Sijoittamisen psykologia

Erinomainen kysymys. Itsekin haluan vastauksen tähän.
Laji esiintyy ja pesii laajasti myös Inderesin foorumilla. Suosituin ketju ”ostin ja myin juuri äsken / tänään”.

4 tykkäystä

Lyhyt metatason analyysi Saunasta ulos ja Nestettä sisään -tapauksesta.

Satunnaisotanta olisi osunut myy Harvia/osta Neste -yhdistelmään tai johonkin vielä heikommin tuottavaan kahden yhtiön yhdistelmään Helsingin pörssistä 15.2-15.5.2024 välillä noin 0,2 % todennäköisyydellä.

Mietin itsekseni: millaisella strategialla voisi saavuttaa johdonmukaisesti tämän kaltaisia tuloksia, eli heikoin 0,2 % kaikista mahdollisista yhdistelmistä. Kysymys on kiinnostava, koska kääntämällä strategian 180 astetta ympäri voisi saada aikaan erinomaisia tuloksia. Päädyin seuraavaan:

  1. Ennustaminen → Ei ennustamista
  2. Käänteisen momentum-strategian toteuttaminen → Momentumin huomioiminen
  3. Laatuyhtiöiden myynti → Laatuyhtiöiden pito

Seuraavassa siis Nesteet ulos ja Saunaan sisään -strategia.

Periaate 1: Älä ennusta yhtiön liiketoiminnan kehitystä

The first principle is that you must not fool yourself, and you are the easiest person to fool - Richard Feynman

Ymmärtääkseni finanssianalyytikot käyttävät ennustamiseen lähinnä DCF-malleja. DCF-mallit ovat täysin subjektiivisia eivätkä ne ole falsifioitavissa. Ankkurointivinouma ja vahvistusvinouma toimivat ennustajaa vastaan.

Tässä artikkelissa asia selitetään seikkaperäisemmin:

Sijoittaja voi myös rakentaa oman DCF-mallin ja tehdä huomion, että lukuja muuttelemalla saa juuri haluamansa lopputuloksen:

Esimerkiksi Nalanda Capitalin Pulak Prasad kammoaa ennustamista. Tästä huolimatta tai ehkä juuri tämän vuoksi hänen yhtiönsä on tehnyt yli 20 % vuosituottoa yli 15 vuoden ajan. Ennustaminen on siis täysin tarpeetonta yli 20 % vuosituoton saavuttamiseksi.

Kun ei ennusteta, tarkastelu kääntyy esimerkiksi yhtiön toteutuneeseen tulokseen, kannattavuuteen, velkaantuneisuuteen ja siihen, mitä yhtiön liiketoiminnasta ollaan valmiita maksamaan vallitsevassa markkinasentimentissä.

Periaate 2: Älä toteuta käänteistä momentum-strategiaa

Momentum-faktori vaikuttaa sijoitustuottoihin. Momentum-rahastot tuottavat keskimäärin muita rahastoja paremmin:

https://www.aeaweb.org/journals/aer/misc/grinblatt_dec_1995_aer

Voittajien myyminen ja häviäjien ostaminen taas on sijoittajille ja etenkin kokemattomille sijoittajille tyypillinen käyttäytymismalli:

Momentum-faktorin huomioiminen ei tarkoita sitä, että ryhdytään momentum-treidaajiksi. Se tarkoittaa sitä, että momentum-faktori on yksi analyysissä huomioitava seikka muiden seikkojen ohella.

On myös eri asia ostaa momentum-osakkeita kuin välttää ostamasta käänteisen momentumin osakkeita. Ensimmäinen on aktiivista riskinottoa ja jälkimmäinen piiloriskien välttämistä.

Periaate 3: Älä myy laatuyhtiöitä, joiden liiketoiminta sujuu moitteetta
Arvostuskertoimien perusteella myyminen on mielestäni treidaamista eikä sijoittamista ja siihen pätee treidaamisen lainalaisuudet.

Korkoa korolle hoitaa lopulta homman kotiin pitkäjänteiselle laatuyhtiösijoittajalle, kunhan kertoimet ovat ostohetkellä edes jotenkin kiinni todellisuudessa.

Our favorite holding period is forever – Warren Buffett

Allekirjoittanut on sijoittaja, joka luottaa sijoituspäätöksissään intuition, maalaisjärjen, menestyneiltä ihmisiltä oppimisen, parviälyn ja tieteellisen menetelmän sotkuiseen yhdistelmään.

39 tykkäystä

Näin se on ja omasta DCF-kokeilusta Juurikki veti johtopäätöksen, että tähän itsepetosautomaattiin on parempi olla koskematta. Paljon paremmin yksittäisen firman valuaatio onnistuu, kun pilkkoo pörssihinnan eri elementteihin. Lähtökohta voi hyvin olla tulostuottovaade kyseisellä hetkellä vs. senhetkinen tulostuotto, kunhan muistaa tarkastella plus- tai miinusmerkkisenä sekä mennyttä tuottokykyä että sitä elementtiä hinnassa, joka perustuu tulevaisuudenodotuksiin ja muuhun höttöön. Psykologia vaikuttaa myös Juurikin sijoituspäätöksiin, joskin enemmän muiden irrationaalisen psykologisen toiminnan laskelmissa paljastamiseen ja tilanteen hyödyntämiseen.

