Silläkin uhalla, että tämä menee varsin sakeaksi, niin pakko kirjoitella sellaisesta aiheesta kuin osakkeeseen tai yhtiöön rakastuminen.
Kävin nimittäin niin, että sain kunnian olla parhaan ystäväni häissä bestmaninä ja tokihan sitä kelvollinen puhe täytyi valmistella. Valmistelutyön aikaan kuuntelin ja luin taas lukemattomia sijoitusmedioita, joissa toitotettiin, miten ei saa rakastua omistamiinsa yhtiöihin. Toisenlaista näkökulmaa nautiskelin kirjoista ja teksteistä, joissa analysoitiin rakkautta ja rakastamista.
Sanottakoon, että puhe ei käsitellyt sijoittamista, enkä normaalisti ammenna sijoitusoppeja rakkaustutkimuksesta.
Koska aivoni nykyään toimivat niin, että ne prosessoivat kaikkea sijoittamiseen liittyvää lähes 24/7, niin en voinut olla huomaamatta ajattelevani jatkuvasti osakkeeseen rakastumista ja sitä, miksi se niin monien mielestä on kiellettyä.
Jos minun pitäisi määritellä rakastuminen, niin ehkä sanoisin sen olevan jonkinlainen psyko-fyysinen ja pitkäkestoinen (1 kk- 2 v) tunne tai tila, joka ei välttämättä edellytä erityistä tahdonalaista aktiivisuutta tai rakastumista edistäviä tekoja.
Määritelmästä voi toki olla montaa mieltä, mutta luulen useimpien ymmärtävän mitä tarkoitan. Kaikkihan me kai olemme joskus rakastuneet?
No entä sitten rakastaminen? Ainakin omasta mielestäni se edellyttää päätöstä rakastaa ja rakastaminen on siten ennen kaikkea aktiivista tekemistä ja tahtomista. Rakastavan ihmisen tahdonalaiset teot, päätökset, käyttäytyminen ovat rakastavia. Rakastaminen synnyttää rakkautta.
Tästähän on lukemattomia tarinoita, miten esimerkiksi eron partaalla ollut pariskunta löytää uuden rakkauden, kun toisen vakavan sairastumisen vuoksi he alkavat tehdä (rakkautta edistäviä) tekoja toisilleen - ja yhdessä.
Nyt kun suurin osa on varmaan jo lopettanut tämän viestin lukemisen, voidaan siirtyä osakepoimintaan ja osakkeiden omistamiseen. 
Olen sitä mieltä, että osakkeeseen saa rakastua.
Rakastuminen on usein jopa tärkeä osa sijoitukseen sitoutumisessa, koska alkuhuuma saa sinut tekemään tekoja (ensihuumassa automaattisesti tehtävä analyysi ja raportti-sulkeiset), joiden myötä vähitellen opit rakastamaan (päätät tahtoa seurata osavuosikatsaukset, CMD:t ja analyysit, vaikkei se aina niin kovin kivaa edes olisi).
Ja kun opit rakastamaan (osaketta), olet sitoutunut tekemään sen työn (analyysi/seuranta), jota hyvä parisuhde (omistajuus) edellyttää.
Tietenkin sinun tahtosi rakastaa (omistaa) saa ja voi heiketä, mikäli kumppani (omistamasi yhtiö) pettää toistuvasti luottamuksesi (“taas negari, prkl!”). Tarpeeksi petettyjä lupauksia ja yksipuolista rakkautta, niin pistät suhteen poikki, ja etsit itsellesi paremman kumppanin.
On myös niin, että toisten tapa rakastua ja rakastaa on itsetuhoinen. Rakastutaan kaikenlaisiin jännittäviin renttuihin (liikevaihdoton IPO), joiden toivotaan muuttuvan, vaikka itsellä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa rakkauden kohteen tulevaisuuteen (omistusosuus 0,0003 % osakekannasta, enkä edes tiedä, mitä yhtiö oikeasti tekee).
Jos tunnistat edellisestä kappaleesta itsesi, niin voi olla, että ehkä sinun ei oikeastikaan kannata rakastua osakkeeseen. Sinulle voi toimia paremmin kylmä tarpeiden tyydytys (automatisoitu indeksisijoittaminen) ja kukasta kukkaan hyppiminen (treidaajaksi?).
Useimmille lyhytjänteisyys, tempoileminen sekä omistautumisen puutteesta tehdyt sijoituspäätökset (ja valitettavasti myös parisuhdepäätökset) ovat kuitenkin paljon suurempi ongelma kuin pitkäjänteisyys ja sitoutuminen.
Siksi suosittelen rakastumaan osakkeisiin. Ainakin hyviin laatuosakkeisiin.
Puheeni häissä ei onneksi ollut niin kuiva, kuin tästä viestistä voisi olettaa. Asiaan kuuluvasti muistin rakastamisesta paasaamisen ohessa myös vit**illa sekä morsiamelle että erityisesti sulhaselle.
Tuottokin lähes täysin varmasti jatkuvaa mikromanagerointia parempi.
. Periaatteessa lasku olisi parasta jos firmoilla ei menisi samaan aikaan huonommin, mutta henkisesti olisi kyllä paha jos kaikki menisi kovasti alas >15% nykyisestä. Pystyisin kuitenkin holdaamaan hamaan tappiin ja uskoisin, että kyky ostaa lisää kaikella ylimääräisellä säilyisi. Tämä nykytilanne pörssissä kovan laskun jälkeen tuntuu aika turvalliselta kun alaspäin ei luulisi olevan niin paljon matkaa (vain 100% 
). Ollaanko jopa pohjalla? Pahin varmaan olisi jos ei seuraavaan 2-5 vuoteen alkaisi nousu. Siinä usko alkaisi kyllä olla todellisella koetuksella. Nopea droppi olisi paljon helpompi kestää kuin vuosien luisu.
