Sijoittamisen psykologia

[DarkRoast]

Tuli luettua Pasi Kiviojan teos Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Jotenkin todella kiehtova teos vaikka en itse salaliittoihin ole taipuvainen uskomaan. Kirjaa lukiessa mieleen kuitenkin tuli valtava samankaltaisuus Bitcoin- ja kryptokeskusteluun:

1. Valtava epäluottamus julkisiin instituutioihin kuten poliittiset elimet, media, terveydenhuolto tai kryptojen tapauksessa pankit

2. Yleensä nämä instituutiot väitetysti hamuavat valtaa. Bitcoin keskustelussa usein viitataan pankkien pelkäävän kryptoja, koska ne menettäisivät vallan.

3. Väitteet ovat yleensä ristiriitaisia keskenään. Kryptoissa esim yllämainittu, mutta toisaalta jokainen vähänkään positiivinen kommentti pankeilta johonkin kryptoihin liittyvään nähdään läpimurtona.

4. Yleisesti lähteinä harvoin näkee tieteellistä tutkimusta, vaan lähdeaineistona toimivat blogit, youtube-videot ynnä muut. Fraaseja “Do your own research” tai muita epämääräisiä “Internet on täynnä tietoa” käytetään usein.

5. Kun teoreetikon tietämys aiheesta loppuu, vaihtuu keskustelun aihe, “kyllästytään jauhamaan” tai suorastaan hyökätään vastapuolen persoonaan

6. Kivioja nostaa myös esiin, että salaliittoteoreetikoiden on poikkeuksellisen hankalaa päästä “kaninkolosta”, koska he ovat uhranneet siihen valtavasti aikaa, vetäneet lähipiiriään mukaan. Tunnetaan kognitiivisena dissonanssina.

7. Kognitiivisen dissonanssin takia vastapuolen argumentit sivuutetaan omassa ajattelussa, koska omalta maailmankatsomukselta voisi pudota pohja. Samanlainen ilmiö on Kiviojan mukaan havaittavissa muun muassa lahkojen jäsenissä.

Ylläolevat on otettu ulkomuistista ja kryptoja koskevat vertaukset ovat omiani. Suosittelen kuitenkin lukemaan tai kuuntelemaan Kiviojan teoksen. Teoksen taustalla on Kiviojan akateeminen tutkimus, mutta tutkimukseen ei juurikaan viitata, joten se on varsin helppoa luettavaa. Korostetaan lopuksi, etten vertaa kryptoja salaliittoihin vaan silmiini pisti tuo keskustelun samankaltaisuus.

[vuh]

@Astrix

Mietin tässä että kuinkahan paljon markkinatrendit (nousu- ja laskumarkkina) mahtavat vaikuttaa sijoittajien pitkäjänteisyyteen.

@xlat

Se on jännä, miten pitkäjänteisyys on paljon helpompaa nousu- kuin laskumarkkinassa. Kovan laskun keskellä iskee helposti paniikinomainen tunne pintaan ja paniikissa ihminen usein ei tee järkeviä päätöksiä.

Näistä tuli mieleen havaintojanne tukevat akateemiset löydökset esim. klassikot [1][2]. Markkinoiden arvostus ja osakkeiden hinnat muuttuvat paljon enemmän kuin mitä sijoittajan ajan yli saamat kassavirrat muuttuvat. Tähän on ainakin kaksi selitystä: sijoittajat ovat irrationaalisia tai tuottovaatimus muuttuu ajan yli. Vaikuttaisi että erityisesti huonoina aikoina sijoittajan kokema epävarmuus ja mielipaha tappioista aihettaa tuottovaatimuksen nousun. Kriisin aikana ja kurssien laskettua paljon moni ajattelee rationaalisesti että “nyt olisi hyvä aika ostaa (tuotto on noussut)”, mutta kohonneen epävarmuuden ja lyhyen aikavälin tappiopelon vaatiikin enemmän tuottoa osallistuakseen. Osittain siksi pörssien laskut ehkä ovat niin syviä? Catch 22.