Kuka piru haluaa maksaa tulevaisuuden odotuksista, kun jo yksinkertainen laskelma osoittaa, että sitä on pörssihinnassa suurin osa? Aika moni. Neste on hyvä esimerkki, miten suht pienet muutokset markkinoilla voivat kääntää asiat päälaelleen. Yliarvostuksesta aliarvostukseen on varsin pieni paniikki-ilmiön psykoginen matka. Siksi meillä vastavirtaan uijilla eli kontraajilla on aina iso etulyöntiasema pörssipelissä.

Ei sijoitussuositus, vaikka yksittäinen firma piti mainita esimerkkinä.

11 tykkäystä

Vielä sellainen huomio, että finanssianalyytikot eivät ole automaattisesti tieteentekijöitä eivätkä myöskään sijoittajia.

Tieteentekijältä vaaditaan objektiivisuutta, läpinäkyvyyttä ja vertaisarvion läpäisemistä jokaisen julkaisun kohdalla. Riittävän kehno tutkija ei saa tutkimuksiaan julkaistuksi. Sijoittajalta vaaditaan vastuuta sijoituksistaan tai muuten sijoittaja on ennen pitkää vararikossa.

Finanssianalyytikot eivät lähtökohtaisesti kanna henkilökohtaista vastuuta tekemistään analyyseista (niin kuin tieteentekijät) tai suositustensa seurauksista (niin kuin sijoittajat).

Tutkijana olen huomannut, miten paljon sattuu, kun vertaisarvioija lyttää jonkun uuden hienon ideasi. Samalla se pakottaa kuitenkin kehittymään ja tekemään omasta ajattelusta kritiikkiä kestävää. Sijoittajana olen huomannjut, miten paljon omalla työllä ansaitun rahan menettäminen sattuu. Sekin pakottaa etsimään keinoja lakata häviämästä rahaa.

Nassim Taleb kirjoittaa tästä teemasta Skin in the Game -kirjassaan:

Jos analyytikkotalo haluaisi tehdä toiminnastaan vastuullisempaa, näkisin äkkiseltään siihen ainakin kolme eri tietä. Ensimmäinen olisi se, että kaikki analyytikon julkaisut ja laskelmat olisivat julkisesti saatavilla avoimuuden periaatteen mukaisesti. Toinen olisi se, että useampi analyytikko tutkisi yhtiön itsenäisesti, jonka jälkeen lopullinen suositus laadittaisiin tiimissä. Yhden ihmisen vinoumat vaikuttavat tällöin vähemmän lopputulokseen. Kolmas olisi se, että jokainen analyytikko sijoittaa kohtuullisen summan omaa rahaansa yhtiöihin, joille hän antaa ostosuosituksen.

10 tykkäystä

Hieno kirjoitus ja hyvää pohdintaa. Tarttuisin ehkä tuohon ennustamiseen hiukan. Peter Lynch kehoittaa keskittymään yhtiöön. Hän sanoo, että yleensä kurssi laskulle on syynsä. Ota selville miksi kurssi laskee. Vastaavasti, jos osinko nousee jatkuvasti, kurssi lähtee aikanaan seuraamaan. Osinko taas nousee, jos tulos nousee. Buffett on sanonut sijoittaminen on yksinkertaista, mutta vaikeaa. Itseäni houkutti Neste juuri nyt ennen tulosvaroitusta, kun Inderes lisäsi. Onnistuin välttämään huokutuksen, olisko se tuuria jää jokaisen arvioitavaksi. Neste oli jo joka tapauksessa hakeutunut Nordnetin ruudulle käyrineen ja kaksi kertaa aloin syöttäämän tunnuslukuja exeliini. Ensimmäisellä kerralla en päässyt kovin pitkälle, koska ei mielestäni ollut aika ostaa Nestettä. Minulla on exelissäni sarake johon pitää lyödä 1, jos tulos nousee. Se tarkoittaa, että minun osattava kertoa muutamalla sanalla miksi tulos nousee. Samalla yleensä käyn katsomassa Investing.com viimeisen vuoden ja viiden vuoden tulosparannuksen. No tulos oli laskenut sekä viimeinen vartti edellinen vuosi ja lisäksi TTM. Myynti oli vähentynyt. Miksi suunta olisi erilainen? No en osannut kertoa ja unohdin Nesteen. No toisella kertaa Inden ostoista katselin sitten Inden raportteja lävitse, mutta sama tulos. Itse olen sitä mieltä, että sähköautoilu lisääntyy ja sitä kautta polttoaineen kysyntä vähenee tulevaisuudessa Nesteen päämarkkinaalueilla. Tällä hetkellä kehityksessä on mielestäni vastauulta, mutta en silti osaa kertoa miksi Nesteellä menei paremmin. Se on jalostanut Venäjän öljyä, joka on nyt sitten vastuullisuus mielessä kestämätöntä ja hallaa bisnekselle. Sodan pitäisi loppua, että tilanne muuttuisi.

