunteet ja psykologia astuvat peliin.

Heikkoutenani on edelleen avausviestissäkin mainittu FOMO. Monta kertaa kiroan sitä, että en lähtenyt johonkin yhtiöön mukaan silloin, kun siitä ensimmäisen kerran kuulin. Sitten palauttelen mieleen, että analyysi pitää aina tehdä itse vakaasti harkiten ja salkussa olisi varmaan 100 firmaa, jos kaikkiin olisi lähtenyt mukaan.