Jaa. Minulla menee päinvastoin. Erilaisia kohteita on about 80. Ei niitä pysty mitenkään kaikkia seuraamaan. Käytännössä melkein kuin indeksi, mutta pienemmillä kuluilla. Se oli vähän niin kuin koko homman ideakin, että luovuttaa epätoivoisen yhtiöseurannan kerta kaikkiaan.
Nyt on sitten vaan sellainen psykologinen ongelma, kun tekisi mieli keskittää oikein vahvasti, mutta sitten en taas oikein uskalla.
^ samaa mieltä monelta kohdin.
Se, että olet kiinnostunut ja ”seuraat” salkkusi yhtiötä, ei tee yhtiötä yhtään paremmaksi tai huonommaksi. Vähän itsepetosta, kuvitella että yhtiön seuraaminen parantaa tulosta.
Myytkö aktiivisesti pois huonoja yhtöitä? Jos et niin olet siis alunperin valinnut loistopaperit. Miksi siis seurata salkkua! 
Mielenkiintoinen pohdinta tämä yhtiöiden seuraamisen tarve. Ja ehkä sen kuormittavuus ja muutkin tekijät. Olen itse tutustunut aika moneen yritykseen ja koittanut saada jonkinlaista ymmärrystä toimialasta tai yrityksen paikasta maailman mullistuksissa. Eihän siinä yhden harrastajaihmisen aika riitä millään kovin monen yrityksen toiminta taustoja kovin syvällisesti ymmärtää. Siis vaikka samalla tavalla kuin oman työpaikan ja toimialan ymmärrys, jota elää joka päivä. Mutta itse koen kuitenkin sen tarpeelliseksi ainakin jollain tasolla, ja ehkä sijoittajanakin yksi arvoista voisi sitten olla, että tunnen yrityksen toimintaa edes jonkin verran. Siitä myös seuraa se, että tuskin tulen omistamaan suoria osakkeita kovin paljon yli kymmenestä yrityksestä…
Mutta sitten vielä tuo, että miksi seurata, jos ei ole juuri nyt ostamassa tai pitkään aikaan myymässä (vaan enemmän säästämisen periaatteella liikenteessä). Se on hyvä kysymys. Ihanko vain huvin vuoksi? Mä ajattelen sen enemmän yleistietoon verrattavana asiana, jonka hyöty voi sitten ilmentyä joko puhtaasti mielenkiinnon täyttymisenä tai sitten kuten keskusteluvalmius jostain aiheesta, niin tässä yhteydessä se olisi valmius tehdä sijoituksia proaktiivisesti.
Itse olen huomannut, että jostain yrityksestä ja alasta tuntuu olevan helpompi ymmärtää “dynamiikkaa”, ja toisista taas vaikeampi. Se vaikuttaa jonkin verran siihen, haluanko sijoittaa ylipäänsä tiettyihin firmoihin, vaikka syystä x (ja koska pörssi) se firma näyttäisi menestyvänkin. Veikkaan kuitenkin, että tämä on enemmän tai vähemmän illuusiota ja tunnetta - se, että “tuntee” jotain alaa enemmän kuin toista. Mut se ymmärryksen tunne kuitenkin motivoi eri tavalla kuin ymmärtämättömyyden tunne.
Pääsiäisen aikana mieli on päässyt tasaantumaan ja sitä kautta pystynyt jäsentelemään ajatuksia isosta kuvasta elämän laadun ja vaurauden syntymisessä, eli nyt ei olla pohdittu FEDin seuraavaa koronnostoa, vaan perustavanlaatuisempaa pohdintaa:
Miten kapitalismi toimii? Kapitalismi on varainsiirtoa kilteiltä ja hyväuskoisilta (eli tunnepohjaisilta ja ylhäältäpäin ohjattavilta ajattelijoilta) ahneille, rationaalisille ajattelijoille.