Lynch sanoi myös, että näissä tapauksissa pitää odottaa näyttöä tulos käänteestä. Osaketta ehtii ostaa vielä sitten, kun se on luettu tuloksessa ja näyttää, että “ennustus” on oikea. Tässä ehkä sanotaan se mitä ehkä yritit samoin kirjoittaa. Oikeastaan ei ennusteta ja odotetaan positiivinen momentum.

Ketjuun liittyen oli itselle mukava huomata, että pystyin kaksi kertaa välttämään itselle tyypillisen impulsiivisen oston innostuneena toisen hyvästä ideasta. Tein omat kotiläksyni ja uskalsin olla omaa mieltä. Juuri kohta tulos paranee on ollut itselleni hankala psykologisesti ja olen hyväksynyt usein osakkkeen oston, vaikka tämä säännön pitäisi estää itseäni ostamasta. Jonkunaikaa sitten olen alkanut käyttää punaista väriä näissä, jotka huokuttelevasti arvostettu, mutta tuloskasvua ei näkyvissä. Pitää vain malttaa odottaa.

24 tykkäystä

Kiitos vastauksesta. Mietiskelin illalla tuota momentum-asiaa, että odotetaan positiivista momentumia. Aivot ovat näköjään raksuttaneet taas yön aikana ja nyt muotoilisin tuon eilen kirjoittamani jo hieman eri tavalla. Kutsuisin tuota Harviat Nesteeseen -kontrausta mehiläistrategiaksi. Mehiläiset kykenevät löytämään parhaimmat pesäpaikat parviälyn avulla. Ne eivät kuitenkaan matki toisiaan sokeasti, vaan tutkivat toisten mainostamat pesäpaikat itsenäisesti:

https://www.americanscientist.org/article/group-decision-making-in-honey-bee-swarms

Eiliset periaatteet uudelleenmuotoiltuna:

  1. Pitkän aikavälin momentum kiinnostuksen herättäjänä
  2. Yhtiön todelliseen tilanteeseen perehtyminen
  3. Sitoutuminen omistamiseen

1. Pitkän aikavälin momentum kiinnostuksen herättäjänä

Pyrin välttämään yhtiöitä, joiden osakkeilla on pitkäkestoinen negatiivinen momentum. Oletan, että parvi tietää enemmän kuin minä.

Sen sijaan kiinnostun erityisesti yhtiöistä, joiden kurssi painelee koilliseen vuodesta toiseen ajoittaisia kuoppia lukuun ottamatta. Oletan jälleen, että parvi tietää enemmän kuin minä.

2. Yhtiön todelliseen tilanteeseen perehtyminen

Ok, parvea seuraamalla olen löytänyt kiinnostavan yhtiön. En peesaa markkinaa sokeasti tai ennusta. Sen sijaan tutkin yhtiön todellista tilannetta: tulosta, tuloskasvua, tuloksen tasaisuutta, kannattavuutta, velkaantuneisuutta. Vertaan yhtiötä sen kilpailijoihin.

Etsin myös varoitusmerkkejä. Ovatko asiakkaat, työntekijät tai sijoittajat tyytymättömiä yhtiöön? Löytyykö yhtiön johdon toimista kyseenalaisia seikkoja? Uhkaako yhtiötä jokin ulkoinen kehityskulku? Jos aistin vaaran, jätän yhtiön väliin.

3. Sitoutuminen omistamiseen

Tarvitsen myös syyn sitoutua yhtiön omistamiseen. Minun pitää arvostaa sitä mitä yhtiö tekee. Jos pidän yhtiön liiketoimintaa yhdentekevänä tai arveluttavana, olen myymässä osakkeet heti seuraavassa päähänpistossani.

Kun olen mehiläisten tavoin kerran ”pesäpaikkani” valinnut, tarvitsen hyvin painavia syitä vaihtaa paikkaa. Olen huomannut, että kaikenlainen säntäily sinne tänne tulee suurien vaihtoehtoiskustannusten kera.

Käytännössä

Salkkuni neljä suurinta sijoitusta ovat päässeet yllä kuvatusta strategisesta seulasta läpi. Ne ovat Harvia, Nvidia, Novo Nordisk ja Kongsberg Gruppen. Näistäkin kolme olen mennyt jossain vaiheessa hölmöyksissäni myymään ja ostanut sitten takaisin. Ostaminen on ollut helppoa, mutta sitoutuminen vaikeampaa.

Muutama kasvava laatuyhtiö lisää maantieteellisesti hajautetusti eri toimialoilta kyllä kiinnostaisi. Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään riittävän kiinnostavia tapauksia.

20 tykkäystä

Olisi tärkeää pitää omasta sijoitus-suunnitelmasta kiinni, itsellä kyllä tuossa koronan jälkeisessä ajassa repsahti omat periaatteet, yleensä osaketta ostaessani kävin läpi yhtiön tulostietoja vuosien varrelta, huteja tuli näin vähemmän.
Koronan jälkeinen nousuhuuma toi uusia listautujia ja niissä halusi olla mukana, jos jostakin kehkeytyisi uusi Revenio, eipä niistä ole tullut, ainut onnistuminen on ollut Puuilon osto. Kasvuyhtiö saavat jäädä tulevaisuudessa vähemmälle.
Toinen virhe ajattelussa on ollut tappiollisten yhtiöiden pito salkussa, on odottanut hyvää haltiaa saapuvaksi, vaikka osake olisi laskenut yli 50%. Nyt olen laittanut rajaksi yksittäisen osakkeen tappiolle rajaksi n. 20% ja sitten laitaan, yleinen pörssilasku on asia erikseen. Heitin kaikki vahvasti tappiolla olevat “tulevaisuuden lupaukset” laitaan.