1. Do Stock Prices Move Too Much to be Justified by Subsequent Changes in Dividends? | NBER
2. Business conditions and expected returns on stocks and bonds - ScienceDirect

[Sijoittaja-alokas]

Ajattelin herätellä tätäkin ketjua, koska täältä minä ja moni muu on varmasti saanut oppia + tukea.

En kauheasti yleisesti ottaen välitä yksittäisistä lausahduksista, mietelauseista tai aforismeista, mutta tämä Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijan twiitti jäi mieleeni.

Annukka Meronen

Koska olemme sijoitusaiheisella keskustelupalstalla, niin mietin tuota twiittiä sijoittajan kannalta. Monet ovat tänä vuonna ottaneet reippaasti turpaan sijoituksissa ja eikä kukaan tiedä varmaksi, vaikka pörssi tulisi vielä entistä reippaammin alas. Meitä on koeteltu ja tullaan varmaan vielä koettelemaan lisääkin vähemmän tai enemmän.

Yleisesti ottaen onnistumisen osaa käsitellä hyvin jo siitä syystä, että on kyse positiivisesta asiasta ja varmasti onnistumisen yhteydessä kehut kyllä piristävät mieltä, mutta “onnistuneena” sitä on jo muutenkin hyvillä mielin ja vahvemmalla itseluottamuksella latautuneena kuin normaalisti. En sano, että kehuilla ei olisi hyvää vaikutusta onnistumisen hetkellä, vaikkapa hyvien sijoitusaikojen jälkeen.

Monet lopettavat sijoittamisen tai vähentävät sitä radikaalisti vaikeina aikoina. Useat ainakin lopettavat aktiivisen opiskelun ja yrittämisen sijoittamisen osalta… jotkut ehkä jopa myyvät kaiken pohjilla suurella tappiolla. Huonolla hetkellä sopiva kannustus auttaa ehkä jatkamaan sinnikkäästi vaikeidenkin aikojen yli ja jos on selvinnyt vaikeista ajoista, niin sitten selviää “mistä vain”. Sijoittamisessakin ahkera yrittäminen ja aika palkitaan lopulta.

Ehkä yritän kiinnittää jatkossa enemmän huomiota ystäviin tai foorumikavereihin, jotka ovat luovuttamassa tai luovuttamisfiiliksillä, koska jos saan heidät jatkamaan säännöllistä sijoitustoimintaa, niin se palkitsee heitä pitkässä juoksussa toki taloudellisesti, mutta myös henkisesti. Olen huomannut, että auttaessani tai kannustaessani ihmisiä erilaisissa asioissa elämäni aikana vaikeiden aikojen yli sillä tuella on ollut hyvin pitkäkantoiset seuraukset.

Kehuille onnistumisten jälkeen on mielestäni paikkansa aina, mutta niiden merkitys ei ole sama, kun tukisit toista vaikeina aikoina. Toivon, että Foorumi on auttanut ja auttaa monia selviämään vaikeista sijoitusajoista eteenpäin, mutta ehkä tämän eteen foorumilaiset ja myös Inderes voisi tehdä enemmän työtä.

Tässä oli sentin keittiöpsykologiaani, herätelläkseni tätä mainiota ketjua.

[_TeemuHinkula]

@Sijoittaja-alokas

Toivon, että Foorumi on auttanut ja auttaa monia selviämään vaikeista sijoitusajoista eteenpäin, mutta ehkä tämän eteen foorumilaiset ja myös Inderes voisi tehdä enemmän työtä.

Mielestäni kaikki lohtusanat voi tiivistää tähän kuvaajaan.

[aspee]

@_TeemuHinkula

Mielestäni kaikki lohtusanat voi tiivistää tähän kuvaajaan.

Näitähän on helppo jälkeenpäin todeta tai viisastella. Uskon että tarkoitat pitkää nousujohteista jaksoa. Tuo viimeinen 10-15 vuotta on äärimmäisyyksiin vääristettyä rahoitusmarkkinaa. Toki… se on osa markkinaa. Psykologiana tuon viimeaikaisen trendin jatkuminen tuntuisi absurdilta…mahdollista kuitenkin.