Miten se näkyy arjessa? Kutsutaan yksinkertaistuksen ja vaaliteeman mukaisesti tunnepohjaista ajattelijaa demariksi. Demari saa postilaatikkoon mainoslehtisen, jossa kerrotaan että kylänpitäjän Tokmannissa saa ämpäreitä puoleen hintaan. Demari uskoo tilaisuuden koittaneen ja suuntaa Tokmanniin jonottamaan ämpäriään kahdeksi tunniksi, säästää ämpärissä euron ja tekee lisäksi puolen päivän nettopalkan edestä heräteostoksia.
Alennusmyynneillä asioinnin jälkeen demari avaa iPhonestaan massamedian uutisfiidin ja altistaa itsensä mielipidevaikuttamiselle. “Asuntosijoittajat suurissa ongelmissa hintojen nousun takia, nyt ei ole oikea aika sijoittaa”, lukee fiidin yhdessä otsikossa, seuraavissakaan ei merkittävää parannusta.
Seuraavana päivänä töissä demari kahvitunnilla kertoo työkaverilleen edellisen päivän alennusmyynnit ja lehtien lööpit sen suuremmin kyseenalaistamatta, koska näin enemmistö ajattelee, joten miksi taistelisin yksin tuulimyllyjä vastaan? Samalla tulee lämmin tunne saamastaan vahvistusharhasta kun työkaveri komppaa.
Vuosien saatossa samat rutiinit toistetaan kerta toisensa jälkeen ja tuloerot kasvaa, niin yksilön kuin kollektiivisella tasolla. Miten ihmeessä demari pääsisi irti tästä Päiväni murmelina - ilmiöstä?
Vastaus on mindsetin täyskäännöksellä. Aivojen asento pitää olla valtavirrasta poikkeava joka jo itsessään tuottaa kipua laumaan turvautuvalle ihmisolennolle.
Aivojen asennon korjaus tulee lähteä perustavanlaatuisesta ajattelusta, elämän filosofiasta. Millä asioilla oikeasti on merkitystä? Mikä kaikki ympärillä on pelkkää hälinää? Miten iloita toisen onnistumisen puolesta kadehtimisen sijaan?
Peruskysymyksiin vastausten selvittäminen ja niiden harjoittaminen käytännössä on mielestäni se lääke. Oma matka on kesken, mutta merkittävimmän mindsetin muutoksen ja samalla huomaamatta korjausliikkeen omassa taloudessa on tullut kun tutkii ja jalostaa oman elämän filosofiaa, minimoi hälinää eli ei esimerkiksi seuraa aktiivisesti uutisia, ei seuraa salkun päivämuutoksia, myy omistamansa tavarat joiden ei koe tuovan lisäarvoa elämässä. Minimalistinen ajattelu ja sen harjoittaminen on ollut parasta terapiaa viime vuodet ja siitä on hyvä lähteä liikkeelle kun haluaa korjausliikettä tavassa ajatella.
Ei siis tarvita toista duunia, parempaa palkkaa tai lottovoittoa merkittävimmän muutoksen tekoon vaurauden kehittämisessä. Hoidetaan syytä eikä seurausta
Ihan mielenkiintoista pohdintaa. Resonoi vahvasti, koska luin pääsiäisenä Annie Duken Thinking In Bets.
Eli kenties tuota voisi hivenen laventaa. Eli kyllä kapitalismi myös ajoittain on tulonsiirtoja rationaalisesti ajattelevilta myös onnekaille kilteille ja hyväuskoisille. Annie Duken pääargumentti on että elämämme ‘laatu’ on ratkaisevasti kahden tekijän summa: Onni ja päätöksiemme laatu. Onneen emme vain voi vaikuttaa, mutta päätöksiimme voimme.
Lisäksi itselleni kirjoitin muistiin tuosta kirjasta rehellisyyden merkityksen päätöksen teon laadun osatekijänä. Eli ahneus ja rationaalisuus eivät mielestäni korreloi yhtään sen enempää kuin kiltteys ja hyväuskoisuus. Jotta pääsee omassa päätöksenteossaan parhaisiin lopputuloksiin, minusta vaikuittaisi tarvittavan myös melko korkeaa moraalia.