Tiukempi sijoitus-suunnitelmani on seuraava.

  1. Ei enää haaveisiin perustuvia kasvuyhtiöitä salkkuun.
  2. Yksittäisen osakkeen tappio rajattava n. 20%, (pois lukien yleinen pörssinotkahdus).
  3. Tarkka oma seula osakkeiden ostoon.
  4. Ulkomaan sijoitukset ETF-rahastojen kautta, koska oma asiantuntemus ei riitä ulkomaisten osakkeiden ostoon.
  5. Hajautus, niin ajallisesti, alakohtaisesti ja maantieteellisesti.

On pakko tehdä periaatteet millä osakerintamalla toimitaan, muuten tunne-elämä pääsee sotkemaan ajattelua, omista sijoitus-säännöistä on pidettävä kiinni, silloin on mahdollista onnistua useammin, kuin tunnepohjalla toimiessa.

14 tykkäystä

Alla vielä ajatuksia tuosta aiemmasta mehiläisartikkelista. Maaseudun tulevaisuutta silmäillessä huomasin, että tänään on myös maailman mehiläispäivä. Hieno juttu, että mehiläisillä on oma päivänsä. :honeybee:

  1. Kasvava kiinnostus laadukkaampiin pesäpaikkoihin syö muiden kohteiden kiinnostavuutta.

Sijoittamiseen sovellettuna tämä voisi tarkoittaa, että laatu käy ajan myötä kalliimmaksi ja keskinkertainen tavara käy halvemmaksi. Arvoansaan astuminen olisi täten suurempi riski kuin se, että laatuyhtiön arvostuskertoimet sulaisivat alta lopullisesti.

Osakkeita ajatellaan usein vain tuoton kautta. Sijoittaja voi ajatella osakkeita tuoton lisäksi samanaikaisesti myös arvonsäilyttäjinä. Miten varmaa on, että sijoituksen tuotto on suurempi kuin saman aikajänteen inflaatio esim. 10 vuoden päästä? Miten varmaa on, että sijoituksen tuotto on yli 20 % vuodessa 10 vuoden ajan? Itse pyrkisin huomioimaan kummankin skenaarion todennäköisyyden: siedettävä minimituotto-odotus ja korkea maksimaalinen tuotto-odotus.

  1. Niin kauan, kun uusia tulijoita on enemmän kuin lähtijöitä, pesäpaikkaa suosivien mehiläisten määrä kasvaa.

Vastaavasti voisi ajatella, että niin kauan, kun yhtiö saa uusia sijoittajia enemmän kuin vanhoja lähtee, arvostuskertoimet nousevat. Tästä tulee mieleen Mungerin lollapalooza-efekti. Tuottoja ja arvonsäilyttämistä tavoittelevan kannattaisi siten suosia kohteita, jotka houkuttelevat sekä uusia tulijoita että saavat pitkäjänteiset sitoutujat jäämään.

  1. Mehiläiset hylkäävät huonot kohteet nopeammin kuin erinomaiset kohteet.

Jostain syystä sijoittajat toimivat keskimäärin päinvastoin, jos mittarina käytetään tuottoja. Ehkä kyseessä on ns. uponneiden kustannusten harha (sunk cost fallacy) tappiollisten kohteiden osalta ja pelurin virhepäätelmä (gambler’s fallacy) voitollisten kohteiden osalta.

Ehkäpä moni “sijoittaja” on psykologisesti katsoen uhkapelaaja. Tämä osaltaan selittäisi sen, miksi keskimääräinen tuotto on käynyt vuosien saatossa heikommaksi kaupankäyntiaktiivisuuden samalla lisääntyessä. Ehkä sijoittajien tuotot eivät ole käyneet heikommiksi, jos sijoittamiseksi katsotaan pitkäjänteinen sitoutuminen arvoa luoviin kohteisiin. Sen sijaan uhkapelaajien osuus pörssikauppaa käyvistä lienee lisääntynyt.

  1. Päätöksenteko on tasapainon hakemista laajan otoksen ja kohteen syvällisen tuntemisen välillä.

Nykyään sijoittaja voi seuloa vaivattomasti kaikkia kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita teknologiaa hyödyntäen. Näen tämän teknologian mahdollistaman esikarsinnan ilmaisena lounaana. 10000 osaketta on kriteerejä asettamalla supistunut hyvin äkkiä alle 200 joukkoon. Hakuja voi toistaa eri kriteerein ja pienempää joukkoa voi sitten ajan kanssa lähteä tarkemmin perkaamaan.