[_TeemuHinkula]

@aspee

Näitähän on helppo jälkeenpäin todeta tai viisastella. Uskon että tarkoitat pitkää nousujohteista jaksoa. Tuo viimeinen 10-15 vuotta on äärimmäisyyksiin vääristettyä rahoitusmarkkinaa

Pitkääpä juurikin. Käsittääkseni se on pelin henki. Muuten ei kannattane ryhtyä leikkiin?

Tässä vaikea 70-luku esimerkkinä ja perään kultainen 80-luku.

[kolma]

2020 lopulla ja 2021 kaikki onnistui, osakepoiminnat tuottivat vahvasti ylituottoa, koko mennut vuosi oli jotain sata pinnaa voitolla ja sitä alkoi jo laskea, miten jopa varovainen 15% vuosituottokin tästä seuraavat 20 vuotta tekisi miljonääriksi reippaasti ennen eläkeikää. Sitä kyllä tiedosti, että matkan varrella tulee kuoppia, indeksit välillä puolittuu jne, mutta lopussa kiitos seisoo. Ei käynyt mielessä, että seuraava vuosi olisi aika rankka alituottojakso, kun euforiapäissään ajatteli että laskujaksot mentäisiin sitten indeksin tahtiin.

Tuo innostuksen aika oli paras myyntipaikka.

Nyt on fiilikset vaihtuneet melkoisesti. Tuntuu, että on jo laskettu niin paljon että nyt myyminen olisi vielä pahempi moka. En uskalla myydä, koska en kestäisi toista hirveää mokaa lyhyen ajan sisään. Sitten taas toisaalta tuntuu, että koska ajattelen näin, että ollaan pohjalla tai ainakin lähellä pohjia salkkuni yhtiöissä, olen todennäköisesti väärässä ja nyt olisi vielä oikein hyvä myyntipaikka. Tuntuu, että kun oikein järjellä ajattelee asioita ja ennakoi tulevaa, niin juuri toisin päin pitäisi toimia. Mutta jos niin sitten toimii, niin juuri sillä kertaa oma järkeily osuikin oikeaan.

Olen siis ihan sekaisin, eksynyt ja itseluottamuksen menettänyt.

[Warren_Fyffet]

Edellä olevassa viestissä puhutaan ajoittamisesta, joka on ihan äärettömän vaikeaa. Mikä innostuksen (pörssissä) katkaisi? Se oli mielestäni Ukrainan sota. Miten olisit osannut tietää sodan ja seuraukset? Jos olisit tiennyt olisit varmaan esimerkkinä tehnyt pitkän sähkösopimuksen juuri ennen sodan alkua. Tuleeko innostus takaisin, jos sota loppuu? Koska sota loppuu? Jos aiot hyötyä siitä, että tiedät milloin sota loppuu sinun ensinnäkin pitää päivälleen tietää milloin se loppuu, esimerkkinä 12.1.2023. Sitten sinun pitää osata päätellä mitä muutoksia tulee ja missä järjestyksessä.

Vaikka olisit myynyt innostuksessa sijoituksesi olisi saattanut nousrta sen jälkeen yli 100% ja se olisi edelleen kaduttanut, vaikka se tulee reilusti alas niin et silti saisi sitä myynti hintaasi. Lähes jokaisesta sijoituskirjasta tai -oppaasta löytyy ohje tee pieniä muutoksia kerrallaan. Et voi myydä kaikkia kerralla vaan pieniä siivuja innostuksessa ja vastaavasti ostella pieniä siivuja, kun pelko on pahimmmillaan. Näin pelimerkkejä “oikeaan ratkaisuun löytyy” riittävän pitkään. Monessa kirjassa sanotaan, että yleinen virhe on ennustaa liian lyhyestä aikajanasta. Yllä oli pistetty pidempi kuvaaja ja se tyrmättiin ei voi jatkua näin. Se kuitenkin se oikea aikajana josta ennustaa. Se 40% on siin sitten vain pieni pykälä.