Loppujen lopuksi monessa liiketoiminnassa tai vaikka sijoittamisessakin menestyminen voi olla myös melko puhtaasti onnen tuotosta. Kenties voisi ajatella systemaattiseen ylituottoon pääsemisen vaativan laadukasta päätöksentekoa ja se taas johtaa vaatimukseen korkeasta moraalista ja asioiden systemaattisesta ajattelusta yhdessä muiden samoin ajattelevien kanssa?
Mitä tarkoitan tuolla korkealla moraalilla? Muutamia asioita olen alkanut tunnistaa edellytyksenä hyvien päätösten syntymiseen:
Varmasti muitakin on, mutta tuossa on itselleni tärkeitä määreitä, joiden vaikutuksia olen pohdiskellut vuosien varrella. Mielenkiintoista näissä on se että nuo tukevat toisiaan. Eli Ilman luottamusta on vaikea luoda ympärilleen tukijoukkoa ja toisaalta luottamus on kaiken kestävän liiketoiminnan ytimessä. Rehellisyys on avain totuuden etsimiseen ja tässä tarvitsemme yhteistyötä ja luottamusta tukijoukkojen kesken. Ja kärsivällisyys on edellytys noiden kaikkien rakentamiselle sekä kykyä oppia näkemään onnen vaikutuksen taakse. Tätä kirjoitelless huomaa näiden asioiden ja käsitteiden pohtimisen johtavan vahvasti moraalifilosofiaan sekä uskonnollisten tekstien moraalifilosofisiin osuuksiin 
. Tästä saakin uusia ajatuksia minkälaisia tekstejä voisi lueskella ja perehtyä.
Hyvää pohdintaa sinultakin!
Kilteillä ja hyväuskoisilla on mielestäni valitettavasti taipumus haksahtaa hyväksikäytölle esim. töissä kohtuuttomalle työkuormalle verrattuna kovapäisemmät kollegat tai taloudelliselle hyväksikäytölle vaikkapa vippaamalla tutulle alkoholistille rahaa joka katteettomasti lupaa maksaa seuraavana päivänä takaisin.
Kirjoitin viestin tarkoituksella terävällä kärjellä, eli myös kilttinä ja hyväuskoisena on mahdollisuus menestyä kunhan siinä on tietyt viitekehykset. Luokittelen itsenikin pikemmin kiltiksi ja hyväuskoiseksi josta olen nuorempana joutunut kärsimään molempien esimerkkien muodossa ja sen takia uskon että tietyt rajat tulisi jokaisen päänsä sisällä vetää.
Nuo loput listaamasi asiat allekirjoitan täysin. Pikavoittoja voi saada vedättämällä (esim. basaarikauppa), mutta pitkän aikavälin menestys edellyttää kaikkia listaamasia ominaisuuksia. Ne jotka eivät ole luottamuksen arvoisia lankeavat ennen pitkää ansaansa. Se on onneksi jonkinlainen luonnonlaki.
Suurin este on se että ei haluta poistua mukavuusalueelta. Koskee elämän kaikkia osa-alueita.
Itse siirryin vuoden alusta ihan puhtaaksi traderiksi, ja voi pojat kun on kevyt olo. Yhtiöitä joista olen kiinnostunut seuraan yhä tiukasti, mutta ostan ja myyn pelkästään TA:n perusteella ja omistusten pituus lasketaan useimmiten minuuteissa, tunneissa tai päivissä. Suurimman osan ajasta en omista mitään.