  1. Toimivan päätöksenteon kannalta on tärkeää, että osallistujien tietopohja on monimuotoinen.

Isoa rahaa liikutteleviin instikoihin taitaa valikoitua vinoutuneesti porukkaa talous/finanssialan koulutuspohjalta.Tämä on mahdollisuus kuplan ulkopuolelta tuleville sijoittajille, jotka osaavat soveltaa erityisosaamistaan luovasti sijoituskontekstissa. Oli se erityisosaamisen alue sitten historiaa, psykologiaa, tilastotiedettä, tietojenkäsittelytiedettä tai vaikka biologiaa. Daniel Kahneman kirjoittaa ulkopuolisen näkemyksestä (outside view).

  1. Toimivan päätöksenteon kannalta on tärkeää, että jokainen osallistuja tekee itsenäisen
    tutkimustyön. Tällä vältetään manian kaltaiset ryhmäilmiöt.

Pörssissä aika moni asia toimii toiseen suuntaan. Kursseja paisuttelevat ja romuttavat niin uutisvirta, ennusteet, treidaaminen, ryhmäajattelu, vallitsevat narratiivit kuin ETF-rahavirrat.

15 tykkäystä

Tartun nyt tikulla hiukan yksittäiseen johtopäätökseen, mutta mielestäni kohdassa 5 ison rahan keskuudessa ei ole poikkitieteellisuutta on virheellinen johtopäätös. Tehokkaiden markkinoiden teorian mukaan markkinoilla on kaikki tieto. Ihan vaan mieleen tullut kokoelma isosta rahasta:

  1. Buffett on lukenut taloustietietä.
  2. Munger on lakimies
  3. Bill Gates ei ole käynyt lukiota
  4. Jeff Bezos on sähkö/teitliikkenne insinööri
  5. Elon Musk on fyysikko ja ekonomi
  6. Mark Zuckerberg ei valmistunut Harwardista, mutta on kiinnnostunut tietotekniikasta ja psykologista
  7. Antti Herlin on ylioppilas ja opiskellut maanviljelystä Yhdysvalloissa
  8. Björn Wahlroos on kauppatieteiden tohtori
  9. Jim Simons on matemaatikko
  10. George Soros on filosofi
  11. Jim Rogers on historoitsija
  12. Monish Pabrai on koneinsinööri

Minusta esimerkkinä tuossa on huomattavaa poikkitieteellisyyttä.

Mutta yleisesti jostakin luin, että psykologian tuntijat ja osaaajat on pärjäänneet hyvin pörssissä ja olet mielestäni jäljillä näissä Kahnemanin jutuissa. Omassa toiminnassani olen tunnistanut, että Kahnmannin nopeaa ajattelua pitäisi välttää pörssissä ja antaa asioiden olla yön yli. Itse olen kokenut hyväksi tehdä toimet pörssiajan ulkopuolella, kun pörssi ei ole auki. Tai ainakin suunnitelma, mutta parempi oikeastaan syöttää toimeksianto sisään ja katsoa totetutuuko. Usein siinä vaan käy niin, että mitään ei tapahdu.No sitten sitä pitää vain laitella pilkit lähemmäksi ja hyväksyä vähäisempi ero, joka on yleensä paljon parempi kuin tempoilla kurssin mukana.

Sijoittamisessa on ympärillä melkoisesti kohinaa. Sijoittajan on hyväksyttävä epävarmuus ja tietopohjan vaillinaisuus. Jos nyt katsoo esimerkkinä Buffettia, Mungeria ja Lynchiä niin sanoisin, että he viis veisaaavat uutisvirrasta, ennusteista, treidaamisesta, narratiivesita, ETF rahavirroista ja ryhmäajattelusta. He keskittyvät bisnekseen.

Sijoittamisen isoja virheitä on ennustaa liian lyhyistä aika sarjoista toinen suuri virhe olla liian kärsimätön. Ostamisen jälkeen ostoksen kurssia tutkitaan innokkaasti ja hyvyyden määrittää minne kurssi liikkuu, on hyvin hankala malttaa odottaa edes seuraavaan tulokseen. Moni sijoittaja odottaa kurssin nousevan oston jälkeen, mutta kuinka moni miettii miksi se nousisi oston jälkeen ja osaa listata syitä siihen? Tässä aletaan sitten siirtymään treidaamiseen ja ETF rahavirtoihin. Pidemmässä aikaikkunassa kurssia ajaa ylös paraneva kasvava tulos ja mahdollisesti kasvava osinko. Sekin yleensä iinnostaa vähemmän kuin kurssikehitys.

Edit: Tätä kirjoittaessa on itselle psykologisesti hankala tilanne. Suurin sijoitukseni on Investor, joka on kaikkien aikojen huipusssaan. Minulla omista kiinnostavista yhtiöistä exellistaus, jossa sitten pisteytän niitä tunnusluvuilla lyhyellä pitkällä aika välillä. Lisäksi siinä kohdat joiden johdosta kurssi nousee ja, jos ne täyttyvät tulee pisteitä. Yleensä sitten ostelen listan kärkeä. Nyt Investor listan kärjessä pisteillä ja nousee. Kyydissä on hankala olla, kun päivä toisensa jälkeen pauketaan ATH:ta ja osake ylisotettu ja sitten substanssialennus on historiallisesti matala. Teknisesti sitten tällekin päivää keventelin ja Citi tälle päivää korotti suositushintaa 260 SEK, mutta toisti myy suosituksen. Psykologisesti tuntuu, että pitäisi vähän huokaista ja mennä 260 SEK kohti eikä kirmata uuteen huippuun 286 SEK. Smaan aikaan hexi ja Daxi painelee alas ja Investor vain nousta puksuttaa. No yhtiön arvostus ja fundamentit ei ole mihinkään muuttuneet.