Mentaalipuolen harjoituksena kannattaa laittaa oma mielestään hyvä sijoitus tuon S&P500 kanssa samaan käyrään 5+ vuotta. Oikeastaan se kannattaa tehdä salkun kaikille osakkeille.

Edit: Tarkennettu innostuskohtaa paremmin ymmärrettäväksi.

[kolma]

Innostuksen väheneminen ei sitä meinaa, että lopettaisin koko sijoittamisen tai että lopettaisin lisäostot pysyvästi. Kyllä tämä loppuelämän juttu on. Mutta innostus kaikkeen analyysin lukemiseen ja podcastien kuunteluun sekä tämän foorumin selaamiseen oli todella isoa silloin “innostuksen aikaan”. Ei ole enää, vaikka ei se nollassa olekaan.

Onhan tässä viimeisten noin 3 vuoden aikana monia asioita opittu, enemmän kuin tätä ennen koko sijoitusuralla (kohta 12v). En ole kuitenkaan yhtään varma tuleeko nyt kerätyt opit koskaan realisoitumaan ylituottona. En tällä hetkellä haaveile ylituotoista, koska en usko olevani tarpeeksi hyvä sellaiseen.

Mentaalipuoli on sinänsä kunnossa, että ei tässä paniikissa olla eikä ole yhtään huonosti nukuttua yötä sijoittamisen takia. Ei ollut koronapudotuksessakaan. 2011 eurokriisissä oli, mutta silloin olinkin ihan aloittelija. En kyllä silloinkaan mitään myynyt pohjalla.

[Warren_Fyffet]

Joo korjataan sen verran, että itse tarkoitin sillä innotuksella enemmän pörssitunnelmaa ja Buffett sen mielestäni parhaiten ehkä ilmaisi, että ole pelokas, kun muut on ahneita. Muut voi olla ahneita ptikään ja arvostukset säilyä korkealla pitkään ja tuloskasvu jopa korjailla kertoimia.

[Optis]

Ylituotto - toki siihen voi pyrkiä, mutta tärkeintä on olla ajoissa mukana ja sietää kurssiheiluntaa. Vaikka indekseille tai kaverille tuotoissa häviäisikin, vuosikymmenten mukanaolo tuo väkisin varallisuutta jo korkoa korolle efektin muodossa. Edellä puhuttiin viisaasti ajallisesta hajautuksesta niin ostoissa kuin myynneissä. Ei pitäisi innostua ostamaan tai panikoitua myymään kerralla kaikkea. Muuta hajautusta en itse harrasta. Indeksisijoittaminen on tylsää ja kovin montaa yhtiötä et ehdi syvällisesti seurata. Valitaan siis muutama, joista ymmärtää tuottoidean ja kyllä siitä vuosien mittaan jää perikunnalle ja verottajalle.

[kolma]

Saatan olla ylituottohakuisuudessani aiemmin kompastunut jonkinlaiseen harhaan, että kaikki kyllä voi onnistua. Koulut ja työelämä menneet hyvin ainakin massaan verrattuna, vaikka en missään nimessä ihan parhaimmassa päässä ole ollut ikinä missään. Vaikka olen tiedostanut, että pitkällä tähtäimellä markkinan voittaa vain luokkaa 20% kaikista sijoittajista, johtuen kuluista, niin sitä on silti ajatellut että miksipä en voisi olla siinä viidenneksessä. Ei se nyt varmaa ole, etten siinä olisi tai voisi olla kymmenien vuosien tähtäimessä, mutta tällä hetkellä on tunne että en välttämättä siihen yllä. Ja kyllähän sitä vaikka 4-5% vuosituotollakin ihan mukavasti vaurastuu kymmenien vuosien aikana.

[Optis]

Älä ota stressiä siitä 20%:sta. Vaikka siihen et pääsisi niin pidempään sijoittamalla ja säästäväisesti kuluttaen pääset varmasti varallisuudessa sinne 10% kärkikastiin. Itsekin tyhjästä aloittaneena (ilman perintöjä) olen huomannut, että ensimmäinen miljoona oli se vaikein, sen jälkeen sinnikkäästi jatkamalla tahti nopeutuu, kun salkku kasvaa ja lopulta ei ole suurta merkitystä montako miljoonaa on, kun mukaansa niitä ei saa.