Tällä tempulla parani yöunet aivan valtavasti, ja lappujen liikkuihin ehtii kuitenkin hyvin mukaan. Sellaisen huomion olen myös tehnyt että kun käyttää stock screenereitä niin TA:n pohjalta voikin sitten sijoittaa mihin tickeriin tahansa, (toki filteröin pois liian pienet / vähävaihtoiset laput) oli firmasta tietoa tai ei. FOMO katoaa täysin kun ymmärtää että pörssi on kuin buffet-ravintola, jossa on koko ajan ruokaa tarjolla, ja jos oman lempilapun missasi niin silläkään ei ole mitään väliä kun kohta tulee jokin toinen tarjolle. Ruoka (liikkeitä tekevät laput) ei buffetista lopu.
Muita ajatuksia ja ahaa-elämyksiä viime ajoilta:
Tämä siis toimii minulle mainiosti.
Tämä on just hyvin olennainen pointti mielestäni ja jokaiselle ei voi sovittaa samaa tapaa… tai ei ainakaan mun tapoja 
Mietin useimmiten just sitä, että mikä itselle sopii mainiosti, mutta kuuntelen ja luen aika paljon, miten muut ajattelevat, kokevat etc. Esimerkiksi sun @Alan_Cali kirjoitus oli alusta loppuun erinomainen ja siinä oli paljon ajateltavaa itselle sekä sellaista, mitä ehkä voisin soveltaa omassa tekemisessä ja ajattelussa.
Olen usein ollut väärässä siis useimmin kuin muut sijoittajat keskimäärin eikä nykyiset pohdintani tai tavat ole kiveenhakattuja, mutta mielestäni olen mennyt paljon myös eteenpäin, koska olen kai aika avoin ja innostunut oppimaan. Se on joskus ehkä osin keskimääräistä hieman huonomman itsetuntoni syytä, että kuvittelen olevani liian usein oikeassa ja/tai osin tietysti tietämättömyyttä. Fiksu ja itse varma huomaa, mitä tietää ja mitä ei tiedä. 
Tämä ketju on itselleni tärkeä ja on tosi hyvä, kun porukka on kertonut omista ajatuksistaan hyvin perustellen. Ei haittaisi itseäni ollenkaan se, että ketju olisi aktiivisempi.
Tähän voisin vielä tarttua. Minusta on suoranaisesti vaarallista pyrkiä olemaan oikeassa sijoittajana, koska siitä seuraa juuri se, että ei osaa/halua päästää irti huonoista treideistä kun tappiot ovat vielä pieniä, koska monilla on tarve olla oikeassa ja näyttää jollekin (kenelle?) että kyllä tämä tästä vielä plussalle kääntyy, katsokaa kuinka fiksu olen!. Tätä juuri tarkoitan egon unohtamisella. Sijoittajat tekevät virheitä ja se kuuluu pelin henkeen. Tavoite on että virheet tapetaan heti alkuunsa ja sitten toisaalta ei hötkyillä voittavien lappujen myynnissä. Don’t try to be right; try to make money.
Kempoweria ostin n. 13 eurolla ja myin osan n. 19 eurossa ja loput n. 26 eurossa. Täytyy olla iloinen että tuli ihan kiva voitto tuossakin, mutta kyllähän se vähän harmittaa kun nyt kurssi ylitti jo 30 euroa. Mietin, pitäisikö hypätä takaisin junaan mutta toisaalta vähän tuntuu, että juna meni jo. Sitten jos kurssi onkin kohta 50 euroa, niin taas harmittaa kun en hypännyt mukaan 30 eurossa.
Ihmismieli ei osaa iloita saaduista voitoista, vaan suree voittoja jotka jäivät saamatta liian aikaisen myynnin takia 
Nöyryys on hyve tässäkin lajissa ellet halua pelata high riski high reward-tyylillä. Korkeiden kertoimien yritysten kanssa pelatessa on aina riski olemassa, että menetät saadut tuotot jos esim. Kemppaan hyppäät nyt uudestaan mukaan. Joskus junat menee menojaan, uusia tulee aina.
Ei ole suositus suuntaan eikä toiseen.
Se minkä olet jo voittanut, ei sinulta pois viedä ellet itse sitä aktiivisesti ulos pelaa.