15 tykkäystä

Kommentissa isosta rahasta ja poikkitieteellisyydestä tarkoitin sitä, että pankkeihin ja hedgerahastoja, eläkerahastoja ym. ylläpitäviin instituutioihin valikoituu porukkaa vinoutuneesti talous/finanssialan koulutuspohjalta.

Instikat vastaavat noin 80 % S&P 500:n kapitalisaatiosta:

Todennäköisesti tämä porukka:

  • On psykologisesta samalla viivalla kuin muutkin. Saattaa sortua pelurin virhepäätelmään, ankkurointivinoumaan, vahvistusvinoumaan ym. ihan niin kuin retail-sijoittajakin
  • Sijoittaa toisten rahoja, eli ei omaa nahkaa pelissä. Tuotot tulevat loppupeleissä hallinnointipalkkioista
  • Toimii omassa kuplassaan Bloombergin terminaaleineen. Harvempi sijoittaa omassa rauhassa itsenäisesti vaikka jostain Lapin erämökiltä käsin jättäen uutisvirran omaan arvoonsa

Itsenäisesti ajattelevat sijoittajat ovat toki asia erikseen. Nämähän yleensä kontraavat jollain tapaa massojen liikkeitä. Nassim Taleb, Pulak Prasad, Mark Spitznagel, Terry Smith, Michael Saylor, Ray Dalio, Charlie Munger. Nämä nimet tulivat ensimmäisenä mieleen.

Science is the Belief in the Ignorance of the Experts - Richard Feynman

4 tykkäystä

Taas allekirjoitan suuren osan mitä kirjoitit suurelta osin, mutta tuossa jotain harhaa. Minusta sellaista pörssin aliarvioimista. Ensinnä pörssissä jokaisella kaupalla on ostaja ja myyjä. Kirjoitat porukka myi lähes kaiken mahdollisen korona keväänä. Kuka on se joka osti kaiken mahdollisen? Jos suuri raha myy kaiken mahdollisen, missä on suuriraha joka osti? Miksi voimasuhteet eivät ole nyt sitten muuttuneet Instutituutiot, jotka myi ei ole enää rahaa/ omaisuutta. Tai mistä tämä raha sitten tulee millä ne ostaa pohjalla halvalla myymänsä takaisin kalliilla?

Itse olen sitä mieltä, että instituutiot osti ja myi, mutta hinta millä ostettiin myyntiin oli matalampi.

Itselläni kesti aikansa hyväksyä ajatus, että pörssiin ei lähde tai tule rahaa vaan eri aikoina omaisuudesta maksetaan eri hinta ja käydään eri määrä kauppaa. Nyt esimerkkinä korona keväänä hinnat oli alhaiset, mutta samalla kaupankäynti volyymi oli ajottain vähäinen ja pörssi välillä lähes pysähtynyt. Myyntihinta oli alhainen, mutta määrä saattoi olla vähäinen. Myynti- ja ostohalukkuuden välillä oli suuri ero. Tarjontaa oli enemmän kuin kysyntää. Tästä päästään siihen, että ei myyty "kaikkea " vaan instituutioiden on esimerkkinä sääntöjensä puitteissa säädettävä salkkunsa oikeaan painoon ja ne aiheuttavat ajoittain epätasopainon myytävän ja ostettavan osakkeiden määrän välillä.

10 tykkäystä

Onhan se niin, että isossa mittakaavassa raha vain kiertää taskusta toiseen. Mediaanituotto pysyy kutakuinkin samana, mutta uusia voittajia ja häviäjiä syntyy jatkuvasti.

Tämän mukaan instikoiden 10 v mediaanituotto 2012–2021 oli 9,5 %:

Samaan aikaan S&P500 tuotti noin 14 % vuodessa. Toki retail-sijoittajat pärjäävät vielä heikommin.

En mielestäni aliarvioi pörssiä. Se käyttäytyy todella arvaamattomasti ja antaa köniin, kun sitä vähiten odottaa. Itsehän toimin ihan samoin kuin nuo ammattilaiset koronakeväänä, myin dippiin.

2 tykkäystä

Olen joskus pohtinut kuka siellä omissa kaupoissa on toisella puolella ja siellä on vastassa 70-80% todennäköisyydellä kone/robotti. Sitten suurin todennäköisyys on ammattilainen joka toimii instituutiolle tai rahastolle. Sitten on mahdollista, että siellä on joku Lepikön tai Mikko Mäkisen kaltainen treidaaja. Minusta ei kannata odottaa, että mikään näistä myisi jotenkin huonoilla perusteilla sopulimaisesti.