[Sfinski]

Mielenkiinnosta, kuinka kauan otti ensimmäiseen miljoonaan? Sama tähtäimissä samoista lähtötilanteista. Exceliin saa aina laitettua teoreettisia aikoja, mutta oikeasti onnistuneella voi olla parempaa tietoa.

[Optis]

Noin 20 vuotta, seuraavaan meni sitten alle 5v ja homma repesi, kun salkun suurimmaksi sattui silmälääkärin tiedoilla Revenio. Nyt löytyy jo muistakin osakkeista isoja siivuja. Palkkatyöstä pyrin säästämään ja sijoittamaan edelleen, vaikka ei olisi enää tarvis, mutta ei sitä osaa vaatimatonta elämäntapaansa muuttaa.

[lazyway]

Kiitos tästä ketjusta!
Nyt on mielestäni erinomainen aika kuluttaa tätä ketjua, kun ajat eivät ole niin hyvät, ja omaa ajattelua on hyvä terävöittää resilienssin lisäämiseksi ja turhautumisen tunteiden sietämiseksi.

Tänne linkatun Mikko Mäkisen artikkelissa oli myös todella mielenkiintoista asiaa. Hän kirjoitti siitä, että ei lyö vetoa kerralla yhden asian puolesta, vaan jättää ovea raolleen molempiin suuntiin. Sitä olen itsekin pohtinut ja jonkun verran hyödyntänyt omassa sijoittamisessa. Mentaalisesti on minullekin helpompaa, kun voi hyötyä jotain kautta sekä pörssin noususta (salkku nousee) tai laskusta (ostomahdollisuus).

Täydellinen ajoittaminen on vaikeaa, mutta omistuksien maltillinen keventäminen kovassa nousussa tai toisaalta suunnitelmallinen ostaminen osto-ohjelmien avulla laskevassa pörssissä voi olla myös toimivaa “puolivälin” ajoittamista, jossa ei lyö kerralla koko panoksella vetoa mutta hajauttaa voittojen kotiutusta ja osakeostoja ajallisesti.

Nämä on sinänsä ihan perusjuttuja, mutta välillä joutuu silti itseään muistuttelemaan näistä. Ei passaisi alkaa koskaan liian ahneeksi tai liian pelokkaaksi vaan pysyä kultaisella keskitiellä - ainakin minulle se tyyli lienee paras ja oma mieli toimii silloin tasaisemmin.

[Juippi]

Kurssikehitys on erittäin petollinen mittari kuvaamaan sijoitusten tuottavuutta. Mikään ei voi estää sitä, etteikö osakkeen kurssi voisi laskea -50 % tai enemmän. Toisinaan tämä tapahtuu yhdessä päivässä, eikä siihen kerkeä reagoimaan. Olisi väärin sanoa, että osakemarkkinat menevät aina ylöspäin ja vieläpä että tämä pätisi jokaisen yhtiön osakkeeseen.

Osakkeiden hinnat heijastavat olosuhteita, joissa kullakin hetkellä eletään. Esimerkiksi silloin kun Harvian osake maksoi 60 € elokuussa 2021, yhtiön tulevaisuus näytti erittäin positiiviselta. Kotoilutrendi oli voimakkaasti nostanut Harvian tuotteiden kysyntää samalla kun äärimmäisen löysä rahapolitiikka oli ylipäätään nostamassa osakemarkkinoita taivaisiin. Tämä nykyinen energiakriisi on oikeastaan tuon ajan antiteesi - kun energia on kallista, saunaa ei lämmitetä eikä ihmisille tule mieleen ostaa kiuasta odottamaan parempia aikoja. Samalla nousevat korot jarruttavat investointien tekemistä. Vaikutus negatiivinen eikä se ikuisesti kestä - aika ostaa? Riippuu kuinka kauan tilanne kestää ja mitkä vauriot sinä aikana aiheutuvat.