On kyllä välillä hyvä koittaa reflektoida oma toimintaa ja siitä tulevia fiiliksiä. Olin jo hyvissä ajoin tehnyt suunnitelman “kevätsiivouksesta” salkun osalta, ja tarkoitus olikin ennen vappua nostaa käteispainoa ja pienentää riskiä. Takana oli hyvä alkuvuosi ja suhteellisen mukavaa nousua tiettyjen lappujen osalta. Vaikka päätöksen olin tehnyt jo hyvissä ajoin, ja täysin järkiperustein tein pohditut myynnit. Olo oli samaan aikaan tyytyväinen, mutta myös epäluuloinen. No kaiken kukkuraksi loppuviikolla sattui vielä pari mukavaa nousupäivää, ja omat myynnit sattui olemaan alkuviikosta. Mielihän käänsikin nämä tehdyt kaupat “huonoksi”. Miksi en myynyt myöhemmin? Mitä jos nousu jatkuu? Oliko päätökset väärä?
On siis hyvä välillä reflektoida myös omia fiiliksiä, ja hyväksyä että tunteita tulee ja tunteita menee. Ja täysin luonteen vaistaisesti ne pitää pystyä vain siirtämään sivuun. Markkinoita ei kiinnosta tunteet. Voidaan mennä ylös tai sitten alas. Myydyt laput voivat nousta, tai laskea, mutta tärkeintä on jättää jossittelu. Tiedän, että pari päivää - pari viikkoa ja olen taas tyytyväinen näihin suunniteltuihin muutoksiin. Mutta näin se mieli vain välillä huijaa. Ihmismieli on mielenkiintoinen ja siihen kun vielä yhdistetään sijoittaminen
En tiedä pystyykö muut samaistumaan, mutta näin itsellä. Joku muu toki kokee asiat täysin erilailla. Tärkeintä on, että välillä pysähtyy ja miettii myös omia fiiliksiä ja reflektoi omaa toimintaa. Ehkä sitä silloin pysty tekemään parempia ja järkevämpiä päätöksiä
Tämmöistä pohdintaa näin viikonlopulle, niin ja hyvät vaput kaikille!
Katselin sivusilmällä Voxtur-ketjua, ja hiljalleen mieleeni tuli kirjoittaa viesti sinne. Kirjoitin viestin tuttuun tyyliin ensin muistiinpanoihin, avasin Voxturin viestiketjun, kopioin tekstin. Enää piti painaa lähetä-painiketta. En uskaltanut. Mutta alla se on.
En ole tätä ennen koskaan sanonut Voxturista mitään. Olen ulkopuolinen, en omista osaketta enkä ymmärrä firmasta mitään. Tuli vain mieleen sellainen kulma, että tämä uutispimento ennen kutsun saamista privaattiin voisi tarjota myös mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi miettimään vähän yleisemmin omaa sijoitustaan:
Mitä juuri minä tiedän Voxturista, milloin ja miksi aloitin sijoittaa siihen, miten yhtiö on kehittynyt omistusaikani kuluessa, miten ajatukseni ovat ajan saatossa muuttuneet, kuinka hyvän yhtiörapsan/esseen sijoituskohteesta pystyisin nyt kirjoittamaan, miten jatkan jos nyt yksityispuolella yhtiöstä tietoa kaivavat jossain vaiheessa tulevaisuudessa lopettavat homman (mihin heillä on tietysti milloin tahansa oikeus)? Joudunko siinä hypoteettisessa tilanteessa yksinkertaisesti myymään position, olipa hinta ja tilanne silloin mikä tahansa? Onko sijoituskeissini täysin riippuvainen muutamasta muusta yksityishenkilöistä?