Ammattilaisissa on parempia ja huonompia. Kannattaa aina pitää mielessä vaihtoehtoiskustannus. Ammattilaiset voivat myydä koronadipissä ostaakseen paremman sijoituksen tilalle. Onko se sitä ei voi välttämättä edes tietää tässä vaiheessa. Esimerkkinä joku eläke yhtiö saattoi ostaa Sampoa 22€ ja myydä jotain muuta. Eläkeyhtiö joutuu maksaan eläkkeensä koronadipissä ja hyvä osingon maksajha on voinut olla hyvä sijoitus. Edelleen nyt voidaan hoitaa maksuja lisäämättä mahdollista omistusta ollenkaan. No mistäkö tiedän Sampoa sai 22€ Tiedän sen siitä, että myin itse toisella toimijalla olevat Samponi kokonaan poissa korona dipissä ja siirsin kaikki samaan salkkuun. Minusta se hyvä siirto, koska tein ostoni 1-2€ alemmalla hinnalla kuin myynnit ja toiseksi Sammon hinta oli alhaalla veroseuraamukset siirtoon pienet. Koen etten tehnyt suuria maallikon virheitä, vaikka myin “koronadipissä”. Ostin toiseen salkkuun enemmän kuin myin ts. oli netto-ostaja. En välttämättä ole hyvä sijoittaja, esimerkkinä vaikkapa tuo Microsoft olisi varmaan ollut paljon parempi sijoitus.

1 tykkäys

Psykologiaa ei tarvitse erikseen opiskella. Riittää kun peilin ohi kulkiessa pysähtyy ja kysyy ”miten meni omasta mielestä?” Tai ei sen tarvitse olla peili. Se voi olla myös kirkasvetinen lampi tahi mikä tahansa lätäkkö.
Ei ole olemassa sijoittamisen psykologiaa, on vain psykologiaa.

17 tykkäystä

Olen tästä osittain samaa mieltä. Ihmisillä toimivat erilaiset asiat.

Impulsiivinen reaktioni tiistaina oli kirjoittaa kommentillesi vastaväite. Siitä olisi tullut aika yksipuolinen. No, onneksi en vastannut silloin.

Nyt perjantaiaamuna asia tuli jälleen mieleeni, mutta tällä kertaa rauhallisemmassa mielentilassa. Miksi psykologinen ymmärrys on tärkeää?

Ensimmäisen jo mainitsitkin, itsereflektion. Tähän ei välttämättä tarvita psykologiaa tieteenä, mutta psykologian käsitteistö auttaa kyllä sanoittamaan omaa kokemusta monipuolisemmin. Idässä on kehitetty monenlaisia meditaatiokoulukuntia itsereflektion harjoittamiseksi. Suomalaiselle voi toisaalta sopia aivan yhtä hyvin yksinään metsään tai saunaan lähteminen. Sopiva ympäristö voi tehdä itsereflektiosta aivan itsestään tapahtuvaa.

Psykologian opiskelua voi ajatella myös mielen tietoturvana ja palomuurin rakentamisena. Psykologista vaikuttamista on joka puolella. Yksi ilmiö on uutisina vastaanottajalle myytävä mielipidevaikuttaminen. Toinen on digitaalisten palveluiden pelillistäminen.

Jos ei ymmärrä ihmismielen ominaispiirteitä riittävän hyvin, on äkkiä dopamiinikoukussa tekemässä jotain pölhöä. Lukemassa iltapäivälehtiä, uhkapelaamassa osakkeilla, tuomioselaamassa Twitteriä tms. Itsekin olen helisemässä näiden kanssa. Massatiedonvälitys ja informaatioteknologia ovat tuoneet mukanaan hienostuneen vipuvarren vaikuttamiseen. Tekoälyäkin sovelletaan jo ihmisten koukuttamiseen somealgoritmien muodossa. En pidä ollenkaan kehityksen suunnasta.

Kolmas syy opiskella psykologiaa on oppia käyttämään tieteellistä menetelmää ihmistoiminnan tutkimiseen. Tämä koskee lähinnä psykologian opiskelua yliopistotasolla, ei lukiopsykologiaa tai populaariteosten lukemista. Itse koen hyötyneeni tieteellisen menetelmän soveltamisesta sijoittamiseeni. Tutkimuskohteina ovat olleet sekä oma käyttäytymiseni, toisten sijoittajien käyttäytyminen, että yhtiöiden fundamentit suhteessa tuottoon.

Toivottavasti tämä selventää, miksi koen psykologian opiskelun tärkeäksi.

11 tykkäystä

Olen kanssasi samaa ja eri mieltä yhtaikaisesti, kuten myös itseni kanssa.
Minulla on paha tapa yksinkertaistaa asioita ja hyppiä johtopäätöksiin. Toisinaan se on menestyksen salaisuus ja toisinaan kivi johon kompastun.

En kiellä etteikö psykologian opiskelu tai minkään muunkaan esimerkiksi sijoittamista sivuavan aiheen opiskelu olisi hyödyllistä, mutta viimeisessä vaiheessa pelin ratkaisee se miten opittuja tietoja ja taitoja pystyy tiukassa paikassa hyödyntämään. Liika tieto ja usko omiin kykyihin voi tuudittaa itsekunkin liialliseen tyytyväisyyteen, mikä vie harhaan.