Yhtiöillä menee välillä hyvin ja välillä huonosti. Olen itse havainnut, että lukuja seuraamalla voi vähentää psykologisten tekijöiden vaikutusta sijoituspäätöksiin. Luvut ovat objektiivinen mittari yhtiöiden pärjäämisestä. Kun otetaan kaikki hyvät ja huonot ajat huomioon, päädytään keskiarvoon. Tämä olisi ollut yhtiön keskimääräinen laatu menneisyydessä. Sikäli kun yhtiön liiketoiminta ei muutu, voidaan olettaa että tulevaisuus on menneisyyden kaltainen. Menestyksen pitäisi perustua sellaiseen tekijään, joka ei muutu yli ajan. Kun yhtiön johto kertoo ennätyskvartaalista, minulle se sanoo ettei kaikki kvartaalit ole yhtä hyviä kuin ennätyskvartaali.

Markkinat ovat siinä mielessä tehokkaat, että jos jokin asia on ilmeistä, se siirtyy nopeasti hintoihin. Tecnotree oli pitkään jatkuvasti omistajiensa pääomia tuhoava yhtiö ja siksi osake maksoi senttejä. Osakemarkkinoilta olisi saanut ihan hyvän tuoton, kun olisi tätä osaketta välttänyt. Sitten yhtiö raportoi positiivisen tuloksen ja osakkeen hinta 30-kertaistui. Innostuneet sijoittajat ryntäsivät ostamaan. Yhtiö josta kukaan ei ollut kuullutkaan löytyi yhtäkkiä joka jannun salkusta. Sitten osake romahti. Kun tähän peliin lähtee, pitää ymmärtää mitä pump-and-dump merkitsee omalle mielenterveydelle. Tämän haitan voi välttää tutkimalla yhtiöitä itsenäisesti ilman sosiaalista painetta omistaa kaikkea sitä mistä foorumeilla kulloinkin puhutaan.

[Kulta-Into_Pii]

Riku Virtanen 

Mun mielestä nämä ainakin hyvä jokaisen tiedostaa, niin voi välttää isoimmat sudenkuopat.

[tuuliviiri1]

itse olen huomannut, että jos omistan itselle merkittävällä summalla paperia niin seuraan ja tutustun aivan eri tavalla yhtiöön. voin sanoa, että en oikein tunne firmaa ennen kuin omistan sitä.

[KalleH]

@Warren_Fyffet

Edellä olevassa viestissä puhutaan ajoittamisesta, joka on ihan äärettömän vaikeaa. Mikä innostuksen (pörssissä) katkaisi? Se oli mielestäni Ukrainan sota. Miten olisit osannut tietää sodan ja seuraukset?

Pienyhtiöt ja teknot tekivät huiput viime vuoden marraskuussa. Tammikuun alussa käytiin vielä koittamassa ja tässä oli omasta mielestä paras myynti ajankohta kun huonoja uutisia inflaatiosta alkoi kertymään. Minulla kuitenkn jäi Harvian reilu kuudenkympin euron myyntitoimeksi senteistä kiinni ja sen jälkeen sitä on keskittynyt lähinnä dippiostoihin laajalla rintamalla.
Kun Ukrainan sota sitten alkoi oli pienyhtiöt ja teknot lasketelleet jo sen verran reilusti että moni minä mukaan lukien ajatteli että nyt on myöhäistä myydä ja tuskin tämä kriisi kauhesti koskee nopeasti kasvaviin yrityksiin. Varsinkin defensiivisiin yhtiöihin usko ei horjunut.
Jälkiviisaana on nyt helppo todeta että tässä on sulanut arvostukertoimet, tulokset, diskontatut kassavirrat, tulevaisuuden usko, yöunet ja hiustenkasvu.

Tässä esimerkin vuoksi oman salkun kehitys viimeiseltä vuodelta. Päivää ennen Venäjän hyökkäystä ei näyttänyt ainakaan niillä fiiliksillä kauhean mukavalta myyntipaikalta. Olisihan se sitä kuitenkin ollut.