Vielä yksi kysymys: Jos en olisi aiemmin omistanut osaketta, ostaisinko juuri sellaisen position joka nyt on? Sijoittamisessa on paljon psykologiaa jolle harva jos kukaan on täysin immuuni. Paljon laskeneeseen osakkeeseen liittyy usein uponneiden kustannusten dilemma: kun osakkeeseen on käyttänyt jo hirveästi aikaa ja siinä on toistaiseksi menettänyt rahaa, keissiä ei välttämättä enää mieti samalla tavalla kuin ulkopuolisena. Panokset saattavat hiljalleen nousta riskeihin nähden suuriksi, kun mieltä hallitsee voimakas halu päästä omilleen. Toinen psykologinen ansa voi olla, että kun yhtiössä on jollain todennäköisyydellä mahdollisuus merkittävään arvonnousuun (toisin kuin tylsissä blue chipeissä), niin vaikka oma objektiivinen analyysi viittaisi siihen että positiota voisi keventää, saattaa olla henkisesti mahdoton ajatus myydä osaketta ja altistua mahdollisuudelle, että kauan odotettu bull-skenaario sen jälkeen toteutuukin.
Firman ympärillä on täällä aika tulehtunut ilmapiiri eikä tarkoituksenani ole sitä pahentaa. Enkä tietenkään sano että nuo psykologiset ongelmat vaivaisivat suurta osaa Voxtur-yhteisöä. Todennäköisesti kuitenkin joitakin. Itselläni oli viime syksynä monia aiemmin mainittuja psykologisia ongelmia jalkapallon MM-kisojen vedonlyönnissä, jossa minulla oli ehkäpä epäonnea, ja käsittelin asiaa väärin. Voxturiin sijoittamisessakin lienee vedonlyönnillisiä elementtejä, hyvässä ja pahassa?
Tuossa on paljon hyviä pointteja, jotka koskevat muutamia omia positioita aivan toisissa yhtiöissä. Eli itse korvaan tekstiä lukiessani yhtiön nimen itselleni relevanteilla yhtiöiden nimillä.
Myös tuo ryhmä dynamiikka on ihan mielenkiintoinen pointti ja ainakin itse toivon ja jopa välillä haen aktiivisesti omaa näkemystäni kyseenalaistavia näkökohtia. Tosin kritiikin esittäjienkin kohdalla usein voisi toivoa tutustumista yhtiöstä käytävään keskusteluun, koska yleensä sen ilmeisimmän ongelman ovat yhtiöön uskovat jo itsekin huomanneet ja pystyvät kyseisen argumentin ainakin itselleen kumoamaan.
Tämä on useamminkin havaittava ongelma koulutettujen ihmisten kohdalla, eli kuvitellaan toisten olevan typeriä kun eivät huomaa aivan ilmeistä ongelmaa. Tuollaisessa tilanteessa on usein hyvä kysyä itseltään onko tässä mahdollisesti jotain mitä en itse ymmärrä ja keskittyä tämän selvittämiseen kuin arvostella toisten päätöksentekoa.
En siis tällä tarkoita etteikö kritiikkiä saa tai tulisi esitää. Ja erityisesti tämä pohdinta lähti tuosta @Kale-possu erinomaisesta kuvauksesta, jossa tosiaan on hyviä kysymyksiä myös meille, jotka eivät ole sijoittaneet Voxturiin. Kunhan vain yritän tuoda esille joitakin haasteita ja ongelmia erilaisten ihmisten välisessä kommunikaatiossa ja monesti se ideaalinen tapa olisi pyrkimys toisten näkemysten ymmärtämistä kohti. Ja tämähän ei tarkoita mielipiteen jakamista, eli jatkossakin voi olla eri mieltä itse asiassa.
Velkakaton ylitys ja valtion rahan loppuminen olisi todella katastrofi, ei pelkästään jenkeille vaan maailmanlaajuisesti. Toisaalta velkakaton lähestymisessä ja siihen liittyvässä hermoilussa ei ole mitään uutta ja aina on tavalla tai toisella nostettu.
“Congress has always acted when called upon to raise the debt limit. Since 1960, Congress has acted 78 separate times to permanently raise, temporarily extend, or revise the definition of the debt limit – 49 times under Republican presidents and 29 times under Democratic presidents. Congressional leaders in both parties have recognized that this is necessary.”