Se, että sanon avaimen menestykseen löytyvän peilikuvan takaa, liittyy siihen että sijoituspäätöksiä (ostaa, pitää, odottaa, myydä, kertoa koko kansalle) tehtäessä jokainen on yksin ja yksilö. Kukaan ei pääse sinun pään sisälle mitä milloinkin tunnet ja miten reagoit muutoksiin tai tilanteisiin kun mikään ei tunnu etenevän. Ja tuota reagointia kannattaa itsekseen tutkiskella ja miettiä mistä se kumpuaa ja voiko siihen vaikuttaa. Kokemuksen avulla jotkut voivat muuttaa käytöstään, mutta eivät määrättömästi. Tietyt piirteet reagoida ovat kiinni omassa luonteessa, eikä niille voi mitään. Voi yrittää nousta itsensä ja egonsa yläpuolelle ja tarkkailla ulkopuolelta. Tähän voi auttaa esim psykologian opiskelu ja opiskelu ylipäätään.

Omia reaktioita voi oppia tarkkailemaan myös ihan arkisissa tilanteissa. Se, miten toimit pörssissä, ei ole irrallaan siitä miten toimit vaikka ruokakaupassa tai urheilukatsomossa. Tilaisuuksia tarkkailla itseään ja maailmaa on loputtomasti, kun vain avautuu mahdollisuuksille.

Olen monessa suhteessa minimalisti. Pyrin toimimaan mahdollisimman vähien tietojen varassa ja käyttämään omaa luontaista herkkyyttä. Markkinoilla toimiessa moni luottaa loputtomaan informaation haalimiseen ja sitä kautta edun saavuttamiseen. Usein sillä voi päästä keskimääräiseen lopputulokseen. Huipun saavuttaakseen täytyy tehdä jotain enemmän tai vähemmän.

14 tykkäystä

Monet pitävät treidausta uhkapelinä. Tehdäänpä pieni vertailu treidauksen ja hold’em-pokerin välillä.

Pokerissa näet omat käsikorttisi, mutta et tiedä mitä muilla on tai mitä kortteja pöytään tulee. Tämän tiedon varassa joudut päättämään kierrokselle osallistumisesta maksamalla vähintään blindin. Pelkkä flopin katsominen maksaa.

Mitäpä jos alkutilanne olisikin se, että kaikkien pelaajien käsikortit olisivat esillä alusta asti, ja sitten voisit päättää lähdetkö kierrokselle mukaan. Voit odottaa myös flopin ilman lisämaksua. Voittaisitko useammin kuin normaalissa pokerissa? Tämä peli on treidausta. Kaikki tieto on esillä, jos sen osaa etsiä (TA + uutiset). Ei tarvitse kuin odottaa hyvä “käsi”, ja asettaa sitten betti. Toki, voit silti hävitä kun kortteja tulee lisää pöytään (stock price action), mutta oddsit on sinun puolella. Riskit hallitsemalla (fold, jos price action toimii positiotasi vastaan) voitat pitkässä juoksussa.

6 tykkäystä

Mutta mitään ei tule jos et istu pokeripöydässä? Holdari nauttii kesästä kun huolella valitut osakkeet tekee rahaa lomaillessakin.

11 tykkäystä

Se menee muuten juuri päinvastoin kuin väität ja osoitit hienosti miksi treidauksessa on niin vaikea tehdä tuottoa. Pokerissa pitkällä tähtäyksellä kaikki pelaajat saavat samat kädet pelattavakseen, joten ainoa tapa tehdä rahaa on omata kilpailukyky epäsymmetrisen informaation päätöksenteossa. Mikäli informaatio on julkista ja pelaajat ymmärtävät todennäköisyyslaskentaa, niin KAIKKI pöydän pelaajat häviävät kasinon jokaisesta pelatusta kädestä otetun raken verran. Treidauksessa on juuri tämä ongelmana, että julkisesta informaatiosta on kovin hankalaa repiä kilpailuetua miinussummapeliin.

23 tykkäystä

Kaikki pelaajat eivät vain ole, eikä tule olemaan, koskaan samalla viivalla. Pätee ihan muihinkin aloihin. Vaikkapa koodareissa voi olla yksilöitä jotka ovat 10x parempia kuin pentti perusinsinööri, vaikka kaikilla on sama tieto käytössä. Kaikki pelaajat eivät edes pelaa samaa peliä. Esim. jokin instituutionaalinen investori voi rotatoida positiotaan lapusta toiseen useiden päivien ajan, ja treidaajat voivat hypätä kyytiin kun tämän huomaavat. Siellä ei money manageria minuuttikynttilät kiinnosta. Toisena esimerkkinä Hesuli-retail ostaa random-pelletasolta eikä todellakaan ymmärrä että peli on edes käynnissä. Ja tunnollisesti joka kuussa tilipäivän koittaessa alentaa keskihintaa koska niin kuulemma kannattaa tehdä. Huonommat pelaajat pelaavat miten pelaavat ja itse voit katsoa sivusta (eikä rahaa mene rakeihin) kunnes peli on pedattu sinun edgeä vastaamaan (mikä se sitten onkaan), missä vaiheessa isket kiinni.

2 tykkäystä