Lähde: Debt Limit
Toki toistuvat ja käytännössä melkein pysyvät velkakaton nostot eivät ehkä ole niin hyvä juttu, pitkässä juoksussa. Kuinka pitkään näin voidaan jatkaa?
Tää on hyvä kommentti! (Vastaan tänne, jottei aihe uppoa kahvihuoneelle. Sopisi varmaan myös Sijoitusstrategia-ketjuun)
Sama koskenee käteispuskuria. Usein sanotaan, että olisi hyvä pitää 2-6kk tulojen tai menojen käteispuskuria tallessa. Asiasta on varmasti puhuttu paljon täälläkin, mutta mielestäni sitä on toisinaan hyvä nostaa esille.
Nämä käteispuskurisäännöt on usein tehty jenkeissä, joissa sosiaaliturva on heikko. Suomessa sosiaaliturva, ansiosidonnainen jne takaa sen, että harvoin tipahtaa tyhjän päälle.
Nämä kuitenkin lienevät hyvin persoonakohtaisia tekijöitä. Joillekin sopiva käteispuskuri on uuden pesukoneen verran, jollekin auton hinta, jollekin ex-temporee ulkomaanmatka, jollekin jälkikasvun elintason turvaaminen jne.
Itse olen yrittänyt nostaa riskitasoani, mutta joku siinä vain hanaa vastaan vaikkei elämässäni varsinaisesti pitäisi olla sille mitään rajoitteita. Ihaillen seurailen sitten vierestä yrittäjähenkisiä tuttavia, jotka rohkeasti tarttuvat pelkäämättä mahdollisuuksiin ja haasteisiin.
Tehdääs kysely:
Millaiseksi riskinottajaksi kuvailisit itseäsi?
Pyysin ChatGPT:ltä määritelmät:(Edit: ChatGPT ei tajunnut vivun päälle, joten lisäsin sen tuohon aggressiiviseen)
Konservatiivinen: Konservatiivinen riskinottohalukkuus tarkoittaa, että henkilö suosii turvallisia ja vakaata tuottoa tarjoavia sijoituksia. He ovat haluttomia ottamaan suuria riskejä ja pitävät pääoman säilyttämistä tärkeänä.
Tasapainoinen: Tasapainoinen riskinottohalukkuus tarkoittaa, että henkilö on valmis ottamaan kohtuullisia riskejä tavoitellessaan kohtuullista tuottoa. He pyrkivät tasapainottamaan riski-tuotto-suhteen ja sijoittavat sekä turvallisempiin että hieman riskialttiimpiin kohteisiin.
Aggressiivinen: Aggressiivinen riskinottohalukkuus tarkoittaa, että henkilö on valmis ottamaan suuria riskejä korkean tuoton toivossa. He voivat sijoittaa pääosin riskipitoisiin omaisuuseriin, kuten osakkeisiin ja he ovat valmiita tekemään sitä myös lainarahalla. He ovat myös valmiita hyväksymään suuremman mahdollisuuden pääoman menetykseen.
Laitan välivaihtoehdot, että saadaan enemmän näkemystä.
Yksi sijoitusmaailman epäselvimmistä käsitteistä on käsite riskistä.
Mietin erilaisia määritelmiä riskille ja mieleen tuli heti ainakin 15:
Olen usein ihmetellyt kun muut sijoittajat sanovat jotain sellaista kohdetta vähäriskiseksi joka minusta on hyvinkin riskinen. Näillä muilla sijoittajilla voi olla vain erilainen määritelmä riskisyydelle kuin minulla.
Mäkinen blogissaan käy läpi miten positioituminen markkinoille vaikuttaa tapaan katsoa markkinoita, vältä siis molempia ääripäitä 
Olipa viisasta tekstiä, voisin allekirjoittaa joka rivin tai ehkä kärsinkin vain vahvistusharhasta.
Kallistun kuitenkin ensimmäiseen väitteeseen, arvostan.